Passio on suuri näky, tarkovskilaisen värikylläinen eurooppalainen kronikka.
Se on kuin arkaainen legenda, sen kerronnassa on myytin todistusvoima.
Pirkko Saision loistelias Passio on kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana ja kuuntelin sen äänikirjana, jonka lukee Saisio itse. Romaani alkaa 1400-luvun lopun Firenzestä, jossa dominikaanimunkki Girolamo Savonarola saarnaa tapain turmelusta vastaan ja järjestää turhuuksien rovioita. Suuri joukko firenzeläisiä heittää pelastuksen toivossa Piazza della Signorian rovioon arvokkaitakin esineitään. Paljasrintaisia naisia maalaava Sandro Botticellikin näkyy pitkin hampain heittävän tuleen lukuisia maalauksiaan, mutta rakkaan Simonetta Vespuccin muotokuva Primavera on jo Medicin suvun hallussa. Ruhtinatar Vasari heittää tuleen kynttilänjalkojaan, mutta uskottomalta aviomieheltään saamaansa hyvän ja pahan tiedon puuta esittävää korua hän ei heitä, vaan se haudataan ruhtinattaren mukana. Kultaisessa korussa on käärme, timantteja, smaragdeja ja rubiineja ja Saisio panee korun muotoaan muuttaen matkaamaan halki Euroopan vuosisatojen.
Kulta on saatanasta.
Korun mielikuvituksellista matkaa halki Euroopan eri haltijoiden hyppysissä oli mahtavaa seurata ja Saision värikkääseen kerrontaan riemastuttavaa upota. Koru päätyy Venetsiaan, Triesteen, Wieniin, Krakovaaan, Pestiin, Moskovaan, Kiovaan, Sevastopoliin, Haapsaluun, Solovetskiin ja lopulta Helsinkiin. Korun haltijoilla on oman aikansa koskettavia ja traagisia kohtaloita, jotka Saisio yhdistää toisiinsa aivan mielettömän upeasti. Välillä korun osaset toimivat Golubje Selon luostarin ihmeitä tekevän Pyhän Jekaterina Laulajan ikonin riisana, välillä niitä piilotellaan uskomattomilla tavoilla, jopa omaa henkeä vaarantaen. Lukija saa tutustua historian aallokossa taivaltaviin pieniin ihmisiin ja suuriin nimiin mm. Diakoni Andrei Demidovin syvästi rakastamaan marsalkka Grigori Potjomkiniin, josta puolestaan tulee Katariina Suuren rakastaja ja joka rakentelee Venäjänmaan äidille kulisseja 1700-luvun lopulla.
Passion sivuilla saa tutustua köyhien ja tavallisten ihmisten kohtaloihin. Heissä on hyviä ja pahoja, ahneita ja anteliaita, kaikki oman aikansa ja julman kohtalonsa armoilla. Ihmisiä ajaa rakkaus ja tunteet, ahneus ja synnintunto, maineen- ja vallanhimo. Eri uskontojen, juutalaisuuden, islamin ja ortodoksikirkon, mutta erityisesti roomalaiskatolisen kirkon valta on suuri. Tekemällä lahjoituksia kirkolle ja luostareille, saa syntinsä anteeksi.
Tappamalla vääräuskoisen saat syntisi anteeksi. Tappamalla Kristuksen tappajan saat syntisi anteeksi. Näin on sanottu, ja tähän uskon. Kostamalla Kristuksen tappajalle saat Kristuksen puolellesi.
Vähitellen tarinat lähestyvät 1900-lukua ja Suomea. Tallinnalainen Jaan Hamer on itseoppinut virolainen taiteilija ja kreivitär Magdalena von Weissburg saksalaisen kartanonherran vaimo, josta puoliso haluaa maalauttaa muotokuvan Haapsalussa. Jaanin ja Magdalenan rakkaustarinassa ja kohtaloissa on paljon järjellä selittämätöntä. Helsingissä tapaamme ruotsinkielisen yläluokan tytön Linda Silverhavin, joka herää luokkatietoisuuteen ja naisliikkeen tasa-arvoajatuksiin. Passio kurkistaa myös sisällissodan Helsinkiin ja Solovetskissa pystytetään Potemkinin kulisseja dokumenttielokuvaa varten!
En selitä tarkemmin, mitä tässä huikeassa romaanissa tapahtuu, parasta on antaa mennä ja nauttia Saision upeasta ja rehevästä kerronnasta. Sekä huumorista ja ironiasta! Jokainen seitsemästä episodista on hieno kokonaisuus ja muodostaa jatkumon edelliseen tarinaan. Mieleeni jäivät parhaiten mieleen alkutapahtumat Firenzessä ja sitten viimeinen hulvaton episodi Neuvostoliitossa Solovetskin ojennusleirillä. Se oli mainio ja käsinkosketeltavan elokuvallinen. Siitä saisi kutkuttavan ironisen näytelmän tai elokuvan. Uskon, että romaanilla on potentiaalia menestyä myös Euroopan käännöskirjamarkkinoilla, onhan se niin kansainvälinen. Olin Passion edessä myyty. Kiitos Pirkko Saisio.
Passio kiinnostaa kyllä kovin. Kuulostaa sellaiselta romaanilta, johon on ihana uppoutua.
VastaaPoistaTämä on häkellyttävän runsas ja muhkea. Lukeminen ottaa aikansa.
PoistaMinulla on kirja odottamassa lukemistaan.
VastaaPoistaVähän selailin ja tuumin, että kyseessä on valtavan taustatyön vaatinut suurteos, värikylläinen eurooppalainen kronikka, kuten kansiliepeessä todetaan. Olisin valinnut tämän Finlandia-voittajaksi!
Saision tyyli on ilmavaa ja helppolukuista, joten lukeminen on joutuisaa, vaikka teos olisi laajakin.
Minäkin olisin valinnut tämän Finlandia-voittajaksi. Aivan uskomaton teos ja jokainen episodi on kokonaisuus itsessään.
PoistaOnpa kiva kuulla, että tykkäsit.
VastaaPoistaTämä oli aivan huikea!
PoistaTämä ylitti odotukseni kirkkaasti!
VastaaPoistaKerrassaan mainio ja humoristinen myös.
Poista