Jukka Viikilä - Runoja I - II

Tähän kokoelmaan on koottu yksiin kansiin Jukka Viikilän kaksi runokokoelmaa, Runoja / 2008 ja Runoja II / 2010. Viikilän teksti oli hyvin runollista, kaunista ja herkkää Finlandia-palkinnon voittaneessa Akvarelleja Engelin kaupungista. Kirjoitin bloggauksessani näin: Runoilija Viikilän ensimmäinen proosateos tarjoaa kauniita filosofisen pohtivia ajatuskatkelmia. Sitä samaa odotin löytäväni myös hänen runoistaan. 

Kyllä, pohtivaa filosofointia löysin, mutta en Akvarellien haikeaa herkkyyttä. Runoissaan Viikilä  näyttäytyy hyvin terävänä ja sarkastisena, jopa kyynisenä. Viikilä tykittää vimmaisesti saarnaten. Useimmat runot ovat hyvin pitkiä aforistisia proosarunoja. Aiheissa kuvastuu draamallisesti nykyihmisen absurdi arkipäivä. Dramaturgin koulutus näkyy arjen visuaalisissa, kohtaus kohtaukselta etenevissä kuvaelmissa, esim. tennisottelun kuvauksissa. Viikilä puhuu paljon autoista, kuntoilusta ja jopa julkisuuden henkilöistä Ilkka Kanervasta Anna Abreuhun. Nykyihmistä huijaavat mm. uskonto ja mainokset,  elämää säännöstelevät kaiken maailman säännöt ja säädökset. Tähän muutama sitaatti:

Jos rakastaa autoja, vihaa eniten autossaan: 

Tie ei ole koskaan tyhjä, vaikka mainoksessa oli.

...

Naiset ajavat pieniä autoja. Volvoissa he näyttävät siltä kuin auto olisi jonkun toisen. 

Ikämies haluaa ympärilleen paljon peltiä. 

Viagrapäissään tulee hutiloitua ja elämän viimeiset vuodet ovat kalliit.

...

Omaksua kirjasta tai musiikista uusi elämänasenne, ottaa polkupyörä ja ajaa maailmaan. 

Jännätä yltääkö kaupunginosasta pois ennen kuin vire loppuu.

...

Varhain aamulla mies herää kaikkien aistiensa kanssa yhtä aikaa, 

mutta heikoimmat niistä väsyvät jo aamiaisen aikana. 

Ei ole yhdentekevää miten päivän ensimmäiset hetket käyttää.

...

Kuntopyörällä poljet hyvää oloa tai alkuverryttelet kodin kuntosalilla. 

Virkistyäkseen ei ole enää välttämätöntä nähdä maisemia. 

Pyöräillessä voi hengittää myös huoneilmaa.

Viikilä ei selitä runojaan puhki, vaan jättää lukijan omalle oivallukselle tilaa. Siispä en selittele minäkään enempää. On luettava, koettava ja oivallettava itse, omasta itsestä käsin. Ensi lukemalla Viikilän aforistiset runot eivät oikein avautuneet, toisella ihastelin niiden mainiota ja terävää sarkasmia. Viikilä osoittaa että nykyrunous on tarkkaavainen nykypäivän huomioitsija ja tulkki. Kaukana ovat kansallisromanttiset kuvastot ja hempeät loppusoinnut, mutta runouden taistelu paikasta auringosta kirjallisuuden kentässä jatkuu:

Löydetty runo, josta tehty proosaa, proosaa myyty, tuotto noudettavissa.

Tämän kokoelman on lukenut myös Tuija

Runoja I / 2008 kokoelmasta Kiiltomato, Runoja II / 2010 kokoelmasta Esa Mäkijärvi

Jukka Viikilä

Runoja I - II

Gummerus 2017

****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle

Jukka Viikilä - Akvarelleja Engelin kaupungista

Tuore Finlandia-voittaja Akvarelleja Engelin kaupungista pitää sisällään Carl Ludvig Engelin (1788 - 1840) fiktiivisiä ja runollisia yöpäiväkirjamerkintöjä. Helsinki, tuo pieni surkea ja kylmä kyläpahanen oli nimetty Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi vuonna 1812. Helsingin asemakaavan suunnittelijan Ehrenströmin toimesta kaupunginarkkitehdin viran sai Berliinissä syntynyt 38-vuotias Engel.

Engel oli jo aiemmin toiminut kotimaassaan, Pietarissa, Tallinnassa ja Turussa. Vaimo Charlotte ei viihtynyt Helsingissä eikä oikeastaan Engel itsekään. Perheeltä oli ennen Suomen aikaa kuollut poika Carl Eduard. Poikia oli edelleen kaksi, joskaan Engel ei heistä puhu. Enemmän ajatuksia löytyy riisitautia eli englannintautia sairastavasta tyttärestä Emiliestä.

9. maaliskuuta 1816

Olen luvannut Charlottelle, että olemme Helsingissä kuusi vuotta. Sen verran uskon uudelleenrakentamisen vievän ja sen verran on kirjattu sopimukseen. Lupausta ei ole vaikea pitää, sillä tämä on luotaantyöntävin paikka, minne matkani on koskaan vienyt. Voidaankin sanoa, että kun jotakin työnnetään syrjään, se työnnetään Helsinkiin.

Vuoden 1836 kartasta näkyy, että asutusta oli todella vähän. Vuoden 1808 palon jälkeen asukkaita oli noin 4000.

Engel oli kielitaidoton maahanmuuttaja, joka ei koskaan oppinut puhumaan kunnolla silloista sivistyneistön kieltä ruotsia. Hän tunsi itsensä muukalaiseksi ja asemansa takia tasapainoilua yleisen mielipiteen ja pahansuopien juorujen kuiskiessa riitti. Hän oli valtavan lahjakas, tuottelias ja kunnianhimoinen. Itseäni ihmetytti se, että perhe oli hyvin köyhä ensimmäisinä Helsingin vuosina. Vauraus lisääntyi kuitenkin vähitellen, ja Engel rakennutti perheelleen upean talon Bulevardille. Siellä hänellä oli kasvihuone ja rehevä puutarha, koko kaupungin ensimmäinen.

12. tammikuuta 1822

Tällä tavalla olen juossut työn perässä koko elämäni Kaikki muut selitykset toimilleni ovat pelkurimaista vääristelyä. Näyttäkää minulle työtä, rahaa, niin minä seuraan niin kuin koira lihapalan perässä. (...) Sen olen oppinut, että kiertelevä arkkitehti kyllä jättää jälkeensä raatihuoneita ja tehtaita, mutta kantaa velkansa mukanaan.

Saamme kiittää Helsingin upeasta empire-keskustasta tätä luovaa ja ahkeraa maahanmuuttajaa. Päädyttyään Suomen intendenttikonttorin johtoon, Engelin kädenjälki näkyi ja näkyy edelleenkin kautta koko Suomen. Lista Engelin suunnittelemista rakennuksista on todella vaikuttava.

Engelin piirros vuodelta 1816 Senaatintorin alueesta. Kumpuilevuus näkyy hyvin.

Runoilija Viikilän ensimmäinen proosateos tarjoaa kauniita filosofisen pohtivia ajatuskatkelmia. Viikilä piirtää myös hienon kuvan tuon ajan Helsingistä, ihmisten kovasta elämästä sekä kokonaisen kaupungin rakentamisen jättimäisestä urakasta. Engelin pestistä Helsingissä tuli lopun elämän pesti, vaikka hän kaipasi kaikki vuodet kotikaupunkiinsa Berliiniin. Hän hautasi vaimonsa ja tyttärensä ja tunsi syyllisyyttä siitä, että hänen kunnianhimonsa oli tuonut heidät tähän tuuliseen ja kylmään maailmankolkkaan. Kiinnostava teos, joka saa katsomaan Helsingin rakennuksia toisin silmin.

Kirjaa on luettu runsaasti blogeissa: Mai / Kirjasähkökäyrä, Sari /p.s. rakastan kirjoja,

Jukka Viikilä
Akvarelleja Engelin kaupungista

Gummerus 2016

****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.

Kun katsoin Helmetistä, varauksia oli 1616, kappaleita 156. Jonossa olisi kulunut ikuisuus!

Kuvat kuvattu kirjasta
Helsinki, historiallinen kaupunkikartasto, toim. Marjatta Hietala, Martti Helminen ja Merja Lahtinen
Helsingin kaupungin tietokeskus 2009

Empire - Pohjolan valkea kaupunki - kiinnostava linkki!