17. tammikuuta 2022

Matias Riikonen - Iltavahtimestarin kierrokset


Siluettimaisen vastarannan yllä taivas leiskui oranssina, ja merenpinnassa kultahohde ja harmaansini sekoittuivat ihmeellisellä tavalla. Lokkeja lensi äänettömästi maiseman poikki. Jostain reunoilta, miltei kuin kuvan ulkopuolelta, merelle hiipi pimeys.

Matias Riikosen elegantti, esseistinen öisen Helsingin kuvaus Iltavahtimestarin kierrokset on omaelämäkerrallisen teossarjan ensimmäinen osa. Nyt tiedämme, että Tulenkantaja-palkinnolla palkittu ja Finlandia-ehdokkaana ollut Matara on jatkoa sille. Jo ensimmäisessä osassa tulee esiin se, että Jollaksen metsissä vietetyt kesät ovat olleet Riikosen poikavuosien parasta aikaa eikä niiden muisto ole yhtään himmentynyt. Poikajoukolla oli siellä roomalaisia esikuvia noudatteleva Mataran valtio, jossa taisteltiin armottomasti ja sääntöjä noudattaen vihollisia vastaan.

Kuuntelin Mataraa hiukan alusta ja sen luontokuvauksen tarkkuus ja runsas sanavarasto tekivät vaikutuksen. Ehkä luen teoksen joskus kokonaan. Romaani alkaa tavattoman upeasti tällä tiheällä kappaleella:

Askel painui maahan, päkiän ulkosyrjä edellä, sitten sisäsyrjä, tunsi risun ja jähmettyi, kuin eläin, siirtyi toiseen kohtaan ja painui maahan, ulkosyrjä, sisäsyrjä ja kantapää, edelliskesän lehdet rahisivat, ja askel nousi. Se kulki kaaressa yli mättäiden, missä kimalaiset kiersivät kellomaiselta mustikankukalta toiselle, pyyhkäisi varpuja ja painui maahan, ulkosyrjä, sisäsyrjä ja kantapää, lehdet litistyivät, ja askel nousi. Se kulki kaaressa yli mättäiden, niin kuin aurinko kulki päivän mittaan yli metsän, painui alas varvikkoon, kuolleet lehdet antoivat myöten, ja askel nousi.

Olen asunut Töölössä lähes 15 vuotta, joten Riikosen kierrokset öisessä Helsingissä resonoivat hurmaavasti. Esseistinen pienoisromaani perustuu tarkasti muistivihkoon kirjatuille öisille havainnoille kolmen vuoden ajalta ja eri vuodenaikoina. Riikonen toimi vahtimestarina Topeliusskolanissa Taka-Töölössä ja sieltä hänen öinen reittinsä kulki melko samana Helsingin rantoja pitkin Kaivopuistoon. Yksinäinen yökävelijä tapasi reitillään öisiä kulkijoita, juhlivia nuoria ja juhlapukuisia aikuisia; joku rakennus tai kadunnimi innosti häntä laajempaankin pohdintaan.

Jatkoin Ullanlinnaan ja Eiraan, joita lähestyessä ilma alkaa aina viiletä kuin olisi saavuttamassa olemassaolon reunan. Kesäaikaan vilpoisuus tuntuu kuitenkin vain aavistuksena iholla, ja sillä on lähinnä rauhoittava vaikutus sen muistuttaessa, miten vähän yhtään mikään lopultakaan on olemassa. Autiot kadut ja unenomaiset jugend-linnat lepäävät pimeän meren sylissä.

Öisten katujen tunnelma on unenomainen ja taianomainen. Tuuli ujeltaa, lumisade viiltää kasvojen ihoa ja veneiden köydet kilkattavat. Hietaniemen hautausmaakin on täynnä elämää, vaikka se on elävistä tyhjä. Perseidien meteorisade saa Riikosen pelkäämään maailmanloppua, vaikka näkymä on satumainen. Yhtenä aamuna sankka merisumu piilottaa Lauttasaaren ja Espoon rantaviivan kokonaan näkyvistä. Riikosen esseitä lukiessa minulle tuli mieleen Carlos Ruiz Zafónin myyttinen ja mystinen Barcelona. Löysin samaa tunnelmaa, vaikka Helsinki ei yhtä goottiselta näyttäytynytkään. Iltavahtimestarin kierrokset oli vallan hurmaava pieni teos ja sen kieli kirkasta ja hiottua ❤︎


Mutta kirjat ovat pelkkiä partituureja, jotka lukijan täytyy joka kerta soittaa itse läpi. Aivan kuten tietty reittikin on vain viiva kartalla ennen kuin sen on itse kävellyt.

Matias Riikonen - Iltavahtimestarin kierrokset
Kansi Jussi Karjalainen
Teos 2019
____________________

Palkintoja ja palkintoehdokkuuksia kahminut Matias Riikonen (s. 1989) on käynyt Oriveden Opiston kirjoittajalukion ja opiskellut kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Aiemmat teokset: Nelisiipinen lokki (2012), Suuri fuuga (2017) ja Kiertorata (2017). 

Iltavahtimestarin kierrokset kirjaa tunnontarkasti ylös kohtaamiset ihmisten, eläinten ja ilmestysten kanssa. Vastaan tulee niin hylättyjä lapsia, kesähämärässä ilakoivia teinejä kuin roskalavalla uivia delfiinejä. Öisten katujen fantasmagoria liikkuu kuvista ja kuvauksesta esseemäiseen kerrontaan. Se vaeltaa samoilla rannoilla Mirkka Rekolan kanssa ja tutkii, mitä yhteistä on J. M. Barriella ja Eläinmuseon namusedällä. Se asettuu häilyvien ja ei-olemassaolevien olentojen puolelle ja muistuttaa, että pilvimaisemat ovat olennainen osa kaupunkikuvaa.

14. tammikuuta 2022

Paloma Sánchez-Garnica - La sospecha de Sofía


Paloma Sánchez-Garnica sijoittui toiseksi Premio Planeta -kirjallisuuskisassa 2021 teoksellaan Últimos días en Berlín. Koska pidin siitä kovasti, kuuntelin äänikirjana myös hänen aikaisemman teoksensa La sospecha de Sofía (Sofían epäilyt). Romaanin juoni on mielikuvituksellinen ja monimutkainen, silti uskottava, ja aikajänne tässäkin pitkä. Tarina alkaa Euroopan hullusta vuodesta 1968 Madridissa, Berliinissä ja Pariisissa, jossa opiskelijamellakat lamauttivat yhteiskunnan.

Kotiäiti Sofía ja asianajajamiehensä Daniel elävät rauhallista arkea tyttärineen Madridissa, kunnes Daniel saa nimettömän kirjeen, joka väittää ettei hänen äitinsä Sagrario ole hänen biologinen äitinsä. Danielin tulisi käyttää kirjeessä mukana olevat junaliput Pariisiin saadakseen selville totuuden. Vaimonsa ihmetellessä Daniel matkustaa vielä samana iltana Pariisiin, jossa katoaa jäljettömiin.  

Sánchez punoo tarinansa taitavasti ja kontrastisesti Francon diktatuurin, DDR:n ja Neuvostoliiton ympärille. Pariisissa Daniel tapaa kaksoisolentonsa Klausin, joka onkin kuin onkin hänen identtinen kaksoisveljensä. Vastasyntyneet veljekset joutuivat eroon toisistaan, kun tasavaltalaisen perheen piti kiireellä paeta Francon terroria 1939. Vanhemmat ja Klaus päätyivät Berliiniin, jossa syntyi vielä pikkusisko Bettina. Tämä yritti ensimmäisen kerran loikata muurin yli 17-vuotiaana, mutta epäonnistui. 

Stasin lonkerot ja verkostot ulottuvat kaikkialle. Stasi on kiristänyt Klausin agentikseen uhkailemalla pikkusiskoa eikä tällä ole muuta mahdollisuutta kuin pettää veljensä kylmästi. Daniel pidätetään ja hän joutuu vuosiksi Stasin vankityrmään Klausin varastaessa veljensä identiteetin Madridissa. Hän asettautuu elämään veljensä vaimon puolisona ja tämän tytärten isänä. Hän rakastuu pieneen Beatriceen, joka on samanikäinen kuin hänen oma kuollut tyttärensä.

Madridissa Danielin perheen asianajotoimistosta tulee kuudeksi vuodeksi KGB:n peiteoperaatioiden keskus, jota johtaa venäläinen naisagentti. Klaus ei tietenkään voi hoitaa asianajotehtäviä ilman koulutusta ja hän keskittyykin yrityksiin saada sisko Bettina pois DDR:stä. Sofían kannalta valepuoliso on hyvä juttu, sillä tämä (päinvastoin kuin oikea) kannustaa naista jatkamaan fysiikan opintojaan ja Sofíasta tuleekin maailmankuulu DNA-tutkija. On monia pieniä asioita, joita Sofía ihmettelee miehensä muuttuneessa käytöksessä, mutta seksielämä sujuu entistä paremmin ja mies näyttää välittävän enemmän lapsista. 

Madridin peiteoperaatio paljastuu kuuden vuoden kuluttua, Klausista tulee Stasille hyödytön ja hänen kohtalokseen tulee eliminointi. Paljon asioita pengottuaan totuus selviää vihdoin Sofíalle, mutta vasta 17 vuoden kuluttua Daniel vapautuu ja pääsee kotiin Madridiin. Perhe-elämä aikuistuneiden tytärten ja  itsenäistyneen Sofían kanssa ei ota sujuakseen; Klausin haamu on pariskunnan välissä, olihan Sofía rakastanut kuuden vuoden ajan Danielin veljeä. Elämänsä umpikujassa Daniel päättää käyttää isänsä Francon diktatuurin aikana vehkeilyillä kerämää omaisuutta saadakseen ihmisiä pois DDR:stä ja vapauttaakin sieltä satakunta ihmistä. Muurin murruttua hän tapaa Berliinissä kuolevan äitinsä ja siskonsa Bettinan, jonka kohtalo Stasin kynsissä on ollut hyytävä. 

La sospecha de Sofía oli koukuttava lukuromaani jakautuneesta, kylmän sodan Euroopasta, jossa vastakkaiset poliittiset ideologiat tekivät ihmisten elämän helvetiksi. Francon diktatuuri polki vasemmistolaisia ja naisia, DDR ja Neuvostliitto pitivät kansalaisena köyhinä ja veivät heiltä vapauden. Oli hurjaa lukea, miten juonikkaasti Stasin ja KGB:n verkostot levittäytyivät ja kiristyivät uhriensa ympärille. Sánchezin kerronta on upeaa ja eläytyvää; tarinassa riittää trillerimäisiä käänteitä ja traagisia ihmiskohtaloita. Todella elämyksellinen kuunneltava ja kaunis rakkaustarina.

Bloggaukseni Sánchezin teoksesta Últimos días en Berlín.

Paloma Sánchez-Garnica - La sospecha de Sofía
Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija Candela Rojas

12. tammikuuta 2022

Richard Osman - Mies joka kuoli kahdesti


Richard Osmanin Torstain murhakerhon toinen osa on juuri ilmestynyt. Mies joka kuoli kahdesti vie lukijan taas Kentissä sijaitsevaan Cooper's Chaseen, joka on varakkaiden seniorikansalaisten asuinalue. Ensimmäisestä osasta tutut vanhukset - Elizabeth, Ibrahim, Ron ja Joyce - ratkovat nyt hyvin vaarallista tapausta, johon liittyy huumeita, alamaailman rahanpesua, kadonneita timantteja, jenkkimafiaa ja salaisen palvelun sisäistä kähmintää. Salaisen palvelun agenttina työuransa tehnyt Elizabeth saa viestin mieheltä, jonka kanssa hänellä on kahdenkymmenen vuoden yhteinen menneisyys sekä työ- että yksityiselämässä. Nyt mies on tehnyt kohtalokkaan virhearvion ja on hengenvaarassa.

Samanaikaisesti nuorella konstaapeli Donna de Freitasilla ja pomollaan Chris Hudsonilla on varjostettavanaan paikallinen huumediileri Connie eikä naisen varjostaminen suju ollenkaan mallikkaasti. Itseensä käpertynyt Ibrahim on päättänyt poistua tuulettumaan Cooper’s Chasesta, mutta tulee poikajoukon pahoin pahoinpitelemäksi. Henki ei mene, mutta ystävien tuki ja juonittelut ovat tarpeen Ibrahimin elämänilon palauttamiseksi ja pelon voittamiseksi. Ronin pojanpoika Kendrick tuo paljon iloa toipilaan elämään ja torstain murhakerholaiset keksivät oivan keinon, jolla saada pääpahoinpitelijä kiikkiin.

Kirjan parasta antia ovat herkulliset dialogit ystävysten kesken ja Osman syventää tässä hienosti heidän hahmojaan. Tuntuu hyvältä, että nämä yksinäiset, puolisonsa menettäneet vanhukset ovat löytäneet mielekästä tekemistä ja sydänystävät vanhoilla päivillään. Elizabethin aviomies Steven on liukumassa dementiaan, mutta hänellä on yhä kirkkaat hetkensä, jolloin vaimo tavoittaa miehensä ja jolloin Steven voi nauttia shakista puolalaisen Bogdanin kanssa. 78-vuotias Joyce neuloo ystävyysrannekkeita, kirjoittelee päiväkirjaansa hupaisia huomioitaan ja on perustanut Instagram-tilin käyttäjätunnuksella @joy69, mikä tietää valtavaa seuraaja- ja viestivirtaa! Joyce haluaa myös koiran, mistä kaikilla muilla on mielipiteensä!

Kuten jo mainitsin, tutkittava juttu on vaarallinen ja monimutkainen. Ruumiita kasautuu, mutta kylmäpäiset torstain murhakerholaiset vievät sitä tyynesti ratkaisuun, askel askeleelta. Alamaailman rötösten vakuutena käytetty 20 miljoonan punnan timanttipussi on kateissa. Mihin se on piilotettu? Löytyykö se ensinkään?

Nautin äänikirjasta ja dialogeista suuresti. Antti Saarilahden suomennos oli mainio ja Jukka Pitkänen lukijana tietysti loistava. Pikkuisen romantiikkaakin on ilmassa kahden parin osalta. Aivan kirjan lopussa on tarinan kruunaava hyvän mielen käänne, kuin kirsikka kakussa! Kolmatta osaa odotellessa.

Bloggaukseni Torstain murhakerhon ensimmäisestä osasta.
Kirjaluotsi on kuunnellut kirjan englanniksi ja kertoo englanninkielisen äänikirjan lisämateriaalista.

Richard Osman - Mies joka kuoli kahdesti
Alkuteos Man who died twice 2021
Suomentanut Antti Saarilahti
Otava 2022
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

10. tammikuuta 2022

Pelle Romantique, Lotta Nevanperä - Konerunoja


Oi, miten ihana onkaan kevät! Ilo pistää kimeänä pillinä ja oranssi kasvaa taivaalla kuin argentiinalaiset appelsiinit. Purista mehu, syö siemenet, höyryturbiinit visertävät. // ... darling, lähetä lentosuukko ja ranskalainen postikortti.

Konerunoja on runoilija Pelle Romantiquen (alias Toni Lahtinen) ja kuvataiteilija Lotta Nevanperän yhteinen kokonaistaideteos - taiderunokirja, joka vie 1900-luvun alkuun, sykkivälle 20-luvulle ja konemaailman ihannointiin. Kokoelman lopussa sanotaan, että runot sisältävät muunnelmia, lainauksia, varkauksia sekä väärennöksiä noin parinkymmenen kirjailijan teoksista. Heidän joukossaan mm. Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä, Scott Fitzgeraldin Kultahattu, Aino Kallaksen päiväkirjat ja Upton Sinclairin Chikago.

Pyrähdys laimeasta vuoden 2022 alkutalvesta pirskahtelevalle 1920-luvulle oli mieltä kohottava ja nautinnollinen visiitti - kiitos siitä! 20-luku oli jazzin ja dekadentin ilottelun aikaa, jolloin myös naiset repäisivät: lyhensivät helmansa, singlauttivat tukkansa ja polttivat savukkeita imukkeessa. Haluttiin heittää hyvästit sotavuosille ja 1800-luvun sovinnaisille arvoille; tekninen kehitys oli huimaa, elettiin urbaanisti ja epäsovinnaisuus oli muodikasta. Maailma sinkoilee ja sortuu, maailma tempoilee ja hajoaa ulkoisen ja sisäisen ekspansion voimasta, kuvaa Romantique. Runojen tyyli heijastelee loistavasti ja riehakkaasti tuota aikaa ja muuttunutta maailmaa. Runotekstien vanhentuneet sanat ovat tenhoavia ja hauskoja. Teksteistä löytyy monia 20-luvun termejä tai muuten vanhahtavia ilmauksia: flapper, garçonne, demimonde, illusioni, sensatsioni, parlografi, klišheerattu... 

Lotta Nevanperän taidokasta kuvitusta oli nautinto katsella ja se istuu runoteksteihin kuin nahkahansikas käteen - aivan ihastuttava kokonaisuus.


Hui, tätä huvittelevaa, hilpeää aikaa,
banjot, pauke - ou - bunny hug!
Mailma on pelkkä revyy, ja me:
keinuvia sulkia, töyhtöjä, pyrstöjä.
Kukin syttyy, sammuu,
shimmy shimmy shake!
...

Armahin ystäväni,
kevät kirpelöi kielelläni ja tirskun, tirskun kuin satakieli! Sulavedet solisevat ränneissä ja ojissa ja tulvehtivat puroiksi, joissa soivat taivaan hopeatiu’ut.  / Ethän tahdo luopua minusta? // Uuden sukupolven suonissa kohisee UUSI ILO, elämänsynteesi, jossa virtaa veren, naftan ja sähkön sekoitussuhde.


Runoissa ei olla nurkkakuntaisesti vain pienessä Suomessa, vaan ovet on leväytetty auki Eurooppaan ja maailmaan. Tunteita tihkuvat kirjeet kulkevat Pariisin ja Suomen välillä, par avion. Kaiken riehan taustalla vaikuttavat poliittiset aatteet: fasismi, kommunismi ja chauvismi; uusi sotakin tulee, vaan ei aivan vielä - ja sitten tämä, minkä kukaan ei uskonut tapahtuvan: Sinäkin, ma chère mademoiselle, olit sekamelska. Tunsit, kuinka koko luomakunta sykähti, kun Titanicin perikato kulki virinä ihmisten ja lintujen läpi.

Konerunoja oli ilotteleva ja raikas tuulahdus nykytodellisuuden ja pandemian keskelle. Minusta se muistuttaa meitä elämänilosta - joie de vivre. Hieno kokonaisuus, jossa Nevanperän taidokas grafiikka ja Romantiquen intomieliset runot puhuvat samaa kieltä. Romantique on aiemmin julkaissut kirjallisia äänilevyjä ja saanut Vuoden luontoruno -palkinnon. Jostain muistelen lukeneeni, että Konerunoistakin julkaistaan vastaava.

Mon amie,
minuun on imeytynyt uusi rytmi, uusi henki, ja olen itkenyt ilosta, ilosta! Minut yllätti reaktsionisi: loukkasiko sinua traagillinen luonteenlaatuni ja tunnejuopumukseni vai aikamme elämänhurma, vapauden verkoton lintuhäkki?


Pelle Romantique, Lotta Nevanperä - Konerunoja
Kuvitus Lotta Nevanperä
Enostone 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
___________________

Pelle Romantika alias Toni Lahtinen on lavarunoilija, kirjallisuuden tutkija ja tohtorismies.
Lotta Nevanperä on kuvataiteilija, taidegraafikko ja kuvittaja.

7. tammikuuta 2022

Mieko Kawakami - Breasts and Eggs & Heaven


Mieko Kawakami - Breasts and Eggs ****
Alkuteos Natsu Monogatari 2020
Kustantaja W. F. Howes Ltd.
Äänikirjan lukijat Emily Woo Zeller & Jeena Yi

En ole aivan varma, mistä nappasin Mieko Kawakamin nimen ja hänen teoksensa Breasts and Eggs, ehkä Elegian blogista. Olin varannut kirjan kirjastosta, mutta kuuntelin sen pääosin äänikirjana, mikä olikin upea kuuntelukokemus - taitava lukija, japanilaisen kirkasta & rauhallista proosaa, ja mielenkiintoinen kurkistus japanilaisen naisen elämään. Kirjan ensimmäisessä osassa Breasts tarinan kertoja Natsuko on kolmikymppinen kirjailijanalku, joka on muuttanut Osakasta Tokioon jo kymmenen vuotta sitten. Yhtään kirjaa hän ei ole saanut vielä julkaistua, toimeentulo on niukkaa ja pienen vuokrayksiön vuokrat rästissä. 

Osakassa edelleen asuva nelikymppinen sisko Makiko tulee vieraisille puhumattoman teinityttärensä Midorikon kanssa. Makiko on eronnut ja työskentelee baariemäntänä surren pieniä rintojaan ja rapistuvaa ulkonäköään. Hänellä on pakkomielle saada rintaimplantit eikä muusta puhu. Tytärtä ärsyttää äitinsä tissipakkomielle ja pohtii itsekseen päiväkirjassaan naiseutta, naiseksi kasvamista, kuukautisia ja munasoluja. Midoriko puhuu normaalisti koulussa, mutta kommunikoi äitinsä ja tätinsä kanssa vain paperilappusten välityksellä. Siskosten välit ovat jännitteiset, mutta oleskelu Natsukon ahtaassa asunnossa saa heidät avautumaan, missä auttaa railakas ryyppääminen.

Kirjan toinen osa Eggs kertoo ajasta kymmenen vuotta myöhemmin. Midoriko on nuori aikuinen ja seurustelee vakituisesti, viisikymppinen Makiko viihdyttää edelleen miehiä baariemäntänä Osakassa. Natsuko on saanut julkaistua yhden romaanin, ei seurustele, koska seksi on hänen mielestään kuvottavaa. Natsuko huomaa kuitenkin biologisen kellon tikittävän ja hänelle syntyy pakkomielle saada lapsi spermapankin ja keinohedelmöityksen avulla. Kirjan toinen osa vatvoo ehkä liikaakin yksinäisen naisen oikeutta saada lapsi sekä keinohedelmöitettyjen lasten oikeutta saada tietää alkuperänsä.  

Breasts and Eggs tuo esille japanilaisen naisen alisteisen aseman ja kysyy myös, kenellä on oikeus saada lapsi ja millä keinoin. Teemoiltaan kirja puhuttelee varmasti lapsettomia sinkkunaisia, jotka miettivät äitiyttä. Vanhenevan Makikon työpaikka baariemäntänä Osakan ravintolakortteleissa tuntui säälittävältä. Kun Natsuko ilmoittaa naispuoliselle kustannustoimittajalleen haluavansa lapsen, tämän reaktio on tyrmistys. Uraa tekevällä sinkkunaisella ei voi olla lapsia, piste. 

Kirjan nimi viittaa enimmäkseen munasoluihin, mutta kananmuniakin kirjassa esiintyy. Mm. vallan riemastuttavassa kohtauksessa, jossa nämä kolme naista rikkovat hiuksiinsa kaikki Natsukon jääkaapissa olleet kananmunat!

Mieko Kawakami - Heaven *****
Alkuteos Hevun 2009
Kustantaja W. F. Howes Ltd.
Äänikirjan lukija Scott Keiji Takeda

Kawakamin varhaisempi teos Heaven on järkyttävä romaani koulukiusaamisesta; tarina sijoittuu vuoteen 1991, ennen internetin ja nettikiusaamisen aikaa. Minäkertoja on 14-vuotias nimetön poika, jolla on ns. laiska silmä. Poika on saanut kiusaajiltaan haukkumanimen Eyes ja häntä kiusataan todella rankasti. Laiska silmä tarkoittaa karsastusta, syvyysnäön puuttumista ja näön puutteita ja sumenemista. Kawakami kuvaa shokeeraavasti, miten väkivaltaista ja systemaattista kiusaaminen on.

Samalla luokalla on tyttö nimeltä Kojima, jota kiusataan hänen likaisuutensa ja epäsiisteytensä vuoksi, mihin on omat, myöhemmin paljastuvat koskettavat syynsä. Näillä kiusatuilla nuorilla on tukenaan vain toisensa, sillä he häpeävät kiusatuksi tulemista niin kovin, että vaikenevat siitä tyystin. Nuoret ystävystyvät koulussa vaihtamalla kirjelappusia ja alkavat tapailla toisiaan myös koulun ulkopuolella. He puhuvat keskenään kaikesta muusta kuin kiusaamisesta, mutta kun he matkustavat kesälomalla junalla Tokion ulkopuolella sijaitsevaan taidemuseoon, patoutuneet tunteet purkautuvat.  

Poika ja Kojima miettivät paljon sitä, miksi heitä kiusataan ja etenkin Kojima yrittää jotenkin ylevöittää kärsimystään. Syynä on heidän mielestään yksinkertaisesti se, että kiusaajat voivat tehdä niin. Lopulta poika päättää kohdata kiduttajansa eikä enää vain alistua. Hän puhuttelee pääkiusaajaansa Ninomiyaa ja tämän apuria Momosea, mutta kiusaaminen vain yltyy. Kiusaaminen kulminoituu koulun pihalla  veriseen pahoinpitelyyn, johon opettajat ja sivulliset vihdoin puuttuvat.

Koulukiusaamistapauksissa uhri useimmiten vaikenee, eikä kerro asiasta vanhemmilleen tai opettajille. Mieleeni tuli Antti Röngän hieno esikoisteos Jalat ilmassa, jossa vanhemmat olivat samoin tietämättömiä poikansa kiusaamisesta. Myös Édouard Louis puhuu koulukiusaamisesta teoksessaan Ei enää Eddy. Kawakamin tarina on mielestäni näistä kolmesta rankin.


Mieko Kawakami is the author of the internationally best-selling novel, Breasts and Eggs, a New York Times Notable Book of the Year and one of TIME’s Best 10 Books of 2020. Born in Osaka in 1976, Kawakami made her literary debut as a poet in 2006, and published her first novella, My Ego, My Teeth, and the World, in 2007. Her writing is known for its poetic qualities and its insights into the female body, ethical questions, and the dilemmas of modern society. 

4. tammikuuta 2022

Paloma Sánchez-Garnica - Últimos días en Berlín


Paloma Sánchez-Garnican (s. 1962) muhkea lukuromaani Últimos días en Berlín (Viimeiset Berliinin päivät) oli toinen Premio Planeta -ehdokkaista vuonna 2021; se tuli toiseksi ja voitti 200.000 euroa. Romaanin aikajänne on pitkä ja juoni historiallisessa kontekstissa taitavasti punottu. Romaanin tapahtumat ja henkilöt liikkuvat vallankumouksen Pietarista 1917 nousevan natsismin Berliiniin 1933 ja siellä sodan päättymiseen asti. Sánchez piirtää vaikuttavan ja hurjan kuvan siitä, mitä Hitler ja Stalin aiheuttivat ihmisille älyttömillä ideologioillaan ja terrorillaan. 

Päähenkilö on espanjalaisvenäläinen Yuri Santacruz, joka syntyy Pietarissa noin 1910. Hänen isänsä Miguel oli töissä Espanjan Venäjän suurlähetystössä ja rakastui venäläiseen Veronicaan. Syntyi neljä lasta, joista Yuri oli vanhin. Ennen vallankumousta elämä oli hyvää ja perheellä kaunis koti, mutta vallankumous muutti kaiken: tuli anarkia, nälkä ja puute polttopuista. 1921 Pietarissa riehui lisäksi lavantauti ja nälkiintynyt vastasyntynyt Sascha sairastui vakavasti. Oli päästävä maasta pois, mutta passeja oli vaikea saada. Vihdoin oltiin asemalla, mutta äiti Veronicaa ei päästettykään lähtemään; myös yksi pojista, Kolja, hukkui aseman väentungokseen. Traumatisoituneet isä, Yuri ja sisko yrittävät rakentaa elämäänsä Berliinissä.

1933 Hitleristä tulee valtakunnankansleri ja nuori Yuri päätyy töihin Espanjan suurlähetystöön Berliinissä, asuntona on rouva Metzgerin vaatimaton ullakkohuone. Vuosikaudet Yuri yrittää selvittää äitinsä ja veljensä kohtaloita Venäjällä. Samaan taloon muuttaa korkea natsiupseeri, jonka kauniin vaimon Claudian ja Yurin välille kehkeytyy epätoivoinen ja kiihkeä romanssi, joka on tietysti hengenvaarallinen molemmille. Claudia on kiihkeä natsiaatteen kannattaja, kuten niin monet muutkin naapuruston asukkaista. Mitään pysyvää ei naimisissa olevan natsivaimon ja ei-natsin rakkaussuhteesta voi tulla. Tiet eroavat, mutta intohimo ja rakkaus säilyvät.

Yuri alkaa seurustella rouva Metzgerin lääkärityttären Kristan kanssa, on jo kosinutkin tätä. Mutta lähtiessään Venäjälle etsimään johtolankoja äidistään ja veljestään Yuri vangitaan ja hän joutuu vuosiksi Siperiaan Stalinin vankileirille. Tällä välin romahtavassa Berliinissä nämä kaksi samaa miestä rakastavaa naista, Claudia ja Krista, ystävystyvät ja tukevat toisiaan kokemissaan sodan kauhuissa. 

Últimos días en Berlín on komea, taidokas ja koskettava lukuromaani ihmisistä historian pelinappuloina. Se on myös kaunis rakkaustarina kolmiodraamasta, jossa samaa miestä rakastavat naiset ystävystyvät, sillä muuta vaihtoehtoa heillä ei ole selvitä natsien ja venäläisten naisiin kohdistamista julmuuksista ja raiskauksista. Ajankuva on hieno ja eläytyvä, natsiaatteen kiihkeys, ilmiannot ja vehkeilyt tulevat iholle. Omaan makuuni kirjan loppu oli turhan makea, mutta silti tämä oli erinomainen ja imussaan pitävä lukuromaani. Espanjalainen äänikirjatoteutus oli myös hyvä ja Neus Sendra selkeä-ääninen lukija. Lämmin suositus espanjaksi lukeville.

Paloma Sánchez-Garnica - Últimos días en Berlín
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Neus Sendra
______________________

Sánchez puhuu kirjastaan lyhyesti Youtubessa.


2. tammikuuta 2022

Carmen Mola - La Bestia


Espanjalaiselta Carmen Molalta on suomennettu dekkarit Verimorsian & Purppuraverkko, joita en ole lukenut. Molan hyvin synkkä ja goottinen trilleri La Bestia (Peto) voitti vuoden 2021 arvostetun Premio Planeta -palkinnon - miljoona euroa! Samalla paljastui, että feminiinisen pseudonyymin taakse kätkeytyy kolme herraa: kirjailijat Antonio Mercero, Agustín Martínez ja Jorge Díaz. Premio Planeta -tittelistä kilpaili kaikkiaan 654 teosta. Toisena finalistina oli Paloma Sánchez-Garnican teos Últimos días en Berlín, jonka palkintosumma oli 200.000 euroa.

La Bestiassa eletään vuotta 1834 ja tapahtumapaikkana on Madrid. Kaupunkia piinaa kuolemaa kylvävä koleraepidemia, jota valtaapitävät, kirkkoa myöten, pitävät slummeissa elävien köyhien ja kurjien syynä. Madridin muurit on tiukasti suljettu ja slummialueita tuhotaan polttamalla. Kirjan alkukuva on groteski ja raju: kaikenlaisten haisevien jätteiden keskellä kulkukoirat kaluavat nuorten tyttöjen ruumiiden osia, päitä, käsiä ja jalkoja ja ympäriltä kuuluu huutoja peto, peto, sillä yleisesti uskotaan, että kyseessä on Jumalan rangaistus ja asialla on peto, La Bestia.

Tuona vuonna Espanjassa on käynnissä karlistisota, joka lisää yhteiskunnan sekasortoa. Karlistit ajoivat absoluuttisen monarkian ja kirkon asemaa, liberaalit taas kannattivat demokratiaa ja valtion ja kirkon eroa. 1800-luvun alun Madrid on synkkä ja taikauskoinen, kuin kaupunki keskiajalta. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on valtava. Kaksi keskushenkilöä ovat purettavan talon vallanneet sisarukset: teini-ikäinen, punatukkainen ja kaunis Lucía ja hänen pikkusiskonsa Clara. Äiti Candida elätti tyttäriään pesemällä koleraan kuolleiden vaatteita, mutta sairastui itsekin ja kuoli. Nyt Lucía yrittää elättää kaksikkoa varastelemalla kuolleiden taloja.

Upeassa huvilassa elävä ylhäisönainen Ana Castelar harrastaa hyväntekeväisyyttä ja auttaa kolerasairaalassa. Ana on myös tunnettu rakastajistaan, jotka vaihtuvat alinomaa. Anan uusi suhde lehtimies Diegon kanssa muuttuu rakkaudeksi, mutta kylmä Ana uhraa miehen ja rakkauden aatteensa takia. Diegon ystävä, silmäpuoli entinen poliisi Donoso selvittää kuolemantapauksia ja sitä, minkä kaamean jäljillä Diego oli. Nuorten tyttöjen silvotut ruumiit eivät ole minkään pedon tekosia, sillä ruumiinosista löytyy ihmisen tekemä merkki. Asialla on siis sarjamurhaaja, joka murhaa nuoria tyttöjä.

Kun pikkusisko Clara katoaa, Lucía tekee kaikkensa siskon löytämiseksi ennen kuin on liian myöhäistä. Oma roolinsa romaanissa on kultaisella sormuksella, järkyttävän salaseuran tunnuksella. Otaksun, että La Bestia suomennetaan myös, joten en kerro tapahtumista tämän enempää. Totean vain, että trilleri vei keskiajan pimeyden keskelle, jossa aatteen vuoksi uhrattiin viattomia nuoria tyttöjä murhaamalla heitä keskiaikaisin kidutusvälinein. Vilkaisin Goodreadsissa annettuja tähtiä ja teos näyttää jakavan mielipiteitä. Minäkään en syttynyt, koska pidän enemmän cosy crimesta. La Bestia oli hyvin synkkä, mutta tuon ajan Madridin köyhyys, surkeus, taikausko ja pimeys olivat toki hyvin kuvattuja.

Carmen Mola - La Bestia / Premio Planeta 2021
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Luis Posada
____________________