Joku on murhannut La Conden, takapajuisen meksikolaiskylän noidan, jonka kerrotaan myyneen sielunsa paholaiselle. Köyhyyden ja epätoivon keskellä sinnittelevät kyläläiset ovat yksi toisensa jälkeen joutuneet turvautumaan La Conden suitsimiin pimeyden voimiin paremman tulevaisuuden toivossa.
Fernanda Melchor viskaa lukijan La Matasan kylähelvettiin, jossa maatyöläiset, huijarit, gangsterit ja noidat sinnittelevät päivä kerrallaan. Kiivastempoinen romaani on hätkähdyttävä ajankuva Meksikon maaseudun nykytodellisuudesta, jossa taikausko, ikivanhat perinteet ja syvälle iskostuneet uskomukset ja tavat sekoittuvat ja sotkeutuvat nykykulttuuriin.
Hurrikaanien aika on hurja ja hengästyttävä teos. Meksikolaisen Fernanda Melchorin toinen teos vie La Matasan kuvitteelliseen kyläpahaseen, jossa köyhät ihmiset yrittävät selvitä miten taitavat. Tarina alkaa, kun pikkupojat löytävät kylän noidan silvotun ja mätänevän ruumiin joesta. Melchor kerii auki murhaa edeltäviä tapahtumia ja noidan lähipiiriin kuuluvien ihmisten elämää vähä kerrassaan. Kieli ja tapahtumat ovat hyvin brutaaleja. Mieleeni tuli argentiinalainen Mariana Enríquez, jonka novellikokoelmassa Mitä liekit meiltä veivät on samantapainen tyyli - Melchorilla vain potenssiin kymmenen. Romaanin hahmojen kautta Melchor kirjoittaa machismista, pedofiliasta, naisvihasta, laittomista aborteista sekä trans- ja homofobiasta.
Kylän noita La Conde oli transnainen, joka asui suuressa rähjäisessä talossa ja keräsi juhliinsa kylän nuoria miehiä, joille tarjosi seksuaalisia palveluita. Näitä nuoria miehiä olivat mm. homo Luismi, joka asui äitinsä, prostituoituna työskentelevän Chabelan kanssa ja oli pahasti alkoholi- ja huumekoukussa. Homoudestaan huolimatta Luismi rakasti platonisesti alaikäistä Normaa, jonka isäpuoli oli saattanut raskaaksi. Noidan tekemä abortti epäonnistui pahanpäiväisesti ja Norma joutui sairaalaan, jossa sairaanhoitajat tiukkasivat tytöltä, kuka oli hänet raiskannut. Noidan talossa pyörivät myös Luismin isäpuoli Munro ja nuori Brando, joka pelkää Luismin paljastavan hänen seksuaalisen suuntautumisensa. Miehet uskovat, että noidalla on aarre ja rahaa ja heidän ahneutensa johtaa noidan kuolemaan.
Hänen huutonsa kaikuivat vankilassa, eikä niistä välillä saanut selkoa kun muut vangit huusivat vastaukseksi: Ole jo vittu hiljaa, senkin mitätön paska! Turpa kiinni, helvetin murhaaja. Tuo typerys, helvetin umpihullu, meni ja tappoi oman äitinsä ja väittää sitä vielä paholaisen työksi! Voi pyhä Luoja! Lyökää niin, että se saakelin kapinen koira hiljenee ja kerralla. Brando oli onnistunut kyyristymään sellin kusiseen nurkkaan, käsivarret ristissä mahan päällä ja pylly niin kiinni seinässä kuin mahdollista, jähmettyneenä ainoaan asentoon, jossa hänen sisuskalunsa tuntuivat pysyvän kasassa, jossa ne eivät vaeltaneet irrallaan tai sulloutuneet hänen tyhjään vatsaansa, joka taatusti tulvi verta.
Romaanissa on kahdeksan lukua, joissa päähenkilöt kertovat oman näkemyksensä tapahtumista. La Matosan ihmiset ovat toivottomia, työttömiä ja köyhistä köyhimpiä. Kylässä vallitsee pelon ilmapiiri, vahvemman valta heikompaan ja naisten ja lasten hyväksikäyttö. Meksikon maaseudulla tunnutaan elävän yli sadan vuoden takaista aikaa, uskotaan taikuuteen ja omituisiin rituaaleihin. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja aioin lukea vielä tekstinkin, jossa Melchor ei anna lukijalle hengähdystaukoa, sillä kappalevälejä ei ole eikä aina välimerkkejäkään. Toivotonta ipadilla. Ehkä joskus luen vielä paperikirjan. Brutaaliudestaan ja karuudestaan huolimatta kirja piti imussaan.
Alkuteos Temporada de huracanes 2017
Suomentanut Emmi Ketonen
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Aula & Co 2021
Äänikirjan lukija Meri Nenonen
___________________
Meksikolainen Fernanda Melchor (s. 1982) on palkittu toimittaja ja kirjailija. Hurrikaanien aika oli ehdolla myös Booker-palkinnon saajaksi. Melchor sai idean kirjasta luettuaan Veracruzissa murhatusta naisesta. Murhasta vangittu mies kertoi tappaneensa naisen, koska tämä oli yrittänyt langettaa hänen ylleen kirouksen.
El uso común de vocabulario argentino juvenil de a pie de calle, propio de quien anda con mariguana, coca y en el mundo del sexo es perfectamente entendible desde el contexto de la lectura y aunque en ocasiones muy repetitivo lo de chingar, la chingada y su enorme cantidad de significados (muy parecidos a los no jodas y a los joder nuestros) no estorba para llegar hasta un final que resume todo lo leído como si de una crónica periodística se tratara.
Tämä vaikuttaa sen verran rajulta, että en varmaankaan lue. Aivan kaikkea ei kestä.
VastaaPoistaVaikka tämä oli raju, piti kyllä hyppysissään.
Poista