Laura Baldini - Uuden ajan opettaja

Kirjailijan nimi Laura Baldini tuo mieleen Italian, mutta se on yksi itävaltalaiskirjailija Beate Malyn pseudonyymeistä. Uuden ajan opettaja on fiktiivinen tarina italialaisen Montessori-pedagogiikan perustajan Maria Montessorin (1870-1952) lapsuudesta, nuoruudesta ja elämäntragediasta, perustanaan elämäkertafaktat. Lukija saa seurata Marian opiskeluvuosia ja lukea siitä, mitä valtavia lasikattoja opiskelevan ja ammatissa toimivan naisen oli 1900-luvun alussa rikottava. Harmikseni Baldini oli rajannut Montessorin elämän aikaikkunan nuoruuteen, sillä minusta olisi ollut kiinnostavaa lukea myös hänen myöhemmistä vuosistaan.

Kaunis, tumma Maria oli lääketieteellisessä tiedekunnassa ainoa naisopiskelija ja miespuolisten kurssitovereidensa alituisen kiusan kohde. Sopivaisuussäännöt olivat tiukat: esim. ruumiinavausharjoitukset Maria joutui tekemään yksin iltamyöhällä, koska ei ollut sopivaa, että miehet ja naiset leikkelisivät yhdessä alastomia ihmisruumiita. Mutta Maria oli kurssinsa etevimpiä ja väitteli tohtoriksi 25-vuotiaana. Hän sai runsaasti julkisuutta ja oli kiinnostunut psykiatriasta ja vierailu Ostian mielisairaalassa muutti hänen elämänsä. Oli rankkaa lukea, miten heikkolahjaisia ja mielisairaita lapsia ’hoidettiin’ - eristystä, pakkopaitaa, julmuutta, hakkaamista ja sähköshokkeja. Maria valmistutti lapsille monia erilaisia puupalapelejä ja lapset keksivät monen ihmeeksi niiden idean. Maria näki myös, millaisen kotiväkivallan uhreja Rooman slummien naiset olivat ja alkoi tehdä hyväntekeväisyyttä köyhissä kortteleissa.

Luigin pääkoppaa ei saanut enää järjestykseen. Jatkuva pelossa eläminen oli tuhonnut hänen aivonsa jo ajat sitten. Pian kaikki hänen muistonsa olisivat mennyttä. Hän ei kykenisi enää ajattelemaan eikä kokemaan pelkoa. Luultavasti kuolema tuntui samanlaiselta. Niin järjetöntä kuin se olikin, ajatuksessa oli jotain lähes lohdullista.

Montessorin uraauurtavat aikaansaannokset ovat pääosin suurelle yleisölle tuttuja. Viime vuonna lukemani, montessoriohjaaja Riikka Helle-Kotkan runokokoelma Auringonpilkuttaja avasi kiehtovasti runon keinoin tämän Italian ensimmäisen naislääkärin elämää. Montessori sai kasvatusmenetelmillään hyviä tuloksia heikkolahjaisiksi diagnosoitujen lasten parissa ja perusti Montessori-kouluja ympäri maailman ja työskenteli väsymättä köyhien ja hylättyjen lasten hyväksi. 

Yhdessä komean lääkärin Giuseppe Montesanon kanssa Maria johti Roomassa koulua ja heidän välilleen syttyi rakkaussuhde. Giuseppe olisi halunnut naimisiin, mutta Maria oli vastahakoinen eikä Giuseppe kovin hyvin kestänyt Marian menestystä. Mies alkoi vältellä Mariaa ja ryhtyi tapaamaan muita naisia. Maria ei taipunut avioliittoon silloinkaan, kun huomasi olevansa raskaana. Hänen elämänsä tragedia oli se, että tuona aikana naimisissa oleva nainen ei voinut toimia ammatissa. Maria ei halunnut heittää hukkaan sitkeydellä saavuttamaansa lääkärin ammattia ja asemaansa, vaan luopui Giuseppesta ja rakkaudestaan ja antoi aviottoman poikansa Marion muiden kasvatettavaksi. Pojan syntymätodistuksessa äiti on tuntematon, isäksi on merkitty Giuseppe. Mario syntyi 1898 (Baldinin mukaan vasta 1902) ja asui maalla Firenzen lähellä erään perheen hoivissa, jossa Maria kävi poikaa usein katsomassa tekeytyen tämän tädiksi. Äitinsä Renilden kuoltua Maria otti pojan luokseen asumaan ja he tekivät myöhemmin yhteistyötä Montessori-koulujen tiimoilta. Täältä voit lukea englanniksi Marion ja hänen äitinsä yhteistyöstä.

Maria Montessorin yksityiselämän tragedia osoittaa selvästi sen, miten kapea liikkumavara koulutetuilla naisilla oli. Joko ammatti tai äitiys, kun taas nykyisin nainen voi saada molemmat. Baldini kirjoittaa sujuvasti ja eläytyvästi Marian elämästä ja tuon ajan sovinistisesta yhteiskunnasta.

Laura Baldini - Uuden ajan opettaja
Alkuteos Lehrerin einer neuen Zeit
Suomentanut Helinä Kangas, Sara Ristolainen
Bazar 2022
Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen
____________________

Itävaltalainen Beate Maly (s. 1970) on tuottelias kirjailija, joka kirjoittaa historiallisia romaaneja ja rikosromaaneja. Hän julkaisee myös pseudonyymeillä Laura Baldini ja Lina Jansen. 

 Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset nähdään viallisina ja heidät suljetaan erilaisiin laitoksiin pois yhteiskunnan silmistä. Lasten surulliset ja lannistuneet katseet kohdatessaan Maria päättää, että asioiden täytyy muuttua. Hän alkaa innostaa lapsia antamalla heille leluja oppimisen tueksi, ja pian Marian oppilaat alkavat edistyä niin huimaa vauhtia, että hänen työnsä kiinnittää koko opetusmaailman huomion. Yhtäkkiä koko maailma haluaa kuulla lisää tästä uudesta tavasta opettaa ja Marian elämä mullistuu peruuttamattomasti.

Ruth Hogan - Madame Burovan kuu ja tähdet

Brittiläistä Ruth Hogania (s. 1961) on tituleerattu feel good -romaanien kuningattareksi, ja hänen teoksiensa käännösoikeuksia on myyty kymmeniin maihin. Juuri ilmestynyt Madame Burovan kuu ja tähdet on hänen neljäs suomennettu romaaninsa. Aiemmin häneltä on julkaistu suomeksi romaanit Kadonneiden tavaroiden vartija, Lauluja variksille ja Queenie Malonen Paratiisihotelli. Niistä olen lukenut vain ensimmäisen - klik bloggaukseeni.

Madame Burovan kuu ja tähdet tapahtuu kahdessa aikatasossa: nykyhetkessä ja 1970-luvulla ja sen keskeisinä henkilöinä on kaksi naista: nelivitonen Billie ja eläköitynyt selvänäkijä Imelda Burova, jonka juurissa virtaa romani- ja venäläistä verta. Lontoolainen Billie on vastikään eronnut ja menettänyt sekä työnsä että vanhempansa. Isän jälkeenjättämässä kirjeessä tämä paljastaa, että tytär oli adoptoitu, Brightonin rantabulevardilta löytynyt löytölapsi. Tieto on tietysti shokki Billielle. Hän saa vielä toisenkin kirjeen Brightonissa asuvalta Imeldalta, joka sanoo tietävänsä jotain hänen syntyperästään. Niinpä elämässään tyhjän päällä oleva Billie matkustaa Brightoniin tapaamaan Imeldaa.

1970-luvun tapahtumat pyörivät Brightonissa Larkinin lomakylässä, joka työllisti nuoren Imeldan ja paljon muita nuoria estraditaiteilijoita. Tuona aikana ei ollut metoo:ta, vaan lomakylän johtajan seksuaalinen häirintä kaunista merenneitokolmikkoa kohtaan oli törkeää ja jatkuvaa. Takaumista käy ilmi Imeldan traaginen rakkaustarina kaikkien nuorten naisten ihailemaan komeaan surmanajajaan ja tuon(kin) ajan törkeä rasismi, joka kohdistui puoliksi jamaikalaiseen pieneen poikaan nimeltä Treasure.

Imelda tutustuttaa Billien Larkinin entiseen pianisti Henryyn ja edelleen Brightonissa vaikuttavaan charmikkaaseen Treasureen, mutta ei kerro kuka Billien äiti on, koska hän on luvannut pitää sen salaisuutena. Isän henkilöllisyyden selvittämisen lähtökohtana toimii Larkinin esiintyjistä otettu vanha valokuva ja romaanin edetessä selviää, miten heidän elämänsä on kulkenut.

Hoganille ominaiseen tyyliin romaanissa on rakkautta ja tragediaa, salaisuuksia ja läpi elämän kestävää ystävyyttä. Hogan antaa muutamia eksyttäviä vihjeitä Billien biologisesta isästä, mutta silti isä oli minulle sympaattinen yllätys. Imeldakin rohkaistuu matkustamaan nuoruudenrakastettunsa perheen luo ja saa lohdukseen kuulla, kuinka paljon mies häntä olikaan rakastanut. Billie avaa matkamuistomyymälän Imeldan kojussa ja päättää jäädä asumaan Brightoniin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tarot-kortit ja selvänäkijöiden ennustuksiin uskominen ovat minulle vieraita asioita, mutta viihdyin kyllä pari iltaa oikein hyvin tämän sympaattisen ja kepeän feel good -romaanin parissa.

Romaanista on blogannut myös Anun ihmeelliset matkat.

Ruth Hogan - Madame Burovan kuu ja tähdet
Alkuteos Madame Burova

Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings
Bazar 2022
Äänikirjan lukija Johanna Kokko
____________________

Ruth Hoganin hyvän mielen romaani Madame Burovan kuu ja tähdet on värikäs ja koskettava tarina kaukaisista kesistä, eksentrisistä ihmisistä, sankareista ja konnista sekä kadotetuista ja paikkansa löytävistä.

Ihmiskohtaloita toisen maailmansodan ajoilta x 4

Toinen maailmansota tarjoaa loputtomasti aiheita eri maiden kirjailijoille. Tänä vuonna olen kuunnellut jo aiemmin kaksi sotavuosiin liittyvää kirjaa. Englantilaisen Lorna Cookin The Dressmaker’s Secret vei miehitettyyn Pariisiin ja Coco Chanelin natsisympatioihin ja Paloma Sánchez Garnican Premio Planetan kakkonen Los Últimos días en Berlín nimensä mukaisesti natsismin sydämeen Berliiniin espanjalaisesta näkövinkkelistä. 

Pelkkiä Auschwitz-tarinoita en halua lukea, mutta ihailen kirjailijoiden kykyä löytää yhä uusia näkökulmia. Niputin tähän postaukseen lyhyin esittelyin neljä kuuntelemaani äänikirjaa, jotka vievät Saksaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Ranskaan. Kaikissa näissä on kiinnostavat näkökulmansa ja draamansa sekä koskettavia ihmiskohtaloita ja ne sopivat erinomaisesti äänikirjoina kuunneltaviksi. En toki näitä peräkkäin kuunnellut, mutta onhan tässä aikamoinen annos toista maailmansotaa :)

Joel Elstelä - Sirkusleijonan mieli ****

Kansi Martti Ruokonen

Wsoy 2021

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

Joel Elstelän Sirkusleijonan mieli oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Se kertoo sirkustirehtööri Egon Heuchlerin epätoivoisesta kujanjuoksusta natseja vastaan. Tapahtuu näet niin, että Egon kutsutaan Prinz Albertstrasselle SS:n päämajaan, jossa ylipainoinen ja hikoileva majuri Steinwampe ilmoittaa, että puolue ottaa Zircco Fantasticon haltuunsa ja aikoo käyttää sitä omiin PR-tarkoituksiinsa. Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja sitäpaitsi kaikki kustannukset luvattiin kattaa, mikä oli suuri helpotus konkurssin partaalla olevalle Egonille.

Elstelän henkilögalleria on elävä, aihe persoonallinen, ajankuva hieno ja natsien järjestelmällisyys tulee iholle. Sirkuksen kiertue ja tuho huipentuu Hitlerin lapsuuskaupungissa Passaussa. Pidin romaanista aika lailla, mutta voi jospa Egonin pohdiskeluja olisi hiukan lyhennetty! Joissain kohdin pitkästyin ja kyllästyin ja yhdyn Finlandia-raadin sanoihin: "Mitään ripeää draamaa Sirkusleijonan mieli ei tarjoa. Pitkiä matkoja suorastaan rämmitään eteenpäin. Jokainen valon ja mielen­liikkeen värähdys ja epäilyksen varjon hiivintä tulee kirjatuiksi."

_____________________________________________________________

Marianne Fredriksson - Simon *****
Alkuteos Simon och ekarna 1985, ensisuomennos 1999
Suomentanut Laura Jänisniemi
Storyside 2022
Äänikirjan lukija Kati Tamminen

Ruotsalaisen Marianne Fredrikssonin (1927-2007) Simon ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1999 ja tämän vuoden tammikuussa se ilmestyi äänikirjana, ja mikä helmi tämä kirja olikaan! Fredriksson kirjoitti elämänsä aikana viitisentoista romaania, joista moni nousi kansainväliseksi bestselleriksi. Hänen teoksiaan on julkaistu 150 maassa, 36 kielellä ja hänen kirjojaan on myyty miljoonia.

Simon kertoo ruotsalaisen työväenluokkaisen Larssonin perheen ja rikkaan juutalaisen Lentovin perheen syvästä ja vuosikymmenet kestävästä ystävyydestä sekä perheiden poikien Simonin ja Isakin kasvutarinan. Simon Larsson on puoliksi juutalainen adoptiolapsi Göteborgissa ja Isak Lentov samanikäinen, lapsena natsien Berliinissä törkeästi seksuaalisesti pahoinpitelemä juutalaispoika. Lentovin perhe pääsi pakenemaan natsi-Saksasta Ruotsiin ennen toista maailmansotaa ja kun Isakin psyykkisesti sairas äiti joutuu mielisairaalaan, Larssonit ottavat Isakin kotiinsa asumaan. Larssonin ja Lentovin perheet sulautuvat yhdeksi toisiaan auttavaksi yksiköksi, vaikka tulevat eri yhteiskuntaluokista. Sitäpaitsi tuntuu, että pojat ovat vaihdokkaita: kirjoja rakastavan Simonin pitäisi olla kirjakauppias Ruben Lentovin poika ja Isakin taas veneenrakentaja Erik Larssonin poika, koska on kätevä käsistään ja työkalut pysyvät hyppysissä. Aivan hurmaava romaani.

 

Kirjan esittelyteksti: 

Yhdessä pojat matkaavat aikuisuuteen, löytävät miehisyytensä ja kokevat omat kiirastulensa. Taustalla kaikuu sotasaappaiden jyske, ja poikien menneisyys tuntuu olevan jatkuvasti läsnä. Mutta kun musiikki tulvehtii Simonin maailmaan, hänelle avautuu uusi tie tulevaisuuteen. Simonin tarinaan kietoutuvat kahden suvun elämänkohtalot, Euroopan historia ja kasvamisen vaikeudet. 

_____________________________________________________________

Ella Gyland - The Helsingør Sewing Club ***

One More Chapter 2022
Äänikirjan lukija Kirstin Atherton

Tanskalaisen Ella Gylandin The Helsingør Sewing Club kertoo miehitetyn Tanskan vastarintaliikkeestä ja perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa: vuonna 1943 Kööpenhaminasta tätinsä luo turvaan Helsingøriin lähetetty Inger liittyy vastarintaliikkeeseen, joka pelastaa juutalaisia turvaan Ruotsin puolelle. Nykyajassa Kööpenhaminassa asuva Ingerin lapsenlapsi Cecilie löytää isoäitinsä jäämistöstä tämän sodanaikaisen päiväkirjan. 

Tanskan natsimiehitys kesti viisi vuotta, 1940-1945. Wikipedia sanoo: "Lokakuussa 1943 Saksan poliisivoimat alkoivat pidättää Tanskan juutalaisia, mutta vastarintaliike auttoi 7 000 juutalaista turvaan Ruotsiin. Myös jotkut Tanskan miehityshallinnossa toimineet saksalaiset avustivat juutalaisten joukkopakoa Ruotsiin. Kuitenkin 485 juutalaista saatiin pidätettyä ja lähetettiin keskitysleirille Theresienstadtiin, Tsekkoslovakiaan.”

Kirja kertoo rohkeasta nuorten joukosta, joka vaaransi elämänsä pelastaakseen juutalaisia naapureitaan. Helsingøristä on vain kymmenisen kilometriä Ruotsiin Helsingborgiin, ja nuoret veivät juutalaisia turvaan soutuveneellä. He olivat nuoria, he rakastuivat eivätkä kaikki selvinneet. Sota erotti myös Ingerin ja juutalaisen Davidin. Pidin enemmän sota-ajan kuvauksesta kuin nykytapahtumista, mutta oli kiinnostavaa lukea toisen maailmansodan ajoista tanskalaisesta näkökulmasta.

_____________________________________________________________

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä ***
Alkuteos The Paris Library 2021
Suomentanut Katariina Kallio
Bazar 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

Yhdysvaltalaisen Janet Skeslien Charlesin (s. 1971) Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima lukuromaani Pariisin Amerikkalaisesta kirjastosta ja sen työntekijöistä toisen maailmansodan aikana. Tämäkin kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa. Vuodesta 1939 eteenpäin seurataan ranskalaisen nuoren tytön Odilen elämää Pariisissa. Odilella on kaikki hyvin: työ Amerikkalaisessa kirjastossa, ystäviä ja komea poikaystävä Paul. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen. Kirjan nykytaso vie 1980-luvulle Montanaan Yhdysvaltoihin, jossa teinityttö Lily ystävystyy iäkkään naapurintädin Odilen kanssa. Heidän ystävyydestään kehittyy luja kahden eri sukupolven naisen ystävyys, jossa he auttavat toinen toistaan ja Lily rakastuu ranskan kieleen. Kirjassa selviää myös, miksi Odile päätyi näin kauas synnyinkaupungistaan Pariisista.

Skeslien Charles sai idean kirjaansa työskennellessään vuoden verran Pariisin Amerikkalaisessa kirjastossa.  Hän on tutkinut tarkoin kirjaston historiaa ja sen henkilökunnan elämänvaiheita, ja monet henkilöt esiintyvät teoksessa omilla nimillään, myös johtaja Rouva Reeder. Kirjasto saatiin pidettyä auki kaikki miehitysvuodet hankaluuksista huolimatta. Natsit takavarikoivat kirjastoista dekadenttia kirjallisuutta ja sulkivat Pariisissakin monia kirjastoja. Miehitysaika oli pitkä, joten rakkaussuhteita ranskalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välille syntyi ja joka hetki sai pelätä perättömiä ilmiantoja. Odilen paras ystävä oli englantilaisen diplomaattimiehensä jättänyt britti Helen, joka joutui häväistyksi ja kaljuksi ajelluksi kuten niin monet ranskalaiset naiset. 

Sotavuosien kuvaus oli tässäkin kiinnostavinta. Toki vanhan Odilen ja nuoren Lilyn ystävyys oli myös sydäntä sykähdyttävää, mutta kirjan loppupuoli tuntui hämmentävältä - kuin olisin kuunnellut YA-romaania.

Nita Prose - Huonesiivooja

Pseudonyymi Nita Prosen taakse kätkeytyy Kanadan Simon & Schuster -kustantamon varatoimitusjohtaja ja kustannuspäällikkö Nita Pronovost, jonka esikoisromaani Huonesiivooja on. Kirjan oikeudet myytiin ennen julkaisua yli kahteenkymmeneen eri maahan, joten odotin jotain erityistä.

Huonesiivooja pyörii ylellisen Regency Grand hotellin ja sen henkilökunnan ympärillä. Päähenkilö on 25-vuotias Molly Gray, Moppi-Molly, joka toimii hotellissa huonesiivoojana. Hän on hotellin paras siivooja, niin tarkkaa hänen työnjälkensä on. Mummi on kasvattanut tytön ja opettanut tälle tukun viisaita sanontoja, joita on hyvä elämässä noudattaa. Mummi on opettanut tytölle myös kohteliaisuutta ja rehellisyyttä, mutta mummin opeista huolimatta Mollyn on vaikea pärjätä sosiaalisissa tilanteissa. Nyt mummi on kuollut ja Molly kaipaa häntä mahdottomasti, on yksinäinen eikä raha oikein riitä vuokraan ja ärtyisä vuokraisäntä on alati kimpussa.

Tullessaan siivoamaan hotellin vakiovieraan herra Blackin sviittiä Molly löytää miehen kuolleena vuoteestaan. Tunnollisena tyttönä Molly tarkistaa pulssin, imuroi pillerinmurut matolta, järjestää huoneen kaaoksen ja soittaa sitten apua. Hän ei ole ikinä pitänyt röyhkeästä ja epäkohteliaasta herra Blackista, jonka nuori toinen vaimo Giselle on usein mustelmilla ja itkuinen. Mollyn kaikki sympatiat ovat Gisellen puolella, sillä he ovat tavallaan ystävystyneet, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Mollylla on ollut epäonnea rakkausjutuissa. Yksi hulttio varasti mummon tytölle keräämän pesämunan ja nyt hänen sydämensä sykkii hotellin baarimikolle Rodneylle, jonka ketkumaisuutta Molly ei näe. Rodneyn on helppo tanssittaa Mollya pillinsä mukaan, sillä Molly uskoo aivan kaiken. Rodneyn pyynnöstä Molly kertoo, missä tyhjinä olevissa huoneissa työluvaton meksikolainen Juan Manuel voi yöpyä, joskin ihmettelee tämän kaljupäisiä ja tatuoituja kavereita. Onneksi Mollylla on suojelusenkelinään hotellin vanha ja rehti oviportieeri Preston, joka on luvannut Mollyn mummille pitää tytöstä huolta. 

Romaanissa sattuu ja tapahtuu kuin kohelluskomediassa ja se käynnistyi tuskastuttavan hitaasti. Kuitenkin vähitellen ihastuin Mollyn valloittavaan persoonaan, sillä Molly on romaanin ehdoton tähti. Prose kuvaa elävästi autismikirjon ihmisen elämää. Molly on hyväntahtoinen ja hyväuskoinen, kohtelias ja rehellinen, mutta ei huomaa muiden ihmisten filunkeja eikä osaa tulkita heidän ilmeitään tai sanomisiaan. Mollya on niin helppo käyttää hyväksi ja niin romaanin pahis tekeekin. Itsekin Molly töksäyttelee kaikenlaista, vaikka ei tarkoita loukata. Henkilöhahmona erityisessä Mollyssa on jotain samaa kuin Stieg Larssonin Lisbeth Salanderissa, Sayaka Muratan Lähikaupan naisen Keikossa tai Gail Honeymanin Eleanorissa romaanissa Eleanorille kuuluu ihan hyvää. 

Odotin enemmän tältä romaanilta, vaikka Prose kirjoittaa sujuvasti ja luo Mollysta sympatioita herättävän ja ihastuttavan hahmon. Mikään suljetun paikan murhamysteeri tämä ei ollut, eikä oikeastaan dekkarikaan, vain kepeä chick lit, jossa nyt sattui murha tapahtumaan. Kirjan ansio on minusta Asperger-henkilön mieleen ja elämään porautuminen. Kirjan lopussa on aika häkellyttävä twisti, josta jokainen lukija voi olla sitä mieltä kuin haluaa!

Nita Prose - Huonesiivooja

Alkuteos The Maid 2022
Suomentanut Katariina Kallio
Bazar 2022

Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!

____________________

Nita Prose kirjailijanimen takana on Kanadan Simon & Schuster -kustantamon varatoimitusjohtaja ja kustannuspäällikkö Nita Pronovost. Huonesiivoojan oikeudet myytiin ennen julkaisua yli kahteenkymmeneen eri maahan. 

Katja Kärki - Eeled

… hänen tummasointinen laulunsa nousi muiden ylle, se oli taikaa ja totta yhtä aikaa, se oli hurjaa ja haikeaa, kaikki se aika, joka meillä oli. Me olimme vapaita ja irti, meitä sitoi toisiimme jokin tuntematon.

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone (2019) oli minulle viiden tähden lukuelämys, siksi halusin ehdottomasti lukea myös kirjailijan uutuusteoksen Eeled. Tässä romaanissa ei ole uskonnollisuutta, mutta kylläkin pohjoista mytologiaa ja upeita luontokuvauksia. Keskiössä ovat naisen rakkaus, äitiys ja äiti-tytärsuhde, joiden perusta on ikiaikainen ja sama, vaikka vuosisadat vaihtuvat.

Kirja liikkuu monessa aikatasossa, mikä tuotti aluksi hiukan hankaluutta. Lyhyt nykytaso toimii kehyksenä, jossa Pohjois-Suomessa kasvanut ja nuoruusvuosien jälkeen sinne Tukholmasta palannut Kristiina lähtee aikuisen tyttärensä Vanessan kanssa katsomaan Auringontaloa, jossa Vanessa vietti varhaislapsuutensa ja jossa Kristiina koki elämänsä rakkaudet Torvaldiin ja Bambiin. Auringontalon rappeutuneessa puutarhassa Kristiina muistelee omaa lapsuuttaan, suhdetta revontulia tutkivaan yksinhuoltajaäitiinsä ja Kainuun pappaan sekä juopottelevan kala-Maijan traagista kohtaloa. Kursiivilla painettu myyttinen tarina kertoo ammoin eläneestä saamelaisnaisesta Eeledistä, jonka elämäntarinassa ja kokemuksissa rakkaudesta on paljon samaa kuin nyky-Kristiinan kokemassa.

Aloitetaan Kristiinasta. Tukholmassa opiskellessaan hän rakastuu päätä pahkaa komeaan rastatukkaiseen Torvaldiin, joka vie hänet asumaan Auringontaloon. Capoeira-ryhmän kanssa käydään Rio de Janeirossakin, jonka tummassa yössä kuvankauniin Bambin ja Kristiinan välillä syttyy jotain. Eletään hippikommuunissa vapaan rakkauden lumoissa ja Kristiina tulee vahingossa raskaaksi. Pian Bambikin on Torvaldille raskaana ja Kristiina tuntee suunnatonta mustasukkaisuutta, niin vapaamielinen kuin luuli olevansa. Niklas ja Vanessa syntyvät ja kasvavat sisaruksina ja Kristiina huolehtii molemmista kuin äiti. Auringontalon kommuuni hajoaa ja Bambi katoaa, eikä Kristiina kuule hänestä enää ikinä. 

Lapsi liekkuu, riekkuu ja keikkuu kuin orava, kuin ei koskaan kasvaisi. Hän on pieni sättärä, nokinenäinen sittiäinen, joka rakastaa uimista ja jonka perässä ei pysy, vaikka miten juoksee. // Hänellä on yllään kirjavia nauhoja ja kenkinä poronnahkanutukkaat, harteilla hapsuinen huivi, jota kevättuuli hulmuttaa ja se hulmuttaa vedenpintaa, nostaa ryppyisille laineille ja tuivertaa tunturikoivujen lehtiä.

Eeled oli synnytetty metsässä saamelaisnaisten tapaan. Vanha äkka korjasi lapsen talteen hangesta kuolleen äitinsä rinnoilta ja antoi sen tyttärensä kasvatiksi. Nuorena naisena Eeledin sydän sykkii sinisilmäiselle ja komealle karhunkaataja Evvanille, mutta hänet naitetaan tämän veljelle Uulalle. Eeled on epätoivoinen ja kaihoaa Evvanin perään. Ensimmäinen kuolleena syntynyt lapsi on Evvanin, seuraavat väkisinmakaavan Uulan. Epätoivoinen rakkaus saa Eeledin tarttumaan veitseen traagisin seurauksin.

Oli jännittävää, miten Kärki loi Eeledin ja Kristiinan elämien välille paljon yhteistä. Molemmat naiset rakastuivat hurmaaviin sinisilmäisiin miehiin ja molemmat kokivat kolmiodraaman, vain hiukan erilaisen. Kumpikaan ei saanut sitä, jota eniten rakasti. Alkukantaiset saamelaiset nuotiotanssit vaihtuivat brasilialaisten orjien capoeiraan, mutta kuvittelin rumpujen rytmin olevan perusluonteeltaan samaa. Eeled menetti lapsensa ja sama ikiaikainen pelko lapsen menettämisestä asui Kristiinan sydämessä. Naisen biologisesta emonvaistosta kertoo myös se, että lasta voi rakastaa kuin omaansa, vaikka ei ole sitä synnyttänytkään.

Äkka tuoksuu pihkalta ja väkevältä savulta, kun Eeled painaa päänsä tämän helmaan ja karkea käsi kutittaa nopeasti poskesta, saa Eeledin suupielet nousemaan ja silmät sirrilleen. Ja vaikka hän on metsänpentu, mikä lie peikko ja piruemon vaihdokas, äkkan tytärtä hän saa sanoa äidiksi. Se sana ei tarkoita Eeledille mitään, ja hän seuraa vanhaa äkkaa kuin varjo.

Pidin valtavasti Eeledin tarinasta. Se oli kuin joku vuosisatoja kerrottu legenda onnettomasti päättyneestä rakkaudesta. Hippikommuunin elämä ei ollut minulle lähtökohtaisesti niin kiinnostavaa, mutta todentuntuisesti Kärki siitä kertoi. Hippi-ideologia vapaudesta ja vapaasta rakkaudesta tuntui alkuun kaikista kolmesta pyörryttävälle, mutta lopulta se kuitenkin kaatui mustasukkaisuuteen ja kaunaisuuteen. Capoeira ja Brasilia portugalinkielisine lauluineen oli yllättävä ja erilainen lisä juonessa. Romaanin kieli on kaunista ja upeaa luontokuvausta on paljon. Sanna-Reeta Meilahden kansi on tavattoman kaunis. Koskettava romaani naisen elämästä, rakkaudesta ja äitiydestä.

Capoeiraa löytyy Youtubesta paljon, tässä yksi, jossa on hyvin suggestiivinen rytmi.

Bloggaukseni Jumalan huoneesta

Katja Kärki - Eeled
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Bazar 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Katja Kärki on ammentanut romaaniinsa itäisistä ja pohjoisista mytologioistamme, ja tarinan sydämestä kuuluu pohjoisen luonnon vahva syke. Eeled on kertomus äideistä ja tyttäristä, naisten sukupolvista, jotka ovat eläneet ja rakastaneet ja joiden hiljaisiin huokauksiin on haudattu surua ja häpeää, tekoja, joiden jälkiä on vaikea pestä pois.

Pirkko Soininen - Valosta rakentuvat huoneet

Ennakkokappale kustantajalta, kirja ilmestyy 26.1.2021

Suomen kultakauden arkkitehtuurista puhuttaessa kaikki tuntevat trion Gesellius-Lindgren-Saarinen, sen sijaan heidän aikalaisensa Wivi Lönn (1872-1966) on tuntemattomampi. Lönn oli arkitehtuurin alalla uranuurtajanainen: Suomen ensimmäinen omaa toimistoa pyörittänyt naisarkkitehti, joka voitti useita arkkitehtuurikilpailuita ja suunnitteli suuren joukon niin julkisia kuin yksityisiäkin rakennuksia. Wivi Lönnin urasta ja töistä on tehty osatutkimuksia, mutta elämäkertaa hänestä ei ole kirjoitettu. Tätä taustaa vasten on hienoa, että Pirkko Soinisen fiktiivinen elämäkerta Valosta rakentuvat huoneet on niin tarkka sekä Lönnin uran että yksityiselämän suhteen.

Isä kuoli Wivin ollessa kuudentoista ja äiti jäi elättämään yksin neljää lasta. Rahallisesti elettiin tiukkoja aikoja, mutta äiti rohkaisi lahjakasta tytärtään. Oli selvää, että nuori Wivi oli aivan erityinen teinityttö, joka tiesi tarkkaan mitä halusi. Hän halusi arkkitehdiksi aikana, jona tyttöjen mahdollisuudet akateemiseen koulutukseen olivat liki olemattomat. Suomen ja Euroopan ensimmäinen arkkitehdiksi valmistunut nainen Signe Hornborg oli Wiville kannustava esimerkki. Matemaattisesti lahjakas Wivi pääsi Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolle ja sitten Polyteknilliseen opistoon, jonka hän suoritti käytännössä yksityisoppilaana.

Opiskelutoverista Armas Lindgrenistä tuli elämänikäinen rakas ystävä, joka kuitenkin perusti arkkitehtitoimiston Herman Geselliuksen ja Eliel Saarisen kanssa, ja kolmikko rakennutti itselleen yhteisen kodin, Hvitträskin. Ei tullut toimistoa Lindgren-Lönn, mutta myöhemmin he suunnittelivat yhdessä Uuden ylioppilastalon Helsinkiin (1910) ja upean uusklassisen Estonia-teatterin Tallinnaan (1913). Lindgren sai näissä projekteissa enemmän kiitosta ja näkyvyyttä, Wiviä ei naisarkkitehtinä noteerattu samoin.

Mutta vielä ei oltu niin pitkällä. Wivin ensimmäinen iso työ oli kutsu suunnitella Tampereen suomalaiselle tyttökoululle uusi rakennus (1902). Hän voitti arkkitehtuurikilpailun - mieskollegoiden suureksi harmiksi - Tampereen keskuspaloasemasta (1908). Työtä oli niin paljon, että parhaimpina aikoina Wivi työllisti kuusi piirtäjää. Hän tunsi uupuvansa työmäärän alle, vaikka työ oli ykkösasia hänen elämässään. Päätös muuttaa veljien lähelle Jyväskylään kypsyi ja hän suunnitteli sinne toiveittensa mukaisen talon, jonne  muutti äitinsä kanssa 1911. Lönn suunnitteli Jyväskylän Seminaarinmäelle useita huviloita ja julkisia rakennuksia.

Jyväskylän aika oli merkittävä myös yksityiselämän suhteen, sillä siellä Lönn tutustui varakkaaseen Hanna Parviaiseen, Säynätsalossa toimineen vaneri- ja sahayrityksen johtajaan ja myöhemmin omistajaan. Heidän läheinen ystävyytensä ärsytti kovasti Lönnin äitiä ja heistä puhuttiin ja juoruttiin. Molemmat naiset olivat oman tiensä kulkijoita ja uranaisia. Äidin vaatimuksesta muutettiin Kulosaareen, mutta Parviaisen ja Lönnin ystävyys ei loppunut siihen. 16 ystävyyden vuoden jälkeen he muuttivat vihdoin yhteiseen asuntoon NNKY:n taloon Pohjoiselle Rautatiekadulle. Parviainen oli lahjoittanut varoja talon rakennuskassaan ja Lönn oli suunnitellut sen. Wikipediasta voi lukea lisää Wivi Lönnin elämästä ja töistä.

Ilman valoa ei ole arkkitehtuuria, valo korostaa rakennetta, tuo muodot ja värit esiin. Hän muistuttaa itselleen, että on huomioitava valon tulosuunta ja intensiteetti sekä valon määrän muutokset eri vuorokaudenaikoina.  // Ei riitä, että suunnittelee talon, joka kylpee valossa kesäkuisena päivänä - sen on saatava osansa valosta myös tammikuun kalvaina ja lyhyinä päivinä.

Wivi Lönnin ura ja elämä piirtyy romaanissa vuosikymmenestä toiseen. Soininen eläytyy hienosti Lönnin suunnittelufilosofiaan ja ajankuva on aitoa ja elävää. Kirjan sivuilla vilahtavat monet tuon ajan tunnetut kulttuurihenkilöt. Myös Armas Lindgren asui perheineen Kulosaaressa, samoin taidemaalari Hanna Rönnberg, joka puolestaan oli kuulunut Victor Westerholmin Önningeby-ryhmään. Lönnin elämä osoittaa, miten vaikeaa naisen oli luoda uraa miesten maailmassa eikä yleensä perhettä ja äitiyttä voinut yhdistää. Omia lapsia ei ollut, mutta lapsia oli paljon hänen ympärillään: niin veljien lapset kuin Lindgrenin ja muiden naapureiden lapset. Lönn koki näiden kokemusten auttavan koulujen, lastentarhojen ja lastenkotien suunnittelussa.

1900-luvun alkuvuosina oli tavallista, että naimattomat naiset asuivat yhdessä. Wivin ja Hanna Parviaisen läheinen ystävyys kieli kuitenkin muusta, kahden naisen välisestä intiimiydestä ja rakkaudesta, joita tuona aikana oli salailtava ja piiloteltava. Oli onni, että heillä oli mahdollisuus matkustaa usein Eurooppaan. Pariisissa heillä oli jonkun aikaa oma asuntokin ja Pariisi oli se kaupunki, jonne he aina kaipasivat. Siellä kukaan ei tuijottanut heitä, vaikka he kävelivät käsikynkkää tai istuivat Luxemburgin puiston penkillä käsi kädessä.

Romaania lukiessa minulle tuli mieleen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinan monet osat. Pirkko Soinisellakin on takana kahden vuoden tarkka perehtyminen historiallisiin faktoihin, hyvä kuvittelukyky ja ajankuvan aitous. Kirjan lopusta löytyy pitkä lähdeluettelo. Oli todella hienoa lukea tämän upean naisarkkitehdin elämästä ja töistä.

Haluan tähän loppuun liittää linkin valokuviin Wivi Lönnin talosta Jyväskylässä. Kauko Sorjosen säätiö on entisöinyt talon taitavasti ja kauniisti, ja puutarhan ympäröimä talo henkii jokaisella yksityiskohdallaan Wivi Lönnin unelmaa omasta kodista. Tässä samaiselta sivustolta lainaamassani valokuvassa näkyy tuo yläikkunan puitteen ovaali, josta kirjassakin on puhetta. Rehvakkaasti esiintyvä kirvesmies väitti, ettei sellaista voi tehdä. Mutta Wivi piti päänsä ja kaunis ovaali ikkunoissa on. 

Pirkko Soininen - Valosta rakentuvat huoneet

Bazar 2021
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Kirjojen kuisketta

Luetut kirjat

Pirkko Soininen (s. 1969) on turkulainen toimittaja ja kirjailija. Hän voitti Runo-Kaarina-kilpailun vuonna 2013 teoksellaan Murretut päivät, ja häneltä on ilmestynyt taiteilija Ellen Thesleffistä kertova fiktiivinen päiväkirjaromaani Ellen (2018). Yhdessä Eppu Nuotion kanssa hän on kirjoittanut kirjat Nainen parvekkeella (2016), Sakset tyynyn alla (2018) ja Punainen vaate (2019).

Mainituista teoksista olen lukenut ja blogannut kahdesta: Nainen parvekkeella & Punainen vaate.

Karin Brunk Holmqvist - Pieni potenssipuoti

Joulun alla on monenlaista kotipuuhaa, jonka lomassa sopii mainiosti kuunnella jotain ei niin vaativaa äänikirjaa. Silmiini sattui äänikirjapalvelussa Pieni potenssipuoti, joka on ilmestynyt kirjana suomeksi jo 2011, mutta vasta äskettäin äänikirjana. Ja kyllä, tämä oli hauska, kepeä ja hyväntuulinen, ja kotityöt sujuivat kuin tanssi.

Kirjassa tapaamme Svenssonin neidit Tildan ja Elidan, kahdeksaakymmentä ikävuottaan lähestyvät vanhapiikasiskokset. Heidän elämänsä on rutinoitunut mitäänsanomattomuuden tilaan. Kotina on vanhemmilta peritty lapsuudenkoti pienessä uinuvassa kylässä, jossa kaikki junnaa paikallaan aivan kuten neitienkin elämässä. Neitien veli asuu Tukholmassa ja yrittää patistaa siskojaan palvelutaloon. Näin hän saisi kotitalon kesäpaikakseen. Veli sanoo, että vedenkanto, ulkohuussi ja puulämmitys ovat aivan liian vaivalloisia iäkkäille siskoille.

Mutta neitejä ei palvelutalo kiinnosta, heillä on oma tupa ja oma lupa. He säästävät eläkkeistään sukanvarteen, tai oikeammin pataan ja piironginlaatikkoon, eivätkä salli itselleen mitään huvituksia. Ei uusia kolttuja tai herkkuruokaa. Mutta kun viereisen talon ostaa tukholmalainen Alvar, toimistopäällikkö ja ylen charmikas herra, muutos alkaa leijua ilmassa. Neidit vahtivat naapuriaan verhon takaa ja ovat ylpeitä kutsusta tämän illalliselle. Uudet kalliit mekotkin on ostettava!

Alvarin petuniat kukoistavat aivan ihmeellisellä tavalla ja kun neidit saavat tietää kukkien kukoistuksen salat, heillä välähtää: täytyyhän tuon samaisen aineen nostattaa myös mieskuntoa! Niinpä neidit päättävät lyödä rahoiksi ja perustaa postimyyntifirman, incognito tietenkin. He valmistavat potenssilääkettään, mikä tietää lukuisia käyntejä lähikylien viinakaupoissa, alkoholi on näet rohdon yksi tärkeä ainesosa. Ensimmäisen kerran Poste restanten luukun avatessaan neidit lähes pyörtyvät: sieltä tulvii asiakkaiden tilauksia kasapäin!

Tarinassa seuraa kosolti hauskoja ja huvittavia käänteitä. Neidit saavat asiakkaakseen myös erään hyvin tutun potenssipulmista kärsivän henkilön. Svenssonin neidit selvittävät eteen tulevat pulmalliset tilanteet ja saavat postimyyntitienesteillä taloonsa lopulta vesijohdon ja hurmaavan vaaleansinisen sisävessan. Pieni potenssipuoti on herttainen pikku kirja. Ei tokikaan suurta kirjallisuutta, vaan kepeää hyväntuulista viihdettä. Kirja sopi täydellisesti mielen keventäjäksi näinä ankeahkoina aikoina.

Karin Brunk Holmqvist - Pieni potenssipuoti
Alkuteos Potensgivarna 1997
Suomentanut Raija Rintamäki
Bazar 2011, äänikirja 2020
Äänikirjan lukija Eila Pyhältö
________________

Kirjoihin kadonnut
Kulttuuri kukoistaa

Karin Brunk Holmqvist (s. 1944) on kirjoittanut kuusi romaania, jotka ovat tehneet hänestä yhden Ruotsin luetuimmista ja pidetyimmistä kirjailijoista. Brunk Holmqvist kirjoittaa humoristisia kertomuksia siitä, kuinka koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäänsä, ja hänen kirjansa saavat lukijan nauramaan ja nyökkäilemään hyväksyvästi. Ruotsissa Pientä potenssipuotia on myyty jo yli 150 000 kappaletta.

Marie Kondo - Siivouksen elämää mullistava taika & Iloa säkenöivä järjestys

Tämä postaus kertoo käytännössä omasta elämästä eikä ole varsinainen kirjabloggaus. Koronavirusaika on karsinut monia menoja, joten minulla on nyt aikaa kodille: käynnissä on kodin organisointi tai konmaritus. Useimmille meistä kertyy yksinkertaisesti liikaa tavaraa, se se ongelma on. Emme henno pistää paljonkaan pois, koska ajattelemme tarvitsevamme joskus sitä sun tätä - ehkä. Siksi koti näyttää ahtaalta ja tunkkaiselta eivätkä paikat pysy kauaa järjestyksessä siivouksen jälkeen. Tutustuin vasta nyt konmaritukseen ja luin Marie Kondon suositun kodin organisointiteoksen Siivouksen elämää mullistava taika (2015). Lainasin kirjastosta vielä kakkososan Iloa säkenöivä järjestys (2017). Jälkimmäinen antaa yksityiskohtaisemmin neuvoja eri tilojen ja tavararyhmien organisointiin ja opettaa taittelemaan vaatteet ja muut kangasesineet. 

Minä en aio taitella vaatteitani, mutta ymmärrän hyvin, että japanilaisissa pienissä asunnoissa taittelu luo tilaihmeen: yhteen vetolaatikkoon mahtuu uskomaton määrä T-paitoja ja puseroita. Kondon pääperiaate on karsi, karsi ja säästä vain iloa tuottavat esineet ja tavarat. Sitten kun kodin kaikki nippelit ja nappelit ja tavararyhmät on käyty läpi, on mietittävä niille ikioma säilytyspaikka. Kun kaikelle on määritelty säilytyspaikka, on tavara käytön jälkeen helppo palauttaa paikalleen. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö totta.

Kirjafriikkinä en jaa Kondon näkemystä kirjojen karsimisesta muutamaan kymmeneen enkä todellakaan pudottanut satoja kirjoja isoksi röykkiöksi lattialle! Kondohan kehottaa kasaamaan eri tavararyhmät lattialle ja poimimaan siitä tavara kerrallaan ja kuulostelemaan omia tunteita: tuottaako tämä iloa vai ei. Inspiraatiota kodin uudelleenorganisointiin toki näistä kirjoista sain, etenkin ensimmäisestä kirjasta. Toinen toisti perusperiaatteita eikä ollut niin minimalistisen sävyinen kuin ensimmäinen: Kondo antaa esimerkiksi eri huonetilojen koristeluvinkkejä päämääränä iloa tuottava koti.

MITÄ OLEN TEHNYT:

• en laskenut jätesäkkien määrää, mutta poistettavaa kertyi peräkärryllinen
• siirsin mausteet ja öljypullot lieden vierestä läheiseen kaappiin; eivätpä pölyty enää ja taso on tyhjempänä siistimmän näköinen
• keskitin siivous- ja puhdistusaineet kahdesta paikasta yhteen; tuntuu tosi järkevältä!
• usein käytettäville pienille työkaluille (ruuvareille, vasaralle, etc.) on nyt oma laatikostonsa, jonne myös mies osaa käyttämänsä tavarat palauttaa
• kirjahyllyn järjesteleminen on edelleen kesken. Sitä ei ole meistä kumpikaan vuosiin järjestänyt ja käsillä ollut kirja on sujautettu sinne minne se on mahtunut. Omat espanjankieliset kirjat ja runokirjat ovat jo hyvin omissa ryhmissään. Seuraavaksi aion järjestää kotimaiset ja ulkomaiset romaanit omille hyllyilleen ja tietokirjat aiheittain.

Kondo sanoo, että kodin perusteellinen järjestäminen vie yleensä puolisen vuotta ja että se tarvitsee tehdä vain kerran. Olen epäileväinen. Vaikka järjestely ja karsiminen ovat kesken, tuntuu jo kodikkaammalta ja avarammalta. Myös Ilana Aallon keväällä ilmestynyttä teosta Paikka kaikelle. Miten tavaratulva syntyy ja miten se padotaan **** suositan lämpimästi.

KonMari - Siivouksen elämää mullistava taika ***
Alkuteos The Life-Changing Magic of Tidying 2011
Suomentanut Päivi Rekiaro
Kansi Satu Kontinen
Bazar 2015

Turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen. Samalla kun siivoat, tulet järjestäneeksi asiasi ja elämäsi. Saat lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei synny enää koskaan.

KonMari - Iloa säkenöivä järjestys **
Alkuteos Spark Joy 2012/2015
Suomentanut Päivi Rekiaro
Kansi Satu Kontinen
Bazar 2017

Kirja tarjoaa vastauksia moniin niihin kysymyksiin, joita lukijoilla heräsi ensimmäisen teoksen jälkeen. Ohjeet on jaettu eri kategorioihin, kuten keittiövälineet, puhdistustarvikkeet, harrastusvälineet ja kuvatallenteet. Kirja sisältää myös vaihe vaiheelta eteneviä ohjeita mm. paitojen ja sukkien laskostamiseen ja piirroksia täydellisesti järjestetyistä laatikostoista ja kaapeista. Tämä käytännöllinen opas säkenöi iloa kaikille, jotka haluavat yksinkertaisempaa elämää.

SYKSYN UUTUUS: 
KonMari – Työnilon löytämisen taika

KonMari – Työnilon löytämisen taika ohjaa tarinoiden, tutkimustulosten ja kymmenien käytännön ohjeiden avulla lukijoita järjestämään työelämänsä. Kondo ja organisaatiopsykologian asiantuntija Scott Sonenshein auttavat sinua poistamaan työpaikaltasi tarpeettomat, tehottomat ja masentavat fyysiset ja sähköiset turhakkeet. Ne eivät ainoastaan hidasta työskentelyämme vaan myös kuormittavat ja syövät motivaatiotamme. Kun kaikki tarpeeton on poissa, olemme vapaita toteuttamaan työhön liittyviä unelmiamme. Tämä kirja auttaa sinua vahvistamaan itseluottamustasi ja parantamaan menestystäsi työelämässä – sekä tietenkin säkenöimään iloa.

Haluan jakaa ilon kuvassa näkyvistä, vastikään löytämistäni HETI-tuotteista! Toistaiseksi olen kokeillut tuotteita keittiön pinnoille ja kylpyhuoneeseen. Puhdasta tulee eikä yskitä!

Victoria Hislop - Saari

Luin vastikään Victoria Hislopin teoksen Paluu, joka kertoi Espanjan sisällissodasta. Saari ilmestyi alkukielellä jo 2005 ja oli huikea menestys ja sen pohjalta on filmattu myös kreikkalainen televisiosarja. Kehyskertomus on samantapainen: 25-vuotiaan englantilaisen Alexis Fieldingin äiti Sofia on syntynyt Kreetalla, mutta on vaiennut visusti lapsuudestaan ja suvustaan. Alexis lähtee poikaystävänsä kanssa lomalle Kreikkaan ja päättää samalla tonkia äitinsä suvun vaiettuja salaisuuksia.

Alusta asti on tietysti selvää, että Spinalonga ja lepra liittyvät jollakin tavalla äidin sukuun. Pienessä kylässä Spinalongan saarta vastapäätä elää edelleen ravintolanpitäjä Fotini, joka on samanikäinen kuin äidin täti Maria. Kirja koostuu melkein kokonaan Fotinin kertomasta. Maria ja sisarensa Anna joutuivat kasvamaan ilman äitiä, sillä heidän äitinsä Eleni sairastui lepraan ja eristettiin Spinalongalle loppuelämäkseen. 

Siskokset olivat kuin yö ja päivä. Nuorin Maria oli säyseä ja kuuliainen, mutta Anna omapäinen ja määrätietoinen. Nuorten tyttöjen siveyttä varjeltiin kulttuurissa tarkoin, mutta Annaa ei pidätellyt mikään. Hän iski silmänsä varakkaan maanomistajan poikaan Andreas Vandoulakikseen. Häitä juhlittiin ja Anna pääsi eroon köyhyydestään: hänestä tuli entistäkin kopeampi ja rikas. Uskalias Anna aloitti avioliitossa ollessaan suhteen miehensä näköispainoksen, Manoli-serkun kanssa - eikä aviomies huomannut pitkään aikaan mitään.

Hislopin tarinassa on monia hurjia käänteitä ja dramatiikkaa riittää. Miten yhteen sukuun voikin kasautua vaikka ja mitä!  Saari oli viihdyttävä ja tarjosi paljon tietoa kreikkalaisista tavoista ja leprasta. Pienen kreetalaisen kylän elämää oli kiinnostava seurata halki vuosikymmenten ja Spinalongan leprapotilaiden yhteisö tuntui todenmukaiselta. Lepra ei katsonut säätyyn, ja romaanissakin saarelle tuli joukko korkeasti koulutettuja ihmisiä Ateenasta. He saivat saarella aikaan monia parannuksia. Vielä 40-luvulla lepraan ei ollut parantavaa hoitoa, se oli kuolemantuomio ja ikuinen stigma koko suvun ylle. Spinalongalta ei ollut paluuta, mutta 50-luvun lopulla keksittiin Hansenin bakteeriin tepsivä lääke, potilaat alkoivat parantua ja pääsivät pois. Spinalonga suljettiin 1957 ja loput potilaat siirrettiin Ateenaan sairaalan. 

Voi vain kuvitella sitä suunnatonta tuskaa, jota lepraan sairastunut tunsi. Parantumaton, etenevä sairaus ja sen lisäksi ehdoton eristäminen. Miltä tuntui Elenistä, kahden tyttären äidistä, erota lapsistaan ja miehestään lopullisesti? Entä nuoresta morsiamesta, joka löysi pelottavan lepralaikun säärestään häidensä aattona? Lepra eteni eri potilailla eri tavoin. Kaikki he elivät vointinsa mukaan niin normaalisti kuin suinkin. Elämä oli köyhää, mutta sitä se oli terveillä kylässäkin ja koko Kreetalla. Spinalongalla oli kauppa, kahvila, kirkko ja myöhemmin oma sairaala. Elokuvia katsottiin joka viikko. Yhteisö oli kuin mikä muu yhteisö tahansa, toisten kanssa tultiin ystäviksi, toisten kanssa oltiin napit vastakkain.

Alexiksen äiti Sofia syntyi kun Anna ja Andreas olivat olleet naimisissa melkein yhdeksän vuotta, mutta Anna kuoli pian traagisesti tyttären ollessa vain kaksivuotias. Sofia koki valtavan järkytyksen teini-ikäisenä, sillä vasta silloin hänelle kerrottiin leprasta suvussa. Hän oli luullut Mariaa biologiseksi äidikseen, mutta kuuli nyt, ettei niin ollut. Hän kuuli myös äidin avioliitosta, yksityiskohtia tämän kuolemasta ja isän rikoksesta. Sofiasta tuntui, että kaikki mihin hän oli uskonut oli valhetta ja järkyttyneenä hän katkaisi kaikki suhteet sukuunsa.

Suomalaisten leprasiirtolasta Seilin saarella on ilmestynyt useampikin teos, joista olen lukenut Katja Kallion Yönkantajan.

Victoria Hislop - Saari
Alkuteos The Island 2005
Suomentanut Laura ja Olga Jänisniemi
Bazar 2015
Äänikirjan lukija Annu Valonen
_______________

Eniten minua kiinnostaa tie

Kirjaluotsi

Kirjoihin kadonnut

Spinalongan kirkossa kuultiin messun aluksi Kyrie Eleison - Herra armahda. Nikodimus Kabarnos (s. 1981) on tunnettu bysantin ajan kirkkomusiikin esittäjä, teologi ja arkkimandriitta.

Jill Mansell - Kaikki alkoi salaisuudesta

#naistenviikko

Kesä ja chick lit ne yhteen soppii!

Naistenviikkoa luotsaa Tuijata. Kulttuuripohdintoja jo kuudetta kesää. 

Englantilaista Jill Mansellia (s. 1958) voinee luonnehtia yhdeksi anglosaksisen kirjallisuuden chick lit kuningattarista. Laskin Wikipediasta, että hän on julkaissut 31 genren kirjaa, joista suurin osa on ollut bestsellereitä. Jo aurinkoisella kannellaan kesätunnelmiin vievä Kaikki alkoi salaisuudesta tarjoaa rentouttavaa, kepeää ja romanttista kesälukemista höystettynä sympaattisella huumorilla ja ison perheen elämän hupaisilla sattumuksilla. Kaikki tämä merellisissä Cornwallin maisemissa ja rutinoituneen kirjailijan toimivalla konseptilla.

Kirjan päähenkilö on vajaa kolmikymppinen brittinainen Lainey, joka menettää unelmiensa työpaikan ranskalaisessa linnassa.  Irtisanomisen syynä on se, että linnaunelmaansa uskoneen vanhemman brittipariskunnan rahat on loppu ja konkurssi häämöttää. Komea poikaystäväkin lähtee omille teilleen ja rakkaudessa monesti siipeensä saanut nainen päättää pysyä erossa miehistä.

Lainey ja homoystävänsä Kit palaavat työttöminä Ranskasta Englantiin ja saavat onnekseen heti työpaikan komeassa cornwallilaisessa merenrantatalossa. Mutta työpaikan saadakseen heidän on esitettävä pariskuntaa, siinä yksi kirjan salaisuuksista. Tämän reippaan feikkiparin tehtävänä on toimia taloudessa jokapaikanhöylinä: kokata, siivota ja hoitaa puutarha - eli ratkaista talonväen kaikki arkiset pulmat ja pitää heidän elämänsä kaaos hallittavissa. Pikkupetos paljastuu aikanaan, mutta työpaikat pysyvät, sillä eihän perhe enää tulisi toimeen ilman näitä kahta supertyyppiä.

Talon omistaa tyylikäs ja originelli, giniä naukkaileva Sir Richard, aikansa Hollywood-kuuluisuus ja naistenmies, joka edelleen 80. ikävuottaan lähestyessään pakoilee ihailevia ja stalkkaavia fanejaan. Talossa asuvat myös Sir Richardin miniä Majella kolmine lapsineen sekä matkatoimistoa pyörittävä Majellan poikapuoli Seth. Laneyn sydän alkaa läpättää tietysti komealle Sethille vannomisista huolimatta ja Sethkin tuntee vetoa reippaaseen ja herttaiseen Laneyhin, vaikka kainalossa keimailee kuvankaunis nuori juristi Dawn.

Kaikki alkoi salaisuudesta on lämminhenkinen ja hyvin puhtoinen. Kirjan henkilöt ovat jopa ärsyttävyyteen asti kunnollisia, hyviä ja hyväntahtoisia ihmisiä. Etenkin Laneyssä nämä hyviksen piirteet oli viety huippuunsa; hän on nokkela ja aivan tajuttoman viisas nuori nainen, joka järjestää aina kaiken parhain päin ja saa jopa juron Sir Richardin ulos torjuvasta faniasenteestaan. Olisin toivonut hiukan rosoa tähän ylenpalttisen puhtoiseen idylliin, mutta Mansell kirjoittaa hyvin ja mukaansatempaavasti, ja pitää lukijan otteessaan. Hellepäiviin ja mielen kesämoodiin kirja sopii erinomaisesti. Ei tarvitse muuta kuin antaa meren liplattaa ja heittäytyä puhtoisen rakkauden ja rakastumisen tunnelmiin. 

Jill Mansell - Kaikki alkoi salaisuudesta
Alkuteos It Started with a Secret 2020
Suomentanut Pirjo Ruti
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Bazar 2020
Ennakkokappale kustantajalta
_______________

Amman lukuhetki
Kirjakaapin kummitus
Kirjojen kuisketta
Luetut kirjat -blogi

Osallistun näillä postauksilla Tuijatan Naistenviikko-haasteeseen:

19.7. Petina Gappah - Pimeydestä loistaa valo
20.7. Rebecca Solnit - Miehet selittävät minulle asioita
21.7. Agatha Christie - Stylesin tapaus

Victoria Hislop - Paluu

Lähikirjastoni on heinäkuussa kiinni enkä jaksanut siirtää varauksiani toiseen toimipisteeseen. Niinpä etsiskelin taas kerran äänikirjapalvelusta kuunneltavaa ja törmäsin Victoria Hislopin paksuun teokseen Paluu. En pitänyt alkuunkaan lukijan äänestä ja olin jättää kirjan kesken. Mutta onneksi ymmärsin nostaa kuuntelunopeutta - ja kas, kirja tempaisikin lumoavasti mukaansa!

Kirjan 2000-luvun alun nykytaso  kertoo 35-vuotiaasta englantilaisesta Soniasta, jonka avioliitto Jamesin kanssa on huonoissa kantimissa. Naisen äiti oli syntyperältään espanjalainen, mutta MS-tautiin menehtynyt äiti ei koskaan puhunut menneisyydestään. Salsaa rakastava Sonia lähtee ystävänsä Maggien kanssa Granadaan salsa-kursseille ja tutustuu paikallisessa kahvilassa, El Barrilissa mukavaan iäkkääseen kahvilanpitäjään. Seinällä olevat vanhat valokuvat nuoresta flamencotanssijasta Mercedeksestä näyttelevät kirjassa merkittävää osaa.

Kirjan parasta ja kiinnostavinta antia olivat Espanjan sisällissodasta kertovat osuudet. Hislop oli valinnut tapahtumapaikaksi oivallisesti Granadan, jossa homoseksuaaliksi tiedetty Frederico García Lorca murhattiin elokuussa 1936 ja jossa hänen sukunsa talo, Huerta de San Vicente, toimii edelleen museona. Hislop kertoo, miten julma ja verinen sisällissota ja sen jälkeinen Francon diktatuuri tuhosivat yhden aivan tavallisen granadalaisen Ramírezin perheen.

Jännitteet tasavaltalaisten ja fasistien välillä olivat kasvaneet ja kärjistyneet pikkuhiljaa toisen tasavallan aikana vuodesta 1931 lähtien. Politiikka tuli myös perheen poikien väliin. Kitaraa soitteleva homopoika Emilio pysyi politiikasta erillään, mutta opettajana toimiva Antonio ja lupaava härkätaistelija Ignacio ottivat kärjekkäästi yhteen. Ignacio veljeili porvariston ja oikeiston kanssa ja hänen huolettomat lausumansa johtivat Emilio-veljen pidättämiseen ja myöhempään kuolemaan. Isä Pablo vangittiin tekaistuin syin, kukkoileva Ignacio murhattiin ja Antonio lähti rintamalle. Sodan jälkeen hän päätyi pakkotyöhön ja rakentamaan Francolle Valle de los caídos -muistomerkkiä.

Ramírezin perheen ainoa tytär Mercedes oli 16-vuotias ja eli flamencolleen. Hän oli esiintynyt malagalaisen mustalaisen Jávier Monteron kanssa ja myös rakastunut mieheen. Kun perhe oli jo hajalla ja sota tuli kotiaukiolle Granadassa, Concha-äiti antoi tyttärelleen luvan lähteä etsimään rakastamaansa miestä. Taival oli raskas eivätkä rakastavaisten tiet enää koskaan kohdanneet. Minua viehätti valtavasti tapa, jolla Hislop selitti ja kuvasi flamencoa.

El baile es la antesala de la prostitución.

Kuva ja infoa flamencosta täällä.

Wikipedia sanoo flamencon jakautuvan yli viiteenkymmeneen eri tyylilajiin eli paloon. Keskeisiä lajeja ovat muun muassa Toná, Siguiriyas, Bulerías, Alegrías, Soleá, Tangos, Fandangos, Tientos ja Verdiales. Francon sensuuri ulottui myös flamenco-sanoituksiin. Alunperin flamenco oli alimpien yhteiskuntaluokkien marginaalinen taidemuoto, jota valtavirta ei ymmärtänyt, juonsihan se juurensa mustalais- ja muista etnisistä kulttuureista. Espanjan sisällissodan vuosina 1936–1939 flamenco-sanoitukset olivat myös tapa hyökätä fasisteja vastaan ja puolustaa avoimesti tasavaltaa. Francon voiton jälkeen monien sanoituksissaan naisten asemaa ja tasavaltaa puolustaneiden flamenco-laulajien oli paettava maasta. Francon aikana flamenco ’pestiin’ (fue blanqueado) ja valjastettiin palvelemaan diktatuurin tarkoitusperiä ja turismia. 

Hislop on tutkinut Espanjan sisällissodan kulkua tarkoin ja perustaa romaaninsa faktaan. Minusta Paluu on yksi parhaista Espanjan sisällissodasta lukemiani kirjoja.  Romaanissa kerrotaan myös baskikaupungista Guernicasta, jonka tuho pommituksissa oli täydellinen. Ja brittinä Hislop kertoo myös baskilasten siirroista turvaan Englantiin. Ms Habanalla kuljetettiin 4000 lasta hoitajineen turvaan sodan jaloista toukokuussa 1937. Baskilapsista paljon tietoa / University of Southhampton.

Itse olen piipahtanut vain pikaisesti Granadassa. En nähnyt Sacromontea enkä Lorcan taloja. Mutta toki Alhambra ja kaupungin kapeat kujat olivat elämys. Lorcasta olen kirjoittanut useammankin postauksen - Veren häät & Bernarda Alban talo, Andalusian lauluja ja Draamaa Lorcan tapaan. Espanjan sisällissodasta kertovat loistavat, mutta suomentamattomat Almudena Grandesin teokset Los pacientes del doctor García ja El corazón helado sekä Javier Cercasin El monarca de las sombras.

Victoria Hislop - Paluu
Alkuteos The Return 2008
Suomentaja Laura Jänisniemi
Kansi Satu Kontinen
Bazar 2016, äänikirja 2020
Äänikirjan lukija Annu Valtonen
_______________

Kirjaluotsi

Kirjavinkit

Victoria Hislop (s. 1959) on brittiläinen kirjailija. Hän sai vuonna 2007 parhaan tulokkaan Galaxy British Book Awards -palkinnon esikoisromaanillaan Saari. Kirjasta on tehty myös 26-osainen tv-sarja, joka on Kreikan kaikkien aikojen suosituin televisiosarja. Hislop asuu Kentissä puolisoineen, ja heillä on kaksi lasta. Hänen kirjojaan on käännetty 26 kielelle.

Lorca syntyi 1898 Fuente Vaqueros nimisessä kylässä 17 km Granadan kaupungista länteen. Lähellä kaupungin keskustaa oli taas Lorcan perheen kesäasunto Huerta de San Vicente. Tässä espanjankielisessä videossa kuvia molemmista museoista ja täällä enemmän tarinaa espanjaksi Huerta de San Vicentestä, josta Lorca lähti etsimään turvaa serkkujensa luota, mutta hänet teloitettiin  19.8.36 homoseksuaalisuutensa ja vasemmistolaisuutensa vuoksi. Lorca oli 38-vuotias.

DE PROFUNDIS

Sata rakastavaista 

nukkuu ikuista unta 

kuivan mullan alla. 

Andalusiassa on 

pitkät ja punaiset tiet. 

Córdobassa oliivipuita

joihin iskeä sadat ristit 

heidän muistokseen. 

Sata rakastavaista 

nukkuu ikuista unta.

Los cien enamorados 

duermen para siempre 

bajo la tierra seca. 

Andalucía tiene 

largos caminos rojos. 

Córdoba, olivos verdes 

donde poner cien cruces, 

que los recuerden. 

Los cien enamorados 

duermen para siempre.

Andreas Schlieper, Heike Reinecke - Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä

Andreas Schlieperin ja Heike Reinecken teos Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä on hauska teos, joka on varmasti viihdyttävää luettavaa jokaiselle kissojen ystävälle. Kirjailijat ovat ottaneet mukaan kolmekymmentä kuuluisaa henkilöä, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän hullaantuneita kissoihinsa. Kirjailijat ovat kuvanneet kissoja teoksissaan ja taiteilijat taiteessaan. Henkilökattaus on niin monipuolinen, että jokainen voi löytää itseä kiinnostavan kuuluisuuden. Mukana ovat kirjailijoista mm. Haruki Murakami, Ernest Hemingway, Herman Hesse, T. S. Eliot, Patricia Highsmith, Charles Bukowski ja Doris Lessing; taiteilijoista mm. Frida Kahlo, Paul Klee ja Franz Marc.  Mukana on toki paljoin muitakin nimiä: Winston Churchill, Isaac Newton ja jälkisanoissa listataan vielä vaikka kuinka monta kissanystävää, jotka eivät mahtuneet kirjaan.

Kirjan luvut rakentuvat niin, että lukija saa tietoa henkilön kisahulluudesta ja samalla lyhyen katsauksen hänen elämäänsä. Sitaatteja on paljon ja ne tuovat näkökulmahenkilön lähemmäksi. Voisi sanoa, että esim. Hemingwayn kissahulluus meni aika lailla överiksi. Hänellä oli jopa kuusikymmentä kissaa ja hän rakennutti Kuuban fincalleen niille oman asuintornin. Hemingway jalosti monivarpaisia eli polydaktylisiä kissoja. Tänä päivänä Hemingwayn koti Yhdysvaltojen Key Westissä on avoinna yleisölle ja siellä majailee edelleen nelisenkymmentä kissaa!

Paul Klee: Kissa ja lintu 1928, MOMA

Itse innostuin tutkimaan enemmänkin taiteilijoita, jotka rakastivat kissoja. Yksi heistä on saksalainen Franz Marc (1880-1916), joka perusti Der Blaue Reiter -ryhmän. Hän on kuuluisa sinisistä hevosistaan ja muistakin värikkäästi ja kubistisen oloisesti kuvatuista eläimistään. Saksalais-sveitsiläinen Paul Klee (1879-1940) kuului myös Sinisiin ratsastajiin. Hänen näkemyksensä kissasta on hauska: ajatus linnuista täyttää kissan koko aivot!

Länsimaisessa symboliikassa musta kissa enteilee pahaa, se suorastaan edustaa pahuutta, paholaista, kuolemaa, tai vähintäänkin kahlitsematonta himoa. Keskiajalla mustaa kissaa pidettiin noitien seuralaisena, ja monelle tulee yhä tukala olo, kun sellainen ylittää tien - varsinkin jos se juoksee vasemmalta oikealle.

Frida Kahlo: Omakuva orjantappurakauluksen kanssa 1940

En tiennytkään, että Frida Kahlon (1907-1954) isä oli saksalainen. Kahlon osuudessa Schlieper ja Reinecke puhuvat mustasta kissasta, jota länsimaissa pidetään paholaisen ilmentymänä. Yhdessä Kahlon symbolistisessa omakuvassa taiteilijan olkapäillä istuvat apina ja musta kissa. Musta kissa on Meksikossa myös onnea tuova rakkauden amuletti. Kahlon pään ympärillä lentelevistä perhosista on erilaisia tulkintoja - niiden on arveltu symboloivan muutosta tai kristillisesä mielessä jopa ylösnousemusta tai atsteekkien kulttuurin sielua.

En muistanutkaan, että Truman Capoten (1924-1984) teokseen löyhästi perustuvassa elokuvassa Aamiainen Tiffanylla esiintyi oranssi kollikissa. Elokuvassa se on nimetön, mutta oikeassa elämässä kissaa esitti Orangey, monen muunkin elokuvan kissatähti. Sille myönnettiin vuonna 1962 PATSY-palkinto - Picture Animal Top Star of the Year. Tässä Youtube-linkissä Audrey Hepburn halaa litimärkää Orangeytä. Orangeyn kerrotaan hoitaneen työnsä eritäin ammattimaisesti: se pysyi kuvauspaikalla silloinkin, kun kuvaukset kestivät tuntikausia, mutta poistui studiolta heti niiden päätyttyä.

Tässä muutamia makupaloja tästä hauskasta kirjasta. Itse opin paljon ja viihdyin! Kirja ei ole tutkimus, vaan viihteellinen tietokirja. Lopussa on henkilöittäin luettelo niistä teoksista, joista sitaatit on poimittu.

Andreas Schlieper, Heike Reinecke - Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä
Alkuteos Legendäre Katzen und ihre Menschen 2019
Suomentanut Heli Naski
Kansi Eevaliina Rusanen
Bazar 2020
Kirjastosta
_______________

Andreas Schlieper (s. 1951) ja Heike Reinecke (s. 1961) ovat kirjaileva pariskunta, joiden tuotantoon kuuluu rikoskirjallisuutta ja tietokirjoja.