Pasi Pekkola - Huomenna kevät palaa

Pasi Pekkolan Huomenna kevät palaa ilmestyi vuonna 2018, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta sisällissodan päättymisestä. En lukenut kirjaa silloin, koska olin osallistunut sisällissotahaasteeseen ja aiheen kiintiöni oli täysi. Tässä linkki omaan koontipostaukseeni: luin viisi sisällissotaan keskittyvää kirjaa ja kolme sitä sivuavaa teosta. Tämä on ensimmäinen Hennalan vankileiristä kertova romaani minulle. Olot olivat yhtä karmivat kuin Sture Lindholmin tietokirjassa Dragsvik.

Romaanissa on kolme näkökulmahenkilöä, joista tärkeimmät ovat sisarukset Eeva ja Eino. Sisko on jo teini-ikäinen ja veli vasta muutaman vuoden. He asuvat Lahden lähellä Villilähteen torpassa ja vanhemmat suorittavat kartanossa työvelvoitteensa.  Elämä on köyhää mutta hyvää. Rauhallinen isä painostetaan sotaan punaisten puolelle, ja hän loukkaantuu taistelussa. Tällöin isän veli Tauno vie perheen turvaan punaisten sotasairaalan tiloihin Lahteen. Äiti romahtaa ja Eeva joutuu huolehtimaan pikkuveljestään heidän jouduttuaan Hennalan vankileirille. Sisko suojelee liikuttavasti veljeään kertomalla satuja: kun kuuluu laukaisuja, hän sanoo veljelleen niiden olevan ilotulitteita.

Elämä leirillä on kovaa ja Eevan työ sotasairaalassa sitäkin kovempaa. Kaikki sinnittelevät nälkäkuoleman rajoilla, mutta Eeva keksii maailman vanhimman keinon tienatakseen palan leipää ja pitääkseen veljensäkin hengissä. Nämä sisällissodan kokemukset leimasivat naisen koko elämän. Hänestä kasvoi rauhaton nainen, joka matkusti miesten matkassa maailmalla. Hengissä piti koston ajatus: oli kostettava sille yhdelle valkoiselle 'kukkakepille', joka oli joka päivä läsnä Hennalassa. Eino taas sulkee aikuisena muistonsa alitajuntansa pimeimpiin nurkkiin ja tekee yritysjohtajana uraa appensa yrityksessä - joka muuten tienasi alkupääomansa punaisten ahdingosta. Eino luovii äveriäissä seurapiireissä paljastamatta olleensa pieni resuinen punainen poika Hennalassa. Suhde vaimoon ja teini-ikäiseen poikaan on viileä.

Kolmas näkökulmahenkilö on teinipoikana sotaa ihannoinut ’kukkakeppi’ Henrik. Poika kasvoi isoveljensä Alvarin varjossa varakkaassa kartanossa ja kadehti veljeään kun tämä pääsi jääkärikoulutukseen Saksaan. Nuori Henrik halusi kiihkeästi sotaan ja lähti yksin hiihtämällä jäljittämään valkoisten etulinjaa Kuhmoisiin. Hän kuului myöhemmin Hennalan teloitusyksikköön ja pakeni menneisyyttään New Yorkiin. Mutta menneisyys saavutti hänet sielläkin ja mies palasi Lahteen selvittääkseen mm. poikansa Juhon kohtalon. Yhdysvalloissa hän oli opiskellut luontaisparantajaksi, joskin 1900-luvun alun tietämys alalla tuntuu heikolta ja yksi diabetesta sairastava asiakas Lahdessakin oli päästä hengestään.

Sisarusten Hennalan aika on koskettavasti ja hienosti kuvattu heidän kokemistaan kauheuksista ja julmuuksista huolimatta. Eevan ja hänen ystävättärensä kostoajatus oli huima ja varsin mielikuvituksellinen, ehkä ei kovin uskottavakaan. Henrik oli outo hahmo, jota en ymmärtänyt alkuunkaan. Hän pelkäsi ja pakeni, pelkäsi ja pakeni. Huomenna kevät palaa sai ajattelemaan, miten mahdotonta ihmisten oli selvitä sisällissodan traumasta riippumatta siitä olivatko he punaisten vai valkoisten puolella. Tilanne Suomessa oli hyvin jännittynyt ja jakautunut sisällissodan jälkeen ja varmasti todellisuudessakin moni pakeni muihin maihin. Kun sadan vuoden jälkeenkin sisällissodan haavat hiertävät, miten tulehtunut tilanne olikaan vielä romaanin toisen aikatason aikaan 50-luvulla kylmän sodan vuosina.

Lahtea tuntevalle teos antaa varmasti enemmän kuin minulle joka en tunne kaupunkia. Sisällissotakiintiöni on näköjään edelleen melko täysi, sillä en innostunut tästä siten kuin olisin toivonut. Lähinnä minua häiritsi Henrikin hahmo ja Eevan kostoajatukset, muuten tarina oli uskottava ja hienosti rakennettu. Parhaillaan luen teosta Lohikäärmeen värit ja se tuntuu upealta. Mukava tutustua Pekkolaan ennen kuin elokuun lopulla ilmestyy Kaikki isäni naiset.

Pasi Pekkola - Huomenna kevät palaa

Kansi Piia Aho
Otava 2018
Kirjastosta
______________
Anun ihmeelliset matkat
Kirjan pauloissa
Kirsin Book Club
Lumiomena

Lahtelainen Pasi Pekkola (s. 1981) ehti ennen kirjailijan uraa työskennellä vuosia ulkomailla, valmistua valtiotieteiden maisteriksi ja olla niin toimittaja kuin ammattiurheilijakin. Hän on julkaissut kiitetyt romaanit Unelmansieppaaja (2013), Lohikäärmeen värit (2015) ja Huomenna kevät palaa (2018). 

Tulossa: Kaikki isäni naiset, 2020 Otava.