3. maaliskuuta 2017

Anu Kaaja - Leda


Leda ja joutsen on taiteessa ja kirjallisuudessa paljon kuvattu antiikin mytologinen taru, joka meni suunnilleen näin:  * Spartan kuninkaalla Tyndareoksella oli kaunis puoliso Leda, joka oli Zeukselle pakkomielle. Zeus muutti itsensä joutseneksi tarkoituksenaan vietellä nainen. Leda löytyikin joesta kylpemästä ja Zeus raiskasi hänet. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Leda muni kaksi munaa. Toisesta kuoriutuivat esiin Polydeukes ja Helena, toisesta Kastor ja Klytaimestra.

Kaajan Ledassa juonitellaan 1700-luvun lopun Ranskassa. Tarinan kertoja on hovin loistoon tottunut Monsieur de F:n ylläpitämä kurtisaani. Mutta tapahtui jonkun sortin skandaali ja nainen joutui jäähylle primitiiviseen luontoon, keskelle ei mitään. Hovin loistoon tottuneelle shokki on melkoinen.

Jotain huvitusta pitää keksiä, ja niinpä hän keksiikin. Hovissa kerrottu tarina Ledasta ja joutsenesta meni hänen mielestään karkeasti pieleen. Niinpä kurtisaani haluaa korjata tarinan virheet ja myös uudistaa sen antiikista nykyaikaan:

  • Ennen kaikkea on varmistettava, että häpäistävä tyttö on neitsyt, ja rooliin löytyykin luostarista viaton Adèle. 
  • Joutsenen rooli lankeaa naistenmies Monsieur de Signelle. 
  • Myöskään alkuperäinen primitiivinen metsälampi / joki ei tule kyseeseen, vaan miljööksi kertojamme valitsee hienon kartanon ja naamiaiset. 
  • Näillä muutoksilla uudistettu Leda-kuvaelma alkaa kehittyä naisen eloisissa ja seikkaperäisissä kirjeissä ystävälleen.

Klassisen taiteen museoissa vieraillessani pohdin, miksi tietyt kertomukset halutaan kuvata aina uudelleen. Välillä tuntuu siltä, että ne ovat tarjonneet kanonisen kehyksen esittää tiettyjä pehmopornomaisia kohtauksia. - Kaaja


Michelangelon näkemys vuodelta 1530

Kaaja luo hulvattoman & maukkaan farssin. Vuorosanoineen Leda on kuin valmis käsikirjoitus kesäteatteriin tai lyhytelokuvaan. Kertoja vaikuttaa hiukan hysteeriseltä, sillä hän huudahtelee huutomerkein jatkuvasti!!! Hänen ensimmäinen kirjeensä on äkäinen ja turhautunut puuskahdus, sillä vanha palvelijaeukko kuolla kupsahti ja kaatoi kuollessaan haisevan yöastiansa - että kehtasikin!!! Samaa haisevaa kamaluutta ovat myös röttelöinen talo ja hoitamaton puutarha sen ympärillä - liiskaantuneita hanhenmunia silkkikengän alla!!! Jäljellä on vain yksi ainoa palvelija, tyhmä ja ruma maalaistyttö - keinuttaa lannettaankin mokoma!!!

Kuitenkin kertojamme rauhoittuu, ryhdistäytyy ja silottaa kielensä hovinaisen arvolle sopivaksi. Kirjeitten kieli ja tyyli ovatkin mainiosti aikakauden hienostuneen tyylin mukaisia ja kohteliain korulausein höystettyjä. Pikkutuhmia pehmopornomaisia lausahduksia sirotellaan kutkuttelemaan kuulijaa  sinne tänne kuten turmeltuneessa hovijutustelussa on tapana.

Kuvaelma / tableau edistyy hyvin eikä kertojamme lannistu siitä, että vastapuoli ei kommentoi hänen kirjeitään millään tavalla. Ei sanan sanaa eikä myöskään kutsua metsästysjuhliinsa!!! Nainen antaa anteeksi ja jatkaa innoittuneena, mutta sitten koittaa kaiken romahduttava päivä: palvelustytön tuomat kirsikat!

Ne olivat juuri kypsyneet, hän oli ne itse poiminut, verenpunaiset, purppuraiset. Suuri puinen kulho, paljumainen ja tumma. (...) Vaan lopetinko kirsikoitten syömisen? Ei, hyvä ystävä, hedelmäkulho piinasi minua, houkutteli, otin lisää palvelustyttöni kirsikoita, nautin niiden lihaa, sylkäisin, puraisin, sisään, ulos, sisään, ulos, yhä uudelleen tuo nautinnon virta jatkoi kulkuaan kunnes kirsikkakulho oli tyhjä ja musteeseen sylkemäni kivet sekoittuneet kuvottavaksi tahmaksi, muste muuttunut punertavaksi.

Kirsikkainen muste roiskahtaa kiihtyneen ja kiihottuneen hovinaisen kuvaelman papereille ja palvelustyttö vain kaakattaa. Ja sitä, sitä en sietänyt lainkaan. Ja nousin ylös, kohotin, kaadoin, rankaisin... Hiljensin hänet todella! Hiljensin ja -  (...) Ja oikeastaan voisi katsoa palvelustyttöni pyytäneen sentyyppistä rankaisua, jos ottaa huomioon hänen aiemman käytöksensä! Onhan selvää, että muuhun se ei voinut johtaa!

Minusta Leda oli mainio, hienostuneesti viettelevä pieni tarina, joka teki myös antiikin mytologiaa tunnetuksi. Tosin odotin rajumpaa kerrontaa luettuani Kaajan Muodonmuuttoilmoituksen. Leda oli siihen verrattuna hyvin siisti, toki loistava satiiri.

Ledan on lukenut myös: Kirjakko ruispellossa,

Anu Kaaja
Leda
Teos 2017
****
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle

* En tiedä miksi Kaaja on valinnut roomalaisten Jupiterin (& vaimonsa Junon), sillä Ledan myyttiin tulee googlatessa aina kreikkalaisten Zeus. 

2 kommenttia:

  1. Kyllä, tämä oli niin hillitön kirja, ja hauskuudessaan kuitenkin myös ajatuksia herättelevä, mitä aina ihailen! Teos ansaitsee kertojankin viljelemät huutomerkkinsä sitä kuvatessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh Tuomas!!! Tuon huudahtelevan & hiukka hysteerisen rokokoonaisen näki niin hyvin sielun silmillä - mun oli pakko käyttää huutomerkkejä :) Mainio oli Leda.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...