Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä

Koko vuosikymmen oli hyvästijättöä sodan poikkeusoloille. 

Suomi 1950-luvun väreissä dokumentoi tarkalla ja taiteellisella katseella värifilmille kuvatun kesäisen Suomen. Teos on isokokoinen ja edustava, kauttaaltaan kolmikielinen, sillä kaikki tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Pääosassa ovat tietenkin nuoren Claire Ahon (1925-2015) ottamat värivalokuvat, mutta pidin kovasti myös Henrik Meinanderin teksteistä. Teksteissä on sopivasti historiaa ja faktaa, mutta lukijaystävällisellä, keveällä ja kiinnostavalla otteella. Kuviin liittyvät, eri otsikoitten alla kerrotut välähdykset arkisesta elämästä tuovat lukijalle nostalgisen tunnelman ja ahaa-elämyksen: juuri noin isoäiti kertoi tai juuri tällaista lapsuuteni Suomessa oli. Omat esipuheensa teokseen ovat laatineet presidentti Tarja Halonen sekä valokuvat valinnut ja järjestänyt Jussi Brofeldt, Claire Ahon poika.

Aho & Soldan oli suomalaisen värivalokuvauksen pioneeri. Monelle tuon ajan värivalokuvat ovat uutta ja on hämmästyttävää, että Aho & Soldanin arkistoissa niitä on niin paljon, tuhansia. Tavallisen kansan perhekuvat olivat liki sataprosenttisesti mustavalkoisia, ja luullakseni värivalokuvaus levisi suuren yleisön keskuuteen vasta 60-luvulla. Claire Aho oli pikkutyttönä isoäitinsä Venny Soldan-Brofeldtin suosikkimalli ja oppi tältä kaksi tärkeää taitoa: ikuistettavan aiheen valinnan sekä sommittelun periaatteet. Hän on vanginnut kuviinsa hienosti pysäytetyn hetken. Toki pysähtynyt hetki on valokuvalle ominaista, mutta kuvia katsellessa tulee tunne, että kohta tuo auto lähtee liikkelle tai tuo poika ryntää juoksuun. Mieltä kutkuttaa myös, miten kuvan asetelmaan on päädytty, mitä on tapahtunut juuri ennen.

Ei tätäkään linja-automallia näe enää kuin ehkä museoissa

Kuvien värimaailma on harmonisen pehmeä ja kaunis, ikäänkuin niissä olisi käytetty jotain nykyaikaisen kuvankäsittelyn yhtenäistävää suodatinta. Meinander puhuu Claire Ahon sommittelutaidoista ja värisilmästä - ja kyllä ne kuvista näkyvät! Eniten ajan kulun huomaa ihmisten vaatteista ja ajoneuvojen malleista. Entisen mainosnaisen oli kiinnostavaa kurkistaa myös 50-luvun mainosten maailmaan, sillä Claire Aho teki paljon mainoskuvauksia. Puhuttelevin kuva mielestäni on kirjan kansikuva. Sen tunnelma on rentoutunut ja kesäinen; se kuvaa tavallista lepohetkeä arkisten askareiden lomassa kodin portailla.

Viisikymmenluku jäi historiaan vuosikymmenenä, jolloin Suomi alkoi nopeasti toipua taloudellisesti ja avautui muussakin mielessä jälleen ympäröivään maailmaan. Tämä kaikki näkyi yhteiskunnan yleisessä ilmapiirissä, jolle oli monista ristiriitaisuuksista huolimatta ominaista kasvava usko tulevaisuuteen ja tarmokas yritteliäisyys lähes kaikkialla maassa.

Kadonnutta maisemaa: ruiskuhilaita pellolla

Ssotakorvaukset saatiin maksetuiksi jo olympiavuonna 1952 ja resurssit suunnattiin yhteiskunnan kehittämiseen ja jälleenrakennukseen. Suomi alkoi muuttua ryminällä maatalousvaltaisesta maasta urbaaniksi teollisuusmaaksi. Rovaniemen keskusta rakennettiin käytännössä kokonaan uusiksi ja myös Lahden keskusta on tuolta ajalta. Suurten ikäluokkien pienet lapset nököttivät lähiöiden hiekkalaatikoilla ja koulua käytiin kahdessa vuorossa. Henkilöautot alkoivat yleistyä, joskin suurin osa niistä oli itäautoja Neuvostoliiton kanssa tehdyn bilateraalisen kauppasopimuksen mukaisesti. Tiesitkö, että vasta vuonna 1954 kahvi ja sokeri vapautuivat säännöstelystä?

Musiikin taivaalla loistivat swingmäinen jazz, käännösiskelmät ja Metrotytöt. Vuoden 1956 suurin hitti oli Brita Koivusen Suklaasydän, suomalainen versio amerikkalaisesta kappaleesta. Laila Kinnusen Lazzarella ja Annikki Tähden Ensi kerran olivat sen sijaan italialaista alkuperää. Italiasta tuli meille myös Vespa-villitys. Paulig lanseerasi Paula-tytön vuonna 1950 ja Teija Sopanen, Suomen Neito vuosimallia 1953, esiintyi mainoksissa. Nuorisomuoti farkkuineen, nahkatakkeineen ja lättähattuineen rantautui Suomeen vuosikymmenen lopulla ja teinityttöjen idoli Paul Anka villitsi yleisön Linnanmäellä vuonna 1959. Oi niitä aikoja!

Claire Ahon elävälle valokuvataiteelle on ominaista hienovireinen värisävyjen taju ja kyky tavoittaa ajan henki, ja siksi hänen kuvistaan avautuu aivan uudenlainen, totuttua eloisampi näkökulma 1950-luvun Suomeen. Se koskettaa kaikkia niitä, jotka ovat itse kokeneet tuon ajan mutta eivät ole joko ehtineet tai kyenneet huomaamaan sen kestävää kauneutta ja lupauksia tulevaisuudesta. Kuvat puhuttelevat myös meitä kaikkia muita, joita kiinnostaa tietää, miltä tuntui elää aikakaudella, jolla nykyaikainen Suomi sai muotonsa.

Tiesin tulevasta kirjasta, joten kuuntelin Henrik Meinanderia Helsingin kirjamessuilla. Hän sanoi, että teoksen valokuvat kertovat millaiselta Suomi näytti ja ne ovat apuväline muistamisessa, mutta kertovat myös yhteiskunnan muutoksesta. Tämä kirja on todellakin tutustumisen arvoinen, suosittelen lämpimästi. Aikaisemmin olen tutustunut Claire Ahon valokuvateokseen Aho & Soldan: Helsinki 1950-luvun väreissä & Helsinki 1968, jonka teksti on Kjell Westön. Loistava kirja joululahjaksi!

Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä
Gummerus 2019
Kirjastosta
_______________

Henrik Meinander (1960-), Helsingin yliopiston historian professori vuodesta 2001, on julkaissut monta kirjaa, artikkelia ja lehtijuttua Suomen 1900-luvun historiasta ja sen käännekohdista. 

Claire Aho, Kjell Westö - Helsinki 1968

Jokaisen kaupungin historiassa on hetkiä, jolloin uusi ja vanha, 

tuleva ja väistymään tuomittu ovat yhtä vahvasti läsnä. 

- Kjell Westö.

Tutustuin vasta hiljattain Claire Ahon valokuvataiteeseen teoksessa Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä. Kirjastossa sattui silmiini myös tämä valokuvateos, jossa kotikaupungistaan Helsingistä kirjoittaa kirjailija Kjell Westö (s. 1961). Odotin ehkä vähän pulleampaa teosta ja petyin hiukan Westön tekstiin, mutta kyllä tämä oli ehdottomasti tutustumisen väärti. Vuosi 1968 oli erityisesti Euroopan hullu vuosi, mutta liikehdintää oli myös Euroopan ulkopuolella. Kjell Westön lyhyehköstä tekstistä saa oivan ajankuvakatsauksen:

• Uutiskuva My Lain verilöylystä Vietnamissa on piirtynyt lähtemättömästi verkkokalvoille
• Kiinan kulttuurivallankumous velloi Pekingissä
• Shokkeja olivat myös Tšekkoslovakian miehitys ja Biafran nälänhätä
• Martin Luther King ammuttiin kuoliaaksi Memphisissä
• Robert F. Kennedy kuoli luotiin Los Angelesissa 
• Ja Richard Nixon valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi!

Näihin hurjiin maailmanhistorian tapahtumiin verrattuna Helsinki oli kuin lintukoto, hiljainen pieni kaupunki rauhallisessa pienessä maassa - vaikka Vanha  vallattiinkin ja mielenosoituksia näkyi sekä Neuvostoliiton että Yhdysvaltojen suurlähetystöjen edustoilla. Westö listaa ytimekkäästi pienillä kuivilla luonnehdinnoilla, mitä tuona vuonna tapahtui Helsingissä ja muualla Suomessa. Kaikki kiintoisaa muistiinpalautusta vanhemmalle lukijalle ja kenties aivan uutta tietoa nuoremmalle.

• Komeita rakennuksia nousi Helsinkiin kuin sieniä sateella: Ympyrätalo, Hotelli Marski, Makkaratalo, Helsingin kaupunginteatteri, Yleisradion Kesäkatu...
• Mutta Itäkeskus oli vielä pelkkää niittyä
• Urho Kekkonen valittiin kolmannelle kaudelle 
• Peruskoulun puitelaki hyväksyttiin 
• Ja keskiolut rynni marketteihin!

Kuvassa Claire Ahon poika Jussi rakkaan koiransa kanssa.

Claire Aho oli jo tuolloin tunnettu ja arvostettu valokuvaaja. Hän sai yllättävän ja nopean kutsun osallistua Helsinki-valokuvillaan Saksan Kielissä järjestettävään Neljä pohjoismaista pääkaupunkia -näyttelyyn. Aikaa kuvaamiseen oli vain joitakin viikkoja. Aho otti viisikymmentä mustavalkokuvaa, joiden punaisena lankana on yllätyksellisyys. Hän katsoo tavallista elämänmenoa linssinsä läpi totutusta poikkeavista kulmista ja sommittelee kuvansa persoonallisella tavallaan. Kuviin tallentui vuoden 1968 helsinkiläisiä kaduilla, toreilla ja puistoissa, pihoilla ja rannoilla.  Kuvissa vilahtavat vanhat ja nuoret, torimummot ja varakkaampi väki, sekä tietysti myös kaupungin näkymät. Valokuva on dramaattinen taidemuoto mustavalkoisena. Pidin kovasti Ahon kuvista.

Claire Aho, Kjell Westö - Helsinki 1968
Wsoy 2010
Kirjastosta
________________

Kuvasin vain kaksi kuvaa kirjasta, lisää kuvia teoksesta - täällä.

Claire Aho (1925-2015) on Juhani Ahon ja Venny Soldanin pojantytär. Paitsi merkittävään kulttuurisukuun, hän kuuluu myös suomalaisen värivalokuvauksen pioneereihin. Monipuolinen Aho on kuvannut lehti-, mainos- ja kansikuviksi muoti-, muoto-, sisutus-, ruoka-, luonto-, muotoilu- ja taiteilijakuvia. Lisäksi hän on tehnyt dokumenttielokuvia, muun muassa Helsingin olympialaisista 1952.

Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä

Luullakseni tämän vuoden lokakuussa ilmestyvä valokuvateos Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä (Gummerus) johdatteli minut tämän vuonna 2014 ilmestyneen hienon valokuvateoksen jäljille. Luku- ja katselukokemus oli hurmaavan nostalginen. Tuon ajan Helsinkiä en itse ole kokenut, sillä muutin kaupunkiin vasta 1969, mutta kirjan teksti ja valokuvat veivät menneisiin tunnelmiin ja näkymiin, jotka ovat kovastikin muuttuneet puolessa vuosisadassa.

Valokuvaaja Claire Ahoa tituleerataan kirjassa tittelillä The Grand Old Lady of Finnish Photography - eikä syyttä. Hän  loi vuosikymmenten uran valo- ja elokuvaajana ollen suomalaisen värivalokuvauksen pioneeri - maineikas Aho & Soldan oli ja on käsite. Claire Ahon isä Heikki oli velipuolensa Björn Soldanin kanssa perustanut valo- ja elokuvantuotantoyritys Aho & Soldanin vuonna 1924. Se tuotti yhteensä noin 400 dokumentti- ja taide-elokuvaa. Taiteellisuutensa Claire Aho oli perinyt isovanhemmiltaan Juhani Aholta ja Venny Soldan-Brofeldtilta, johon hänellä oli erityisen lämmin suhde.

Rautatientorilla on tilaa tyylikkääseen pysäköintiin.

Hienon tarinallisen aikamatkan yli vuosikymmenten tarjoaa kuuluisan kaiman omaava toimittaja Eino Leino, joka kertoo teoksessa lapsuudesta Helsingissä 1950-luvulla. Tarinoista piirtyy tuon ajan ilmapiiri ja elävä kuva niin vilkkaitten pojankoltiaisten kepposista kuin kaupungin hurjasta kehityksestä. 50-lukua sanotaan kirjassa Viattomuuden vuosikymmeneksi. Ehkä se sitä oli, toiveikkuutta ja jälleenrakennusta oli ainakin kovasti ilmassa. Meillä oli olympialaiset ja Armi kruunattiin Miss Universumiksi - tervetullutta itsetuntoa sodasta toipuvassa maassa.

Kauppatori ja vanha kauppahalli ovat pakkasen puristuksissa.

Nostalgisesta kuvamatkasta vastaavat valokuvat Aho & Soldanin valtavasta kuva-arkistosta. Aho & Soldanin valokuvat merkattiin vain firman nimellä, mutta eittämättä suurin osa 50-luvun kuvista on Claire Ahon käsialaa. Hänen kotisivuiltaan löytyy runsaasti kuvamateriaalia ja tietoa hänen lukuisista näyttelyistään Suomessa ja ulkomailla. Leinon tekstissä voi paneutua tämän kulttuurisuvun Helsingin vaiheisiin ja käydä vaikka katselemassa taloja, joissa he asuivat. Minun on toki turhaa mietiskellä tässä enempää Juhani Ahon, Vennyn ja Tildan siihen maailmanaikaan hyvinkin epäsovinnaista suhdetta. Kirjassa todetaan, että Tildan poika Björn kuului perheeseen siinä missä Heikki ja Anttikin. Aikuisena velipuolten yhteistyö synnytti sitten tämän legendaarisen yrityksen.

Linja-autoasemalla on osunut hiljaisempi hetki.

Kaikki tekstiosuudet olivat todella kiinnostavaa luettavaa ja vanhat valokuvat tietysti hurmaavia. Kuvat eivät ole taidevalokuvia, vaan Claire Aho on tallentanut kaupunkilaisten elämää: hetkiä ihmisten arkipäivästä, vaatemuotia, lastenvaunujen malleja ja kaupunkinäkymiä. Helsingissä on rakennettu paljon uutta ja ehkä liikaakin entistä tuhottu. Silmiinpistävin muutos oli minusta ehkä henkilö- ja linja-autojen malleissa ja ruuhkattomissa kaduissa. Suosittelen kirjaa kaikenikäisille helsinkiläisille, miksei muuallakin Suomessa asuville. Nuorille valokuvat avaavat silmiä tekniikan huikeasta kehityksestä ja kertovat miten stadissa ennen elettiin, vanhemmille tarjolla on ihana nostalgiamatka. Kirjan tekstiosuudet ovat myös ruotsiksi ja englanniksi.

Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä

Eino Leino, Claire Aho & Heikki Aho

Gummerus 2014

Kirjastosta

_______________

Claire Aho (1925-2015) on suomalaisen värivalokuvauksen uranuurtaja. Hän aloitti valo- ja elokuvaajauransa isänsä Heikki Ahon ja setänsä Björn Soldanin legendaarisessa AHO & SOLDAN -yhtiössä 1940-luvulla. 1950–60-luvuilla hän kuvasi paitsi Olympialaisia filmille, myös kekseliäitä mainos- ja kansikuvia, ja teki kuvareportaaseja kymmeniin johtaviin aikakauslehtiin.

Claire Ahon kuva Public domain.

Heikki Aho (1895-1961), kirjailija Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldanin poika oli suomalaisen elokuvan ja valokuvan kiistaton pioneeri, joka velipuolensa ”Nisse” Björn Soldanin (1902-1953) kanssa perusti valo- ja elokuvantuotantoyritys Aho & Soldanin 1924. Se tuotti yhteensä noin 400 dokumentti- ja taide-elokuvaa.

Eino Leino (s. 1946) on työskennellyt toimittajana Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, STT:ssä ja Avussa. Toimittajantyön lisäksi hän on kirjoittanut mm. teokset Kohti huippua, kirjan vuorikiipeilyn historiasta, sekä Arto Paasilinnan elämäkerran Lentojätkä.

Lisää nostalgiaa tulossa lokakuussa: 

Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä (Gummerus)