Pasi Pekkola - Kaikki isäni naiset

Pasi Pekkolan syksyn uutuus Kaikki isäni naiset kertoo isistä ja pojista, ja nimen mukaisesti heidän naisistaan. Kuusikymppinen professori Tapani Luoto on kansainvälisesti arvostettu ilmastotutkija ja YK:n ilmastopaneelin puheenjohtaja. Suuren konferenssin alla räsähtää: konferenssi peruutetaan, professoria syytetään monen naisen voimin seksuaalisesta häirinnästä ja lööpit kirkuvat. Professori tekee kohun silmässä ärsyttävän katoamistempun. Useimmin kirjassa äänen saavat professorin poika Aleksi ja tytär Alma.

Nelikymppinen Aleksi on erinomaisen ja menestyvän isänsä varjossa kasvanut, juuri potkut saanut toimittaja. Hän on naimisissa mainosalalla näyttävää uraa tekevän Julian kanssa ja parilla on kaksi lasta, Sofia ja Andreas. Aleksi tuntee alemmuutta isänsä ja myös kauniin vaimonsa rinnalla. Hän ei usko aluksi isäänsä kohdistuviin syytöksiin, mutta suivaantuu kun ei saa tätä kiinni. Isän skandaali vaikuttaa suuresti koko perheeseen: Julian työpaikalla juorutaan, Aleksi ei saa töitä ja jotkut kieltävät lapsiaan leikkimästä Sofian ja Andreaksen kanssa, koska niiden pappa on paha. Julkinen myllytys on rajua.

Huippuälykäs isosisko, sinkkuna Shanghaissa asuva Alma on katkaissut käytännössä välit perheeseensä vuosia sitten, vain Aleksin kanssa hän on puheväleissä. Hän omistautuu uralleen ja kehittää taifuunisovellusta, jonka avulla taifuunien kulku voitaisiin ennakoida ja tulevaisuudessa myös estää. Hänen 16-vuotispäivänään tapahtui jotakin, mikä johti irtiottoon perheestä. Tapahtuma jätti syvät jäljet Almaan ja vei kyvyn luottaa ihmisiin.

Näkemyksensä professorista kertoo myös Linda, professorin ex vaimo ja hänen lastensa äiti. Linda luopui taidemaalarin urastaan miehensä ja lastensa vuoksi ja tuntui alistuvan miehensä sovinistisiin tokaisuihin ja naisjuttuihin - mutta ei aivan niinkään, paljastuu teoksen edetessä. Professorin sisko Aliina on se, johon Tapani Luoto hädissään myrskyn silmäsä turvautuu, ja sisko auttaa ja ymmärtääkin veljeään pitkään. HS-kuukausiliitteestä voidaan lukea myös professorin toisen vaimon, poliitikko Henriikan ja muutaman ahdistellun naisen mielipide asiasta.

Kaikki isäni naiset alkaa hyvin mielenkiintoisesti, sillä lukijana en osannut odottaa yhtään mitään tulevasta. Eniten minua puhuttelivat Aleksin ja Alman osuudet, sillä Lindan ja Aliinan luvut eivät minusta olleet niin kiinnostavia. Pekkola luo hahmoistaan lihaa ja verta olevat ihmiset ja paljastaa, miksi he toimivat niin kuin toimivat. Joutsensymboliikka oli mielenkiintoinen lisä tarinassa. Yleensähän me ajattelemme joutsenia kauniina ja ylväinä ikuisen rakkauden symboleina, mutta Pekkola tuo esiin niiden väkivaltaisen puolen - Ledaa raiskaavan Zeuksen joutsenen hahmossa. Kuvassa Michelangelon teos vuodelta 1530.

Kirjassa on monia teemoja ja aiheet ajankohtaisia. Ilmastoasiat puhuttavat juuri nyt ja minusta oli hienoa, että Pekkola näytti, miten #metoo-kohu vaikuttaa läheisiin. Tapani Luoto ei kovin ihailtavana ihmisenä näyttäytynyt, niin merkittävän uran kuin olikin luonut. Kuuntelin teoksen äänikirjana ja sekä mies- että naisäänen valinta oli onnistunut.

Pasi Pekkola - Kaikki isäni naiset
Otava 2020
Äänikirjan lukijat Sari Haapamäki, Aarne Linden
_______________

Kulttuuri kukoistaa

Kun juhlitun professorin väärinkäytökset tulevat viimein julki, syvimmin järkyttyvät oman perheen jäsenet. Millaisen miehen mallin Aleksi on perinyt isältään? Professori Tapani Luoto on kansainvälisesti arvostettu ilmastotutkija, jonka kulissien takaiset synkät salaisuudet paljastuvat yllättäen. Shokkiuutisen myötä juuri työttömäksi jääneen Aleksin on arvioitava uudelleen niin isänsä, oma historiansa kuin nykyinen paikkansa pikkulapsiarjessa. Myös Tapanin entinen vaimo Linda ja perheestä etäisyyttä ottanut tytär Alma joutuvat kohtaamaan menneisyyden uudessa valossa. Syvälle ihmissieluun luotaava perhetarina pohtii tapaa olla mies eri vuosikymmeninä.

Pasi Pekkola - Lohikäärmeen värit

Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit on valtavan hieno, usealle vuosikymmenelle laajeneva lukuromaani, joka alkaa hyvin dramaattisesti. 60-luvun alussa Shandongin maakunnassa äärimmäisen köyhiin oloihin Suuren nälänhädän keskelle syntyy pieni tyttö, jonka äiti kuolee synnytykseen. Surun murtamalla, kolhoosin pellolla uurastavalla isällä on vaihtoehtona myös hukuttaa vauva laskiämpäriin, mikä niin usein oli tuolloin tyttövauvojen kohtalo. Isä päättää kuitenkin pitää tyttärensä, Pikku Lohikäärmeen / Xiaolongin.

Tästä tytöstä kasvaa monien traagisten vuosien jälkeen nuori nainen joka avioituu suomalaisen, Kiinaan teknologiaa myyvän Tomi Harmajan kanssa. Xialong saapuu tähän hiljaiseen, pimeään ja kylmään maahan juuri ennen joulua 1982 ja parille syntyy pian poika, joka saa nimekseen Kimi. Menneisyys ja utopia Kultahatun Jayn ja Daisyn kaltaisesta suuresta rakkaudesta kuitenkin kaihertaa ja pian Xiaolong katoaa jäljettömiin.

Kimi kasvaa äidittä ja etäisen, usein työmatkoilla käyvän isänsä kanssa eikä saa koskaan selitystä, mihin ja miksi äiti katosi. Vuonna 2013 hän on kolmikymppinen, rahaa kyseenalaisinkin keinoin tahkoava sijoitusneuvoja. Töissä uhkaa oikeusjuttu ja Kimi päättää lentää ensimmäisen kerran elämässään Kiinaan ja Shanghaihin, jossa isä tilapäisesti asuu. Hänen tarkoituksenaan on selvittää, missä äiti on ja saada vihdoin selitys tämän katoamiselle.

Pekkola on asunut Kiinassa kolme vuotta, joten maan kulttuuri, nykyinen meno ja talousihme ovat tulleet tutuiksi. Maon aikana Kiinassa oli ns. Suuri nälänhätä, jossa kymmeniä miljoonia ihmisiä kuoli. Pekkola kuvaa isä Guolianin, Pikku Lohikäärmeen ja koko kylän jokapäiväistä taistelua hengissä pysymiseksi todella autenttisella ja uskottavalla tavalla. Isän ja tyttären pelastukseksi koituivat kielletyt heinäsirkkataistelut, joissa Musta Lohikäärme niminen sirkka oli voittamaton. Kulttuurivallankumouksen väkivaltaisessa kaaoksessa teini-ikäinen Pikku Lohikäärme pelasti isänsä paljastamalla Neljän tuulen kylän ainoan intellektuellin, oman parhaan tyttökaverinsa Mingmingin isän. Toisinajattelijoiden työleiriltä palatessaan isä ei ollut entisensä.

Tyttöjen tie vie Shanghaihin Punaiseen lohikäärmeeseen, karaoketyttöjen ja prostituoitujen maailmaan. Pikku Lohikäärme yrittää pysyä neitsyenä rakastamaansa Wu Jiania varten, mutta isä on sairas ja tarvitaan rahaa. Nykytasossa myös Kimi eksyy samaiseen tyttöbaariin ja tapaa Amyn ja Rosien, jotka molemmat ovat prostituoituja. Kirjan loppusanoissa Pekkola sanoo: Toivon, että kirjani auttaa tuomaan heidän ja niiden miljoonien muiden Kiinassa päivittäin prostituoituina työskentelevien naisten äänet paremmin kuuluviin.

Lohikäärmeen värit on runsas teemoiltaan. Kiinan armoton lähihistoria ja maaseudun nykyinenkin takapajuisuus tulevat iholle. Kirja on myös koskettava kuvaus yksinäisestä, äidittömästä pojasta ja nuoresta miehestä, joka pelkää niin paljon kadottavansa myös tyttöystävänsä Miinan, että takertuminen tosiaan karkottaa tämän pois. Kimin isä jäi minulle vähän etäiseksi, mutta tämä olikin enemmän kiinalaiselle äidille ja naisille omistettu teos. Joku trauma isä Tomillakin oli, kun hän heittäytyi työhönsä poikansa kustannuksella. Ehkä se trauma oli arvelemani, tosin Pekkola jättää viimeiset salaisuudet avoimiksi. Ehkä rakkaus rahaan on joku miehinen ominaisuus? Joka tapauksessa romaanin kolme miestä sitä palvoivat, niin Tomi ja Kimi kuin myös Wu Jian myöhemmin elämässään. 

Romaanissa putkahtelee sana lohikäärme mielenkiintoisesti ja usein eri yhteyksissä: Pikku Lohikäärme, Punainen lohikäärme, Musta Lohikäärme, lohikäärmepuu, lohikäärmeen vuosi, lohikäärmevenejuhla etc. Bloggauksen lopussa Youtube-video lohikäärmevenejuhlasta, joka vie hienosti kiinalaisiin tunnelmiin. Kiinalaisesta lohikäärmeestä enemmän englanniksi Wikipediassa. Lohikäärmeen värit oli dramaattinen ja taidokas, runsas ja värikäs - suosittelen!

Kiinalaisten tyttöjen ja naisten kohtaloista suosittelen myös näitä:

Xinran - Kiinan kadotetut tyttäret

Xiaoulu Guo - Once upon a time in the East

Pasi Pekkola - Lohikäärmeen värit
Otava 2015

Kirjastosta
_______________

Kirjaluotsi

Kirjan pauloissa

Kulttuuri kukoistaa

Pasi Pekkola - Huomenna kevät palaa

Pasi Pekkolan Huomenna kevät palaa ilmestyi vuonna 2018, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta sisällissodan päättymisestä. En lukenut kirjaa silloin, koska olin osallistunut sisällissotahaasteeseen ja aiheen kiintiöni oli täysi. Tässä linkki omaan koontipostaukseeni: luin viisi sisällissotaan keskittyvää kirjaa ja kolme sitä sivuavaa teosta. Tämä on ensimmäinen Hennalan vankileiristä kertova romaani minulle. Olot olivat yhtä karmivat kuin Sture Lindholmin tietokirjassa Dragsvik.

Romaanissa on kolme näkökulmahenkilöä, joista tärkeimmät ovat sisarukset Eeva ja Eino. Sisko on jo teini-ikäinen ja veli vasta muutaman vuoden. He asuvat Lahden lähellä Villilähteen torpassa ja vanhemmat suorittavat kartanossa työvelvoitteensa.  Elämä on köyhää mutta hyvää. Rauhallinen isä painostetaan sotaan punaisten puolelle, ja hän loukkaantuu taistelussa. Tällöin isän veli Tauno vie perheen turvaan punaisten sotasairaalan tiloihin Lahteen. Äiti romahtaa ja Eeva joutuu huolehtimaan pikkuveljestään heidän jouduttuaan Hennalan vankileirille. Sisko suojelee liikuttavasti veljeään kertomalla satuja: kun kuuluu laukaisuja, hän sanoo veljelleen niiden olevan ilotulitteita.

Elämä leirillä on kovaa ja Eevan työ sotasairaalassa sitäkin kovempaa. Kaikki sinnittelevät nälkäkuoleman rajoilla, mutta Eeva keksii maailman vanhimman keinon tienatakseen palan leipää ja pitääkseen veljensäkin hengissä. Nämä sisällissodan kokemukset leimasivat naisen koko elämän. Hänestä kasvoi rauhaton nainen, joka matkusti miesten matkassa maailmalla. Hengissä piti koston ajatus: oli kostettava sille yhdelle valkoiselle 'kukkakepille', joka oli joka päivä läsnä Hennalassa. Eino taas sulkee aikuisena muistonsa alitajuntansa pimeimpiin nurkkiin ja tekee yritysjohtajana uraa appensa yrityksessä - joka muuten tienasi alkupääomansa punaisten ahdingosta. Eino luovii äveriäissä seurapiireissä paljastamatta olleensa pieni resuinen punainen poika Hennalassa. Suhde vaimoon ja teini-ikäiseen poikaan on viileä.

Kolmas näkökulmahenkilö on teinipoikana sotaa ihannoinut ’kukkakeppi’ Henrik. Poika kasvoi isoveljensä Alvarin varjossa varakkaassa kartanossa ja kadehti veljeään kun tämä pääsi jääkärikoulutukseen Saksaan. Nuori Henrik halusi kiihkeästi sotaan ja lähti yksin hiihtämällä jäljittämään valkoisten etulinjaa Kuhmoisiin. Hän kuului myöhemmin Hennalan teloitusyksikköön ja pakeni menneisyyttään New Yorkiin. Mutta menneisyys saavutti hänet sielläkin ja mies palasi Lahteen selvittääkseen mm. poikansa Juhon kohtalon. Yhdysvalloissa hän oli opiskellut luontaisparantajaksi, joskin 1900-luvun alun tietämys alalla tuntuu heikolta ja yksi diabetesta sairastava asiakas Lahdessakin oli päästä hengestään.

Sisarusten Hennalan aika on koskettavasti ja hienosti kuvattu heidän kokemistaan kauheuksista ja julmuuksista huolimatta. Eevan ja hänen ystävättärensä kostoajatus oli huima ja varsin mielikuvituksellinen, ehkä ei kovin uskottavakaan. Henrik oli outo hahmo, jota en ymmärtänyt alkuunkaan. Hän pelkäsi ja pakeni, pelkäsi ja pakeni. Huomenna kevät palaa sai ajattelemaan, miten mahdotonta ihmisten oli selvitä sisällissodan traumasta riippumatta siitä olivatko he punaisten vai valkoisten puolella. Tilanne Suomessa oli hyvin jännittynyt ja jakautunut sisällissodan jälkeen ja varmasti todellisuudessakin moni pakeni muihin maihin. Kun sadan vuoden jälkeenkin sisällissodan haavat hiertävät, miten tulehtunut tilanne olikaan vielä romaanin toisen aikatason aikaan 50-luvulla kylmän sodan vuosina.

Lahtea tuntevalle teos antaa varmasti enemmän kuin minulle joka en tunne kaupunkia. Sisällissotakiintiöni on näköjään edelleen melko täysi, sillä en innostunut tästä siten kuin olisin toivonut. Lähinnä minua häiritsi Henrikin hahmo ja Eevan kostoajatukset, muuten tarina oli uskottava ja hienosti rakennettu. Parhaillaan luen teosta Lohikäärmeen värit ja se tuntuu upealta. Mukava tutustua Pekkolaan ennen kuin elokuun lopulla ilmestyy Kaikki isäni naiset.

Pasi Pekkola - Huomenna kevät palaa

Kansi Piia Aho
Otava 2018
Kirjastosta
______________
Anun ihmeelliset matkat
Kirjan pauloissa
Kirsin Book Club
Lumiomena

Lahtelainen Pasi Pekkola (s. 1981) ehti ennen kirjailijan uraa työskennellä vuosia ulkomailla, valmistua valtiotieteiden maisteriksi ja olla niin toimittaja kuin ammattiurheilijakin. Hän on julkaissut kiitetyt romaanit Unelmansieppaaja (2013), Lohikäärmeen värit (2015) ja Huomenna kevät palaa (2018). 

Tulossa: Kaikki isäni naiset, 2020 Otava.