Katja Kärki - Eeled

… hänen tummasointinen laulunsa nousi muiden ylle, se oli taikaa ja totta yhtä aikaa, se oli hurjaa ja haikeaa, kaikki se aika, joka meillä oli. Me olimme vapaita ja irti, meitä sitoi toisiimme jokin tuntematon.

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone (2019) oli minulle viiden tähden lukuelämys, siksi halusin ehdottomasti lukea myös kirjailijan uutuusteoksen Eeled. Tässä romaanissa ei ole uskonnollisuutta, mutta kylläkin pohjoista mytologiaa ja upeita luontokuvauksia. Keskiössä ovat naisen rakkaus, äitiys ja äiti-tytärsuhde, joiden perusta on ikiaikainen ja sama, vaikka vuosisadat vaihtuvat.

Kirja liikkuu monessa aikatasossa, mikä tuotti aluksi hiukan hankaluutta. Lyhyt nykytaso toimii kehyksenä, jossa Pohjois-Suomessa kasvanut ja nuoruusvuosien jälkeen sinne Tukholmasta palannut Kristiina lähtee aikuisen tyttärensä Vanessan kanssa katsomaan Auringontaloa, jossa Vanessa vietti varhaislapsuutensa ja jossa Kristiina koki elämänsä rakkaudet Torvaldiin ja Bambiin. Auringontalon rappeutuneessa puutarhassa Kristiina muistelee omaa lapsuuttaan, suhdetta revontulia tutkivaan yksinhuoltajaäitiinsä ja Kainuun pappaan sekä juopottelevan kala-Maijan traagista kohtaloa. Kursiivilla painettu myyttinen tarina kertoo ammoin eläneestä saamelaisnaisesta Eeledistä, jonka elämäntarinassa ja kokemuksissa rakkaudesta on paljon samaa kuin nyky-Kristiinan kokemassa.

Aloitetaan Kristiinasta. Tukholmassa opiskellessaan hän rakastuu päätä pahkaa komeaan rastatukkaiseen Torvaldiin, joka vie hänet asumaan Auringontaloon. Capoeira-ryhmän kanssa käydään Rio de Janeirossakin, jonka tummassa yössä kuvankauniin Bambin ja Kristiinan välillä syttyy jotain. Eletään hippikommuunissa vapaan rakkauden lumoissa ja Kristiina tulee vahingossa raskaaksi. Pian Bambikin on Torvaldille raskaana ja Kristiina tuntee suunnatonta mustasukkaisuutta, niin vapaamielinen kuin luuli olevansa. Niklas ja Vanessa syntyvät ja kasvavat sisaruksina ja Kristiina huolehtii molemmista kuin äiti. Auringontalon kommuuni hajoaa ja Bambi katoaa, eikä Kristiina kuule hänestä enää ikinä. 

Lapsi liekkuu, riekkuu ja keikkuu kuin orava, kuin ei koskaan kasvaisi. Hän on pieni sättärä, nokinenäinen sittiäinen, joka rakastaa uimista ja jonka perässä ei pysy, vaikka miten juoksee. // Hänellä on yllään kirjavia nauhoja ja kenkinä poronnahkanutukkaat, harteilla hapsuinen huivi, jota kevättuuli hulmuttaa ja se hulmuttaa vedenpintaa, nostaa ryppyisille laineille ja tuivertaa tunturikoivujen lehtiä.

Eeled oli synnytetty metsässä saamelaisnaisten tapaan. Vanha äkka korjasi lapsen talteen hangesta kuolleen äitinsä rinnoilta ja antoi sen tyttärensä kasvatiksi. Nuorena naisena Eeledin sydän sykkii sinisilmäiselle ja komealle karhunkaataja Evvanille, mutta hänet naitetaan tämän veljelle Uulalle. Eeled on epätoivoinen ja kaihoaa Evvanin perään. Ensimmäinen kuolleena syntynyt lapsi on Evvanin, seuraavat väkisinmakaavan Uulan. Epätoivoinen rakkaus saa Eeledin tarttumaan veitseen traagisin seurauksin.

Oli jännittävää, miten Kärki loi Eeledin ja Kristiinan elämien välille paljon yhteistä. Molemmat naiset rakastuivat hurmaaviin sinisilmäisiin miehiin ja molemmat kokivat kolmiodraaman, vain hiukan erilaisen. Kumpikaan ei saanut sitä, jota eniten rakasti. Alkukantaiset saamelaiset nuotiotanssit vaihtuivat brasilialaisten orjien capoeiraan, mutta kuvittelin rumpujen rytmin olevan perusluonteeltaan samaa. Eeled menetti lapsensa ja sama ikiaikainen pelko lapsen menettämisestä asui Kristiinan sydämessä. Naisen biologisesta emonvaistosta kertoo myös se, että lasta voi rakastaa kuin omaansa, vaikka ei ole sitä synnyttänytkään.

Äkka tuoksuu pihkalta ja väkevältä savulta, kun Eeled painaa päänsä tämän helmaan ja karkea käsi kutittaa nopeasti poskesta, saa Eeledin suupielet nousemaan ja silmät sirrilleen. Ja vaikka hän on metsänpentu, mikä lie peikko ja piruemon vaihdokas, äkkan tytärtä hän saa sanoa äidiksi. Se sana ei tarkoita Eeledille mitään, ja hän seuraa vanhaa äkkaa kuin varjo.

Pidin valtavasti Eeledin tarinasta. Se oli kuin joku vuosisatoja kerrottu legenda onnettomasti päättyneestä rakkaudesta. Hippikommuunin elämä ei ollut minulle lähtökohtaisesti niin kiinnostavaa, mutta todentuntuisesti Kärki siitä kertoi. Hippi-ideologia vapaudesta ja vapaasta rakkaudesta tuntui alkuun kaikista kolmesta pyörryttävälle, mutta lopulta se kuitenkin kaatui mustasukkaisuuteen ja kaunaisuuteen. Capoeira ja Brasilia portugalinkielisine lauluineen oli yllättävä ja erilainen lisä juonessa. Romaanin kieli on kaunista ja upeaa luontokuvausta on paljon. Sanna-Reeta Meilahden kansi on tavattoman kaunis. Koskettava romaani naisen elämästä, rakkaudesta ja äitiydestä.

Capoeiraa löytyy Youtubesta paljon, tässä yksi, jossa on hyvin suggestiivinen rytmi.

Bloggaukseni Jumalan huoneesta

Katja Kärki - Eeled
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Bazar 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Katja Kärki on ammentanut romaaniinsa itäisistä ja pohjoisista mytologioistamme, ja tarinan sydämestä kuuluu pohjoisen luonnon vahva syke. Eeled on kertomus äideistä ja tyttäristä, naisten sukupolvista, jotka ovat eläneet ja rakastaneet ja joiden hiljaisiin huokauksiin on haudattu surua ja häpeää, tekoja, joiden jälkiä on vaikea pestä pois.

Katja Kärki - Jumalan huone

Kirja ilmestyy 29.1.19

Jumalan huone on Rovaniemellä asuvan, mutta Nurmeksesta kotoisin olevan Katja Kärjen (s. 1985) vahva ja vakuuttava esikoisteos. Kirja kertoo kolmen sukupolven naisten tarinaa, ja näyttää, miten sodan traumojen rikkomat mielet, niin naisten kuin miesten, panevat tekemään epätoivoisia ja pöyristyttäviä tekoja. Jumalan huone näyttää, mitä on elää ja kasvaa kuin mustassa aukossa, kun ahdas lestadiolainen uskonnollisuus vyöryy yllä ja ympärillä, kun lahko hallitsee elämän jokaista osa-aluetta.

Romaanin aikaperspektiivi on laaja: tapahtumat ulottuvat 30-luvulta nykypäiviin, ja henkilöitä on paljon, olivathan perheet suuria. Aikatasot risteilevät ees ja taas, mikä suuren henkilömäärän ohella hankaloitti hiukan seuraamista. Henkilöluettelo olisi ollut mieleeni. Keskiöön nousee Martikaisen suvun kolme naista: sota-aikana nuoruutensa elänyt Aili, joka on 60-luvulla syntyneen Marian täti ja tämä puolestaan 80-luvulla syntyneen Elsan täti.

Kärki luo kaikista naisista elävät ja vahvat henkilökuvat, ja näyttää heidän inhimilliset tuskailunsa, katkeruutensa ja pikkumaisuutensa kaikessa raadollisuudessaan. Ailin kohtalo oli minusta koskettavin. Nuori Aili menetti sodassa sulhasensa ja vielä rakastamansa Maurin siskolleen Vienolle. Mauri oli mies, joka oli mennyt sodassa rikki ja teki aivan kauheita tekoja, mutta ei Aili voinut vetoaan mieheen vastustaa. Traagiset olosuhteet pakottivat Ailin sisarensa lasten äidiksi ja suojelemaan nuoruuden salaisuuttaan kaikin, nykymittapuilla arvioiden arveluttavinkin keinoin. Aili uhrautui velvollisuuksiinsa.

Pieni Maria koki lapsuudessaan järkyttäviä. Minusta oli ihme, että hänestä kasvoi kaiken jälkeen järkevä aikuinen nainen. Tiukka uskonnollinen yhteisö rajoitti kiltin ja nöyrän Marian elämää ja naiseutta aikana, jolloin muualla oltiin jo opittu itsenäisiksi ja vapauduttu esimerkiksi seksuaalisesti. Maria-parka juuttui kiihkeään kiellettyyn rakastumiseensa vuosikausiksi, mutta lopulta tunteiden vyyhti alkoi purkautua. Vihdoin nelikymppisenä Maria uskalsi rikkoa tabuja, irrotella ja toimia vallattomasti - itsenäisesti ja puheista välittämättä.

Nuori Elsa ryhtyi avoimeen kapinaan ja otti uskosta ja perheestään täydellisen irtioton. Hän kirosi koko perkeleen sukunsa, lähti opiskelemaan Jyväskylään ja ryhtyi roikkumaan ihanan rumpalinsa epämääräisissä piireissä. Elsa veti kapinansa todella överiksi: kuvioon tulivat seksi irtosuhtein, bileet, viina ja huumeet. Muutaman vuoden holtittomasti riehuttuaan tyttö oli rauhoittumaan päin.

Jumalan huone kuvaa järkyttäviä tapahtumia, jotka Kärki taitavalla kerronnallaan saa tuntumaan todelta. Kaikki tämä olisi voinut oikeastikin tapahtua. Eniten minua sävähdytti Aili kovine kohtaloineen: hänen elämänsä oli raadantaa, uskonnolle ja miehille alisteista, ja kaikki yksityiset oman elämän ja onnen haaveet romuttuivat. Yksi iloa tuova salaisuus naisella onneksi oli. Pidin kovasti Marian ja Elsan lämpimästä ja välittävästä suhteesta. Vähiten pidin Elsan riekkumisvuosien kuvauksesta. Minusta sitä oli liian pitkälti ja kuvaus ehkä liioiteltuakin, mene tiedä.

Katja Kärjen esikoisromaani on synkkä ja vahva menneisyyden kuvaus Pohjois-Karjalasta. Murre oli minusta hyvä lisä eikä sitä ollut liikaa. Romaanin kaikki naiset olivat uskonnon uhreja. Uskonto kietoi heidät mustan aukon umpioon, josta ei ovea ulos ollut. Jos olikin, avain oli miesten ja lahkosaarnaajien taskussa. Hieno ja hurja esikoinen, jossa tapahtuu paljon, mutta ohjat pysyivät kyllä hyvin Kärjen hyppysissä.

Kuva: Mirva Vainio

Katja Kärki - Jumalan huone

Kansi Sanna-Reeta Meilahti

Bazar 2019

*****

Ennakkokappale kustantajalta - kiitän

_______________

Helmet-haaste mm. 14, 18, 25, 40, 43, 49
Muualla: Kirjakaapin kummitus, Luetut kirjat, 

Katja Kärki (s. 1985) on kotoisin Nurmeksesta ja koulutukseltaan äidinkielen, kirjallisuuden ja suomi toisena kielenä -opettaja sekä sanataideohjaaja. Kärki on opiskellut myös maantiedettä, erityispedagogiikkaa, draamakasvatusta sekä rikos- ja prosessioikeutta.