26. lokakuuta 2016

Tommi Melender - Onnellisuudesta

Pidän suotavana, että onnellisuudesta kertovat ajatuksiaan 
muutkin kuin pulla suussa puhuvat elämäntaitogurut.

Melender sanoutuu jyrkästi irti elämäntaitoguruista. Hän kertoo ajatuksiaan onnellisuudesta määrittelemättä tarkasti mitä se hänen mielestään on. Hänen mielestään ihmisen minuus voi suuntautua karkeasti ottaen kahtaalle: joko itseymmärrykseen tai ulkoisiin päämääriin - eli rahaan ja rikastumiseen. Melenderiä kiinnostaa enemmän sisäinen tie.

Kirja on jaettu kolmeen lukuun, jotka ovat talous, kulttuuri ja urheilu. Lisäksi lopusta löytyy epilogi Melankolian puolustus. Poimin näistä muutamia aiheita.

Miljardien onnellisuusbisnes ja elämäntaitogurut
Kaikkihan me haluamme olla onnellisia? Markkinat pursuavatkin amerikkalaistyylisiä elämäntaito-oppaita ja onnellisuusseminaareja. Guruja Vincent van Pealesta Wayne W Dyerin kautta omaan Sarasvuohomme. Tämä positiivisuuskultti pelaa yritysmaailman ja markkinatalouden pussiin. Melender kokee tämän positiivisuushypetyksen edessä vierautta ja vastenmielisyyttä, mutta myöntää että positiivisessa ajattelussa on jotain ideaa.

Filosofi Frank Martela varoittaa tuudittautumasta sellaiseen harhaan, että vain optimistiset ajatukset ovat sallittuja. Positiivisuuspakko on pakko siinä missä muutkin, ja se pitää murtaa, jos haluaa elää hyvää elämää.

Tätä voi kukin tykönään mietiskellä ja olla unohtamatta kriittistä ajattelua. Itse tunnustan, että minulla on ollut Peale- ja Dyer-vaiheeni. Löysin positiivisista mantroista itselleni lohtua ahdistavina aikoina.

Tekeekö lukeminen meistä ihmisinä parempia ja onnellisempia?
Ei välttämättä - jos ei pidä varaansa mihin uppoutuu. Tässäkin Melender tunnustaa uponneensa ihmisvihaaja Flaubertin (1821-1880) ajatuksiin niin, että muuttui itsekin ihmisvihaajaksi.

Flaubertin kirjeissä marinoidut vihantunteeni saivat minut tuntemaan epämääräistä kuolemankaipuuta, johon ei sisältynyt aktiivisia itsetuhon ajatuksia. (...)  Olin levoton ja pingottunut, istuin väärin, seisoin väärin, hengitin väärin, tuntui kuin ihoni alla olisi kihissyt tuhatjalkaisia.

Melender päästi irti riidastaan maailman kanssa: Nykyisin luen Flaubertin kirjeitä vivahteikkaammin ja kriittisemmin kuin ennen, en ole enää niiden ongelmakäyttäjä.

Kirjailijaidiootti
Tässä luvussa Melender kuvaa herkullisesti kirjailijan arkea. Albert Einsteinin typeryyden määritelmä Toistetaan samaa ja odotetaan eri lopputulosta sopii Melenderin mielestä hyvin kirjailijan työhön. Uurastetaan pari vuotta ja sitten kirja hukkuu uutuustulvan alle, tulot ovat pienet ainakin Suomen pienillä markkinoilla. Monen olisi viisainta tehdä muuta, mutta kutsumus ei salli. Nalkissa olet, on pakko kirjoittaa. Onneksi joskus voi kokea flown tai nirvanan, jolloin ympäriltä katoaa aika ja paikka.  Mikä onnenhetki! Tämä liki 30-sivuinen pohdinta kirjailijuuden hyvistä ja nurjista puolista on silmiä avaavaa niin kirjallisuuden kuluttajalle kuin kirjailijan urasta haaveilevalle.

---

Melender puhuu myös Tua Forströmin runojen merkityksestä itselleen sekä maskuliinisesta identiteetistä Karl Ove Knausgårdiin samaistuen sekä omia koulumuistojaan luodaten. Albert Camusin Sivullista puidaan runsaasti. Melender sivuaa myös laajaa tutkimusta, jonka mukaan esim. jalkapallon EM- ja MM-kisat vähentävät itsemurhia ja lisäävät erityisesti miesten onnellisuutta. Itse hän on lätkäfanaatikko, joka huutaa onnellisena matseissa Niittaa se! Melenderistä paljastuu myös intohimoinen jalkapallofani - urheiluvuodatusta on yli 20 sivua.

Melankolian puolustus
Melender tunnustautuu introvertiksi ja melankoliseksi persoonaksi. Ilo ja suru ovat erottamattomia. Hän on samaa mieltä kirjallisuudentutkija Eric G. Wilsonin kanssa siitä, että melankolia on henkinen voimavara ja luovuustekijä.

(...) pelkistä onnellisista ihmisistä koostuva yhteiskunta ei olisi paratiisi vaan helvetti (...), jossa hymyileminen on ainoa hyväksytty tunnereaktio ja valoisat ajatukset ainoa hyväksytty itseilmaisun muoto. Tällainen hornantuutti kajastaa sellaisten ihmisten puheista, jotka eivät suostu näkemään ympärillään ongelmia tai vaikeuksia ja uskovat säästyvänsä niiltä, jos nimittävät niitä haasteiksi.

Tämä muodikkaan sanan haaste kiroaminen riemastutti minua suuresti! Ilmastonmuutos on haaste. Pakolaiskriisi on haaste. Syöpään sairastuva lapsi on haaste. (...) Kuolemakin on pelkkä haaste.

---

Luin aikaisemmin Melenderin Yhden hengen orgiat ja se oli minulle kirjana hyvin haasteellinen :)) Tässä viehätti Melenderin avoin kerronta itsestään, tunteistaan ja erilaisista kehitysvaiheistaan. Aiheensakin puolesta tämä kiinnosti itseäni introverttinä ja aavistuksen melankolisena persoonana. Kirja liikutti tunteita, herätti ajatuksia eikä ollut ylitse pääsemättömän vaikea. Olen samaa mieltä Melenderin viimeisen lauseen kanssa:

Rakastan elämää, valoineen ja varjoineen, aivan liikaa että haluaisin olla pelkästään onnellinen.

Onnellisuudesta ovat lukeneet myös Kirsin Book Club, Omppu 

Tommi Melender
Onnellisuudesta
Wsoy 2016
✮✮✮✮
Kirjastosta

10 kommenttia:

  1. Luin myös tämän kirjan joku aika sitten ja nautin todella hänen tavastaan kirjoittaa. Hyvin perusteltua tekstiä, omine ajatuksineen ja aiheineen. En ole juurikaan esseitä lukenut ja huomaan että miksi en. Hänen kirjastaan oli kyllä hyvä aloittaa, se herätti ajatuksia ja samaistuin moneenkin asiaan, mielipiteeseen. Hän on erittäin monipuolinen ja tarkka kirjoittamisessaan, huomaa että hän lukee itsekin paljon ja myös vaikeitakin teoksia ne ymmärtäen. Nykypäivänä on myös hyvä tämä lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvää ruodintaa onnellisuusguruista ja -bisneksestä. Monet heistä on niin utopistisia! Mutta mielestäni positiivisuus auttaa monesti.
      Kirjailijaluku oli todella myös hyvä - Melenderin omiin kokemuksiin perustuva... Olisi hienoa jos monet tämän löytäisivät.

      Kiitos kommentista Esther & mukavaa päivää.

      Poista
  2. riitta k; tismalleen samaa mieltä vimppalauseesta, johon päätin myös oman postaukseni:) Loistoteos yhdellä miinuksella:"N.B. Ja nyt Hyvä Tommi Melender, Et Tu Brute,tulee näpäytys: me mummot kyllä ryhdymme innolla kaikkeen uuteen ja innostavaan, vaan emme käy kalseissa, kuolettavan tylsissä sukujuhlissa lausumassa Suomi-aiheisia runoja, siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä ei ole jäljellä tuhlattavaksi aikaa moiseen"...

    Melender ei hopota, tuputa eikä pelehdi, vain jutustelee ja kietoo vaivihkaa lukijansa mukaan dialogiin. Verbaliikka on pakoteettoman runsasta. Näissä lepää "Onnellisuuden" ja Melenderin vahvuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Olikos siellä tuommoinenkin lausahdus!
      Minä pidin tästä. Tämä oli ns. lukijaystävällinen - minunlaiseni taviskin ymmärsi jotain... Herkkä ja havainnoiva mies tämä Melender ❤︎

      Poista
    2. Niin siis Melender ehdottaa noita sukujuhlia ja Suomi-aiheista runonlausuntaa, häpeämätön, mutta ihana kirjailija - ja torut ovat minun, mummokalsareilin ja -prilleihin jnpp. suivaantuneen ageismia , myös lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa, vastustavan äksyilijän. Melender on taitava:)

      Poista
    3. Äksyt mummot rulettaa :))

      Poista
  3. Melender on mun soft spot. Tötteröö ja täräys minkä vaikutuksen tämäkin hänen kirjansa teki. Melenderin Orgioita säästelen. En vaan raaski lukea, kun sitten ne olisi luettu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Orgiat oli mulle vaikea, hyvin kirjallinen. Ihmisvihakaudelta voisin yrittää Ranskalaista ystävää... Sekin taisi olla siulle ah ja voi!

      Poista
    2. Ranskalaisen ystävän lukemisesta on jo useampi vuosi, mutta muistan ajatelleeni, että se on hyvin eurooppalainen, joka on sanana mulle jo itsessään superlatiivi.

      Oletko Kylmän sodan lukenut? Siitä kimposi blogissani aikanaan paljon keskustelua. Se inspiroi mua kovasti, kuten nuo Melenderin teokset tuppaavat tekemään.

      Poista
    3. Kiitos vinkistä Omppu. Nyt kun syksyn uutuussuma on taltutettu on ihana etsiä vanhempia hyviä kirjoja! - 14 varauslistalla :)

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...