6. lokakuuta 2016

Eeva-Kaarina Aronen - Edda


Olipa kerran kaksi pientä tyttöä, mykkä Aatu ja tarinankertoja Eetu. 50-luvun Töölön kivipihat ja korttelit olivat heidän maailmaansa. Talon lapset muodostivat seikkailevan joukkion, jota Eetu johti ja jonka mielikuvitusta hän ruokki islantilaisilla saagoillaan. Luisteltiin ja rakennettiin mahtava lumilinna talvisin, kuunneltiin salaa aikuisten juttuja ja vakoiltiin naapurustoa.

Poikamiehet. Mohi (= himo). Viulunrakentaja. Dolo ja Harry. Musse. Pesulan naiset. Näyttäminen. Kaasukellon kuja. Kellarikäytävät. Karvonen. Pihalaulaja. Juntunen. Ragnarök. Ja vintillä Olavi, kattopalkista ikuisesti riippumassa.

Lumituiskuisen illan seikkailu talon pimeissä kellarikäytävissä päättyy karmivaan löytöön, mikä muuttaa monen lapsen elämän. Aatu muuttaa pois, Musse joutuu orpokotiin ja Eetu jää yksin ja eristyksiin. Eetu muuttaa nimensä Eddaksi ja yrittää selvittää mitä todella tapahtui. Tämä salapoliisitehtävä vie häntä vuosikymmenestä toiseen.

Päivisin Edda on työssä Eerikinkadun koulumuseossa, vapaa-aikanaan hän ompelee itselleen täydellisiä 50-luvun asuja, illat kuluvat Espilässä ja kuumat yhdenyön suhteet täyttävät yöt. Koulumuseon näyttely tempaa Eddan täysillä mukaansa. Hän ompelee Singerillään väsymättä rubiininpunaista tunnelia, joka tulee olemaan kauhujen kabinetti, eräänlainen Linnanmäen kummitusjunan versio. Mutta valtava panostus näyttelyyn valuu hukkaan, kun avajaisissa kaikki menee vikaan.

Olen asunut vuosia Etu-Töölössä, joten Eddan miljööseen oli ihana palata. Aronen kuvasi upeasti 50-luvun töölöläislasten elämää. Oli vintit joissa kuivatettiin lakanapyykit ja kitisevät pienet veräjähissit. Oli Elannon maitokauppaa ja lihakauppaa, talon asukkaissa evakkoa, sotainvalidia ja suomenruotsalaisia.

Mutta kirjan lumoavin henkilö oli mystinen ja pakkomielteinen Edda! Hänen asunnossaan kankaat kahisivat ja silkit säihkyivät. Itse ommellut taidokkaat 50-luvun asut katselivat seinille ripustettuina ja liehuttivat helmojaan ikkunaverhoina. Meikkien piti olla kuin silloin ennen, mascarakin kuin joku vanha Rimmelin paakku johon sylkäistiin. Eddan päiväminä oli tunnollinen ja asiallinen museovirkailija, mutta pimeä puoli tuli esiin öisin. Hekumaa, villiä ja väkivaltaista seksiä, uskaliaita kuvitelmia.

Hämärä huone, jonne pihalampun valo siivilöityi somasti ikkunan edessä riippuvien pitsileninkien takaa, oli nyt taistelutanner. Eddan käsivarret olivat milloin kireät kahlitsevat köydet, milloin jännitetyt jouset, joista nyrkkien moukarit sinkosivat, mutta tuon tuostakin näyttelijän kaviot potkaisivat kipeästi Eddan reisiin ja suuret hampaat iskeytyivät hänen olkapäähänsä.

Arosen Edda piti otteessaan. Kaunista kieltä ja loistavaa 50-luvun kuvausta. Mystisyyttä, Islannin saagoja, roolileikkejä, valoa ja pimeää. Ja ennenkaikkea mielikuvitusta. Kaiken tämän keskellä oli vaikea joskus tietää mikä oli totta, mikä Eddan kuvitelmaa.

Eddasta tuli mieleeni burleski-tanssijat ja vaikka Marilyn,
vaikka ei häntä nimeltä mainittukaan. Edda oli myös blondi.


Kiitos Ullalle tästä hienosta lukuvinkistä!

Eeva-Kaarina Aronen
Edda
Teos 2014
✮✮✮
Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. Edda vaikutti minuun tuolla miljööllä. Tunnetko Pertti Lassilan kirjat? Voisit pitää kirjasta Ihmisten asiat. Uudempikin lienee ok. Vihjaan tästä tuon miljöön takia, sillä saattaisit pitää. Onkohan mitään tarinaa sijoitettu Ruoholahden villoihin, siis fiktiivistä tarinaa tai vaikka dekkari. Lukisin heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun joku aika sitten juteltiin Kaasukellosta. Sitä en muista, mutta niin paljon tuttua oli. Olen asunut kantakaupungissa puolet elämästäni, joten Helsinki miljöönä kiinnostaa aina. Ei tule heti mieleen Ruoholahden villoja, mutta vinkkaillaan puolin ja toisin.

      Kiitos Lassila-vinkistä. Ei ole tuttu. Olen aikaisempina vuosina lukenut hyvin vähän kotimaista. Onneksi tilanne on muuttunut nyt!

      Poista
  2. No jopas, olen jotenkin olettanut että Edda viittaa naiseen. Miten väärässä sitä onkaan taas ollut. Kirjan nimi on siis minulle tuttu, mutta juuri muuten ei. Alkoi kyllä nyt kovasti kiinnostaa eli lisäänpä mentaaliselle lukulistalleni seuraavaa suomireissua silmällä pitäen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttöjen lempinimet johtavat harhaan. Aatu oli Astrid ja Eetu oli Etta sittemmin Edda. Ei ollut kyse transvestiiteistä.

      Hieno kirja, joskin minun makuuni aavistus liikaa noita saagoja.

      Poista
  3. riitta k: kiitos kaunis kaihoisasta nostalgiamatkasta tutuille huudeille! Tuoksut ja hajut kun ovat tärkein suunnistusmittarini, voi noiden vinttikomeroiden ikimuistoista hyvää tuoksua, siellä vedettiin ja ripustettiin Mummin kanssa lakana jos toinenkin. Pelottavasti nirskuvat hissinrotiskot, Elanto, Espilä ja Eerikinkatu..." Huntin villojen" läpi kipaistiin penskana hurjaa vauhtia kotiin Hietalahdenkadulle.
    Mietin, muttei juohtunut mieleen ainuttakaan tuolle alueelle sijoitettua romaania, eikä löytynyt hauistakaan kuin Helsingin kaupungin suunnitteluviraston yleiskaavaosasto teos: "Ruoholahden sadan markan villat" vuodelta 1976.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinussa heräsi mukavia muistoja Takkutukka!

      Kirja 'Puhvelista Punatulkkuun - Helsingin vanhoja kortteleita' kertoo mv-kuvin keskustan ja Kampin kortteleista. Siitä löysin Ullalle tuon kaasukellon sijainninkin. Muistaakseni Töölöstä ei kerrota.

      Helsingistä lukee aina mielellään!

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...