28. maaliskuuta 2017

Jukka Viikilä - Runoja I - II


Tähän kokoelmaan on koottu yksiin kansiin Jukka Viikilän kaksi runokokoelmaa, Runoja / 2008 ja Runoja II / 2010. Viikilän teksti oli hyvin runollista, kaunista ja herkkää Finlandia-palkinnon voittaneessa Akvarelleja Engelin kaupungista. Kirjoitin bloggauksessani näin: Runoilija Viikilän ensimmäinen proosateos tarjoaa kauniita filosofisen pohtivia ajatuskatkelmia. Sitä samaa odotin löytäväni myös hänen runoistaan. 

Kyllä, pohtivaa filosofointia löysin, mutta en Akvarellien haikeaa herkkyyttä. Runoissaan Viikilä  näyttäytyy hyvin terävänä ja sarkastisena, jopa kyynisenä. Viikilä tykittää vimmaisesti saarnaten. Useimmat runot ovat hyvin pitkiä aforistisia proosarunoja. Aiheissa kuvastuu draamallisesti nykyihmisen absurdi arkipäivä. Dramaturgin koulutus näkyy arjen visuaalisissa, kohtaus kohtaukselta etenevissä kuvaelmissa, esim. tennisottelun kuvauksissa. Viikilä puhuu paljon autoista, kuntoilusta ja jopa julkisuuden henkilöistä Ilkka Kanervasta Anna Abreuhun. Nykyihmistä huijaavat mm. uskonto ja mainokset,  elämää säännöstelevät kaiken maailman säännöt ja säädökset. Tähän muutama sitaatti:

Jos rakastaa autoja, vihaa eniten autossaan: 
Tie ei ole koskaan tyhjä, vaikka mainoksessa oli.
...
Naiset ajavat pieniä autoja. Volvoissa he näyttävät siltä kuin auto olisi jonkun toisen. 
Ikämies haluaa ympärilleen paljon peltiä. 
Viagrapäissään tulee hutiloitua ja elämän viimeiset vuodet ovat kalliit.
...
Omaksua kirjasta tai musiikista uusi elämänasenne, ottaa polkupyörä ja ajaa maailmaan. 
Jännätä yltääkö kaupunginosasta pois ennen kuin vire loppuu.
...
Varhain aamulla mies herää kaikkien aistiensa kanssa yhtä aikaa, 
mutta heikoimmat niistä väsyvät jo aamiaisen aikana. 
Ei ole yhdentekevää miten päivän ensimmäiset hetket käyttää.
...
Kuntopyörällä poljet hyvää oloa tai alkuverryttelet kodin kuntosalilla. 
Virkistyäkseen ei ole enää välttämätöntä nähdä maisemia. 
Pyöräillessä voi hengittää myös huoneilmaa.

Viikilä ei selitä runojaan puhki, vaan jättää lukijan omalle oivallukselle tilaa. Siispä en selittele minäkään enempää. On luettava, koettava ja oivallettava itse, omasta itsestä käsin. Ensi lukemalla Viikilän aforistiset runot eivät oikein avautuneet, toisella ihastelin niiden mainiota ja terävää sarkasmia. Viikilä osoittaa että nykyrunous on tarkkaavainen nykypäivän huomioitsija ja tulkki. Kaukana ovat kansallisromanttiset kuvastot ja hempeät loppusoinnut, mutta runouden taistelu paikasta auringosta kirjallisuuden kentässä jatkuu:

Löydetty runo, josta tehty proosaa, proosaa myyty, tuotto noudettavissa.


Tämän kokoelman on lukenut myös Tuija
Runoja I / 2008 kokoelmasta Kiiltomato, Runoja II / 2010 kokoelmasta Esa Mäkijärvi

Jukka Viikilä
Runoja I - II
Gummerus 2017
****
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...