Tommi Melender - Onnellisuudesta

Pidän suotavana, että onnellisuudesta kertovat ajatuksiaan 

muutkin kuin pulla suussa puhuvat elämäntaitogurut.

Melender sanoutuu jyrkästi irti elämäntaitoguruista. Hän kertoo ajatuksiaan onnellisuudesta määrittelemättä tarkasti mitä se hänen mielestään on. Hänen mielestään ihmisen minuus voi suuntautua karkeasti ottaen kahtaalle: joko itseymmärrykseen tai ulkoisiin päämääriin - eli rahaan ja rikastumiseen. Melenderiä kiinnostaa enemmän sisäinen tie.

Kirja on jaettu kolmeen lukuun, jotka ovat talous, kulttuuri ja urheilu. Lisäksi lopusta löytyy epilogi Melankolian puolustus. Poimin näistä muutamia aiheita.

Miljardien onnellisuusbisnes ja elämäntaitogurut

Kaikkihan me haluamme olla onnellisia? Markkinat pursuavatkin amerikkalaistyylisiä elämäntaito-oppaita ja onnellisuusseminaareja. Guruja Vincent van Pealesta Wayne W Dyerin kautta omaan Sarasvuohomme. Tämä positiivisuuskultti pelaa yritysmaailman ja markkinatalouden pussiin. Melender kokee tämän positiivisuushypetyksen edessä vierautta ja vastenmielisyyttä, mutta myöntää että positiivisessa ajattelussa on jotain ideaa.

Filosofi Frank Martela varoittaa tuudittautumasta sellaiseen harhaan, että vain optimistiset ajatukset ovat sallittuja. Positiivisuuspakko on pakko siinä missä muutkin, ja se pitää murtaa, jos haluaa elää hyvää elämää.

Tätä voi kukin tykönään mietiskellä ja olla unohtamatta kriittistä ajattelua. Itse tunnustan, että minulla on ollut Peale- ja Dyer-vaiheeni. Löysin positiivisista mantroista itselleni lohtua ahdistavina aikoina.

Tekeekö lukeminen meistä ihmisinä parempia ja onnellisempia?

Ei välttämättä - jos ei pidä varaansa mihin uppoutuu. Tässäkin Melender tunnustaa uponneensa ihmisvihaaja Flaubertin (1821-1880) ajatuksiin niin, että muuttui itsekin ihmisvihaajaksi.

Flaubertin kirjeissä marinoidut vihantunteeni saivat minut tuntemaan epämääräistä kuolemankaipuuta, johon ei sisältynyt aktiivisia itsetuhon ajatuksia. (...)  Olin levoton ja pingottunut, istuin väärin, seisoin väärin, hengitin väärin, tuntui kuin ihoni alla olisi kihissyt tuhatjalkaisia.

Melender päästi irti riidastaan maailman kanssa: Nykyisin luen Flaubertin kirjeitä vivahteikkaammin ja kriittisemmin kuin ennen, en ole enää niiden ongelmakäyttäjä.

Kirjailijaidiootti

Tässä luvussa Melender kuvaa herkullisesti kirjailijan arkea. Albert Einsteinin typeryyden määritelmä Toistetaan samaa ja odotetaan eri lopputulosta sopii Melenderin mielestä hyvin kirjailijan työhön. Uurastetaan pari vuotta ja sitten kirja hukkuu uutuustulvan alle, tulot ovat pienet ainakin Suomen pienillä markkinoilla. Monen olisi viisainta tehdä muuta, mutta kutsumus ei salli. Nalkissa olet, on pakko kirjoittaa. Onneksi joskus voi kokea flown tai nirvanan, jolloin ympäriltä katoaa aika ja paikka.  Mikä onnenhetki! Tämä liki 30-sivuinen pohdinta kirjailijuuden hyvistä ja nurjista puolista on silmiä avaavaa niin kirjallisuuden kuluttajalle kuin kirjailijan urasta haaveilevalle.

---

Melender puhuu myös Tua Forströmin runojen merkityksestä itselleen sekä maskuliinisesta identiteetistä Karl Ove Knausgårdiin samaistuen sekä omia koulumuistojaan luodaten. Albert Camusin Sivullista puidaan runsaasti. Melender sivuaa myös laajaa tutkimusta, jonka mukaan esim. jalkapallon EM- ja MM-kisat vähentävät itsemurhia ja lisäävät erityisesti miesten onnellisuutta. Itse hän on lätkäfanaatikko, joka huutaa onnellisena matseissa Niittaa se! Melenderistä paljastuu myös intohimoinen jalkapallofani - urheiluvuodatusta on yli 20 sivua.

Melankolian puolustus
Melender tunnustautuu introvertiksi ja melankoliseksi persoonaksi. Ilo ja suru ovat erottamattomia. Hän on samaa mieltä kirjallisuudentutkija Eric G. Wilsonin kanssa siitä, että melankolia on henkinen voimavara ja luovuustekijä.

(...) pelkistä onnellisista ihmisistä koostuva yhteiskunta ei olisi paratiisi vaan helvetti (...), jossa hymyileminen on ainoa hyväksytty tunnereaktio ja valoisat ajatukset ainoa hyväksytty itseilmaisun muoto. Tällainen hornantuutti kajastaa sellaisten ihmisten puheista, jotka eivät suostu näkemään ympärillään ongelmia tai vaikeuksia ja uskovat säästyvänsä niiltä, jos nimittävät niitä haasteiksi.

Tämä muodikkaan sanan haaste kiroaminen riemastutti minua suuresti! Ilmastonmuutos on haaste. Pakolaiskriisi on haaste. Syöpään sairastuva lapsi on haaste. (...) Kuolemakin on pelkkä haaste.

---

Luin aikaisemmin Melenderin Yhden hengen orgiat ja se oli minulle kirjana hyvin haasteellinen :)) Tässä viehätti Melenderin avoin kerronta itsestään, tunteistaan ja erilaisista kehitysvaiheistaan. Aiheensakin puolesta tämä kiinnosti itseäni introverttinä ja aavistuksen melankolisena persoonana. Kirja liikutti tunteita, herätti ajatuksia eikä ollut ylitse pääsemättömän vaikea. Olen samaa mieltä Melenderin viimeisen lauseen kanssa:

Rakastan elämää, valoineen ja varjoineen, aivan liikaa että haluaisin olla pelkästään onnellinen.

Onnellisuudesta ovat lukeneet myös Kirsin Book Club, Omppu 

Tommi Melender

Onnellisuudesta

Wsoy 2016

✮✮✮✮

Kirjastosta