Selja Ahava - Nainen joka rakasti hyönteisiä

Koralliriutta kiertyy värikkäänä helmana saaren ympärille. Se avaa poimuihinsa ihmeellisen maailman, jossa levät, ravut, simpukat ja polyypit, planktonit, kalat, meritähdet ja meduusat syövät ja ruokkivat toisiaan.

Näin alkaa Selja Ahavan kiehtova teos Nainen joka rakasti hyönteisiä vieden lukijan heti aluksi miettimään koralliriuttojen uhanalaisuutta.  Ilmastonmuutos ja meriveden lämpeneminen ovat niille suuri uhka. Teoksen päähenkilön Marian esikuvana on todellinen Maria Sibylla Merian 1600-luvulta, intohimoinen ja etevä hyönteistutkija, joka sai koko ikänsä taistella naisen olemattomia mahdollisuuksia vastaan. Maria ei alistunut naiselle määrättyyn rooliin, vaan uhmasi itse Jumalaa, aviomiestään ja kaikkia aikansa sovinnaisuuskäsityksiä. 

Yksi teoksen ansioista on, että se herätti kiinnostukseni niitä todellisia historian naisia kohtaan, joista Ahava on saanut inspiraatiota. Linkkejä heihin löytyy bloggauksen lopusta. Maria Sibylla Merianin huikeita piirroksia voi ihastella netissä runsain määrin. Puutarhaharrastajana kiinnitin huomioni myös Japanin ensimmäisen naislääkärin Ine Kusumoton isään, jonka sanotaan tuoneen Eurooppaan tuon hirvittävästi leviävän vaarallisen vieraslajin Fallopia japonican - Japanintattaren. Itseltä vei viisi vuotta päästä siitä eroon.

Kun maalaan hyönteisiä, ajattelen Jumalaa, ja kun tutkin perhosen siipiä, Jumala puhuu minulle. Olen ehkä laiska ystävä ja epäviehättävä nainen, mutta maalata minä osaan. Ja minun kynäni on kiitollisuutta täynnä.

Kuuntelin teoksen äänikirjana ja Vera Kiiskisen ääni istui loistavasti tarinaan. Uppouduin ensi minuuteilta 1600-luvun elämänmenoon, joka oli Jumalan, uskonnon ja taikauskon värittämää. Naisia vietiin inkvisition eteen pienimmistäkin syistä ja myös pieni Maria todisti isoäitinsä kanssa tällaista pelottavaa näkyä. Yhteiskuntaa hallitsi patriarkaatti ja talouselämää killat, joissa naisille ei ollut sijaa. Mutta onneksi isäpuoli arvosti Marian hyönteisiin kohdistuvaa intohimoa ja tuki tämän piirtämisharrastusta. Ahavan teksti on vahvaa, paljasta ja tehoavaa. Viittaan esimerkiksi Marian ensimmäiseen vaikeaan synnytykseen, joka löi lopullisen särön hänen ja miehensä väliin.

Maria on uskalikko, joka rikkoo naisen ahtaat rajat - 1600-luvulla! Hän hylkää miehensä Johannin ja myöhemmin syntyneen tyttärensä Thean ja muuttaa Nürnbergistä Amsterdamiin liittyen askeettista elämää viettäviin labadisteihin. Hänen matkustaa myös Japaniin tutkimaan sikäläistä luontoa ja asuu Japanin ensimmäisen naislääkärin kotona. Japanissa hän todistaa hirvittävän maanjäristyksen ja tsunamin. Jäkälää kasvavat lapset eivät tosin oikein vedonneet minuun, siinä Ahavan mielikuvitus ja maaginen realismi meni mielestäni hiukan yli. Vanhalla iällä rakkaudesta osattomaksi jäänyt Maria löytää myös hetkeksi miehen, jota voi rakastaa. Elämänsä lopulla Maria asuu Berliinissä sairaana ja heikkona, ja suree maailman hyönteiskatoa.

Mutta silloin meri nousi. Kuin joku olisi avannut padon tai kääntänyt maailman kallelleen, meri vyöryi lahteen. Hetkessä lahti täyttyi vedellä, ja me saatoimme vain katsoa, miten koko kylä lakosi veden voimasta kuin heinä, ja vei mukanaan kaiken. // Oli hiljaista, täysin hiljaista. Kuin tuhat haaksirikkoa olisi tapahtunut samana yönä, eikä kukaan olisi jäänyt eloon.

Ahavan aihe on huippukiinnostava - maailmankuvan muuttuminen, naisen asema kautta historian ja poikkeuksellisen ihmisen / naisen elämänpolku. Teos tuo ansiokkaasti ja kiehtovasti esille merkittäviä naisia historian hämäristä. Näinhän tekivät myös Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin sekä Maria Petterssonin Historian jännät naiset, mutta Ahava paneutuu teemaan syvällisimmin. Äänikirjan kuuntelussa oli se huono puoli, että keskitykseni herpautui välillä ja ajatukseni harhailivat. Teos on niin upea ja monisyinen, että se ansaitsisi toisen lukukerran paperikirjana. Jenni Noposen kansi on tavattoman kaunis.

Aika syö ruumista, muisti himmenee, lauseita katoaa, tunnit, päivät ja viikot hapertuvat, ja minua itseäni on jäljellä päivä päivältä vähemmän. Aika hioo, mutta ei se taida kirkastaa.

Romaani on Runeberg-palkintoehdokas 2021. Onnea!

Selja Ahava - Nainen joka rakasti hyönteisiä
Kansi Jenni Noponen
Gummerus 2020
Äänikirjan lukija Vera Kiiskinen

_______________

Kirjaluotsi   /  Kirjasähkökäyrä   /   Kirsin Book Club   /   Tuijata

Selja Ahava (s. 1974) on kirjailija ja käsikirjoittaja. Ahavan esikoisromaani Eksyneen muistikirja (2010) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas, ja hänelle myönnettiin siitä Laila Hirvisaaren rahaston apuraha. Toinen romaani Taivaalta tippuvat asiat sai EU:n kirjallisuuspalkinnon ja oli Finlandia-palkinnon ja Tulenkantaja-vientikirjapalkinnon ehdokkaana. Ahavan teosten käännösoikeuksia on myyty yli 20 maahan. 

Selja Ahavan neljäs romaani tutkii luonnon ja ihmisen välistä suhdetta ja kuvaa hyönteisten muuttumista Jumalan luomista olennoista osaksi tämänhetkistä lajikatoa. Noitavainojen aikaan syntyvä Maria on lapsesta saakka kiinnostunut hyönteisistä ja alkaa piirtää metamorfoosin vaiheita kuten historiallinen esikuvansa Maria Sibylla Merian. Aikakausien läpi kuljettaessa tiede syrjäyttää uskonnollisen maailmankuvan. Romaani näyttää, miten nainen kuoriutuu ahtaasta roolistaan ja saa äänen ja tekijyyden sekä oikeuden pohtia elämän alkamisen mysteeriä. Niin kuin hyönteiset läpikäyvät muodonmuutoksen, myös Maria muuntuu ajassa ja elää lupia kyselemättä 370 vuotta.

Maria Sibylla Merian (1647-1717) / Natural History Museum

Anna Maria van Schurman (1607-1678)

Antoinette Bourignon (1616-1680)

Ine Kusumoto (1827-1903), Japanin ensimmäinen naislääkäri, Philipp Franz von Sieboldin tytär

Koizumi Yakumo (1850–1904)

Isabella Bird (1831-1904)

Selja Ahava - Ennen kuin mieheni katoaa

Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.

Ennen kuin mieheni katoaa on brutaalin rehellinen tutkielma todellisuuden odottamattomasta luonteesta ja kipeästä luopumisesta. Ahavan voimakas mutta pakoton ilmaisu tekee uskomattomasta tarinasta ja inhimillisestä tragediasta vavahduttavaa romaanitaidetta.

Sitäpä Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa on - romaanitaidetta. Olen mykistynyt enkä tiedä mitä sanoisin, miten tätä hurjaa tarinaa lähestyisin. Kirjoitin blogitekstiä ennen viikonloppua enkä halunnut spoilata yhtään. En olisi paljastanut tuota lausettakaan mistä kaikki lähti, mutta lehdistö teki sen jo. Ahava kuvaa kirjassa siis omia tuntojaan miehensä naiseksi muuttumisprosessin aikana. He olivat olleet naimisissa 10 vuotta ja heillä oli kaksi lasta. Luulisi sitä jo toisensa tuntevan, mutta sitten mies räjäytti pommin.

Ahavan teksti on paljasta, korutonta ja runollista. Se on henkilökohtaista. Taidokkaissa ja taloudellisissa lauseissa on kaikki olennainen, kaikki hätä ja tuska; kaikki kipu ja kaipuu; suunnaton pettymys ja petetyksi tuleminen. Kaikki nuo itse koetut tunnot Ahava kuvaa avoimesti ja sieluun menevästi sanojen listauksilla ja sisimmästä kumpuavilla lauseilla. Tekstissä ei tunnu olevan yhtään turhaa sanaa.

Keittiö. Pöytä. Lautanen. Kuppi.

Mies. Nainen. Keittiö. Pöytä.

Miehen sanat leijuvat ilmassa raskaana aivan tavallisena arkiaamuna. Tuon lauseen jälkeen totutun elämän kartat hukkuvat, nainen seisoo tyynellä merellä yksinäisen laivan kannella. Joka puolelta näkyy horisontti eikä maata missään. Maata, maata, tahdon kovaa maata, jolla kävellä! Maata joka pitää todellisuudessa kiinni. Tahdon tuulta, tuulta, tuulta joka kuljettaa minut pois tästä painajaisesta.

Tähän tarvitaan nyt tyhjää.

Tarvitaan ehkä pimeää.

Mutta mikään pimeys ei riitä, kriisi ei poistu. Miehen sanat ja toiminta eivät haihdu kuin paha uni. Ahava kuvaa loisteliaasti ja tarkasti todellista, ja varmasti myös fiktiolla väritettyä, shokkiaan miehen prosessin eri vaiheissa. Hänelle valkenee - tai hän ainakin vahvasti epäilee tulleensa petetyksi alusta lähtien. Mies halusi turvaan seksuaalisuudeltaan, hän halusi tulla pelastetuksi. Rakastiko hän minua vai naista itsessään?  Ostiko hän lahjoja minulle vai naiselle itsessään? Miehen sanoja Olen tiennyt aina seuraa huuto, joka silpoo tärykalvot lukijaltakin. Mies on innoissaan kuin kukan nuppu uudesta elämästään ja muutoksestaan, nainen kavahtaa ja vierastaa. Ehdottaa että mies antaisi sisällään olevalle naiselle vain pienen äänen, ehkä kerran viikossa ja vain kotioloissa. Mutta mies haluaa tulla näkyväksi koko maailmalle naisena - hameineen, meikkeineen, kaikkineen. Ystäville tapahtuneesta kerrotaan pienin annoksin ja päälausein, heidän ymmärtävät kommenttinsa valuvat banaalina sanahelinänä. Muka ymmärtävät, eivät he voi ymmärtää.

Millä kielellä tästä puhutaan?

Millä sanoilla tätä kuvataan?

Aluksi minusta tuntui että Kolumbuksen tutkimusretket eivät istuneet tarpeeksi tarinan kontekstiin. Mutta sitten luulen ymmärtäneeni yhteyden ja nautin suuresti Kolumbuksen seikkailuiden elävästä kuvauksesta. Kolumbus-parka uskoi kuolemaansa asti löytäneensä Intian - aivan järkyttävä virhe, kokonaisen maanosan erehdys! Me nykypäivän ihmiset uskomme itsestäänselvästi tuntevamme puolisomme ja lähimmät ihmisemme, mutta kenties olemme Kolumbuksen tavoin erehtyneet. Uskon että jokainen heteronainen menisi shokkiin kuultuaan puolisoltaan tuollaisen ilmoituksen. Itse en ainakaan pysty edes kuvittelemaan miten reagoisin, jos tuo siippa tuossa, yli 20 vuoden avioliiton jälkeen sanoisi jotain vastaavaa. Kompassit eivät toimisi, mantereet häviäisivät, maata ei olisi missään. Tutuksi luulemani elämän kartta näyttäisi pelkkää tasaista valkoista. Todellisuuteni olisi riuhtaistu täysin irti entisestä ja totutusta. Kyllä, aivan varmasti tuntisin itseni myös suunnattoman petetyksi.

Kirjan lähtökohta, tuo yhden perheen elämän mullistava lause on siis jo julistettu maailmalle, mutta tapa jolla Ahava kirjoittaa on koettava itse. Tekstiin uppoutuu, se vie, se hurmaa, se ihmetyttää ja herättää suurta ihailua. Ajatella, että Ahava osaa; ajatella että Ahava uskaltaa avata suuren kriisinsä maailmalle. Hän luo fantastista ja runollista kerrontataidetta omakohtaisesta traagisesta aiheestaan. Taidetta suurella alkukirjaimella. Ehkä tämän vuoden kaunein ja taiteellisin lukemani.

Mitä yritän siis sanoa?

Oli meri, oli tuuli, oli aika.
Oli pöytä, oli keittiö, oli mies. 

Ei ollut mitään.

Vuonna 1974 syntynyt Ahava on kirjailija ja käsikirjoittaja. Hänen esikoisromaaninsa Eksyneen muistikirja (2010) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas, ja hänelle myönnettiin siitä Laila Hirvisaaren rahaston apuraha. Toinen romaani Taivaalta tippuvat asiat (2015) sai EU:n kirjallisuuspalkinnon ja oli Finlandia-palkinnon ja Tulenkantaja-vientikirjapalkinnon ehdokkaana. Ahavan teosten käännösoikeudet on myyty yhteensä kahteentoista maahan.

Henkilöjuttuja lehdistössä, kirjan aihetta sivuten: Aamulehti, HS Kuukausiliite
Muissa blogeissa: Lumiomena, Tuijata, 

Selja Ahava

Ennen kuin mieheni katoaa

Gummerus 2017

*****

Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle