Kirja ilmestyy 29.1.19
Jumalan huone on Rovaniemellä asuvan, mutta Nurmeksesta kotoisin olevan Katja Kärjen (s. 1985) vahva ja vakuuttava esikoisteos. Kirja kertoo kolmen sukupolven naisten tarinaa, ja näyttää, miten sodan traumojen rikkomat mielet, niin naisten kuin miesten, panevat tekemään epätoivoisia ja pöyristyttäviä tekoja. Jumalan huone näyttää, mitä on elää ja kasvaa kuin mustassa aukossa, kun ahdas lestadiolainen uskonnollisuus vyöryy yllä ja ympärillä, kun lahko hallitsee elämän jokaista osa-aluetta.
Romaanin aikaperspektiivi on laaja: tapahtumat ulottuvat 30-luvulta nykypäiviin, ja henkilöitä on paljon, olivathan perheet suuria. Aikatasot risteilevät ees ja taas, mikä suuren henkilömäärän ohella hankaloitti hiukan seuraamista. Henkilöluettelo olisi ollut mieleeni. Keskiöön nousee Martikaisen suvun kolme naista: sota-aikana nuoruutensa elänyt Aili, joka on 60-luvulla syntyneen Marian täti ja tämä puolestaan 80-luvulla syntyneen Elsan täti.
Kärki luo kaikista naisista elävät ja vahvat henkilökuvat, ja näyttää heidän inhimilliset tuskailunsa, katkeruutensa ja pikkumaisuutensa kaikessa raadollisuudessaan. Ailin kohtalo oli minusta koskettavin. Nuori Aili menetti sodassa sulhasensa ja vielä rakastamansa Maurin siskolleen Vienolle. Mauri oli mies, joka oli mennyt sodassa rikki ja teki aivan kauheita tekoja, mutta ei Aili voinut vetoaan mieheen vastustaa. Traagiset olosuhteet pakottivat Ailin sisarensa lasten äidiksi ja suojelemaan nuoruuden salaisuuttaan kaikin, nykymittapuilla arvioiden arveluttavinkin keinoin. Aili uhrautui velvollisuuksiinsa.
Pieni Maria koki lapsuudessaan järkyttäviä. Minusta oli ihme, että hänestä kasvoi kaiken jälkeen järkevä aikuinen nainen. Tiukka uskonnollinen yhteisö rajoitti kiltin ja nöyrän Marian elämää ja naiseutta aikana, jolloin muualla oltiin jo opittu itsenäisiksi ja vapauduttu esimerkiksi seksuaalisesti. Maria-parka juuttui kiihkeään kiellettyyn rakastumiseensa vuosikausiksi, mutta lopulta tunteiden vyyhti alkoi purkautua. Vihdoin nelikymppisenä Maria uskalsi rikkoa tabuja, irrotella ja toimia vallattomasti - itsenäisesti ja puheista välittämättä.
Nuori Elsa ryhtyi avoimeen kapinaan ja otti uskosta ja perheestään täydellisen irtioton. Hän kirosi koko perkeleen sukunsa, lähti opiskelemaan Jyväskylään ja ryhtyi roikkumaan ihanan rumpalinsa epämääräisissä piireissä. Elsa veti kapinansa todella överiksi: kuvioon tulivat seksi irtosuhtein, bileet, viina ja huumeet. Muutaman vuoden holtittomasti riehuttuaan tyttö oli rauhoittumaan päin.
Jumalan huone kuvaa järkyttäviä tapahtumia, jotka Kärki taitavalla kerronnallaan saa tuntumaan todelta. Kaikki tämä olisi voinut oikeastikin tapahtua. Eniten minua sävähdytti Aili kovine kohtaloineen: hänen elämänsä oli raadantaa, uskonnolle ja miehille alisteista, ja kaikki yksityiset oman elämän ja onnen haaveet romuttuivat. Yksi iloa tuova salaisuus naisella onneksi oli. Pidin kovasti Marian ja Elsan lämpimästä ja välittävästä suhteesta. Vähiten pidin Elsan riekkumisvuosien kuvauksesta. Minusta sitä oli liian pitkälti ja kuvaus ehkä liioiteltuakin, mene tiedä.
Katja Kärjen esikoisromaani on synkkä ja vahva menneisyyden kuvaus Pohjois-Karjalasta. Murre oli minusta hyvä lisä eikä sitä ollut liikaa. Romaanin kaikki naiset olivat uskonnon uhreja. Uskonto kietoi heidät mustan aukon umpioon, josta ei ovea ulos ollut. Jos olikin, avain oli miesten ja lahkosaarnaajien taskussa. Hieno ja hurja esikoinen, jossa tapahtuu paljon, mutta ohjat pysyivät kyllä hyvin Kärjen hyppysissä.
 |
| Kuva: Mirva Vainio |
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Bazar 2019
*****
Ennakkokappale kustantajalta - kiitän
_______________
Helmet-haaste mm. 14, 18, 25, 40, 43, 49
Muualla: Kirjakaapin kummitus, Luetut kirjat,
Helmet-haaste mm. 14, 18, 25, 40, 43, 49
Muualla: Kirjakaapin kummitus, Luetut kirjat,
Katja Kärki (s. 1985) on kotoisin Nurmeksesta ja koulutukseltaan äidinkielen, kirjallisuuden ja suomi toisena kielenä -opettaja sekä sanataideohjaaja. Kärki on opiskellut myös maantiedettä, erityispedagogiikkaa, draamakasvatusta sekä rikos- ja prosessioikeutta.
Tämä odottaa lukemista. Hyvältä kuulostaa.
VastaaPoistaElsan riekkumiset Jyväskylässä eivät varmaan ole mieleesi Mai, minustakin sitä lajia oli liikaa. Vahva esikoinen tämä on, ei minun tarvitse joka rivistä pitää...
PoistaKun luin postaustasi mieleen nousivat Pauliina Rauhalan Synninkantajat ja Taivaslaulu.
VastaaPoistaJo antamiesi viiden tähden vuoksi tämäkin on luettava. :)
Hyvää ehtoon jatkoa!
Tämä oli hyvä tarina. Ei pelkkää lahkolaisuutta, vaan sotien traumoja myös. En ole lukenut Rauhalan kirjoja eikä ole suunnitelmissakaan. Jehovan todistajista luin viime vuonna Ben Kallandin hienon Vien sinut kotiin ja helluntailaisuudesta luin Terhi Törmälehdon myös hienon Vaikka vuoret järkkyisivät. Kauan sitten luin Leevi. K. Lehdon Lapsuus lahkon vankina, mikä kertoo kartanolaisuudesta. On nämä hurjia.
PoistaOlipas kiva lukea arviosi. Kirjailija on entinen työkaverini ja kovasti jännittää lukea millainen kirjasta on tullut. Vaikuttaa hyvältä! Postista tulikin juuri ilmoitus ennakkokappaleesta. Pitää lukea pian! :)
VastaaPoistaOle huoleti, hyvä on :) Tosin Elsan sekoilut oli vedetty ehkä överiksi, mutta enhän minä tiedä. Onneksi läheisistä nuorista kukaan ei ole koetellut rajojaan noin rajusti.
PoistaTämä kyllä kiinnostaa - ja nyt kun sain kuulla, että kirjailija on syntynyt Nurmeksessa, alkoi kiinnostaa vielä enemmän: äitini synnyin- ja kasvupaikkana ja isoäitini kotipaikkana Nurmes on minulle tuttu kaupunki täynnä muistoja...
VastaaPoistaMinä olen matkaillut Nurmeksen ja Lieksan suunnalla sekä kesällä että talvella. Muistan pitkät suorat, joiden ympärillä ei ollut asutusta, vain metsää. Muistaakseni yövyttiin jossain tämmöisen ’tiettömän taipaleen’ takana olevassa syrjäisessä talossa... Kyllä tunsi pienuutensa.
PoistaVaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, tämän varmaan myöhemmin luenkin.
VastaaPoistaTiettömään tottuu ja metsät tuntuvat kodilta, luonto on niin liki ja ympärillä. Niin Lieksassa kuin Nurmeksessakin,nuorten mahdollisuudet ovat usein heikot. Työttömyys, köyhyys, vähäiset harrastusmahdollisuudet. Alkoholi, huumeet, lääkkeet, itsemurhat vie monta ihanaa nuorta. Kurjistamispolitiikan vuoksi ennen niin elinvoimaisten kuntien työpaikat katosivat,väki vanhenee ja nuoren on pakko repiä itsensä irti tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Ei ymmärretä vaarojen vakavuutta, ollaan liian luottavaisia, ympäristössä joka on täysin erillainen. Ääriuskonnoista irti haluaville, vielä vaikeampaa. Huonommuuden tunne on tuhoavaa nuoren maailmassa.
Viisaita puhut Saassa <3 Itse olen kasvanut Imatralla ja sekin tuntui pieneltä silloin. Kyllä itsekin hiukan villiinnyin Helsinkiin opiskelemaan tullessani... Kyllä sikäli ymmärrän nuorta Elsaa ja hänen kapinamieltään ja irrotteluaan. Kun pääsee irti ahtaista ympyröistä ja rajoituksista, antaa helposti mennä, ihan uhmasta.
PoistaToivottavasti en löydä itseäni kirjan sivulta. Olen nimittäin kirjailijan täti
VastaaPoistaVoi, siihen en osaa vastata :) Mutta ylpeä täti voit olla. Kirja oli todella hieno.
PoistaErittäin intensiivinen teos. Luin yhtämittaisesti 13 tunnin Lapin matkalla ja uppouduin täysin.
VastaaPoistaNäin on - plus tämä on jättänyt minuun varsin vahvan jäljen. Kummittelee mielessä siinä missä muut kirjat katoavat...
PoistaLuin tämän vasta nyt. Vahva kirja, vei mennessään! Ja hassua, minä samaistuin eniten Elsan hahmoon, ajattelin, että hänen kuvauksensa oli kaikista tarkkanäköisin. Murre oli ihanaa! On jäänyt viäntämiset päähän soimaan ja omat ajatukset on juosseet välillä itämurteella. Lohdullinen kirja, armollinen, itku pääsi välillä lukiessa, mutta myös nauru. Odotan jo seuraavia tältä kirjailijalta!
VastaaPoistaTämä oli tosi vahva lukukokemus minullekin! Hieno esikoisteos, harmi, ettei kait mitään palkintoehdokkuuksia ole tullut. Mutta meillä julkaistaan niin tuhottoman paljon.
Poista