Irlannin vihreät ja karun kiviset maisemat kehystävät tätä rauhallista ja hidastempoista kirjaa. Nuori Iiris lähtee vuodeksi Irlantiin ja joutuu siellä kirjan nimen mukaisesti todistajan / esiliinan rooliin. Vuokraemännän nimi on Brigit samannimisen irlantilaisen pyhimyksen mukaan. Brigit nimeä kantoi myös muinainen kelttien pakanajumalatar.
Vuokraemäntä Brigit on yli viisikymppinen nuorena leskeksi jäänyt nainen. Leskeyden ensimmäinen vuosi kului sumussa, katkeruudessa ja tuskassa. Nuorta leskeä kävi lohduttamassa isä O'Connor. Vuosikymmeniä pappi on käynyt Brigitin luona sunnuntaisin iltapäiväteellä. Se että he rakastavat toisiaan, selviää Iirikselle pikku hiljaa. Mutta Brigitin ja papin rakkaus on kiellettyä rakkautta. He ovat itsensä ja kirkon uhreja.
Luolassa ei ollut ollut muita kuin he. Iiris ajatteli nyt, että jos he koskaan olivat suudelleet toisiaan, niin se oli tapahtunut täällä, luolan perillä hämärässä. Silloin oli ollut kevät. Pappi ja vuokraemäntä olivat olleet lähekkäin, koskettaneet toisiaan kädellä, silittäneet poskia, otsaa, kulmakarvoja, silmiä, suuta. He olivat tienneet ettei toista kertaa tulisi; vain tämän yhden ainoan kerran, että sormiin jäisi muisto.
Iiris avioituu myöhemmin Eeron kanssa, mutta avioliitto ei kestä. Eron uuvuttama Iiris kokee burnoutin ja lepää viikkoja hoitokodissa. Toivuttuaan hän tekee pyhiinvaellusmatkan 18 vuoden takaiseen nuoruutensa Irlantiin ja Pyhän Brigitin muistopaikoille, vaikka isä O'Connor ja Brigit ovat jo kuolleet. Moherin kallioilla Liscannorissa hän tutustuu Ruaidi nimiseen mieheen, johon ystävystyy.
Katolisuus, uskonto, katoliset pyhimykset ja pyhiinvaelluspaikat saavat runsaasti tilaa kirjassa. Mielenkiintoista tästä kaikesta oli lukea, vaikka itselleni pyhimysusko on luterilaisena vierasta. Parasta antia oli Irlannin jylhän kauniiden maisemien ja luonnon kuvaus. Toivoisin vielä joskus itsekin näkeväni nuo jylhät rannikot.
 |
| Brigitin risti - Lisää Brigitistä täällä |
Kirja oli rauhallinen, kaunis ja haikea. Iiris itsekin oli haikea ja hiukan vaisu. Mitään elämänriemua tai suurempaa innostusta en hänestä löytänyt. En huomannut myöskään selitystä hänen avioliitonaikaisille raskaustesteilleen. Testejä tehtiin alinomaa, jopa rasitteeksi asti, vaikka Iiris söi salaa mieheltään e-pillereitä.
Kauniisti kirjoitettu tarina vuosikymmenten kielletystä rakkaudesta. Kirkkautta kirjastosta jonotellessa...
Riitta Jalonen
Todistaja Brigitin talossa
Tammi 1998
✮✮
Kirjastosta
Kirkkaus on minulla juuri kesken ja pidän siitä hurjasti! Sitä lukiessa mietinkin, miten en ole aiemmin lukenut Jaloselta mitään. Ja mahtavatko muut kirjat ovat yhtä mahtavia kuin Kirkkaus...
VastaaPoistaOlen tutustunut tänä vuonna hurjan moneen minulle uuteen kotimaiseen kirjailijaan - kirjablogien ansiota täysin! En minäkään Jalosesta ennen mitään tiennyt. Varmasti luen häneltä muutakin kuin Kirkkauden.
PoistaKiva kun kävit & lukuiloa!
Kirkkaus on minulla odottelemassa lukuvuoroaan, en ole koskaan Jalosta lukenut, joten oli hienoa saada lukumaistiaisia hänen muusta tuotannostaankin!
VastaaPoista<3
Näyttää olevan tuottelias kirjailija, paljon myös lasten- ja nuortenkirjoja. Aihe oli itselleni vieras, mutta surullinen oli näitten rakastavaisten kohtalo katolisuuden puristuksessa. Mikä uhraus - niin minä sen näen.
PoistaTämä kirja jätti aikoinaan melankolisen, mutta lohdullisen lukumuiston. Eleetöntä, jotenkin haurasta, ja kuitenkin omalla tavallaan hyvin kaunista tekstiä. Ihastuttava tarina.
VastaaPoistaLuin Kirkkauden elokuussa, ja se on kyllä yksi parhaista kotimaisista pitkään aikaan! Aah, mikä romaani! <3
Melankolinen ja haikea oli tosiaan. Surullisia ihmiskohtaloita kauniisti kuvattuna.
PoistaEnpä ole aiemmin tästä kirjailijasta kuullutkaan. Uskonto hieman arveluttaa, sillä minäkään en ole vahvasti uskonnollisten romaanien ystävä. Toisaalta luen parhaillaan romaania, jossa kirkko ja uskonto ovat keskeisessä osassa ja hyvin maistuu kirja minulle. Riitta Jalosen nimen merkitsen nyt ylös.
VastaaPoistaTuota Kirkkautta on valtavasti hehkutettu blogeissa.
Poista