Karjalan räyhähenget vie mellastavien pirujen maailmaan ja yleismaailmalliseen poltergeist-ilmiöön. Kirjan kirjoittaja on FT Pasi Klemettinen, mellastavista piruista väitellyt perinteentutkija. Teos perustuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 30-luvulla keräämiin muisteluihin, joita saatiin liki 400 000. Räyhähenki / piru / poltergeist asettui yleensä taloon, jossa oli tehty vilppiä ja rikottu yhteisön normeja vastaan. Monissa lausumissa kaikki alkoi siitä, kun isäntä petkutti jotain onnetonta markkinoilla hevoskaupoissa tai kohteli huonosti kerjääjää. Tästä suivaantuneena petkutettu tai huonosti kohdeltu itse tai hänen käyttämänsä apuhenkilö (tietäjä, noita) asetti taloutta piinaavan pirun.
Näkymätön poltergeist kiusasi talon väkeä monella tavalla: se kolisteli päivin ja öin, heitteli esineitä & kiviä, rikkoi tavaroita ja likasi paikkoja. Usein se oli äänetön, mutta joskus kuultiin myös sen puhetta. Poltergeist oli tavallaan ansaittu rangaistus jostain rikkomuksesta eikä sitä noin vain saatu häädettyä. Usein se kiusasi määräajan, muutaman vuoden ja lähti sitten kiusaamaan seuravaa taloutta ja seuraavaa norminrikkojaa. Häätämiseen tarvittiin loitsuja lukeva noita, erityisen hurskas pappi tai noitapussien löytäminen ja hävitys. Kuulemma tällaisiä pirun taikakaluja sisältäviä pusseja löydettiinkin.
Klemettinen erottaa toisistaan poltergeistit ja demonit eli uskontoon liittyvät paholaiset, jotka valtasivat ihmisen. Näiden ihmisen valtaansa ottamien demonien manaukseen käytettiin tiettyjä loitsuja ja ilmiö oli yleisempi katolisissa maissa. Uudenkirkon uskomustarinassa kerrotaan demonin yllyttäneen pienen seitsemänvuotiaan pojan vaaralliseksi pyromaaniksi! Räyhähenkien syyksi pantiin usein yllättävät ja odottamattomat tapaukset: tulipalot, tapaturmat ja oudot kuolemantapaukset. Uskomustarinoissa piruista näkyy myös 1800-luvun lopulla Euroopassa voimistuneet spiritistiset liikkeet, jotka tulkitsivat poltergeistit näkymättömän henkimaailman edustajiksi. Gallen-Kallelan Museossa kävin vastikään katsomassa Sielun silmä -näyttelyn, jossa esoteerista ja spiritististä kirjallisuutta ja valokuvia oli paljon esillä. Hugo Simbergiltä löytyy useita pirua kuvaavia teoksia.
Tammikuun 12. päivänä vuonna 1885 poltergeist saapui Martinien torppaan Ylöjärvellä. Efraim ja Eva Martin katsoivat kauhuissaan, kun heidän talonsa esineet alkoivat lentää ilmassa huoneiden poikki. Sanomalehdissä uutisoitu tapaus houkutteli paikalle uteliaita, ja Martinit asetettiin syytteeseen noituudesta. Ylöjärven poltergeist on Suomen historian tunnetuin räyhähenki, mutta ei suinkaan ainoa. 1800-1900-lukujen taitteessa Suomi tuntui olevan täynnä poltergeist-tapauksia, erityisesti Karjalan alueella.
Klemettinen kertoo innostuneesti hänelle läheisestä teemasta siteeraen useita autenttisia uskomustarinoita. Teoksen lopussa on selittävä sanasto ja muutama pirutarina on esitetty kokonaisuudessaan, alkuperäisessä murreasussaan. Teos oli mielenkiintoinen, mutta jokseenkin raskas luettava, sillä yksityiskohtia oli edelleen paljon, vaikka Klemettinen sanoo keventäneensä väitöskirjaansa. Eittämättä oli jännittävää kurkistaa 1800-luvun maaseutuyhteisöihin, joissa taikausko eli vahvasti ja yliluonnollisille kokemuksille etsittiin selityksiä. Selityksiä yliluonnollisille tapahtumille etsitään nykyäänkin, joskin ne pidetään usein omana tietona leimautumisen pelossa. Kummittelu ja esimerkiksi menneiden omaisten näyttäytyminen, ovat Klemettisen mukaan uusia selityksiä yliluonnollisille ilmiöille ja 'meediot' järjestävät istuntoja, joissa saadaan yhteys vainajiin. Poltergeist-ilmiötä hyödyntävät myös kauhutarinat ja -elokuvat, myös musiikki.
Pasi Klemettinen - Karjalan räyhähengetNäkymätön poltergeist kiusasi talon väkeä monella tavalla: se kolisteli päivin ja öin, heitteli esineitä & kiviä, rikkoi tavaroita ja likasi paikkoja. Usein se oli äänetön, mutta joskus kuultiin myös sen puhetta. Poltergeist oli tavallaan ansaittu rangaistus jostain rikkomuksesta eikä sitä noin vain saatu häädettyä. Usein se kiusasi määräajan, muutaman vuoden ja lähti sitten kiusaamaan seuravaa taloutta ja seuraavaa norminrikkojaa. Häätämiseen tarvittiin loitsuja lukeva noita, erityisen hurskas pappi tai noitapussien löytäminen ja hävitys. Kuulemma tällaisiä pirun taikakaluja sisältäviä pusseja löydettiinkin.
Klemettinen erottaa toisistaan poltergeistit ja demonit eli uskontoon liittyvät paholaiset, jotka valtasivat ihmisen. Näiden ihmisen valtaansa ottamien demonien manaukseen käytettiin tiettyjä loitsuja ja ilmiö oli yleisempi katolisissa maissa. Uudenkirkon uskomustarinassa kerrotaan demonin yllyttäneen pienen seitsemänvuotiaan pojan vaaralliseksi pyromaaniksi! Räyhähenkien syyksi pantiin usein yllättävät ja odottamattomat tapaukset: tulipalot, tapaturmat ja oudot kuolemantapaukset. Uskomustarinoissa piruista näkyy myös 1800-luvun lopulla Euroopassa voimistuneet spiritistiset liikkeet, jotka tulkitsivat poltergeistit näkymättömän henkimaailman edustajiksi. Gallen-Kallelan Museossa kävin vastikään katsomassa Sielun silmä -näyttelyn, jossa esoteerista ja spiritististä kirjallisuutta ja valokuvia oli paljon esillä. Hugo Simbergiltä löytyy useita pirua kuvaavia teoksia.
Hugo Simberg - Piru kiikussa 1907. Kuva Rauno Träskelin
Hugo Simberg - Tienhaarassa 1896, Wikipedia Commons
Tammikuun 12. päivänä vuonna 1885 poltergeist saapui Martinien torppaan Ylöjärvellä. Efraim ja Eva Martin katsoivat kauhuissaan, kun heidän talonsa esineet alkoivat lentää ilmassa huoneiden poikki. Sanomalehdissä uutisoitu tapaus houkutteli paikalle uteliaita, ja Martinit asetettiin syytteeseen noituudesta. Ylöjärven poltergeist on Suomen historian tunnetuin räyhähenki, mutta ei suinkaan ainoa. 1800-1900-lukujen taitteessa Suomi tuntui olevan täynnä poltergeist-tapauksia, erityisesti Karjalan alueella.
Klemettinen kertoo innostuneesti hänelle läheisestä teemasta siteeraen useita autenttisia uskomustarinoita. Teoksen lopussa on selittävä sanasto ja muutama pirutarina on esitetty kokonaisuudessaan, alkuperäisessä murreasussaan. Teos oli mielenkiintoinen, mutta jokseenkin raskas luettava, sillä yksityiskohtia oli edelleen paljon, vaikka Klemettinen sanoo keventäneensä väitöskirjaansa. Eittämättä oli jännittävää kurkistaa 1800-luvun maaseutuyhteisöihin, joissa taikausko eli vahvasti ja yliluonnollisille kokemuksille etsittiin selityksiä. Selityksiä yliluonnollisille tapahtumille etsitään nykyäänkin, joskin ne pidetään usein omana tietona leimautumisen pelossa. Kummittelu ja esimerkiksi menneiden omaisten näyttäytyminen, ovat Klemettisen mukaan uusia selityksiä yliluonnollisille ilmiöille ja 'meediot' järjestävät istuntoja, joissa saadaan yhteys vainajiin. Poltergeist-ilmiötä hyödyntävät myös kauhutarinat ja -elokuvat, myös musiikki.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2018
Kirjastosta
_______________
Klemettisen väitöskirja Mellastavat pirut ilmestyi vuonna 1997 ja käsitteli
piruja / poltergeisteja alaotsikkonaan kansanomaiset paholais- ja
noituuskäsitykset Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan
tarinaperinteessä. Tämän jälkeen hän on kirjoittanut piruperinteen
ohella mm. suomalaisesta karhuperinteestä ja poltergeist-elokuvista.
