8. maaliskuuta 2017

Riitta Konttinen - Täältä tullaan!


Kansainvälinen naistenpäivä on oikein omiaan olla naistaiteilijoidemme lumoissa! Lumon sai aikaan professori emerita Riitta Konttisen tuore teos Täältä tullaan! - Naistaiteilijat modernin murroksessa. Konttinen raottaa tässä upeassa tietokirjassaan sitä jättimäistä mustaa aukkoa, joka tuntuu nielaisseen unohduksiin kymmeniä ja taas kymmeniä maamme naistaiteilijoita 1900-luvun alkupuolella. Mitä heille tapahtui, missä ovat nämä lahjakkaat naistaiteilijat kunnianhimoineen ja haaveineen? Miksi taidehistoria ja me itse muistamme vain muutaman, kuten Helene Schjerfbeckin, Maria Wiikin, tai Fanny Churbergin?

Greta Hällfors-Sipilä: Mia Backman - ja me 1930, Helsingin kaupunginmuseo
Greta oli 'äärimodernisti', joka kuvasi iloista 20-lukua naivistisin vedoin

Taidan aloittaa pienellä listauksella niistä taiteilijoista, jotka ovat mukana kirjassa:
Greta Hällfors-Sipilä, Eva Törnvall-Collin, Helene Schjerfbeck, Ester Helenius, Hilda Flodin, Sigrid Schauman, Ellen Thesleff, Greta Schalin, Meri Genetz, Martta Helminen, Helmi Vartiainen, Ragni Cawen, Lyyli Visanti, Inni Siegberg, Lyyli Ollila, Helmi Kuusi, Grönvik Gunvor, Eva Cederström, Tove Jansson, Ina Colliander, Essi Renvall, Aino von Boehm, Elga Sesemann, Lyyli Säilä, Tuulikki Pietilä, Gunvor Grönvik ja monia muita.

Listassa on monta taiteilijaa, joita en aiemmin tuntenut, ja heihin oli ilo tutustua. Teoksen runsasta fakta-aineistoa keventävät mielenkiintoiset sitaatit kirjeistä tai lehtiartikkeleista sekä syvemmät taiteilijakuvat valitttujen naistaiteilijoiden taiteesta ja elämästä.  Otan esiin muutaman ajatuksen ja muutaman taiteilijan, jotka itseäni kiinnostivat eniten. Kirjassa on kattavat lähdeluettelot ja henkilöhakemisto, joista löytää kyllä tarvittavan.

Taidemaailman ulkopuolelle jätetyt naiset
Karmaisevalta tuntui se väheksymisen ja tylytyksen määrä, jonka kohteeksi naistaiteilijat joutuivat vain sukupuolensa vuoksi. Taidemaailmaa hallitsivat herraklikit ja miesten ryhmät (Marraskuun ryhmäLokakuun ryhmä), joihin naisilla ei ollut mitään pääsyä.

Miehet istuivat näyttelyiden juryissä ja palkintolautakunnissa; apurahat menivät miehille, opettajakunta oli miespuolista ja miehet kirjoittivat pääosin lehtien taidekritiikit. Jopa miespuoliset opiskelutoverit karsastivat naisia. Oltiin sitä mieltä, ettei naisten lahjakkuus riitä taiteen tekemiseen, vain miehet voivat olla taiteellisia neroja ja uutta luovia kykyjä. Naiset vain harrastelevat ja kuluttavat aikaa odotellessaan prinssiä valkoisella ratsulla. Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkintoa ei annettu yhdellekään naiselle yli 30 vuoteen (1904-1936).

Helmi Kuusi: Tulitikkutyttö 1937, Ateneum


Helmi Kuusi oli loistava graafikko ja maalari. Hän oli hyvin vaatimaton, yksinäinen ja koki itsensä ulkopuoliseksi. Koin Kuusen taiteen hyvin puhuttelevaksi ja hänen elämäntarinansa kiehtovaksi. En minä tahdo sanoa mitään komeata ja kovaäänistä. Jos minä voisin, minä tekisin vähän hiljaisuutta. - Kuusi itse
Tämä suloinen ja hieno ihminen oli ikäänkuin elämän onnen, rakkauden ja ilon ulkopuolella. (...) hänen koko olemuksensa puhui jalomielisyydestä, sisäisestä aateluudesta. - Helvi Hämäläinen ystävästään Helmistä


Kriitikkojen tylytys
Mieskriitikot kokivat itsensä taidemaailman portinvartijoiksi ja tylyttivät jatkuvasti naismaalareita.  Kiitoksia ei paljon herunut parilta naiskriitikoltakaan. Naisia ei haluttu joukkoon: Toivottomiksi koetuilta aloittelijoilta oli katkaistava taiteilijanhaaveet jo nupussa, ja toivottomiksi todettiin useimmiten naiset. 

Edes Helene Schjerfbeck ei koskaan kokenut tulleensa täysin hyväksytyksi. Kriitikot saattoivat todeta naisten näyttelyiden arvioissaan: ei mitään sanottavaa; pikkusievien aiheiden somaa käsittelyä; heikko ja epämääräinen vaikutus; yksitoikkoinen ja tasainen. Jos tunnustusta oli pakko antaa, se meni yleensä opettajan tai aviomiehen piikkiin:. hän on altis läheisten vaikutukselle; ei omakohtaisesti syvennettyä taidetta; aitoja ja kieltämättä hyviä xx:n (= puolison / opettajan) töitä!


Sylvi Kunnas: Elina Vaaran muotokuva 1943, Wsoy:n kirjallisuussäätiö
Kunnas teki myös paljon kuvituksia ja toimi Tulenkantajien vaikutuspiirissä


Sylvi Kunnas, Kirsi Kunnaksen äiti, Eppu normaalin Martti Syrjän isoäiti.
Kansi Mika Waltarin Ja Olavi Paavolaisen runoteokseen (Otava 1928)

Puute ja boheemius
Useimmat taiteilijat olivat hyvin köyhiä, myös miehet. 30-luvulla iski lama ja sitten tulivat vielä pulan ja puutteen sotavuodet. Sodan jälkeenkin raha oli tiukassa, koska etusijalla oli jälleenrakennus, eivät taiteilijoiden apurahat. Silti taiteilijat sinnittelivät ja halusivat matkustaa vaikutelmia saamaan ulkomaille - Pariisiin, Dredseniin, Italiaan. Puutetta kuvaavat riipaisevasti kirjassa monet, mm. Lyyli Ollila Italian vuosistaan, jolloin hänellä ei ollut rahaa ostaa pojalleen edes kenkiä.

Hilda Flodin, Ajatteleva ukko, 1900, Ateneum
Hilda Flodinista välittyi todella reipas, iloinen ja aktiivinen kuva. Hän oli graafikko, kuvanveistäjä ja maalari, joka Pariisissa opiskeli Auguste Rodinin johdolla, ja oli ilmeisesti tämän rakastajatarkin. Hilda rikkoi rajoja, sillä kuvanveistohan ei sopinut naiselle ollenkaan. Mm. Helsingin keskustan Aleksanterinkadun Pohjolan talon vuolukiviveistokset ovat hänen käsialaansa.



Ihana vaimous, siunattu äitiys
Aviomiehen etu oli aina ensi sijalla, etenkin jos hän oli myös taiteilija. Vaimo hoiti kodin ja lapset, ja teki myös ansiotyötä että rahat riittäisivät. Aikaa omalle taiteelle ei juuri jäänyt. Konttinen kertoo miten karmaisevasti tunnustettu Tyko Sallinen kohteli vaimoaan, taidemaalari Helmi Vartiaista. Tyko maalasi vaimostaan Mirristä pilamaalauksia, nimitteli häntä rumin sanoin ja vei tältä jopa lapset. Vartiainen syrjäytyi ja kuoli nuorena epäselvissä oloissa.

Essi Renvall ja mallinsa Helvi Hämäläinen

Vaimoilla oli monesti tekemistä boheemien ja juhlivien taiteilijamiestensä kanssa. Muistelmateoksessaan Nyrkit savessa kuvanveistäjä Essi Renvall totesi miehestään Ben Renvallista: En kysynyt koskaan, minne hän menee tai keitä hän tapaa. Rahaa en häneltä saanut.... Oli saatu pois kaikkein vaivalloisin lapsi, tuumasi Essi kun jäi 11 avioliittovuoden jälkeen kolmen lapsen yksinhuoltajaksi.

Juuret ja evakkojen suru
Elga Sesemann oli ehkä ihastuttavin löytö! Hän oli vasta 17-vuotias kun talvisota syttyi ja jouduttiin lähtemään rakkaasta Viipurista. Elgan taide on aivan lumoavaa, niin ilmaisuvoimaista. Hänelle tärkeitä olivat myös musiikki ja sanat. Elga on kirjoittanut muistelmateoksen Kuvajaisia : erään omakuvan taustamaisemaa (Wsoy 1959). Kaunista ja runollista maalarin tekstiä:

Ruoho muuttuu yhä vihreämmäksi ja pitkiä mustia varjoja makaa puitten ja seinien välissä. (...)  Tehtaan piipusta tupruaa punaisia kipunoita tummalle aamutaivaalle. Ne valaisevat lumen vaaleanpunaiseksi kuin korulaatikon pumpulin. Savupiippu on kuin jättimäinen kukkamaljakko, jossa on keisarinliljoja.


Eva Cederström, Omakuva, 1937, Lappeenrannan taidemuseo

Evakkous ja luopumisen suru koskettivat myös näitä taiteilijoita: Ina Colliander (Baba Lybeckin isoäiti) menetti rakkaan Villa Golickensa Kuokkalassa, Eva Cederström Laatokan rannat ja Terijoen Ollinpään.

En usko, että kenestäkään tulee taiteilija. Se vaatii hirveän paljon työtä. Täytyy olla itsepintainen. Vaikka masentuu, täytyy alkaa aina uudestaan. Elintasoahan ei tässä voi itselleen toivoa. Paitsi tietysti jos tekee kompromisseja ja rupeaa tekemään sitä mikä menee hyvin kaupaksi. Minä teen sitä mitä haluan tehdä, koska minä jotenkuten pärjään. - Helmi Kuusi ystävälleen Helvi Hämäläiselle

Täältä tullaan! on aivan ihastuttava tietokirja ja oivallinen hakuteos, josta on iloa pitkälle eteenpäin.  Sivu sivulta kiinnostavaa faktaa, mutta ei ollenkaan kuiva. Kirja luo elävän kuvan maamme taidemaailman kentästä 1900-luvun alkupuolella. Sivuilta huokuu naistaiteilijoiden intohimo ja yritteliäisyys; heidän sitkeytensä ja unelmansa; niin iloiset illanvietot ja inspiroivat matkat kuin köyhyys, paineet, torjumiset ja tuskastumiset. Lyhyeen blogitekstiin on mahdoton mahduttaa kaikki kiinnostava, mutta toivon että pystyin hiukan valottamaan kirjan monipuolista ja lumoavaa sisältöä. Tämä on jokaisen taiteenystävän luettava!

Täältä tullaan! on hieno kunnianosoitus näille lahjakkaille, vahvoille ja sitkeille, mutta lytätyille, väheksytyille ja unohdetuille naistaiteilijoille, joiden taiteesta saamme nauttia tänäkin päivänä!

Aamulehdessä on aivan loistava kirjoitus ja hyvät kuvat! Kirjan lumoissa on ollut myös Leena Lumi

Riitta Konttinen
Täältä tullaan! - Naistaitelijat modernin murroksessa
Siltala 2017
*****
Arvostelukappale - kiitokset kustantajalle

Elga Sesemann: Omakuva

Hyvää naistenpäivää!

Tampereen taidemuseossa on samanniminen näyttely:

TÄÄLTÄ TULLAAN! Naistaiteilijat modernin murroksessa 18.2. – 28.5.2017

4 kommenttia:

  1. Hyvä Riitta! Mikä raikas ote sinulla onkaan ja tuli ihan mieleen, että kunpa kirjasta kiinnostuneet löytäisivät sekä sinun että minun bloggaukset, sillä ne eroavat niin toisistaan, mutta lopulta kuitenkin yhteisenä nimittäjänä näiden naistaitelijoidemme joukoissa oleminen, puolesta oleminen!

    Kirjassahan oli niitä ilkeitä kritiikkejä miehiltä, mutta jätin ne nyt tarkoituksella varjoon, en päästänyt heitä esiin, paitsi haukuin Sallisen ja vihjasin mikä mies todella oli Rodin:) Jos ikinä edhit, lue se Anne Delbéen Camille Claudel ja kun olet lukenut kauhistu, että se oli totta.

    Tämä oli toinen tämän kirjavuoden suurista odotuksistani, jatkoin jopa blogiani tämän ja Mikkolan Tsevetajeva -suomennoksen takia. Joskus tuntuu, että taide voisi olla kaikki...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos kommentistasi Leena <3

      Tästä olisi voinut kevyesti kirjoittaa vaikka miten paljon. Aivan ihana kirja ja itsellekin monta uutta nimeä. Bloggauksia ei vielä tunnu olevan, mutta googlaajat kyllä löytävät meidän juttumme. Hyvä että ovat erilaisia, kukin kokee tavallaan. Mutta Konttiselle hurraa!

      Kävin lukemassa bloggauksesi Claudelista, rankka tarina. Luen varmaan kunhan ehdin. Kyllä näillä suomalaisillakin naistaiteilijoilla oli miesten kanssa miesten maailmassa rankkaa. Niin monta esimerkkiä kirjasta löytyi.

      Tampereelle pitäisi tehdä matka!

      Poista
  2. Hello Riitta,
    sounds very interesting, thank you for telling us about wonderful books!
    Happy weekend to you, Hugs, Claudia xo

    VastaaPoista
  3. Varmasti lukemisen arvoinen kirja!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...