Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä

Koko vuosikymmen oli hyvästijättöä sodan poikkeusoloille. 

Suomi 1950-luvun väreissä dokumentoi tarkalla ja taiteellisella katseella värifilmille kuvatun kesäisen Suomen. Teos on isokokoinen ja edustava, kauttaaltaan kolmikielinen, sillä kaikki tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Pääosassa ovat tietenkin nuoren Claire Ahon (1925-2015) ottamat värivalokuvat, mutta pidin kovasti myös Henrik Meinanderin teksteistä. Teksteissä on sopivasti historiaa ja faktaa, mutta lukijaystävällisellä, keveällä ja kiinnostavalla otteella. Kuviin liittyvät, eri otsikoitten alla kerrotut välähdykset arkisesta elämästä tuovat lukijalle nostalgisen tunnelman ja ahaa-elämyksen: juuri noin isoäiti kertoi tai juuri tällaista lapsuuteni Suomessa oli. Omat esipuheensa teokseen ovat laatineet presidentti Tarja Halonen sekä valokuvat valinnut ja järjestänyt Jussi Brofeldt, Claire Ahon poika.

Aho & Soldan oli suomalaisen värivalokuvauksen pioneeri. Monelle tuon ajan värivalokuvat ovat uutta ja on hämmästyttävää, että Aho & Soldanin arkistoissa niitä on niin paljon, tuhansia. Tavallisen kansan perhekuvat olivat liki sataprosenttisesti mustavalkoisia, ja luullakseni värivalokuvaus levisi suuren yleisön keskuuteen vasta 60-luvulla. Claire Aho oli pikkutyttönä isoäitinsä Venny Soldan-Brofeldtin suosikkimalli ja oppi tältä kaksi tärkeää taitoa: ikuistettavan aiheen valinnan sekä sommittelun periaatteet. Hän on vanginnut kuviinsa hienosti pysäytetyn hetken. Toki pysähtynyt hetki on valokuvalle ominaista, mutta kuvia katsellessa tulee tunne, että kohta tuo auto lähtee liikkelle tai tuo poika ryntää juoksuun. Mieltä kutkuttaa myös, miten kuvan asetelmaan on päädytty, mitä on tapahtunut juuri ennen.

Ei tätäkään linja-automallia näe enää kuin ehkä museoissa

Kuvien värimaailma on harmonisen pehmeä ja kaunis, ikäänkuin niissä olisi käytetty jotain nykyaikaisen kuvankäsittelyn yhtenäistävää suodatinta. Meinander puhuu Claire Ahon sommittelutaidoista ja värisilmästä - ja kyllä ne kuvista näkyvät! Eniten ajan kulun huomaa ihmisten vaatteista ja ajoneuvojen malleista. Entisen mainosnaisen oli kiinnostavaa kurkistaa myös 50-luvun mainosten maailmaan, sillä Claire Aho teki paljon mainoskuvauksia. Puhuttelevin kuva mielestäni on kirjan kansikuva. Sen tunnelma on rentoutunut ja kesäinen; se kuvaa tavallista lepohetkeä arkisten askareiden lomassa kodin portailla.

Viisikymmenluku jäi historiaan vuosikymmenenä, jolloin Suomi alkoi nopeasti toipua taloudellisesti ja avautui muussakin mielessä jälleen ympäröivään maailmaan. Tämä kaikki näkyi yhteiskunnan yleisessä ilmapiirissä, jolle oli monista ristiriitaisuuksista huolimatta ominaista kasvava usko tulevaisuuteen ja tarmokas yritteliäisyys lähes kaikkialla maassa.

Kadonnutta maisemaa: ruiskuhilaita pellolla

Ssotakorvaukset saatiin maksetuiksi jo olympiavuonna 1952 ja resurssit suunnattiin yhteiskunnan kehittämiseen ja jälleenrakennukseen. Suomi alkoi muuttua ryminällä maatalousvaltaisesta maasta urbaaniksi teollisuusmaaksi. Rovaniemen keskusta rakennettiin käytännössä kokonaan uusiksi ja myös Lahden keskusta on tuolta ajalta. Suurten ikäluokkien pienet lapset nököttivät lähiöiden hiekkalaatikoilla ja koulua käytiin kahdessa vuorossa. Henkilöautot alkoivat yleistyä, joskin suurin osa niistä oli itäautoja Neuvostoliiton kanssa tehdyn bilateraalisen kauppasopimuksen mukaisesti. Tiesitkö, että vasta vuonna 1954 kahvi ja sokeri vapautuivat säännöstelystä?

Musiikin taivaalla loistivat swingmäinen jazz, käännösiskelmät ja Metrotytöt. Vuoden 1956 suurin hitti oli Brita Koivusen Suklaasydän, suomalainen versio amerikkalaisesta kappaleesta. Laila Kinnusen Lazzarella ja Annikki Tähden Ensi kerran olivat sen sijaan italialaista alkuperää. Italiasta tuli meille myös Vespa-villitys. Paulig lanseerasi Paula-tytön vuonna 1950 ja Teija Sopanen, Suomen Neito vuosimallia 1953, esiintyi mainoksissa. Nuorisomuoti farkkuineen, nahkatakkeineen ja lättähattuineen rantautui Suomeen vuosikymmenen lopulla ja teinityttöjen idoli Paul Anka villitsi yleisön Linnanmäellä vuonna 1959. Oi niitä aikoja!

Claire Ahon elävälle valokuvataiteelle on ominaista hienovireinen värisävyjen taju ja kyky tavoittaa ajan henki, ja siksi hänen kuvistaan avautuu aivan uudenlainen, totuttua eloisampi näkökulma 1950-luvun Suomeen. Se koskettaa kaikkia niitä, jotka ovat itse kokeneet tuon ajan mutta eivät ole joko ehtineet tai kyenneet huomaamaan sen kestävää kauneutta ja lupauksia tulevaisuudesta. Kuvat puhuttelevat myös meitä kaikkia muita, joita kiinnostaa tietää, miltä tuntui elää aikakaudella, jolla nykyaikainen Suomi sai muotonsa.

Tiesin tulevasta kirjasta, joten kuuntelin Henrik Meinanderia Helsingin kirjamessuilla. Hän sanoi, että teoksen valokuvat kertovat millaiselta Suomi näytti ja ne ovat apuväline muistamisessa, mutta kertovat myös yhteiskunnan muutoksesta. Tämä kirja on todellakin tutustumisen arvoinen, suosittelen lämpimästi. Aikaisemmin olen tutustunut Claire Ahon valokuvateokseen Aho & Soldan: Helsinki 1950-luvun väreissä & Helsinki 1968, jonka teksti on Kjell Westön. Loistava kirja joululahjaksi!

Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä
Gummerus 2019
Kirjastosta
_______________

Henrik Meinander (1960-), Helsingin yliopiston historian professori vuodesta 2001, on julkaissut monta kirjaa, artikkelia ja lehtijuttua Suomen 1900-luvun historiasta ja sen käännekohdista.