Ursula Poznanski on vuonna 1968 syntynyt itävaltalainen kirjailija. Äänet on kolmas Beatrice Kaspary -sarjaan kuuluva dekkari. Aikaisemmat osat ovat Viisi ja Kuolleet linnut. Hyvin pääsin henkilögalleriaan mukaan, vaikka en aiempia olekaan lukenut.
Pohjois-Salzburgin sairaalan psykiatrisen osaston nuori lääkäri Max Schlager on murhattu raa'asti ja hänen ruumiinsa on koristeltu omituisella esineistöllä. Tapausta selvittämään saapuu etsivä Beatrice Kaspary apulaisineen. Komea tumma Florin on Kasparyn tärkein aisapari ja heillä on keskenään myös vispilänkauppaa. Jo ruumiin löytänyttä potilasta Walter Trimmeliä kuulustellessa paljastuu kuvottavia asioita ja kotvan kuluttua saadaan lisää uhreja.
Osaston vaikeasti traumatisoituneet potilaat ovat hankalasti kuulusteltavia. He kuulevat ääniä eivätkä kaikki kommunikoi ollenkaan. Poznanski rakentaa hienon epäilysten verkon ja kuvaa taitavasti traagisten lapsuudenkokemusten traumatisoivaa vaikutusta. Myös lääkärikunta on osaltaan epäilyttävää. Mitä tuolla osastolla oikein tapahtuu tai on tapahtunut?
Silloin tällöin saamme lehdistöstä lukea vastaavista pöyristyttävistä lasten pahoinpitely- ja hyväksikäyttötapauksista. Walterin, Jasminin ja Majan kohtalot olivat aivan kauheaa luettavaa. Tämmöisiä lapsikohtaloita on maailmalla vaikka millä mitalla, mutta myös Suomessa.
Poznanskin kirjoitustyyli oli korutonta, jotenkin arkipäiväistä ja selkeän asiallista ilman turhia koukeroita. Kasparyn elämä eronneena kahden lapsen äitinä ja yhteishuoltajuuden kitkat ex miehen kanssa kiinnittivät myös arjen realiteetteihin.
Kirjan kansi on upea ja pahaenteinen. Mutta jännittävän kannen ja muutaman innostuneen blogikirjoituksen perusteella odotukseni olivat liian korkealla. Petyin hiukan, dekkari ei ollut niin vetävä ja hyytävä kuin odotin. Lisäksi juoni / syyllinen / syylliset oli turhan mielikuvituksellisesti keksitty. Käypä ja kelpo dekkari, vaikka ei dekkarisuosikkieni joukkoon noussutkaan.
Ursula Poznanski
Stimmen 2015
Äänet
Suomentanut Anne Mäkelä
Atena 2016
✮✮
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.
Ihastuin Poznanskin kirjaan Sokeat linnut. Emmin aluksi tämän miljöötä. Tuo loppuratkaisu oli hyvä, sillä noilla asukeilla oli tarpeeksi kannettavaa.
VastaaPoistaPsykiatrinen osasto potilaskohtaloineen oli tosiaan raju miljöö. Mielikseni en lukenut tohtori Plankin ja sen mieshoitajan osuutta tapahtumissa. Ns. terveetkin voivat olla sairaita.
Poista