17. toukokuuta 2021

Frida Skybäck - Kirjakauppa Thamesin varrella


Frida Skybäckin Kirjakauppa Thamesin varrella on aivan täydellinen feel good -romaani kirjallisuuden ystävälle: kepeä, lämmin ja viihdyttävä; satavuotias Riversiden kirjakauppa viktoriaanisessa talossa Lontoossa & lukemattomia viittauksia kirjallisuuteen. Kuunnellessani haistoin ja aistin kirjakaupan tunnelmallisen miljöön: sen tummat kirjahyllyt lattiasta kattoon, herneenvihreän portaikon yläkertaan, pölyn ja painomusteen tuoksun. 

Vajaa kolmikymppinen Charlotta on kauneusalan yrittäjä Skånesta, jolle Lontoossa asuva Sara-täti on testamentannut kirjakauppansa ja sen kiinteistön. Miehensä kuolemaa surevaa ja kiireistä Charlottaa ei vaivalloinen perintö kiinnosta, eihän hän ole tätiään koskaan edes nähnyt. Mutta Lontooseen on kuitenkin matkustettava ja Charlotta toivoo pääsevänsä kaupasta nopeasti eroon. Kirjakaupan toinen työntekijä Martinique ottaa hänet kuitenkin halaten ja sydämellisesti vastaan - kuin vanhan tutun, omapäinen Sam on varauksellisempi. Sekopäiseltä vaikuttava mies osoittautuu yläkerran toisessa asunnossa asuvaksi kirjailijaksi, joka purkaa  kolhun saanutta egoaan kustantajan juuri hylättyä hänen uuden romaaninsa.

Kirjakaupan tileistä ilmenee, että se on konkurssikypsä ja Charlotta antaa brittiläiselle asianajajalleen toimeksiannon etsiä ostajaa. Viikkojen kuluessa kotona Ruotsissa erittäin yksinäistä ja työntäyteistä elämää viettänyt Charlotta alkaa kuitenkin kiintyä kauppaan, kahteen työntekijäänsä, asiakkaisiinsa ja tietysti kirjailija Williamiin. Yhteistuumin yritetään pelastaa kirjakauppa ja järjestää kirjailijailtoja. Kirjailijavieraaksi kirjallisuutta täysin tuntematon Charlotta ehdottaa nolosti mm. Elena Ferrantea! Ensimmäisen illan kirjailijan peruuttaessa viime hetkillä nopeat toimet ovat tarpeen. Charlotta onnistuu kuin ihmeen kautta värväämään paikalle oikean kirjailijakuuluisuuden! Ilta on tietysti menestys, myynti huikeaa ja pankin kanssa päästään maksujärjestelyyn.

Tarina kulkee sekä nykyajassa että 1980 luvulla, jolloin Sara oli nuori ja muutti Lontooseen. Asunnon seinän valokuvassa tuijottaa mystinen nuori mies, joku ihmeen irlantilainen Daniel, jolla paljastuu olleen tärkeä sija tädin elämässä. Charlottan yllätykseksi selviää, että myös äiti oli tullut siskonsa kanssa Lontooseen, vaikka ei ikinä puhunut tuosta ajasta eikä sisarestaan. Äidin ja Sara-tädin traagiset elämänvaiheet paljastuvat Charlottalle, mutta totuus tuo myös iloa ja yhteenkuuluvuutta hänen nykyiseen elämäänsä.

Kirjakauppa Thamesin varrella oli hurmaavaa kuunneltavaa. Pidin kaupan taianomaisesta ilmapiiristä ja sen omalaatuisista ihmisistä, joiden yhteishenki oli aivan mahtavaa. Kirjakaupan lemmikki oli iso norjalainen metsäkissa Tennyson, joka hurmasi kaikki asiakkaat ja Charlottankin. Sopivasti romantiikkaa ja rakkautta, lämpöä ja ystävyyttä vetävässä ja kepeässä kirjallisessa asetelmassa - mitä muuta voisi toivoa! Romaani on ollut huikea menestys ja käännetty lukuisille kielille. Tämän kirjan jälkeen Skybäck on julkaissut nämä kirjoihin liittyvät romaanit: Bokcirkeln vid världens ände (2019) ja Bokskåpets hemlighet (2020). Toivottavasti nekin suomennetaan.

Frida Skybäck - Kirjakauppa Thamesin varrella
Alkuteos Bokhandeln på Riverside Drive 2018
Suomentanut Annamari Typpö
Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2020
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
_______________

Ilahtuisitko, jos perisit tuntemattomalta tädiltä talon ja kirjakaupan Lontoosta Thamesin varrelta? Nuorta ruotsalaista Charlottea ei perintö kiinnosta. Hän on äskettäin jäänyt leskeksi, uppoutunut kokonaan työntekoon ja matkustaa Lontooseen vain myydäkseen talon nopeasti pois. Omalaatuisen henkilökunnan pyörittämä kauppa näyttää horjuvan konkurssin partaalla, ja kalustoon kuuluu joku William-niminen kirjailijakin… Charlotte hämmästyy itsekin, kun häntä alkaa houkuttaa ajatus kirjakaupan pelastamisesta.

Frida Skybäck (s. 1980) on brittiläisen feelgood-kirjallisuuden ystävä, ja Kirjakauppa Thamesin rannalla on hänen oma debyyttinsä tässä lajissa. Se valloitti lukijat rytinällä, ja lisää on tulossa. Hän on aiemmin julkaissut historiallisia romaaneja 1700- ja 1800-luvun naisista.

14. toukokuuta 2021

Muriel Barbery - Una rosa sola


En ole lukenut Muriel Barberyn kiitettyä Siilin eleganssia, mutta kun näin hänen viime vuonna ilmestyneen teoksensa Una rosa sola / Yksi ruusu vain äänikirjapalvelussa, päätin kuunnella. Kuuntelussa oli haasteensa, kenties sanaston, kenties lukijan ääntämyksen vuoksi. Lukija äänsi mm. päähenkilö Rosen nimen rus. Postauksen kirjoittaminenkin on haastavaa, sillä e-kirjaversiota ei ole tarjolla, on siis vain luotettava omaan hataraan muistiin.

Nelikymppinen Rose on pariisilainen botanisti, joka ei ole koskaan tavannut japanilaista isäänsä.  Hän on yksinäinen ja eristäytynyt. Mielenterveydeltään häilyväinen äiti oli vaatinut tytön isältä pyhän lupauksen, ettei tämä olisi koskaan missään yhteydessä tyttäreensä. Mutta äiti kuoli jo viisi vuotta sitten eikä isä sen jälkeenkään ole ottanut yhteyttä. Rosen sisin on vihaa, katkeruutta ja hylkäämistä täynnä. Nyt Japanista tulee kirje, jossa häntä pyydetään saapumaan Kiotoon kuulemaan isän testamentti.

Ensimmäistä kertaa elämässään Rose matkustaa Japaniin ja isänsä Kioton taloon, joka on perinteinen japanilainen talo lumoavine puutarhoineen: puupioneita, azaleoja ja vaaleanpunainen magnolia oven pielessä. Isän assistentti, belgialaissyntyinen Paul pitää Rosesta huolta ja vastaa tämän päiväohjelmista kuolleen isän toivomusten mukaisesti. Ohjelmaan kuuluu tutustuminen moniin Kioton Zen-temppeleihin ja niiden kivi- ja sammalpuutarhoihin. Vihainen ja vastentahtoinen Rose alkaa päivien kuluessa lämmetä Japanille ja japanilaisuudelle.

Rose tapaa myös isän vanhan ystävän, pessimistisen oloisen englantilaisnaisen, joka ääntää espanjaa hassusti englantilaisittain. Tärkein kotiutumista edesauttava ihminen on tietysti kovia kokenut Paul, vaimonsa menettänyt suloisen tyttären yksinhuoltaja. Rakkaus syttyy kirsikankukkien aikaan ja isän jälkeen jättämä kirje antaa Rosen kaipaamia selityksiä: isä on seurannut tyttärensä elämää kaukaa läpi vuosien, isä on rakastanut. Rose, joka paikassa ulkopuolinen, löytää japanilaisen puolensa ja tuntee tulleensa kotiin.

Muistan miten hullaannuin Kiotosta lukiessani Mia Kankimäen matkakirjaa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Luin, että Barbery on itse asunut Kiotossa, joten hän tuntee Kioton temppelit hyvin. Tästä kirjasta muistan vain upean bambupuiston, Arashiyuaman, en muiden temppeleiden nimiä, joissa Rose kävi. Tämä linkki esittelee yhdeksän Kioton temppeliä, kannattaa nauttia silmillä ja eläytyä niiden estetiikkaan. Una rosa sola vei kiehtovalla ja kaihoisalla tavalla japanilaisuuteen, zeniin, ihmisten kohtaloihin ja Kiotoon. Pelkään pahoin, että pelkällä kuuntelulla paljon hienosta tekstistä meni ohi. Luen ehdottomasti uudestaan, jos tämä suomennetaan. Englanniksi kirja on jo luettavissa: A Single Rose.

Muriel Barbery - Una rosa sola
Alkuteos Une rose seule 2020
Seix Barral 2021
Äänikirjan lukija Núria Samsó
_______________

Muriel Barbery (s. 1969) on ranskalainen kirjailija ja filosofianopettaja. Barberyn esikoisteos Kulinaristin kuolema ilmestyi ranskaksi vuonna 2000 ja palkittiin ilmestymisvuonnaan Ranskassa parhaana kulinaristisena kirjana. Hänen läpimurtoteoksensa oli toinen romaani Siilin eleganssi (2006), jota on myyty maailmanlaajuisesti viisi miljoonaa kappaletta. Barberyn kolmas romaani, Haltiaelämää, ilmestyi syksyllä 2016


12. toukokuuta 2021

Klaus Rahikainen, Kari Jokinen - Kissa kehrää ykseyttä


Kissa on huippuunsa kehitetty levollisuuden ja rauhan välittäjä, osaansa tyytyväinen, itsenäinen ja vapaa olento, joka muistuttaa omaan mieleensä eksyneelle ihmiselle elämän ihmeellisestä yksinkertaisuudesta eli siitä ettei meillä lopulta olekaan mitään hätää.

Sastamalan Karkussa asuvien kissanystävien, kirjailija Klaus Rahikaisen ja graafikko Kari Jokisen yhteinen projekti tuotti kauniin ja filosofisen teoksen Kissa kehrää ykseyttä. Miehet tuntevat kattinsa, sillä kummallakin on tällä hetkellä kolme kissaa: Rahikaisella pikimustat Ellan ja Adam sekä oranssi Simba; Jokisella Nasta, Tiitus Silakka ja Saima Harmaja. Teksti kertoo Rahikaisen oivaltavia huomioita kissojen olemuksesta ja niiden opetuksista, Jokisen kuvat tavoittavat riemastuttavasti kissojen luonteen ja asennot.

Rahikainen on pohtija ja elämäntaiteilija, joka kirjoittaa Elämä Itse isoilla alkukirjaimilla. Ei aivan omaani, mutta hänen huomionsa kissoista ovat teräviä ja kirjailija nöyrtyy oppimaan elämästä kissojensa kautta. Rahikainen on tuskaillut koko ikänsä mm. sitä, ettei saanut omasta mielestään äidiltään rakkautta eikä hän oikein pitänyt kissastaan Adamista, mutta kirjaprojektin kuluessa rakkaus tähän vaikealta tuntuvaan kissaan syttyi.


Adam on musta vanhapoika, kulmikas niin luonnoltaan kuin muodoltaan. Sen kanssa olen käynyt pitkän rakkauden ja läsnäolon kehittymisen matkan. //  Elämme kissojen kanssa rauhallista pikkuelämää, jota koronakaranteeni vielä erityisesti pienensi. Sen pienuuden keskellä tapahtui suuri ihme, kun lopulta opin hyväksymään kulmikkaan Adaminkin juuri sellaisena kuin se on. Sinä hetkenä, kun hyväksyin Adamin täysin oman rakkauteni piiriin, minäkin nytkähdin auki.


Tyttären kissa, oranssi ja reipas Simba valloittaa söpöllä ja sosiaalisella olemuksellaan kaikki. Se kulkee Rahikaisen tai emäntänsä perässä pitkiä matkoja vapaana ja hihnatta kuin koulutettu koira. Kirjailijan kissat elävät vapaina pihapiirissä ja pääsevät retkilleen luontoon. Tästä vilkasliikenteisten katujen lähellä taajamissa elävät kissat voivat vain unelmoida. Kirjassa on 27 kissatarinaa, jotka valottavat monelta kantilta kissojen olemusta ja niiden yhteiseloa ihmisen kanssa. Nämä muutamat otsikot valottavat kirjan sisältöä: Kissan siunaus, Mustan kissan taika, Valon ja varjon kissat, Kissameditaatio & Elä ja anna elää. Varsin koskettava oli tarina perheen edesmenneestä Ozzy-kissasta, joka omalla kuolemallaan tavallaan harjoitti perheen tulevaa surua varten, sillä Rahikaisen vaimo sairasti parantumatonta syöpää. 

Tyttäreni oli tehnyt Ozzylle pienestä pahvilaatikosta arkun, jonka otimme mukaan lähtiessämme vaimoni kanssa viemään kissaa nukutettavaksi. Istuimme eläinlääkäriaseman kalseassa toimenpidehuoneessa. En muista kumpi meistä piti kissaa sylissään, kun se sai ensin tainnuttavan ja sitten kuolettavan piikin, mutta tilanne oli äärimmäisen herkkä ja voimallinen. Koko tuo kalsea huone oli täynnä pyhää läsnäoloa.


Kissat opettavat meitä ihmisiä monella tavalla arkisessa elämässä. Ne elävät tässä hetkessä eivätkä vatvo menneitä tai murehdi tulevia. Ne osaavat nauttia elämästään ja lekotella auringonläikässä tassut kohti taivasta. Sisäkissakaan ei pääse metsästysvietistään ja sen on annettava vaania saalistaan, mikä tekee hyvää sen mielenterveydelle. Kissaa ei voi muuttaa mieleisekseen, niin kuin ei ketään ihmistäkään. Toinen on ekstrovertti, joka viihtyy ja hyrrää sylissä tuntikaupalla; toinen taas introvertti ja itsenäisempi tapaus, joka etsii rauhaa ja suo hyrräämisensä kuin armosta ihmiselleen.

Kissa kehrää ykseyttä, se haluaa tavoittaa minut, olla yhteydessä. Kissa hyrisee tyytyväisyyttään ja saa osakseen paijausta ja rapsutusta, silitystä ja välillä ruokaakin.

Kissa kehrää ykseyttä oli kissanystävälle mukavaa luettavaa ja pidin kovasti kuvituksesta. Monesti olen toivonut, että meidän norjalainen metsäkissa Sissi olisi seurallisempi ja tykkäisi olla sylissä. Armosta se tulee jalkopäähän kun luen sängyssä kirjaa. Joka aamu se kuitenkin naukaisee hyvät huomenensa keittiön ikkunalta, jossa se tähystää pihan lintuja. Sitten se rojahtaa matolle ja venyttää itsensä hirmu isoksi tarjoten vatsansa rapsutettavaksi. Aamuhetki kullan kallis ❤︎


Klaus Rahikainen, Kari Jokinen - Kissa kehrää ykseyttä
Teksti Klaus Rahikainen
Kansi ja kuvitus Kari Jokinen
IamBooks 2020

Arvostelukappale kustantajalta, kiitän.
_______________
Kirjan tekijöiden haastattelu Alueviestissä, josta myös kollaasin kuvat. Kirjaa voi tilata Rahikaisen kotisivulta.

10. toukokuuta 2021

Johanna Savolainen - Se, joka pääsi pakoon


Johanna Savolainen sijoittaa esikoisdekkarinsa Se, joka pääsi pakoon synnyinseuduilleen Kymenlaaksoon. Jossain Kotkan ja Haminan välissä sijaitsee dekkarin fiktiivinen Kylä, muuttotappiosta ja työttömyydestä kärsivä pieni taajama. Kova isku oli Summan paperitehtaan sulkeminen 2008, mikä jätti satoja kyläläisiä työttömiksi. Kirjan tapahtumat ajoittuvat seuraavaan kesään. Vähän yli viisikymppisen Annan pitämä ruokabaari on kyläläisten kohtauspaikka, talvella hiljainen, mutta kesäasukkaiden tultua työtä riittää aamusta iltaan. Täksi kesäksi Anna on palkannut muualta tulleen nuoren Eevin kesäapulaiseksi. Alussa tyttö on arka, mutta vapautuu koomisen haravaepisodin jälkeen ja saa kauneudellaan kylän nuoret miehet ja vanhat ukot päästään sekaisin. Mutta menneisyydestään Eevi vaikenee.

Anna ei vieläkään ollut täysin toipunut keskusteluista, joita oli käynyt
työttömäksi jääneiden, itkevien miesten kanssa. /
Lohduttavia sanoja oli vaikea löytää, kun suorastaan kuuli kotiseutunsa kuolonkorinan.

Annan mies on kuollut vuosia sitten ja ainoa poika, koripallolupaus Teemu on opiskellut Mäkelänrinteen yhteiskoulussa Helsingissä. Annalla on omat painavat syynsä suhtautua huippu-urheiluun kielteisesti, mutta pojan koripallointoa hän ei ole pystynyt kitkemään. Teemu on päättänyt tulla täksi kesäksi äitinsä luo; syksyllä hän lähtisi Yhdysvaltoihin tarkoituksenaan päästä yliopistojoukkueiden kautta NBA:han. Toinenkin Helsinkiin lennähtänyt saapuu lapsuusmaisemiinsa. Annan nuoruudenystävän Leilan tarkoituksena on selvittää lapsuuskotinsa irtaimisto, jotta talo voidaan panna myyntiin. Heti alussa Savolainen antaa lukijalle vihjeitä. Miksi Eevi on niin hiljainen ja miksi tyttö reagoi oudosti nähdessään Teemun? Miksi Leila ei voi sietää Eeviä ja ilkeilee tytölle alinomaa? Mitä Anna itse salaa?

Hän ei huutanut, sillä hän oli keskittänyt voimansa pakenemiseen.
Kesäyö heidän ympärillään oli itkettävän kaunis.

Lukuunottamatta kesäasujien toilailuja Kylä uinailee yleensä kesäidyllinä, mutta tämä kuuma kesä 2009 on poikkeus: alkaa omituisten kuolemien ja pahoinpitelyiden kierre. Kesäkuun alussa Teemun lapsuudenystävä Marko putoaa tai tönäistään kirkon rakennustelineiltä alas, ja juhannuksen jälkeen Leila löytyy Annan talon takaa kallo murskana. Viikko sen jälkeen hukkuu kesämökkinsä rantaveteen junioreiden koripallovalmentajana toiminut Timo. Kotkan poliisin rikosylikonstaapeli, kuuttakymppiä lähenevä vanhapoika Veikko Niskanen vastaa juttujen tutkinnasta ja pyörittelee niiden ”hämäryyden” vuoksi päätään. Kaikki tapaukset tuntuvat kytkeytyvän jollain tapaa Kylän omaan urheilijaylpeyteen Teemuun. Jos hän on sekaantunut juttuihin, kansainvälinen urheilu-ura uhkaa tyssätä siihen.

Savolainen rakentaa hienosti kylämiljöönsä ja henkilöhahmonsa. Kylä tuntuu elävältä ja oikeastikin vastaavanalaiseen pieneen kyläyhteisöön voisi kätkeytyä vuosikymmenten takaisia perhealaisuuksia ja kummia järjestelyjä. Kerronta piti mukavasti otteessaan koko matkan ajan ja vaikka arvuuttelin juonikuvioita ja syyllisiä, en osunut oikeaan. Parasta tässä cozy crime dekkarissa oli minusta miljöön kuvaus ja henkilöhahmojen luonti. Jokainen hahmo tuntui aidolta ja todelta ja kyläläisten monimutkaiset suhteetkin Savolainen rakensi uskottavasti.

Tänään heitto kulki ensimmäisestä hetkestä lähtien hyvin.
Pallo irtosi sormien saatto-otteesta täydellisesti pyörien ja upposi
Maaliinsa matemaattisen kauniissa kaaressa hipaisematta korirengasta. Vush!

Omaa koripallotaustaansa Savolainen hyödyntää asiantuntevasti kirjoittaessaan urheilumaailmasta, koripallosta ja muistakin lajeista. Kilpailu huipulla on kovaa ja Teemukin on oppinut kylmäksi ja edistämään itsekkäästi omaa uraansa. Myös rikosylikonstaapeli Niskanen on urheiluhullu, joka selvittelee työn tuomaa ahdistustaan pitkillä juoksulenkeillä. Dekkari on myös tarina vanhemmista ja lapsista. Savolainen kuvaa hienosti, mitä kilpaurheilijaksi tähtäävän lapsen vanhemmuus vaatii: loputtomasti kuskina oloa, varojenkeruutalkoisiin osallistumista sekä harjoituksissa ja otteluissa istumista. En kokenut dekkaria hyytävän jännittäväksi, mutta elävästi kirjoitetuksi ja jouhevasti eteneväksi kyllä. Juonen moninaiset mutkat pysyivät vaivatta kirjailijan hyppysissä ja hän tarjosi uusia käänteitä loppusivuille asti. Sarjan seuraava osa on kuulemma jo työn alla. Rikosylikonstaapeli Veikko ja baarinpitäjä Anna keskustelivat paljon ja lähentyivät toistensa kanssa tässä ensimmäisessä osassa. Syttyyköhän näiden kahden yksineläjän välille romanssi tai muuta yhteistyökuviota, sen aika näyttää.

Johanna Savolainen - Se, joka pääsi pakoon
Kansi Samppa Ranta
Kustannus-Mäkelä 2021
Arvostelukappale kustantajalta, kiitän.
______________

Tämän dekkarin on ehtinyt lukea myös Arja 

Johanna Savolainen on entinen uutistoimittaja ja nykyinen viestintäalan ammattilainen. Hän asuu perheineen Helsingissä. Savolainen harrastaa juoksua, mutta juniorista täysi-ikäiseksi hän pelasi koripalloa SM-tasolla yltäen mitalisijoille.

8. toukokuuta 2021

Maaretta Tukiainen - Hyvän mielen koti


Mikä tekee kodista paikan, jossa voit hyvin? 
Millainen on hyvän mielen koti?

Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen koti ei ole sisustuskirja, jossa mietitään trendivärejä ja trendikkäitä huonekaluja, vaan teemaansa perusteellisesti paneutuva tietokirja. Tukiainen hyödyntää kirjassa monipuolista ammattiosaamistaan: hän on sekä muutosvalmentaja että sisustusarkkitehti. Hyvän mielen kodin idea lähtee asukkaansa / asukkaidensa tarpeista, jotka ovat tietysti yhtä moninaisia kuin ihmisetkin. Tukiainen ei anna mitään yleispätevää tai yksiselitteistä konseptia, vaan herättelee lukijaa kysymään itseltään monia kysymyksiä: mitä tarpeita kotini on täytettävä ja millaisen toivon sen tunnelman olevan.

Kirjassa on todella paljon asiaa ja suosittelen sen lukemista, jos on aikeissa remontoida tai vaihtaa kotia. Kirjan monet kysymyslistat ja lukujen yhteenvedot auttavat hahmottamaan omia toiveita ja tarpeita. Kirjan esimerkkikotien asukkaat antavat myös monia vinkkejä, esimerkiksi kuinka välttää virhehankinnat. Suomalaisissa kodeissa on nyt in pelkistetty ja valkoinen / vaalea sisustus. Muunlaisen kodin omistaja saattaa tuntea sisustushäpeää, mutta oma koti saa olla omannäköinen ja sen toimivuutta ja tunnelmaa voi parantaa kirjan neuvoilla.


Omien arvojen ja tarpeiden tutkiminen on kaiken pohja. Maslowin tarvehierarkiaa voi käyttää mielenkiintoisesti myös kodista puhuttaessa. Kodin valintakriteereihin vaikuttavat muuttuvat tilannesyyt elämäntilanteen muuttuessa. Voi kysyä itseltään vaikka, miten sujuvaa arki on tai miten lähellä tarvitut palvelut sijaitsevat. Kodin valintaan liittyviä tunnesyitäkin voi analysoida. Tähän liittyvät oma persoonallisuus, esteettiset mieltymykset ja tunnemuistot. Mielenkiintoista oli lukea Tukiaisen pohdintaa kodin valintakriteereihin liittyvistä tiedostamattomista syistä, joita on hankalampi tutkia: statuskoti vs trendikoti, unelmakoti vs ihannekoti. Sisustustrendejä ammatikseen seuraavalle oma koti voi muuttua jatkuvaksi uudistusprojektiksi ja pakkomielteeksi, mikä on orjuuttavaa ja epäekologista. Vuosittaiset Asuntomessut taas kertovat, millaisesta kodista suomalaiset unelmoivat.

Koti täyttää monia psykologisia tarpeitamme. Koti heijastaa arvojamme, antaa turvaa ja yksityisyyttä; koti mahdollistaa yhteenkuuluvuuden ja itseilmaisun. Perheenjäsenten kesken pelisäännöistä sopiminen tukee kaikkien hyvinvointia. Tästä on paljon esimerkkejä mm. oman tilan hyväksytystä ottamisesta. Luku tulevaisuuden kodista oli myös mielenkiintoinen. Jo nyt koronapandemia on asettanut vaatimuksia kodin tilojen joustavuudelle. Sekä etätyötä tekevä vanhempi että etäkoulua käyvä nuori tarvitsevat omat rauhalliset työtilansa. Digitalisaatio ja etätyön lisääntyminen näkyvät yleensäkin työelämän murroksessa, joka heijastuu myös asuntomarkkinoille. Moni siirtyy asumaan lähelle luontoa kauemmas keskustoista, kenties omakotitaloon. Suomalaisissa lehdissäkin on esitelty minikoteja ja kirja esittelee virolaisen arkkitehdin Mari Huntin siirrettävän minimajan Tallinnan esikaupunkialueella.


Kirjassa on kaunis kuvitus, mutta silti informatiivinen teksti on pääosassa. Lopussa on pitkä lähdeluettelo ja kuten jo aiemmin sanoin paljon vinkkilistoja. Poimin kirjan esimerkkikotien asukkailta Timolta ja Johannalta heidän kotifilosofiaansa:

  • Mieti, keitä varten kotisi on ja keitä varten ei. Valinta on sinun.
  • Hanki vain asioita, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä.
  • Luota omaan makuusi. Älä seuraa trendejä.
  • Jos et löydä jotain, mitä tarvitset, odota. Sopiva löytyy kyllä.
  • Muista huumori.

Kirja kehottaa myös muistelemaan omia aiempia koteja: millaisia ne olivat, miltä niissä tuntui. Elämän tarkasteleminen aiempien kotien valossa opettaa meitä itsestämme. Minulla on ollut monia eri tyylisesti sisustettuja koteja. Siirryin kerrostalokodin pelkistetystä tyylistä runsaampaan muutettuani vanhaan puutaloon. Viime kesän ja syksyn konmaritus & pintaremontti lievittivät omaa sisustushäpeääni. Hyvän mielen koti oli kiinnostava lukea ja kaunis katsella. Suosittelen lämpimästi, jos sisustus kiinnostaa ja varsinkin jos edessä on joku asumismuotoon tai kotiin liittyvä muutos.

Maaretta Tukiainen - Hyvän mielen koti
Kannen kuva ja osin muut kuvat Krista Keltanen
Kannen suunnittelu ja taitto Markus Frey
Tuuma-kustannus 2021
Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!
_______________

Kirjassa ei tarkastella kotia vain fyysisenä paikkana, johon etsitään oikeanlaisia tapetteja tai muhkeaa sohvaa, vaan katse käännetään tiiviisti siihen, miten koti tilana palvelee tarpeitasi ja millaisia tunnelmia se luo. Esimerkkitarinoissa pääset kurkistamaan niin rentouttavaan jouten olon kotiin kuin muiden katseille avoimeen somekotiinkin. Saat myös reseptejä, joilla luot arkeen toivomasi tunnelman eri aisteja puhuttelemalla. 

Maaretta Tukiainen (s. 1968) on suomalainen tietokirjailija, muutosvalmentaja, mentori, sisustusarkkitehti ja yrittäjä. Hän on kirjoittanut 14 kirjaa ihmismielen toiminnasta ja luovuudesta. Hän asuu kumppaninsa ja kahden koiransa vanhassa puuhuvilassa Helsingin Tapanilassa ja on viime kesänä istuttanut puutarhaansa magnoliapuun. Hänen lempipaikkansa on siellä, missä hän kulloinkin on, kunhan mukana on muistivihko ja kynä. Hän uskoo siihen, että itsetuntemus ja omien tarpeiden tunnistaminen auttavat meitä tekemään kodista merkityksellisen paikan, jossa voimme hyvin.

7. toukokuuta 2021

Saara Cantell - Kaikki tuoksuu lumelta


Haluan tuoda sinut sisään tarinaan sillä hetkellä, kun kaikki tuoksuu lumelta. 

Äideistä ja tyttäristä kertovia romaaneja on tänä keväänä ilmestynyt muitakin (Hubara, Hjorth). Saara Cantellin Kaikki tuoksuu lumelta on niistä pehmein ja kertoo kolmen sukupolven naisten tarinaa. Romaanissa nuori näyttelijä, Olivia kertoo vastasyntyneelle lapselleen omaa sekä äitinsä Tuijan ja isoäitinsä Kertun tarinaa. Talvella ja lumella on kauniissa tekstissä tärkeä rooli. Olivia haluaa kertoa vauvalleen talvesta ja lumesta, joita tämä ei kenties itse Suomessa enää ilmaston lämpenemisen takia kokisi.

Kaikki tuoksuu lumelta on lämmin kolmen naisen sukupolvitarina, jonka parissa viihdyin todella hyvin. Ajankuva on eloisaa ja todentuntuista. Cantellin kielikuvat ovat kauniita ja hän lähestyy naishahmojaan rakastavasti ja ymmärtävästi. Kunkin naisen elämään vaikutti suuresti hänen elämänsä aikakausi ilmapiireineen ja asenteineen ja Cantell sitoo naisten elämäntapahtumat hienosti kunkin ajan todellisiin tapahtumiin. On Stockmannin hissitytöt, Apollo 11:n kuulento, Chilen sotilasvallankaappaus, Lapuan patruunatehtaan räjähdys, metoo ja kohu Veijo Baltasarin ympärillä, vain joitakin mainitakseni. Koronapandemiakin on ehtinyt kirjaan mukaan.

Äidinäiti Kertun kokema kuvastaa todentuntuisesti 50-lukua, jolloin aviottoman lapsen saaminen oli suuri häpeä ja lääkärit vastustivat abortteja. Lupaava taideopiskelija Kerttu oli saanut merkittävän taideapurahan Pariisiin, mutta kohtalo puuttui peliin Kaivohuoneen iloisessa laskiaisriehassa. Neitsyys meni, ja Kerttu tuli kerrasta raskaaksi. Edessä oli ns. pakkoavioliitto Toivon kanssa. Kerttu häpesi raskauttaan, mutta tuleva anoppi Rauha otti miniänsä avosylin vastaan. Kertun unelmat olivat murskana eikä hän osannut olla luontevasti äiti vastasyntyneelle tyttärelleen Tuijalle. Onneksi tytöllä oli rakastava isä, isoäiti Rauha ja tarinoita kertova Otto-setä.
Keskenmenon Kerttu kokee rangaistuksena aiemmista aborttiaikeistaan. Hetken perheessä on kaikki hyvin, mutta Kertun maailma romahtaa kun hän löytää Toivon aiemman naisystävän Helenan kirjeen. Oliko avioliitto miehen puolelta pelkkää uhrausta? Välit viilenevät, mikä ajaa Toivon toisten naisten syleihin. Kertun traaginen kuolema liikenneonnettomuudessa Italiassa vie Helenan ja Toivon jälleen yhteen. Äiditön Tuija varttuu uusperheessä kolmen velipuolensa kanssa, joista herkkä Juha on hänelle läheisin.

70-luvulla Olivian äiti Tuija elää vasemmistolaisuuden ja maailmanparannusideologioiden pyörteessä ja lähtee poikaystävänsä kanssa maalle kommuuniin, jossa kaikki menee pieleen. Koulukiusattu homoveli Juha tekee itsemurhan ja humalainen poikaystävä pahoinpitelee Tuijan, mikä romuttaa Tuijan elämän taas kerran. Hän palaa yliopistolle ja alkaa innoissaan tehdä tutkimusta metsänpeitosta eri maiden folkloristiikassa. Kun ihailtu professori julkaisee Tuijan tutkimuksen omissa nimissään, seuraa hermoromahdus ja hoitojakso Lapinlahden sairaalassa. Tuija päätyy asumaan neljän feministinaisen kommuuniin, jossa Olivia varttuu. Itsenäistynyt Tuija halusi nimittäin lapsen, vaan ei avioliittoa.

Akateemiset noidat, niin isäsi heitä kutsuu. Hänestä he ovat kaikessa hölmössä hurmaavuudessaan hiukan pelottavia, ainakin ollessaan koko ryhmänä paikalla. He puolestaan suhtautuvat isääsi peittelettömän innokkaalla - ja kieltämättä liiankin tunkeilevalla - uteliaisuudella. Tilaisuus päästä seuraamaan miespuolista oliota kotiympäristössä, arkisia askareita luontevasti suorittamassa, on heille jotain häkellyttävää.

Nykyajassa Olivia kertoo lapsuudestaan neljän naisen kommuunissa, chileläisestä isästään ja teatterityöstään. Eksoottinen ja kaunis nuori nainen käy teatterikursseilla, joiden vetäjät ahdistelevat nuoria tyttöjä. Suvaitsevaisuuden lisääntymisestä ja asenteiden muuttumisesta kertoo se, että aikuinen Olivia äiteineen ja enoineen osallistuu Pride-kulkueeseen ja että Tuijan mielisairaalajaksosta voidaan puhua avoimesti. Keskeistä roolia Olivian osuudessa näyttelee isoäiti Kertusta tehty dokumentti, jossa Olivian tavoin kolmikymppinen Tuija-äiti kertoo äidistään. Sukupolvien naisten ketju jatkaa elämäänsä Olivian vauvassa.

Nyt kun olen päätynyt kertomaan sinulle lumihiutaleista, haluan muistuttaa myös niiden häkellyttävästä kauneudesta. Lumihiutaleita ei tee ainutlaatuisiksi vain niiden mielikuvitusta koetteleva monimuotoisuus, vaan myös se, kuinka hämmentävän lyhyen ajan ne ovat ylipäänsä olemassa. / Mutta toisaalta: sen häivähtävän hetken kun lumihiutaleet tanssivat villinä tuulenpyörteiden mukana, ne ovat omalaatuisuudessaan täydellisiä. Vähän niin kuin mekin.

Saara Cantell - Kaikki tuoksuu lumelta
Kansi Laura Lyytinen
Tammi 2021
Äänikirjan lukija Meri Nenonen
_______________

Saara Cantell (s. 1968) on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka suosittuja elokuvia on palkittu niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Hänen esikoisromaaninsa Kesken jääneet hetket (2020) vakuutti niin lukijat kuin kriitikotkin. 

4. toukokuuta 2021

Kaisa Beltran & Johanna Erjonsalo - Kadonneet tytöt


Nigerialainen Bella istuu alusvaatteisillaan muovituolilla teollisuusalueella Málagan lentokentän kupeessa. Tänne prostituution hautausmaalle päätyvät ne naiset, jotka ovat seksiklubeille ja bordelleihin liian vanhoja, nuoria, rikkinäisiä tai mustia.

Kaisa Beltranin ja Johanna Erjonsalon prostituutiota ja ihmiskauppaa Espanjassa (lähinnä Málagassa) luotaava tietokirja Kadonneet tytöt oli korutonta kertomaa. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja jäin paitsi kirjan kuvitusta, joka on tosin katsottavissa e-kirjaversiossa. Beltranille Espanja on tuttu maa, sillä hän on opiskellut siellä ja keräsi aineistoa tähän kirjaan toimimalla vapaaehtoistyöntekijänä prostituoitujen parissa. Punaisen Ristin ja Mujer Emancipada -järjestön työntekijät auttavat prostituoituja monin tavoin: viranomaisasioissa ja jakamalla liukuvoiteita & kondomeja sekä tekemällä raskaus- ja HIV-pikatestejä. He ohjaavat tarvittaessa myös raskaudenkeskeytykseen. Mujer Emancipada on perustettu jo 20 vuotta sitten ja se tekee työtä hädänalaisten naisten hyväksi. Koska prostituutio ja ulkomaisten naisten osuus siinä ovat kasvaneet räjähdysmäisesti 2000-luvulla, työ prostituoitujen ja ihmiskaupan uhrien parissa on yhä tärkeämpää. Vapaa käännös järjestön sivulta:

Naisnarkomaanien tilanne Espanjassa on ollut pitkään vakava, mutta meidän mielestämme ihmisoikeuksien näkökulmasta ihmiskauppaan liittyvä prostituutio on vielä suurempi uhka, sillä naisia ja nuoria tyttöjä tuodaan maahan ympäri maailmaa, jotta länsimaiset miehet voivat hetken huvitella monenlaisten eksoottisiksi kokemiensa naisten kanssa. 


Kuvaushetkellä Cintia oli ihmiskaupan uhri. 21-vuotias Cintia myi seksiä nigerialaisten kadulla, 
kunnes poliisi pääsi häntä myyneen ihmiskaupparenkaan jäljille ja vapautti hänet. 
Kuva: Johanna Erjonsalo 

Prostituoituja on maassa arviolta 45 000 - 116 000. Heitä tulee tai tuodaan Espanjaan monista maista. Etelä-Amerikan maista Kolumbiassa, Hondurasissa ja Venezuelassa tilanne on niin sekasortoinen, että tyttöjä on helppo houkutella löyhin lupauksin Eurooppaan. Moni tietää mikä odottaa, mutta kotimaassakaan ei voi elää. Afrikan maista nigerialaisia naisia on eniten. Se on köyhä maa, jossa perheet joskus myyvät tyttäriään ihmiskauppaa tekeville rikollisjärjestöille. Lähes jokainen prostituoitu lähettää rahaa kotimaahansa elättäen vanhempiaan tai kouluttaen nuorempia sisaruksiaan. Itäeurooppalaisia naisia edustaa erityisesti Romania.

Ihmiskauppa ja vapaaehtoinen seksityö näyttävät samalta, mutta ero on selvä. Seksityössä henkilö tienaa itselleen, ihmiskaupassa parittajalleen.

Arvioidaan, että jopa 80-90% ulkomaisista prostituoiduista on alunperin ihmiskaupan uhreja. Espanjassa on satamäärin yökerhomaisia isoja seksiklubeja sekä pieniä seksibaareja, joiden yläkerrassa on huone tai pari seksin myyntiä varten. Kerrostalojen yksityisiin asuntoihin piiloutuu bordelleja, ja jotkut naiset myyvät seksiä kadulla. Málagan Guadalhorcen teollisuusalue on karu ostetun seksin näyttämö.

Patience on entinen ihmiskaupan uhri. Hänet pakotettiin vuosien ajan prostituutioon ensin Marokossa ja sitten Espanjassa. Patience melkein hukkui ylittäesään Välimeren ja joutui Madridissa joukkoraiskauksen uhriksi, minkä seurauksena hän tuli myös raskaaksi.

Nyt vähän yli kolmekymppinen nigerialaistaustainen Patience on kahden lapsen yksinhuoltaja ja asuu lapsineen homeisessa asunnossa pahamaineisella alueella. Mujer Emancipadan espanjantunnilla hän tunnustaa Beltranille, ettei osaa lukea. Hänen on melkein mahdoton jättää prostituutiota, koska kaikkein pienipalkkaisimmatkin siivoojantyöt menevät latinonaisille, hehän osaavat kielen. Patience ei uskaltanut jättää madameaan viiteen vuoteen, koska jatkuvasti kasvava velka oli maksettava ja hän pelkäsi myös tämän voodoo-kirousta. Beltranin muutetuin nimin mainitsemia naisia on kymmenittäin:  Queen eli Bella, Lovelyn, Lisa, Maria, Susana, Vivian, Daria...


Asiakkaat vaativat romanialaiselta Marialta rahoja takaisin ja pahoinpitelivät hänet. 
Erjonsalo muistuttaa, ettei ihmiskaupan uhria voi tunnistaa ulkonäön perusteella. 
Kuva: Johanna Erjonsalo 

Kadonneet tytöt oli järkyttävä ja silmiä avaava teos. En aiemmin tajunnutkaan, että prostituutiota on Espanjassa näin paljon, eihän naispuolinen turisti ympäristöään prostituutiosilmällä katsele. Koronapandemia on aiheuttanut sen, että prostituutio on siirtynyt piiloon yksityisiin asuntoihin ja sitä myöten naiset avun ulottumattomiin. Googlen kuvahaulla putas málaga löytyy pilvin pimein seksiä myyvien naisten kuvia.

Olen aiemmin lukenut espanjalaisen kirjailijan Carmen Amoragan teoksen Basta con vivir / Riittää että elää (2014), joka kertoo romanialaisesta ihmiskaupan uhrista Valenciassa. Amoraga antoi kirjassaan tilastoja: Espanjassa prostituution 'arvo' on 3.700 miljoonaa euroa vuodessa, 8,3 miljoonaa per päivä. Vuonna 2015 paljastui 42 ihmiskauppaa harjoittavaa rinkiä ja melkein 500 henkilöä pidätettiin. Tilastot ovat toki muutaman vuoden vanhoja, mutta tuskin muutosta parempaan on tapahtunut. Beltrankin antaa tilastoja teoksessa, mutta minun oli hankala etsiä niitä ilman paperikirjaa.

Kaisa Beltran, Johanna Erjonsalo  - Kadonneet tytöt
Atena 2021
Äänikirjan lukija Hanna Saari
______________

Kadonneet tytöt on vetävästi kirjoitettu teos Aurinkorannikon prostituution karusta todellisuudesta. Ihmiskaupasta, parituksesta ja tytöistä, jotka haluavat köyhistä kotimaistaan Eurooppaan hinnalla millä hyvänsä. Perheistä, joille ulkomailla työskentelevä tytär on ainoa tulonlähde. Valepoikaystävistä, jotka lupaavat makean elämän Euroopassa mutta toimivatkin parittajina. Ravisteleva ja runsaasti kuvitettu teos kertoo, miten ihmisiä ostetaan ja myydään Euroopan laidalla.

Kaisa Beltran (s. 1980) on toimittaja, joka on kirjoittanut Espanjassa tapahtuvasta ihmiskaupasta suomalaisiin lehtiin. Aihetta tutkiessaan hän työskenteli vapaaehtoisena ihmiskaupan uhreja ja prostituoituja auttavissa järjestöissä ja haastatteli kadulla sekä seksiklubeilla kohtaamiaan naisi




Johanna Erjonsalo (s.1991) on kuvajournalisti, joka on aiemmin julkaissut kuvareportaaseja muun muassa jälleenrakentuvasta Nepalista tuhoisien maanjäristysten jälkeen sekä tyttöjen oikeuksista Sambiassa. Hän on erityisen kiinnostunut aiheista, joita pystyy kuvillaan avaamaan ja aiheuttamaan katsojassa reaktion, jopa muutoksen. Hänet on palkittu työstään useita kertoja.

3. toukokuuta 2021

Henri Hirvenoja - Crescendo


Hirvenoja ohjaa lavastamiensa tilanteiden henkilöitä ja tunnelmaa pikkutarkalla, tiivistetyllä tyylillään. 
Hänen runonsa tarkastelevat nykyaikaa ja sen ilmiöitä pilke silmäkulmassa. 
(lievelehti)

Henri Hirvenojan viides runokokoelma Crescendo. Runoja arkeen ja juhlaan tarjoaa kronologisesti edeten ajatuksia ihmisen koko elämänkaarelle ja antaa myös ideoita tai valmiit säkeet onnittelupuheen pitäjälle. Kesällä kun maailma toivottavasti avautuu, rajoitusten takia pitämättä jääneitä juhlia juhlitaan: syntymäpäiviä, häitä ja perheen ja ystävien kohtaamisia. Kokoelmasta löytyy runoja niin vauvan nimeämistilaisuuteen kuin valkolakin saaneille ja nuorille aikuisille; kaunista sanottavaa niin kihla- kuin hääpareille ja lohdutusta parisuhteen päättyessä eroon. Tämän päivän työelämässä varmaa ei ole mikään. Hirvenoja puhuttelee runoissaan myös YT-neuvottelujen saneeraamaa, eläkkeelle lähtijää ja nykyajan virkeitä ikäihmisiä.

Crescendo kuuluu Basam Booksin Puhuttava runo -sarjaan, josta on tullut ilmiö koronavuonna. Kannattaa kurkistaa linkkiin, jonka videolla Hirvenoja ja Tommi Parkko kertovat ideasta ja lukevat runojaan: "Puhuttava runo -sarjan tarkoituksena on luoda yhteys lukijaan ja tuottaa samaistumisen tunteita. Sarja haluaa luoda tilaa moniäänisyydelle ja koskettaville, usein kipeillekin omakohtaisille kokemuksille. Puhuttava runo tuulettaa vanhoja – tunkkaisiakin – käsityksiä nykyrunoudesta. Nämä runot avaavat ikkunat ja tarjoavat sielunmaiseman, joka on tullut jäädäkseen runouden kentälle." Kuten Parkko Basamin linkissä toteaa, monenlaista runoutta tarvitaan. Minusta Crescendon idea on kiva ja lukijaa palveleva: kun on pidettävä puhe, iskee usein ajatuskato eikä tiedä, miten asiaa lähestyisi. Itse toivoisin itsekkäästi kuulevani hauskan ja iloisen syntymäpäivärunon kesällä toivottavasti pidettävissä, talvella pitämättä jääneissä pyöreitten vuosien syntymäpäiväjuhlissani.

Kokoelman runot resonoivat nostalgisesti mielessäni, ne koskettivat ja puhuttelivat. Runojen pienet, arkisetkin tuokiokuvat kuvaavat kenen tahansa merkittäviä elämäntapahtumia ja siirryin muistoissani omiin perhejuhliin. Moniin juhlatilanteisiin ei tarvita suuria ja yleviä sanoja, tärkeintä on koskettaa toista ja ilmaista että välittää. Runojen tunnelmat Hirvenoja tavoittaa vähin ja yksinkertaisin mutta osuvin sanoin. Runot on asemoitu ilmavasti niin, että pääosin rivillä on vain yksi sana. Otsikoita ei ole tekstisivuilla, vaan ne löytyvät lopusta sisällysluettelosta. Pidin runojen herkästä otteesta, huumorista ja ilosta sekä vakavamman sävyisestä lohdutuksesta. Rakkausrunojen hellyys puhutteli minua erityisesti - miten kaunista, että keskellä keittiötä arjen prinssi lupaa muuttua vaikka naisensa kurpitsavaunuiksi! Entä tämä haikean hieno eron lohdutus:

emme enää
kohtaa,
naura yhdessä,

todennäköisesti,
kuin tämän
kerran elämässä,

jää hyvästi,
jää mieleen,
jää tuoksuksi,
jää ajatusansaksi

Lapsen nimeämistilaisuuten ajateltu runo sanoittaa herkällä tavalla jokaisen vanhemman huolen ja pelon hänestä, suuresta elämän ihmeestä. Osio Ajankuvia oli nasevin termein sanoitettua kertomaa nykyilmiöistä, työpaikoilta ja somesta. Kokoelman runot herättivät paljon ajatuksia niin omassa mielessä kuin siitä, kenelle juuri nämä säkeet sopisivat. Tänä päivänä koemme paljon epävarmuutta ja monenlaista uhkaa, ennalta arvaamattomia voi tapahtua. Kuluneen poikkeusvuoden aikana pelko on varmasti häivähtänyt jokaisen mielessä iästä riippumatta; pelko sairastumisesta, kuolemasta, perheen toimeentulosta, yksinjäämisestä. Eristyneisyys ja poikkeusolot ovat osoittaneet, miten tärkeitä läheiset ihmiset ovat. Kun on juhlan aika, miksemme osoittaisi muutamia sydämestä kumpuavia säkeitä rakkaalle läheiselle, ystävälle tai työtoverille? Niihin Crescendo antaa hienosti eväät. Kaiken elämän epävarmuuden keskellä haluan lopuksi siteerata nämä zeniläiset säkeet:

huolesi
pinnassa,

piirrä
nimesi
hiekkaan

anna
aaltojen
tehdä 
työt

laineet
matkallaan

vievät
pelon
mukanaan


Henri Hirvenoja - Crescendo. Runoja arkeen ja juhlaan
Basam Books 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitän!
_______________
Osa runoista on suoraan onnittelurunoja. Kirjan runot soveltuvat hyvin esitettäviksi eri juhlatilaisuuksissa. Tyylilajina on usein satiiri. Hirvenoja pohtii ja tarkastelee runojen taustalla nykyaikaa sekä sen ilmiöitä pilke silmäkulmassa. 

Kirkko ja kaupunki -lehdessä Hirvenojan haastattelu.
Runoilijan kuva hänen FB-sivultaan.

Henri Hirvenoja (s.1970) on kokenut runoilija ja lavaesiintyjä. Häntä on luonnehdittu sanoin "raskasmielinen älykkö" ja hänen kirjoitustyyliään edellisessä kirjassaan "filosofis-meditatiivista runoutta". Crescendo on Hirvenojan viides runokirja. 

30. huhtikuuta 2021

Huhtikuun luetut ja kuunnellut


Huhtikuu on ollut upeiden kirjojen kuukausi. Melkein jokaisen voisin nostaa esiin kuukauden elämyksellisimpänä. Luin tai kuuntelin yhteensä 14 kirjaa. Aika montaa niistä sekä luin että kuuntelin ja merkitsin äänikirjaksi, jos kuuntelua oli enempi osa. Jakelen tässä taas noita tykkäämissydämiä - melkein jokaiselle, hassua.


Hanna Hauru - Viimeinen vuosi ***** Like 2021
"Varjo on asunut elämäni yllä ja vaisua iloa on ollut vähän."⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Noilla sanoilla alkaa Hanna Haurun romaani Viimeinen vuosi, joka vie 1950-luvun Pohjois-Pohjanmaan pikkukylään, jossa talvi on armoton ja nälkä jokapäiväinen vieras. Sinne vaatimattomaan ja syrjäiseen mökkiinsä on jämähtänyt umpimielinen, erakoitunut kirjailija Ilmari. Takana on nuoruuden loiston päivät, jolloin valmistui kirja per vuosi. Nyt valmistuu vain köykäisiä ansaintamielessä tekaistuja novelleja, joskin uusi teos on työn alla.⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Minulla ei oikeastaan ole sanoja kuvaamaan huikeaa lukukokemusta, joka tuntui vievän kauas kirjailijan kaiman köyhyyskuvauksiin. Hauru piirtää lyhyessä romaanissaan kirjailija Ilmari R:n elämänkaaren tarkasti ja rikkain nyanssein. Miehen yksinäisyys ja ulkopuolisuus huokuvat joka sivulta. Tarinahan on sinänsä hyvin surullinen kertomus kyläyhteisön syrjimästä onnettomasta miehestä, mutta Haurun kaunis kieli koskettaa ja tarkat lauseet piirtävät miehen hahmon elävänä näkökenttääni. Luontokuvaukset Hauru sanoittaa käsittämättömän vivahteikkaasti. Tuntuu, että aivan jokainen lause on harkittu ja hiottu viimeisen päälle, kaikki turha on karsittu. Tämä on upea ja tasapainoinen kokonaistaideteos, joka vie digiajan ihmisen kauas suomalaisten menneisyyteen. ⠀


Anneli Kanto - Rottien pyhimys ***** Gummerus 2021 #äänikirja
Uusimmassa romaanissaan Rottien pyhimys Anneli Kanto solahtaa hämmästyttävän sulavasti keskiajan katolisen uskon hallitsemien ihmisten ajatusmaailmaan. Romaani selittää myös tarkoin Hattulan Pyhän Ristin kirkon upeita seinämaalauksia. Kanto nostaa yllättävästi yhdeksi päähenkilöistään koko kyläyhteisön marginaaliin viskaaman nuoren naisen - naisen! Tiilimestari Rutgerin suojissa kasvaneen juron Pelliinan kauniit saviastiat miellyttävät linnanrouvan silmää markkinoilla ja niinpä hän ehdottaa tyttöä maalarimestareiden oppitytöksi. Mikä kuohutttava ajatus, sillä nainen kirkkomaalarina olisi suoranaista jumalanpilkkaa. Mutta ei auta ja onneksi tyttö osoittautuu oppivaiseksi ja hänen työpanoksensa projektissa kriittisen tärkeäksi. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kannon teksti on rehevää ja riemukasta. Minua ilahduttivat ja huvittivat henkilöiden mitä originelleimmat kirosanat ja puuskahdukset. Ja kuinka kätevästi Härkäpään talon vintiöstä Mulli-Pekasta tulikaan Uppsalan katedraalikoulussa latinaa oppiessaan Petrus Herckepaeus! Onhan tämä aivan huikea historiallinen romaani kiehtovasta aiheesta! Teemoja romaanissa on paljon, mutta lukija voi uppoutua luottavaisesti Kannon vietäväksi, hänen verevään kieleensä ja aivan mahtavaan tarinaansa. 

⠀⠀⠀⠀⠀
Elizabeth Strout - Olive, taas **** Tammi 2021 #äänikirja
Voi Olive miten ihana sinä olet! Iso ja lihava, vanheneva ja pisteliäs nainen, mutta sittenkin niin rakastettava ja inhimillinen! Edellisen osan lopussa Olive ja Jack Kennison tapasivat vähän onnettomissa merkeissä, mutta nämä kaksi yksinäistä vanhusta tarrautuvat toisiinsa kuin hukkuvat laudankappaleeseen ja löytävät toisistaan turvaa ja lohtua leskeyteensä. He ovat molemmat isomahaisia ja kolhoja, ja kummallakin on ongelmaa suhtautumisessa ainoaan lapseensa. Strout näyttää, että rakkaus voi elää yli puolue- ja varallisuusrajojen, sillä Jack on avoautollaan ajeleva Harvardin mies ja republikaani, kun taas köyhästä kodista lähtöisin oleva Olive ei voi sietää pröystäilyä eikä nykyistä oranssitukkaista presidenttiä.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Romaanissa Olive vanhenee ja ikääntyminen on hänestä syvältä. Itsenäinen ja itsepäinen nainen joutuu alistumaan mm. sellaisiin elämän banaaleihin juttuihin kuin vaippoihin ja palvelutalossa asumiseen. Särmikkään ja suorasukaisen Oliven parissa aika hujahti todella mukavasti, joskaan aivan kaikkiin sivuhenkilöistä kertoviin tarinoihin en saanut otetta. Mutta kyllä Olive, taas riemastuttavaa kuunneltavaa Erja Manton lukemana oli!⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

MUUT ULKOMAISET
Simone de Beauvoir - Erottamattomat **** Kosmos 2021 ❤︎
Daisy Hernández - Un vaso de agua bajo mi cama ***** Rey Naranjo 2018 #äänikirj❤︎
Keigo Higashino - Myrkyllinen liitto **** Punainen Silakka 2021#äänikirja
Sergio Augusto Sánchez - Sade piiskaa asfalttia **** Aviador 2021
Domenico Starnone - Paljastus **** Wsoy 2021
Alex Schulman - Eloonjääneet ***** Nemo 2021 ❤︎
Colson Whitehead - Maanalainen rautatie ***** Otava 2021

MUUT KOTIMAISET
Silvia Hosseini - Tie, totuus ja kuolema **** Gummerus 2021 #äänikirja ❤︎
Marianna Kurtto - Seitsemäs piste ** Wsoy 2021 #äänikirja
Salla Leponiemi - Niin kauan kuin tunnen eläväni. Elin Danielson-Gambogi ***** Gummerus 2021 ❤︎
Markku Välitalo - Hiljaisilla havumailla ***** Omakustanne 2020 ❤︎


Jaa, se olis sitten vappu - ja koleaa perinteiseen tapaan.
Ennen kaikkea toivoisin, että oikea kevät alkaisi ja hiirenkorvat puhkeaisivat.
Hyvää vappua ja loistavia lukuelämyksiä toukokuuhun!

29. huhtikuuta 2021

Keigo Higashino - Myrkyllinen liitto


Kukkalaatikoihin istutetuissa orvokeissa oli muutamia pieniä kukkia. Vaikka multa näytti kuivalta, terälehtien raikkaat kuviot eivät olleet hitustakaan himmentyneet. Orvokki ei ollut näyttävä kukka, mutta se osoitti todellista sinnikkyyttä. Täytyy kastella muutkin ruukkukasvit, Ayane tuumi katsellessaan lasioven läpi parvekkeelle.

Näillä muutamalla lauseella alkaa Keigo Higashinon dekkari Myrkyllinen liitto ja niihin kätkeytyy yksi vihjekin lukijalle. Higashino vie lukijan taas Tokioon, tällä kertaa parempiin piireihin. Varakas aviopari Yoshitaka Mashiba ja vaimonsa Ayane ovat olleet naimisissa vasta vuoden, mutta avioliitto on pian päättymässä. Syy on miehen vaatimuksesta avioliittoa solmittaessa tehty sopimus: jos vaimo ei tule raskaaksi vuoden kuluessa, erotaan.  Jotain outoa kuplii siis avioparin tyyniltä näyttävän pinnan alla.

Aviomies, menestynyt it-yrittäjä, löytyy kuolleena upean kaksikerroksisen talonsa olohuoneesta. Kahvia on läikkynyt matolle ja varsin pian poliisi alkaa epäillä kuolinsyyksi myrkytystä. Vainajan löysi vaimon tilkkutyökoulun paras oppilas ja perheystävä, nuori ja kaunis Hiromi Wakayama. Mitä tämä teki opettajansa asunnossa, kun opettaja oli kaukana Sapporossa vanhempiaan katsomassa? Onko hänellä jotain tekemistä miehen kuoleman kanssa?

Mikäli kyseessä on itsemurhan sijaan murha, vaimosta tulee pääepäilty, sillä motiivi voisi löytyä taloudellisista tekijöistä. Huonosti ansaitseva tilkkutyötaiteilija - vaikka kuuluisakin - ei millään pääsisi siihen elintasoon, jonka aviomies on tarjonnut. Mutta voiko vaimo olla syyllinen, hänellähän on alibi? Miten voi ketään myrkyttää, jos on murhahetkellä fyysisesti yli tuhannen kilometrin päässä?

Tapausta tutkii Uskollisesta naapurista tuttu rikosetsivä Kusanagi kumppaneineen. Ryhmän uudeksi jäseneksi on saatu terävä nuori nainen Utsumi, joka ottaa omavaltaisesti vapauksia ja on piikki Kusanagin lihassa. Naisena hän näkee pintaa syvemmälle haastatellessaan epäiltyjä naisia. Hän jopa rohkenee ottaa lupia kyselemättä yhteyttä pomonsa vanhaan ystävään fysiikan professori Yukawaan eli Galileo-senseihin, joka on neron aivoillaan auttanut poliisia monessa murhatutkimuksessa. 

Higashino pudottelee tässäkin dekkarissa sivutolkulla poliisien ja professori Yukawan analyyttisiä päätelmiä, joista sukeutuu lopulta aukoton verkko vuosien taakse ulottuvaan eliminointi- ja kostostrategiaan. Sivuhenkilöksi ilmaantuu mielenkiintoisesti kuvaa sotkemaan mangapiirtäjänainen, jolla oli aikoinaan suhde myrkytettyyn Yoshitakaan. Naisen taiteilijanimi oli japanilaisen runollinen - Sumire Kochō eli Violetti perhonen, orvokki japaniksi. Häntä etsivämme eivät kuitenkaan tavoita, sillä nainen on tehnyt itsemurhan pari vuotta sitten. Onko kuvataiteilijan itsemurhalla jotain yhteyttä juttuun?

Myrkyllinen liitto etenee pääosin dialogilla. Se on hyvällä kielellä ja lakonisesti kirjoitettu dekkari, jonka on suomentanut upeasti Raisa Porrasmaa. En oikein kestä roiskuvaa verta ja väkivallan kuvauksia dekkareissa, joten Higashinon tyyli on makuuni. Pidin dekkarin rauhallisuudesta, sillä juoni etenee kuin juna ja jokainen käänne on tarkkaan harkittu. Tosin Kusanagin katsetta hieman hämärsi ihastuminen kauniiseen Ayaneen, mikä teetti etsivällämme muun muassa naisen kasvien kasteluhommia! Sympaattista, arkista ja todentuntuista, mieshän nelikymppinen Kusanagikin vain on.



Keigo Higashino - Myrkyllinen liitto
Alkuteos Seijo no kyusai 2008
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Tony Eräpuro
Punainen Silakka 2021
Äänikirjan lukija Juhani Rajalin
______________
Kartanon kruunaamaton lukija luki kirjan englanninnoksen.

Keigo Higashino (s. 1958) tunnetaan erityisesti rikoskirjoistaan. Hän on kirjoittanut lukuisia dekkareita, romaaneja ja lasten kirjoja. Hän on Japanin luetuimpia kirjailijoita ja hänen kirjojaan on käännetty useille kielille. Kirjojen pohjalta on tehty myös useita elokuvia ja tv-sarjoja.

28. huhtikuuta 2021

Syksyn 2021 kirjauutuudet


Kävin läpi tulevan syksyn kirjakatalogeja ja minusta tuntui, että vallan tulvimalla ilmestyy mielenkiintoisia kirjoja, jotka haluaisin lukea jos aika riittäisi! Pitkässä listassani on romaaneja, elämäkertoja, runokirjoja, tietokirjoja ja muutama dekkarikin. Bloggarikollega Kirjarouvan elämää on tehnyt kattavan listan dekkari- ja jännäriuutuuksista, kannattaa kurkistaa. Omien toteutuneiden luettujen kokoonpano vaihtelee toki kaavaillusta, mutta toivon listani auttavan myös sinua kirjojen varaamisessa ja tilaamisessa. Uppoudutaan siis kesän ja syksyn 2021 uutuuskirjojen maailmaan!

ATENA


Peter Frankopan - Silkkitiet / syyskuu 
Turkiksia, hopeaa ja öljyä. Ideoita, uskontoja ja keksintöjä. Kauppareittien kuhina 
on kietonut lännen ja idän kohtalot yhteen jo parituhatta vuotta.


Viv Groskop - Au revoir, tristesse / lokakuu 
Groskop jatkaa rakastetun Älä heittäydy junan alle resepteillä: 
teräviä kirjatiivistyksiä, osuvia Ranska-huomioita ja ennen kaikkea: heipat haikeudelle.

AULA & CO


Tuire Malmstedt - Lasitarha / elokuu
Uusi sarja alkaa: rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso saavat ensimmäiseksi 
tapauksekseen pienen Lennin katoamisen. Tutkinta repii auki Vauramon ja Metson omia haavoja 
ja paljastaa, että tapauksen juuret kiemurtelevat kauas menneisyyteen. 

AVIADOR


Laura Laakso - Suureita ja pieneitä / elokuu 
Rouva Pionin luonnontaiteellinen luentasarja on huima matka 
hiukkasfysiikan ja tavallisen arjen ihmeisiin. 


José Lúis Peixoto - Saramago & José / syyskuu 
José-niminen nuori kirjailija saa tehtäväkseen kirjoittaa elämäkerta José Saramagosta. 
Nuori José ei kuitenkaan pelonsekaiselta kunnioitukseltaan uskalla lähestyä suurta kirjailijaa. 

BAZAR


Katja Kärki - Eeled / syyskuu
Romaanissa naisten sukupolvia yhdistää tunne siitä, että he ovat vääränlaisia. 
Menneiden polvien hiljaisiin huokauksiin ovat hautautuneina suru, häpeä ja hirvittävät teot.

DOCENDO


Polly Samson - Haaveilijoiden saari / elokuu
Leonard Cohenin ja Marianne Ihlenin rakkaustarina Hydran saarella kesällä 1960.
Cohen on kirjoittanut laulun So long, Marianne. 


Sergei Lebedev - Mahdoton jäljittää / syyskuu 
Kiivastahtisessa, lajityypin rajoja venyttävässä tarinassa Lebedev punoo jännitystä 
kauniilla proosalla, joka luotaa pahan historiallista kehityskulkua natsilaboratorioista, 
stalinistisista salajuonista ja Tšetšenian sodista aina nykypäivän Venäjälle. 

GUMMERUS


Ilja Leonard Pfeijffer - Grand Hotel Europa / toukokuu
Älykäs ja vetävä romaani vanhasta maailmasta, Euroopasta ja sen tulevaisuudesta, 
joka uhkaa jäädä menneisyyden painolastin alle. Samalla kertomus menetetystä rakkaudesta 
ja seikkailusta kadonneen taideteoksen jäljillä.


Antti Rönkä - Nocturno 21.07 / elokuu
Omakohtainen romaani seksuaalisesta häpeästä:
seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. 


Alex Michaelides - Neidot / syyskuu
Edward Fosca on murhaaja. Mutta Cambridgen karismaattinen kreikkalaisten tragedioiden 
professori Fosca on kuitenkin kaikkien syytösten yläpuolella.

KARISTO


Kati Outinen - Niin lähelle kuin muistan / elokuu 
Outinen liikkuu ajassa ja kirjoittaa läheltä katsoen elämästään taiteilijana. 

KOSMOS


Akwaeke Emezi - Makeaa vettä / joulukuu 
Nigerialaistaustaisen kirjailijan synkkä ja taidokas esikoisromaani sirpaloituneesta minuudesta.

LIKE


Rosa Liksom - Väylä / syyskuu
Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan 
nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, 
jonka perheen sota on hajottanut. 

OTAVA


Marianna Kurtto - Hellä leijona / toukokuu 
Hykerryttävän viihdyttävä romaani ihmissuhteista, rakkauden etsimisestä ja 
kaupunkilaiselämästä. Näytelmäkirjailija Anniina istuu päivät kahvilassa tarkkaillen ihmisiä 
ja keräten materiaalia näytelmiinsä.


 Carlos Ruis Zafón - Usvakaupunki / toukokuu
Rakastetun kirjailijan tarinakokoelma vie viimeisen kerran Tuulen varjon synkänlumoaviin
tunnelmiin. Bloggaukseni espanjankielisestä: La ciudad de vapor.


Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän / elokuu 
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin 
kielletystä rakkaudesta. Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä 
ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä.


Petri Tamminen - Se sano / elokuu 
Suomalaisilta kerätyt muistot osuvat ihmiselon tragikoomiseen ytimeen.
Lausahdusten ympärille rakennetuista kohtauksista muodostuu kuin 
kollektiivinen muistelmateos, kertomus siitä, kuinka olemme toisemme kohdanneet.


Jukka Viikilä - Taivaallinen vastaanotto / elokuu 
Tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. 
Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos ja
 moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä. 


Heidi Köngäs - Siivet kantapäissä / syyskuu 
Vahva kuvaus naisesta, joka pitää intohimoa johtotähtenään ja rakastaa ketä haluaa.
Naisesta, joka valitsi taiteen ja miehet - ei avioliittoa ja lapsia.


Laura Malmivaara - Vaiti / syyskuu 
Ravisuttava omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana joutuu 
kohtaamaan kaiken, mikä merkitsee, myös itsensä.


Minna Maijala - Katri Vala. Kulkuri ja näkijä / lokakuu 
Suomalaisen runouden modernismin airut. Eksotiikan papitar. Intohimoinen tulenkantaja. 
Tulisieluinen sodan ja saksalaismielisyyden vastustaja. 
Katri Valasta elää vahvoja mielikuvia, mutta millainen ihminen myytin takaa löytyy? 

SILTALA
Lydia Davis - Kafka valmistaa päivällistä / elokuu

SKS-KIRJAT


Martti Haavio - Suomalaiset kodinhaltiat / huhtikuu 
Näyttävä juhlapainos Martti Haavion vuonna 1942 ilmestyneestä klassikkoteoksesta.

KUSTANTAMO S&S


Christy Lefteri - Aleppon mehiläistarhuri / kesäkuu 
Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää vuorilla, kuvankauniin Aleppon 
laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: 
syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet.


Kristiina Wallin - Vaikeampaa on olla näkemättä unia / elokuu 
Kun Veera oli lapsi, äiti katosi. Nyt Veera kirjoittaa aikaan uponneista fragmenteista tarinaa, 
joka tekee näkyväksi muistin omalakisen mekaniikan. 

TAMMI


Eeva-Liisa Manner - Kirkas, hämärä, kirkas / elokuu 
Eeva-Liisa Mannerin syntymästä 100 vuotta 
Suomalaisen modernismin uranuurtajan kootut runot juhlalaitoksena.


Yoko Ogawa - Muistipoliisi / elokuu 
Kun muistaminen on kiellettyä. Maailmanmenestykseen noussut japanilainen dystopia 
on ajaton kertomus vallasta, ihmisyydestä ja muistojen merkityksestä.


Kazuo Ishiguro - Klara ja aurinko / syyskuu
Romaani kysyy mitä on rakkaus, mitä ihmisyys. Lähitulevaisuuteen sijoittuva, 
ajatuksia herättävä Klara ja aurinko on kuin sisarteos suositulle Ole luonani aina -romaanille.
Bloggaukseni espanjankielisestä versiosta: Klara y el sol.


Jari Järvelä - Aino A. / syyskuu
Provosoiva ja leikittelevä elämäkertaromaani Aino Aallosta, naisesta ikonin takana. 
Se haastaa kultinomaisen ihailun, jossa Alvar Aalto yhä paistattelee. 


Sosuke Natsukawa - Kissa joka suojeli kirjoja / syyskuu 
Viisas, filosofinen kertomus kissasta ja nuoresta pojasta, joka oppii ymmärtämään elämää 
kirjojen avulla.


Haruki Murakami - Vieterilintukronikka / lokakuu 
Myyttiseen asemaan noussut Vieterilintukronikka on yksi Murakamin pääteoksista, 
eeppinen matka, jossa eksynyt sielu voi löytää tien takaisin vain vieterilintua seuraamalla.


Nina F. Grünfeld - Frida / joulukuu
Pakahduttava mikrohistoriallinen kuvaus siitä, miten kansallissosialismi vaikutti naisiin, 
lapsiin, etnisin ja poliittisin perustein vainottuihin ja kaikkiin niihin, jotka 
eivät vastanneet natsien määrittelemän ihmisyyden laatuvaatimuksia.

TEOS
Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä by Juha Hurme / lokakuu

WSOY


Anja Erämaja - Olen nyt täällä metsässä / elokuu 
Runokokoelmassa liikutaan lajien ja tunnelmien rajoilla, metsän peitossa, muistojen 
ja minuuksien koeteltavana.


Hassan Blasim - Kelloja ja vieraita / syyskuu 
Irakilainen Elias päätyy kauas kotimaastaan. Hän työskentelee Isisin kokin apulaispoikana
 Mosulissa. Hän on vieras omassa maassaan, jonka Isis on kaapannut.

Eeva Kilpi - Valkoinen muistikirja / syyskuu 
Valkoisen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä 
viime vuosituhannen viimeisiltä kuukausilta.


Miki Liukkonen - Elämä: esipuhe / syyskuu 
Henri Classic, Samuel Classic, Silvia Classic & co. Heidän kiertoratojensa keskipiste 
on yhteinen: kaikenkattava projekti, jolla pyritään kolmiulotteistamaan elämä kaikkineen. 
Tuntuuko sinusta, että sinua tarkkaillaan? Ei ihme.


Emma Puikkonen - Musta peili / syyskuu 
Kolme naista, kolme aikakautta ja kolme kohtaloa
Musta peili on maagisen kaunis romaani maailmasta, jota öljy pyörittää. 
Ja ihmisestä, jonka on katsottava kuvastimeen.


Helena Ruuska - Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi / syyskuu 
Mary Gallen-Kallelan elämä oli yhtä muutosta: perhetytöstä taiteilijan malliksi, kotiäidistä maailmanmatkaajaksi, muusasta pianotaiteilijaksi. Pysyvää oli palava rakkaus omaan Akseliin.


Anja Snellman - Kaikki minun isäni / syyskuu 
Riipaiseva ja tarkkanäköinen romaani isästä, isättömyydestä, rakastumisen helppoudesta 
ja rakastamisen vaikeudesta.


Johanna Venho - Syyskirja / syyskuu 
Romaani Tove Janssonista. Syyskirja liikkuu monella vuosikymmenellä 1950-luvusta 
1990-lukuun ja kuvaa valintoja, joiden paino jokaisen on itse kannettava.


Zadie Smith - Aavistuksia / lokakuu 
Kuusi esseetä eristysajasta.