Kuka kuolleista palaa on kolmas 1920-luvun Helsinkiin sijoittuva Björk-dekkari. Omaperäinen Björk tekee lakiopintojensa väitöskirjaa ja on päivisin töissä sisäasiainministeriössä. Maassa kuohuu: suojeluskunnat puhuttavat. Vapaa-ajalla hän ratkoo rikoksia ystävänsä, rikosylikomisario Martti Ekmanin apuna ja suostumuksella. Björkin tutkinta-tavat ovat yhtä omalaatuisia kuin mies itse. Tarvitaan erilaisia valeasuja peruukkeineen sekä katupoikaslangia suoltavan ja Björkille jiu-jitsua opettavan kengänkiillottaja Vasaman apua.
Nyt on tutkinnassa iso tuhopoltto, jossa yksi ihminen on saanut surmansa. Mutta kuka ja oliko kyseessä vakuutuspetos vai jotain muuta. Kuka on syyllinen?
Björk seikkailee pitkin vuosisadan alun Helsingin puutalovaltaisia katuja. Miten mielenkiintoista! Itse olen asunut sekä Töölössä että Kalliossa ja oli todella mielenkiintoista päästä Björkin matkassa katsomaan miltä noilla tutuilla tienoilla sata vuotta sitten näytti. Kirjassa vilisi Helsingin vanhaa kadunnimistöä: Vladimirinkatua, Itäistä Viertotietä, Nikolainkatua... Harmikseni huomasin vasta kirjan luettuani, että lopusta löytyi lista vanhoista kadunnimistä! Suositan lukijalle tutustumaan siihen sitä mukaa kuin tarina etenee.
Hämeen-Anttila loi loistavaa ajankuvaa viime vuosisadan alun ja kieltolain Helsingistä. Salakapakat olivat voimissaan ja prostituutio kukoisti. Monenkaan kotona ei ollut puhelinta, yhteyttä pidettiin kirjeitse. Asunnoissa ei ollut keskuslämmitystä, vaan puulämmitteiset kamiinat. Kylpyvesikin lämmitettiin itse puilla. Raitiovaunut kulkivat, mutta yksityishenkilöillä autoja oli vähän. Takseja oli jonkun verran, mutta vossikka vei Björkinkin usein määränpäähänsä.
Kalle Björk oli aika hauska 27-vuotias mies. Hurjan tunnollinen, kunnollinen ja lähimmäisiinsä lämpimästi suhtautuva. Kaikkein vaikein suhde oli isään, jonka kanssa Björk oli ollut sotajalalla lapsesta asti. Nyt isän palattua 'kuolleista' Venäjältä, mikään ei ole muuttunut.
Kirja oli erittäin ansioitunut tuon ajan Helsingin kuvauksena, ja Hämeen-Anttilan käyttämät vanhentuneet sanat toivat hienosti lisää atmosfääriä. Varmaan Vasaman slangi oli myös aitoa tuon ajan slangia. Silti itse tarina oli mielestäni hiukan pitkäveteinen ja raskassoutuinen, säkenöivyys puuttui. Omaa lukemistani häiritsivät myös runsaat viittaukset kahdessa ensimmäisessä osassa käsiteltyihin Björkin ratkaisemiin tapauksiin. Olin jokseenkin eksyksissä.
Suositan tutustumaan ensin kirjan lopussa oleviin kolmeen artikkeliin, jotka valottavat vanhaa kadunnimistöä, suojeluskuntakriisiä ja prostituutiota Helsingissä.
Blogeissa toisaalla: Kaisa-Reetta, Kirjakaapin kummitus
Virpi Hämeen-Anttila
Kuka kuolleista palaa
Otava 2016
✮✮
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.
Aloittelin tuon lukemista mutta jostain syystä en päässyt kiinni, joten nyt se odottelee uutta alkua. En vielä luovuttanut :)
VastaaPoistaHelsingin kuvaukset kiinnostavat minua. Tähän oli hankala päästä sisään, kun en ollut aiempia osia lukenut. En muistanutkaan mainita: kirjan lopussa oli lista myös henkilöistä. Senkin huomasin vasta lopussa, listasta olisi ollut apua alusta pitäen.
PoistaJoo, tämä taitaa tosiaan olla sarja, joka kannattaa lukea järjestyksessä. Eikä pelkästään aiempien rikostapausten takia, vaan myös ihmissuhdekuvioiden, jotka etenevät ja kehittyvät. Minusta tämä oli sen takia paras sarjan kirjoista tähän mennessä.
VastaaPoistaNäin on Paula. Itse en pidä sarjoista. Ne orjuuttavat!
PoistaOlen yrittänyt yhtä Hämeen-Anttilaa, mutta jätin kesken. Pitäisi yrittää uudelleen. Luen tosi vähän kotimaisia dekkareita. Christian Rönnbacka on ehkä suosikkini kotimaisissa ja sekin tapahtumien miljöön takia.
VastaaPoistaOlen lukenut muutaman Hämeen-Anttilan kirjan, koska olen saanut niitä joululahjaksi. En muista mitä ne olivat, panin kiertoon.
PoistaMissäs Rönnbacka seikkailee? Saan kirjastosta tänään Nina Hurman Hatuntekijän kuoleman - varasin Helsingin ja aikakauden takia.