Mikko Haaksluoto - Laastarisuhteita

Mikko Haaksluoto (s. 1974) on julkaissut aiemmin viisi novellikokoelmaa, nyt on esikoisromaanin aika. Laastarisuhteita kertoo kolmikymppisten miesten ja naisten parisuhdekuvioista. Näkökulmahenkilö on leveää eteläsavolaista murretta puhuva Jouni eli Jone. Vaimo Henna on lähtenyt toisen miehen matkaan, on tullut avioero ja Jonella on kolmivuotiaan Paulin yhteishuoltajuus ex vaimonsa kanssa. Jone paikkaa itsetuntoaan, kuten muutkin hylätyksi tulleet ja avioeron kokeneet: irtosuhteita pukkaa ja uusi kumppani on löydettävä vaikka millä konstilla. Nettideittipalvelun kautta löytyykin muutamaa vuotta vanhempi kouvolalainen Lea, jolla on takanaan vielä tuoreempi ero.

Olen lukenut aiemmin Haaksluodolta novellikokoelman Laseista läpi. Näiden kahden lukukokemuksen perusteella kirjailijan tavaramerkkeinä näyttäytyvät eteläsavolainen murre ja kaihtelematon ja arkipäiväinen seksi; ei siis hienovarainen miehen ja naisen välinen erotiikka, vaan suorasukaisesti sanoitetut panopuuhat. Kirjassa kuvatut intiimit keskustelut tuntuivat kiusallisilta minusta, koska olen vanhempi ja koska olen nainen. Ehkä kolmikymppiset miehet suhtautuvat näin esineellistävästi naisiin oikeastikin, vai oliko tämä provosointia? Paltan linkistä luin, että Haaksluoto on itse kokenut Jonen tavoin hylkäämisen vuosia sitten. Ehkä on kyse itsen terapoinnista tai vertaistuesta kohtalotovereille.

Romaanissa saa seurata Jonen pyristelemistä kahden naisen välillä. Väliin kiihottaa Lea, väliin ex vaimo Henna. Miestä tuntuu kyllästyttävän ja ärsyttävän Lean mielenterveyshoitajan ammatista kumpuava vimmainen tarve psykologisoida ja vatvoa kaikkea pientä piirtoa myöten, Henna on tässä suhteessa iisimpi. Jonen parhaat kaverit ovat hänen kanssaan samassa tilanteessa: kumppanit ovat panneet suhteet poikki. Heikki-veljen ja Olli-Pekan kanssa keittiöfilosofoidaan ja puidaan naisten petollisuutta ja miesten asemaa eroissa. Tässä kohden vähänkin feminismiin kallellaan oleva nainen näkee punaista.

Etenkin kirjan alkupuoli houkutti jättämään kesken, mutta kustantajan lukukappale velvoitti. Loppupuolella filosofoivan mieskolmikon jutustelut toimivat minulle paremmin. Kirjan kohderyhmää lienevät tuoreen eron kanssa kärvistelevät kolmikymppiset miehet. Tulikin mieleen, että kirjan markkinointitekstissä tulisi painottaa enemmän tätä ryhmää. Romaanin sovinistinen huumori ei purrut minuun, mutta kenties se puree sinuun. Laastarisuhteita voi lukea monella silmällä, vaikka laskeskella kuinka monta savoon vivahtavaa ilmausta sekä naisen että miehen sukupuolielimille kirjassa löytyy.

Avioero on usein suuren kriisin paikka ja teemasta on kirjoitettu paljon. Eron kokenut tunnistaa kirjasta monia yleisiä käyttäytymismalleja ja kirveleviä tuntoja: koston ja näyttämisen halun, tasapainoilun exän uuden kumppanin kanssa, lasten huoltajuuteen liittyvät kysymykset. Haaksluoto ei selvittele sen tarkemmin, mitkä syyt johtivat Hennan lähtöön, joskin naisen puheenvuoroista ja kirjeistä välähtää tapahtumia, joiden perusteella Jone ei niin puhtoinen mies ollut. Miehen sisimmästä pilkahtelee jotain pimeää mustasukkaisuutta ja alkukantaista omistamisen halua, koska Henna mainitsee, ettei silloin ja silloin kuitenkaan ilmoittanut poliisille. Ilmeisesti tekeillä oleva jatko-osa selvittelee Jonen persoonan tätä puolta tarkemmin.

EDIT
Olen keskustellut kirjasta ja tavallista tylymmästä arviostani kirjailijan kanssa. Avaamatta sen enempää keskustelujamme lisään tähän kirjailijan kommentin, jota hän kommentointiasetusteni johdosta ei voinut jättää:

”On selvää, ettei kirja voi kaikkia miellyttää. Jos esim. murrepitoinen dialogi tai suorasukainen kerrontatapa tuntuu vieraalta, silloin tämä teos kannattaakin jättää väliin. Kiitän joka tapauksessa kaikenlaisesta palautteesta.”

Mikko Haaksluoto - Laastarisuhteita
Kansi Aleksandra Kulonen
Atrain & Nord 2020
Kustantajalta
______________

Muualla: Kirjoittajayhdistys Paltta