Näytetään tekstit, joissa on tunniste planeta audio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste planeta audio. Näytä kaikki tekstit

14. elokuuta 2022

Alyson Richman - Los amantes de Praga & Las horas de terciopelo


Olen nauttinut aivan mahtavista elokuun päivistä ja kuunnellut espanjaksi puolivaloilla pari yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin (s. 1972) toiseen maailmansotaan ajoittuvaa romaania, jotka löytyvät siis tietenkin englanniksi myös. Lukija äänsi eteläamerikkalaisen pehmeästi ja sointuvasti, ja siksi arvelin, että äänikirja on eteläamerikkalaista tuotantoa. Valitettavasti en löytänyt lukijasta enempää tietoa.

Los amantes de Praga **** / alkuteos The Lost Wife 2012
Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín
 
Los amantes de Praga / Prahan rakastavaiset on sydäntäsärkevä rakkaustarina. Romaanissa on kaksi kertojaa, Josef ja Lenka, jotka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin. He tapasivat Prahassa vuonna 1936 ja rakastuivat syvästi. Kolme vuotta myöhemmin natsien vallatessa Tšekkoslovakian he kiirehtivät naimisiin, jotta maasta poispääsy olisi helpompaa. Lähtö ei suju suunnitellun mukaan, sillä vain Josef lähtee, Lenka jää. Josef pystyy nimittäin hankkimaan viisumin vain tuoreelle vaimolleen, ei tämän vanhemmille ja siskolle, eikä Lenka suostu jättämään heitä. Sovitaan, että Josef matkustaa edeltä, Lenka seuraisi perässä.

Mutta kauhistunut Lenka lukee uutisista, että torpedo on osunut Josefin laivaan ja hän on tämän jälkeen pitänyt itseään leskenä. Lenka päätyy Teresienstadtin keskitysleirille, jonka taideosastolla taidetta opiskellut tyttö tekee postikortteja ja onnittelukortteja saksalaisille, mutta dokumentoi muiden kanssa myös salaa keskitysleirin käytänteitä. Taiteilijoita rangaistaan ja monet tapetaan suoraan tai lähetetään Auschwitziin. New Yorkissa Josefista tulee isänsä jalanjäljissä menestyvä synnytyslääkäri, joka uskoo Lenkan kuolleen sodan aikana. Josef menee kyllä naimisiin Amalian kanssa ja saa tämän kanssa lapsen, mutta suhde on ystävyyttä, ei oikeaa rakkautta. Ensirakkaus Lenkaan kestää polttavana läpi vuosikymmenten.
 
Josef ja Lenka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin, ja se oli sydäntäsärkevää kuunneltavaa se. Erityisesti pidin Josefin osuuksista. Kumpikin muistelee kaihoisasti ihanaa Prahaa, jossa elämä oli onnellista ja heidän tulevaisuutensa näytti valoisalta. Ensirakkauden muisto elää kauniina ja sen voimalla he jaksavat elää ja sopeutua. Myöhemmin myös Lenka päätyy Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin, jossa vuosikymmeniä myöhemmin kaksi tuntematonta vanhusta tunnistaa toisensa yhdellä silmäyksellä. Kohtalo antaa rakastavaisille toisen mahdollisuuden. 

____________________________________________________________


Las horas de terciopelo **** / alkuteos The Velvet Hours 2016
Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín



Those hours were like velvet to me. Stories spun of silken thread,
her own light and darkness, unabashedly drawn.

Richman sai idean romaaniinsa Las horas de terciopelo / Samettiset tunnit lehtijutusta, joka kertoi Pariisista löytyneestä toisen maailmansodan aikana hylätystä huoneistosta, joka oli upea kuin Prinsessa Ruususen koti. Huoneisto oli kuulunut Marthe De Florianille, joka oli aikanaan tunnettu näyttelijätär ja italialaisen taiteilijan Giovanni Boldinin muusa. Huoneistosta löytynyt Marthen muotokuva on ajoitettu vuoteen 1898.

Marthe syntyi ja kasvoi Pariisin köyhillä ja pimeillä kujilla. Tulevaisuus ei paljon luvannut, mutta tytöllä oli valttinaan satumainen sensuelli kauneus ja hänestä tuli lähes kymmeneksi vuodeksi varakkaan, naimisissa olevan Charlesin rakastajatar. Hän oli miehen elättämä demimonde / kurtisaani / puolimaailman nainen 1800-luvun lopun Pariisissa, kuten tuhannet kaltaisensa. Albert Edelfeltilläkin oli Virginiensä! Marthe eli Charlesille ja keräsi kiinalaista taidetta ja antiikkia miehen rahoilla.

Hyvin nuorena Marthe oli synnyttänyt aviottoman pojan, mutta antanut lapsen kasvatiksi. Aikuisena poika ei ole halunnut olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, mutta juutalaisen vaimonsa kuoltua hän lähettää kirjailijan urasta haaveilevan 19-vuotiaan tyttärensä Solangen tuntemattomana pysyneen isoäidin luokse. Isoäiti kertoo jokaviikkoisissa tapaamisissa elämäntarinansa pojantyttärelleen, joka kirjaa sen ylös. Eletään jo toista maailmansotaa ja vanheneva Marthe sairastuu ja kuolee. Natsimiehitys uhkaa juutalaisia, ja Solangen on jätettävä isoäitinsä kaunis huoneisto ja paettava Yhdysvaltoihin. Aivan kaikki jää huoneistossa ennalleen, Marthen upeaa muotokuvaa myöten.

Solangen aarteita ovat äidiltä perityt juutalaiset kirjat, joiden joukossa on satumaisen arvokas kuvitettu barcelonalainen haggada 1300-luvulta. Sen rahallinen arvo selviää Solangelle juutalaisesta kirjakaupasta, jossa hän viettää aikaa ja jonka poikaan Alexiin rakastuu. Haggadan myynnistä saaduilla rahoilla Solange, Alex ja tämän isä pääsevät pois maasta.

Alyson Richman luo kekseliäästi mielikuvituksellaan lehtijutun perusteella tarinan ja nämä kaksi naista, hyvin epäsovinnaisen isoäidin ja nuoren pojantyttären, jotka yli vuoden kestävissä tapaamisissaan oppivat rakastamaan toisiaan. Tarinana The Velvet Hours on paikoin hyvin chicklitmäinen ja eroottinenkin, sillä Marthe suhtautui vakavasti demimonden ja kurtisaanin osaansa. Mutta onhan tässä mielikuvituksellinen juonenkehittely!

Olen lukenut Richmanin Pinochetin Chilestä kertovan romaanin Pohjoinen tango.

23. heinäkuuta 2022

María Oruña - Un lugar a donde ir, Valentina Redondo #2


#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Olga ja Oili. Onnittelut.
Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 
Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Un lugar a donde ir / Paikka jonne mennä on María Oruñan Valentina Redondo -sarjan kakkososa. Tapahtumien keskiössä on edelleen Suances, pieni 9000 asukkaan kalastajakylä lähellä Santanderia. On kulunut jo kuukausia siitä, kun kylässä tapahtui useita, asukkaita ravistelevia murhia. Nyt kaikki näyttää jälleen rauhalliselta ja idylliseltä, ja Oliverin ja Valentinan yhteiselo on asettunut uomiinsa. Mutta sitten keskiaikaiseksi prinsessaksi puetun kauniin nuoren naisen ruumis löytyy kumpuilevalta nurmikolta La Mota de Trespalaciosin keskeltä. Kyseinen kohouma on keskiaikaisen linnoituksen jäänne, joka on jäänyt puristuksiin modernin asuinalueen keskelle.



Tärkeällä sijalla dekkarissa on speleologia, joka tutkii poikkitieteellisesti maapallon sisäosia ja luolia, yhdistäen tutkimuksessa mm. biologiaa, geologiaa, arkeologiaa ja historiaa. Cantabrian arkeologiset rikkaudet saavat myös paljon tilaa ja lukija saa tutustua Altamiraan ja sen luolamaalauksiin sekä myös Puente Viesgon luoliin, joiden merkittävyydestä edes monet paikalliset eivät ole tietoisia. Kaikki tämä oli minulle uutta ja kiinnostavaa, muuten teksti oli melko lennokasta ja korkealentoista sisältäen paljon päähenkilöiden aatteellista pohdintaa. 

Keskiössä on kansainvälinen neljän miehen ja yhden naisen muodostama speleologiasta, luolista ja ilmastonmuutoksesta huumautunut joukko, joka matkaa ympäri maailmaa luolien ja luolamaalausten perässä ja etsii extreme-kokemuksia. Huimapäiset miehet ovat arkeologeja ja geologeja, nainen keskiajan tutkija. Yksi miehistä menehtyi pari vuotta sitten Meksikon luolissa, mikä on järkyttänyt muita. Oliko se puhdas onnettomuus? Nyt ryhmä osallistuu Suancesissa yli tuhannen osanottajan kansainväliseen speleologiakongressiin, jonka aikana keskiaikainen murhattu prinsessa löytyy. Kauniisti kumpareelle asetetulla naisella on kädessään vuosisatoja vanha metalliraha. Pian ilmaantuu lisää uhreja, joilla ei tunnu olevan muuta yhteistä kuin jokaiselta löytynyt vanha kolikko - sarjamurhaajan allekirjoitus. 

Valentinan ja Oliverin vieraana on Oliverin lapsuudenystävä, muusikko Michael Blake, joka yrittää auttaa ystäväänsä kadonneen veljen löytämisessä. Yllättäen paikalle tupsahtaa myös Oliverin ex-morsian Anna, joka on kaunis kuin valokuvamalli - ja saa Valentinan tuntemaan hirveää mustasukkaisuutta. Annalla on Oliverille ikäviä paljastuksia, jotka saavat miehen raivon valtaan. Guillermon Poste restante -osoite johtaa Nepaliin. Mitä ihmettä veli siellä tekee?

Kuten mainitsin, aihe oli minulle outo ja haasteellinen, teksti korkealentoista. Oruñan juonenkehittely on kyllä aukotonta, mutta en oikein jaksanut keskittyä speleologiaan hurahtaneiden mielen syövereihin enkä ekoterrorismiin. Tapahtumien monimutkainen kulku ja syyllisen motiivit selviävät herättäen kysymyksen, voiko edes lähimpiä ihmisiä oikeasti tuntea. Kaksi vuotta kadoksissa ollut, huonossa kunnossa oleva Guillermo-veli saadaan kotiin ja hänellä on edessä pitkä toipumistie.

Tässä osassa lukija vaihtui, mutta oli edelleen hyvä. Parasta oli se, että opin uutta minulle täysin oudoista asioista ja heräsi kiinnostus matkustaa Cantabriaan. Lukijalle, joka on kiinnostuneempi geologiasta, dekkari antaa varmasti enemmän. Sarjan ensimmäisen osan Puerto escondidon postaus löytyy täältä. Tästä löysin vain ranskannoksen / Amazon.

María Oruña - Un lugar a donde ir
Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija David Robles
_____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino
* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

18. heinäkuuta 2022

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1


#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat. Tänään nimipäiväänsä viettää Riikka. Onnittelut!
Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 
Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.
Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Asianajaja ja toimittaja María Oruñan (s. 1976) dekkarit ovat hyvin suosittuja Espanjassa. Puerto escondido -sarjan avaa samanniminen dekkari, suomeksi ehkä piilopaikka tai turvasatama. Sarjassa rikoksia ratkoo Guardia Civilin luutnantti Valentina Redondo, joka on kolmikymppinen ja sinkku. Valentinalla on pakko-oireinen häiriö: hän siivoaa vimmaisesti ja haluaa pitää maailman järjestyksessä ja ottaa rikolliset kiinni. Naisen toinen silmä on vihreä, toinen melkein musta ja samea, mikä johtuu traagisesta teini-iän tapahtumasta kuten pakko-oireetkin. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Espanjassa sijaitsevaan Cantabriaan ja tämä ykkösosa tapahtuu kahdessa aikatasossa: nykyajassa sekä Espanjan sisällissodan aikana ja vuosina sen jälkeen.

Lontoossa kasvanut englantilais-espanjalainen Oliver Gordon remontoi Suancesin pienessä kalastajakylässä (noin 30 km Santanderista) äidiltään perimäänsä Villa Marinaa. Tarkoitus on muuttaa ränsistynyt huvila hotelliksi ja vuokrata sitä turisteille. Itse hän asuu huvilan alueella sijaitsevassa pienessä talossa. Oliver on uuden edessä: kihlattu Anna on jättänyt ja lähtenyt Intiaan, äiti Lucia kuollut hiljattain rattijuopon yliajamana, Irakin sodassa traumatisoitunut veli Guillermo on maailmalla teillä tietymättömillä ja skotlantilaissyntyinen isä Arthur viihtyy Skotlannissa.

Remonttimiehet löytävät Villa Marinan kellarista pienen vauvan jäännökset, jotka ovat ilmeisesti Espanjan sisällissodan ajoilta. Oliverin harmiksi uudistustyöt huvilassa keskeytyvät ja Guardia Civil & Valentina Redondo alkavat tutkia tapausta. Vauvan kapaloista löytyy peukalon pituinen jaderiipus, joka esittää azteekkien sateen ja hyvän onnen jumalaa.

Lisää iäkkäitä uhreja tulee: satamasta löytyy hukkuneena kalastaja Pedro Salazar, jolta löytyy tiiviissä muovitaskuissa Villa Marinan 'pienestä enkelistä’ kertovia lehtileikkeitä sekä myös runsaasti Oliverista kerättyjä tietoja. Köyhä Salazar oli myös avustanut isoilla summilla työttömiä lapsiaan. Kiristikö hän jotakuta? Toinen uusi kuolemantapaus vie tunnetun 72-vuotiaan lääkärin, joka myrkytettiin. Kolmas murhayritys jää yritykseksi: sairaalassa oleva vanha dementoitunut mies yritetään kuristaa ja kunnianarvoisa Señora Ongaio tekee itsemurhan.

Oliverin ympärille tuntuu siis kerääntyvän paljon väkivallantekoja. Hän saa myös hämmästyttäviä tietoja perheestään, sillä selviää mm. kuka hänen tuntemattomaksi jäänyt isoäitinsä oli. On selvää, että kaikilla näillä vanhemmilla ihmisillä on ollut yhteyksiä toisiinsa vuosikymmeniä. Espanjan sisällissodan ajoilta lähtien seurataan menneisyyden tarinalinjassa köyhän Hannan elämää. Francon pommituksissa 10-vuotiaan Hannan äiti ja pikkuveli kuolivat. Elämä oli äärettömän köyhää ja näköalatonta. Nuorena Hanna rakastui köyhään kalastajaan Luisiin, mutta halusi päästä rikkaisiin naimisiin ja saada paremmat eväät elämälleen. Hannalle tapahtui paljon traagisia ja rankkoja asioita.

Oruña kutoo taitavasti sekä menneet että nykyajan tapahtumat ja ihmiskohtalot toisiinsa. Murhien vyyhti tietysti selviää ja Oliver ja Valentina ystävystyvät. Dekkarin lopussa nämä kaksi yksinäistä muuttavat yhteen Villa Marinan pieneen taloon - he löytävät toisistaan turvapaikan. Dekkari oli nautinnollista kuunneltavaa, sillä äänikirjan lukija oli erinomainen. Pidin myös Espanjan lähihistoriasta, jota ovat leimanneet tähän päivään asti sisällissodan ja Francon ajan traumat. Olen kuunnellut sarjaa enemmänkin ja ensimmäisestä osasta tutut henkilöt ilmaantuvat taas tarinaan. Näitä henkilöitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ruotsalaisen Anna Ihrénin Smögenin murhat -sarjassa. Viihdyttävää ja jännittävää kesäistä kuunneltavaa ehdottomasti. Tämä on käännetty ranskaksi / Amazon  ja saksaksi / Goodreads.

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1
Planeta audio 2018
Äänikirjan lukija Elena Ruíz de Velasco
____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino
* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)


Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

18. toukokuuta 2022

T. J. Klune - La casa en el mar más azul


Kuuntelin helmikuussa T. J. Klunen uusimman fantasian Under the Whispering Door. Uppoutumista siihen haittasi lukijan ärsyttävä ääni. Päätin epäröinneistäni huolimatta kuunnella hänen bestsellerinsä Talo taivaansinisellä merellä / La casa en el mar más azul - ja tässä espanjankielinen lukija olikin erinomainen.

Linus Baker on Maagisten nuorten huolenpito-osaston ohjekirjan pykäliä tiukasti noudattava nelikymppinen sosiaalityöntekijä. Hän pukeutuu nuhruiseen pukuun ja on lihavahko, mikä hävettää häntä kovin. Linus asuu yksin kissansa Calliopen kanssa, ystäviä ei juuri ole ja kotikaupungissa sataa aina. Hän viettää yksitoikkoista ja ankeaa elämää siis. Linuksen työnä on valvoa orpokotien toimintaa, raportoida virastolle tarkoin ongelmista ja näyttää toiminnalle vihreää valoa tai sulkea ne.

Eräänä päivänä Linus saa hyvin salaisen toimeksiannon: hänen on lähdettävä kuukaudeksi kaukaisella Marsyasin saarella sijaitsevaan orpokotiin, jossa asuu kuusi maagista lasta ja nuorta. He ovat niin eriskummallisia ja oletettavasti vaarallisiakin, että heidät on päätetty pitää erossa muusta yhteiskunnasta. Linus ottaa kissansa mukaan ja ajaa saarelle, jossa hän tapaa mm. äärimmäisen älykkään kuusivuotiaan antikristus Lucyn, kaksisataavuotiaan pullean puutarhatonttu Talian, Pomeraniaksi säikähtäessään muuttuvan Salin, puutarhurointia rakastavan metsänhenki Pheen ja orpokotia johtavan hurmaavan Arthurin. Saarelaiset suhtautuvat hyvin kylmästi ja torjuvasti orpokodin outoihin lapsiin ja kärhämää on tuon tuostakin. Vallitsee isoveli valvoo -mentaliteetti ja jättimäiset katukyltit kehottavat ilmoittamaan kaikesta oudosta.

Klune luo mahtavan upean ja värikkään fantasiamaailman ja haluaa kirjallaan sohia erilaisuuden pelkoamme. Hänen luomansa maagiset hahmot ovat persoonallisuuksia joka ikinen. Ehkä eniten minua ihastutti ja huvitti Lucy, joka varsin usein äityi mahtailemaan kyvyillään ja pelottelemaan Linusta ja muita lapsia maailmanlopun uhkakuvilla. Äänikirjan lukija eläytyi upeasti Linuksen puuskahduksiin! Sympaattinen tyyppi oli myös puutarhatonttu Talia, joka puhui puutarhatonttujen kieltä ja tarjosi Linukselle lohdutusta ja vertaistukea pulleuteen. Ihana tyyppi oli myös puutarhaan hurahtanut Phee, jonka viherpeukalo sai kaikki kasvit kukoistamaan.

Klunen kirjan ollessa kyseessä mukana on myös queer-rakkautta: Linuksesta ja Arthurista tulee rakastavaiset. Nössö Linus rohkaistuu kirjan kuluessa kyseenalaistamaan viraston toimintaa eikä katso enää hyvällä sen päätöksiä. On itse asiassa älytöntä kutsua Marsyasin saaren orpokotia orpokodiksi. Orpokoti on lapsille väliaikainen paikka, josta lapset adoptoidaan perheisiin - mutta kukaan ei adoptoi ikinä näitä omituisia lapsia. Linus ja Arthur rakastavat näitä lapsia ja heidän on löydettävä lasten tulevaisuudelle kestävä ja onnellinen ratkaisu - ja sen he tekevät.

Olihan tämä maaginen kirja, joka piti otteessaan, täynnä värikkäitä hahmoja ja tunteisiin meneviä kohtauksia. Yksinäinen Linus koki rakkautta ja hyväksyntää ensimmäisen kerran elämässään ja lapset osoittautuivat lapsiksi omituisesta ulkonäöstään ja ihmeellisistä kyvyistään huolimatta. Ei voi kuin ihailla Klunen mielikuvitusta ja tarinankerronnan lahjaa!

Kirjaa on luettu mm. näissä blogeissa:  Kasoittain kirjoja,  Kirsin kirjanurkka &  Yöpöydän kirjat

T. J. Klune - La casa en el mar más azul
Alkuteos The House in the Cerulean Sea 2020 / Talo taivaansinisellä merellä, Otava 2021
Planeta audio 2022
Äänikirjn lukija Marc Gómez
____________________

Lumoava fantasia oman paikkansa löytämisestä sekä ennakkoluuloista ja niiden murenemisesta Orpokodissa asustaa kuusi maagista lasta: maahinen, metsänhenki, traakki, tunnistamaton vihreä otus, ihmissylikoira ja Antikristus. Linuksen tehtävä on selkeä: hänen on arvioitava, voivatko lapsoset saada aikaan maailmanlopun.

11. maaliskuuta 2022

Mielenterveydestä x 3: Elina Jokinen, Ángel Martín & Meg Mason

 
Niputin tähän postaukseen kolme kirjaa, 
joista jokainen käsittelee mielenterveyttä jollain tavalla.

Elina Jokinen - Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi ***
Tuuma-Kustannus 2020
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo

Aion kertoa teille siitä, kuinka minusta tuli yksi niistä, joilla naksahti. Tietenkään sen ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta kyllä se vain oli: minä tulin hulluksi — en sosiaalisena mielikuvana, en diskursiivisena käytänteenä, vaan sanan konkreettisimmassa, kouriintuntuvimmassa merkityksessä. Siinä, jossa oma sisimpämme muuttuu tuntemattomaksi ja hallitsemattomaksi. Niin voi käydä kenelle tahansa. 

Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut, Elina Jokisen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kertoo Julmalan suvun kolmen sukupolven naisten elämästä Pohjanmaalla lestadiolaisuuden vaikutuspiirissä ja heidän hauraasta mielenterveydestään. Stella Kristantytär Julmala on uupunut yliopistontutkija, joka on sisäistänyt lestadiolaisen suurperheen ihanteen. Lapsi on Jumalan lahja ja Stellan on saatava vielä ainakin neljäs lapsi aviomiehen vastustuksesta huolimatta. Stellan äiti Krista Maariantytär Julmala oli katsellut juopon lestadiolaissaarnaajaisänsä meinikiä riittämiin, ryhtyi feministiksi ja lähti maailmalle ja politiikkaan. Kristan äiti Maaria Julmala, Karjalan evakko, ei päässyt mihinkään karkuun alkoholistisesti juovaa miestään, vaan hänen oli alistuttava yhteisön hurskaana pitämän miehen mielivallan alle.

Teos tuntui aluksi haastavalle ja vähän sekavalle, sillä oli vaikea hahmottaa kuka on kuka. Kirjan loppupuolen tykitys lestadiolaissaarnaaja Armas Julmalasta, sodanaikaisesta tappajasta, oli vakuuttavaa ja  hurjaa kuunneltavaa. Julmalan suvun naiset kokevat kukin elämässään traumoja, joiden vaikutukset heijastuvat sukupolvesta toiseen: on evakkoutta, alkoholismia, masennusta, alistumista miehen valtaan, keskenmenoja ja oman mielenterveyden rakoilua; unelmat murenevat raa’an todellisuuden aallokoissa.

Romaani kertoo hulluudesta, lestadiolaisuudesta, feminismistä ja perheiden vaietuista salaisuuksista, kaikkien perheiden. Siinä on tilaa myös myyrille ja oraville, kuten kaikissa puutarhoissa ja elämässä aina. Elina Jokinen on kirjallisuuden tohtori ja kirjoittamisen monialainen ammattilainen, joka haluaa omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä suhtautumaan kriittisesti heitä muka sitoviin normeihin. 


____________________________________________________________

Ángel Martín - Por si las voces vuelven ****
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Ángel Martín

Ángel Martín (s. 1977, Barcelona) on tunnettu näyttelijä, tv-kasvo ja julkkis Espanjassa. Tässä autofiktiivisessa teoksessaan Siltä varalta, että äänet palaavat Martín kertoo, mitä tapahtui kun hän tuli hulluksi eli sairastui psykoosiin vuonna 2017. Martín lukee itse äänikirjan ja itkee sen lopussa. Kokemus on ollut rankka, mutta hän kertoo myös hirtehistisesti ja huumorilla kokemastaan. Hän sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan siltä varalta, että äänet palaavat ja murtaakseen mielenterveysasioihin liittyviä tabuja, mutta uskoo teoksesta olevan apua kaikille, jotka itse tai joiden läheiset ovat kokeneet vastaavaa.

Martínin kirjaa kuunnellessa voi sukeltaa psykoottisen ihmisen mieleen, ja se oli hurjaa se. Hän kuuli ääniä ja näki kaikkialla joko hyviä tai pahoja merkkejä. Martín sai aikaan kohun twiittailemalla Twitter-tilillään aivan sekopäisiä ja käytti yhtä määrättyä hashtagia kaikissa tuon ajan postauksissaan. Naisystävä ja veli saivat hänet sairaalaan, jossa hänet sidottiin aluksi pakkopaitaan, jottei olisi ollut vaaraksi itselleen.
 
Martínin kirjaa kuunnellessa tuli mieleeni myös Juha Hurmeen omista kokemuksistaan kirjoittama teos Hullu. Ihmisen mieli on herkkä eikä kukaan voi olla turvassa mahdolliselta mielen särkymiseltä. Onnekseen (ja onneksemme) sekä Hurme että Martín selvisivät kokemastaan.

____________________________________________________________

Meg Mason - Sorrow and Bliss ***
Harper Audio 2021
Äänikirjan lukija Emilia Fox

Uusiseelantilaisen Meg Masonin teos Sorrow and Bliss (Murhe ja autuus, Otava 2022) kertoo nelikymppisestä Marthasta, jonka elämä on pahassa kriisissä - joskin pahoja kriisejä on riittänyt jo teini-iästä lähtien. Marthaa vaivaa joku diagnosoimaton mielenterveyden häiriö, joka saa hänet puhumaan töykeästi ja julmasti lähimmilleen. Takana on terapioita ja lääkityksiä, mutta apua ei vain ole tullut. Nyt kiltti aviomies Patrick on saanut tarpeekseen ja muuttanut pois yhteisestä Oxfordin kodista. Marthan on myös muutettava pois, koska se on miehen työsuhdeasunto eikä hänellä ole muuta paikkaa kuin lapsuudenkoti.

Martha ei pidä alkoholistisesti juovasta äidistään, joka tekee omituista kierrätystaidetta. Isä on runoilija, joka on julkaissut vain yhden nuoruudenteoksen. Takaumista selviää, että boheemi ja köyhähkö perhe on elänyt rivitalossa Lontoon lähiössä. Marthan lapsuusaikaa helpotti jämpti ja säntillinen sisko Ingrid, joka nyt on menestyvä ja kiireinen perheenäiti, eikä ehdi paneutua Marthan ongelmiin. Mieheensä Patrickiin Martha oli tutustunut jo lapsena perheen viettäessä joulua varakkaan Winsome-tädin luona hienostuneessa Belgravian kaupunginosassa Lontoossa. Sisäoppilaitoksessa opiskeleva tädin poika toi näet Patrickin jouluksi kotiinsa, koska tämän Hongkongissa töissä oleva isä oli unohtanut poikansa tyystin. Patrickista tuli joulujen vakiovieras. Siitä se rakkaus sitten lähti.

Kirja oli pirteä ja hauska, vaikka mielenterveydestä ja vaikeista asioista kertoikin. Marthan elämä alkaa selkiytyä, kun hän vihdoin uskaltaa panna äitinsä tilille tämän juomisesta. Äiti raitistuu, sillä syy juomiseen on ollut Marthan teini-iässä saama mielenterveysdiagnoosi, jonka äiti on salannut. Äiti luuli tekevänsä hyvän teon estämällä tyttären saamasta psyykkisesti sairaan leimaa. Kun Martha vihdoin saa oikean diagnoosin, hän alkaa ymmärtää itseään paremmin. Ehkä tarinan opetus on se, että mielenterveysasioista pitäisi voida puhua avoimemmin eikä pitää niitä tabuina. Tieto lisää tuskaa, mutta myös itseymmärrystä. Kirjailija sanoo, että Marthan diagnoosi x on sepitteellinen eikä vastaa sellaisenaan mitään psyykkisen sairauden diagnoosia.

Kirjaluotsin näkemys.

14. tammikuuta 2022

Paloma Sánchez-Garnica - La sospecha de Sofía


Paloma Sánchez-Garnica sijoittui toiseksi Premio Planeta -kirjallisuuskisassa 2021 teoksellaan Últimos días en Berlín. Koska pidin siitä kovasti, kuuntelin äänikirjana myös hänen aikaisemman teoksensa La sospecha de Sofía (Sofían epäilyt). Romaanin juoni on mielikuvituksellinen ja monimutkainen, silti uskottava, ja aikajänne tässäkin pitkä. Tarina alkaa Euroopan hullusta vuodesta 1968 Madridissa, Berliinissä ja Pariisissa, jossa opiskelijamellakat lamauttivat yhteiskunnan.

Kotiäiti Sofía ja asianajajamiehensä Daniel elävät rauhallista arkea tyttärineen Madridissa, kunnes Daniel saa nimettömän kirjeen, joka väittää ettei hänen äitinsä Sagrario ole hänen biologinen äitinsä. Danielin tulisi käyttää kirjeessä mukana olevat junaliput Pariisiin saadakseen selville totuuden. Vaimonsa ihmetellessä Daniel matkustaa vielä samana iltana Pariisiin, jossa katoaa jäljettömiin.  

Sánchez punoo tarinansa taitavasti ja kontrastisesti Francon diktatuurin, DDR:n ja Neuvostoliiton ympärille. Pariisissa Daniel tapaa kaksoisolentonsa Klausin, joka onkin kuin onkin hänen identtinen kaksoisveljensä. Vastasyntyneet veljekset joutuivat eroon toisistaan, kun tasavaltalaisen perheen piti kiireellä paeta Francon terroria 1939. Vanhemmat ja Klaus päätyivät Berliiniin, jossa syntyi vielä pikkusisko Bettina. Tämä yritti ensimmäisen kerran loikata muurin yli 17-vuotiaana, mutta epäonnistui. 

Stasin lonkerot ja verkostot ulottuvat kaikkialle. Stasi on kiristänyt Klausin agentikseen uhkailemalla pikkusiskoa eikä tällä ole muuta mahdollisuutta kuin pettää veljensä kylmästi. Daniel pidätetään ja hän joutuu vuosiksi Stasin vankityrmään Klausin varastaessa veljensä identiteetin Madridissa. Hän asettautuu elämään veljensä vaimon puolisona ja tämän tytärten isänä. Hän rakastuu pieneen Beatriceen, joka on samanikäinen kuin hänen oma kuollut tyttärensä.

Madridissa Danielin perheen asianajotoimistosta tulee kuudeksi vuodeksi KGB:n peiteoperaatioiden keskus, jota johtaa venäläinen naisagentti. Klaus ei tietenkään voi hoitaa asianajotehtäviä ilman koulutusta ja hän keskittyykin yrityksiin saada sisko Bettina pois DDR:stä. Sofían kannalta valepuoliso on hyvä juttu, sillä tämä (päinvastoin kuin oikea) kannustaa naista jatkamaan fysiikan opintojaan ja Sofíasta tuleekin maailmankuulu DNA-tutkija. On monia pieniä asioita, joita Sofía ihmettelee miehensä muuttuneessa käytöksessä, mutta seksielämä sujuu entistä paremmin ja mies näyttää välittävän enemmän lapsista. 

Madridin peiteoperaatio paljastuu kuuden vuoden kuluttua, Klausista tulee Stasille hyödytön ja hänen kohtalokseen tulee eliminointi. Paljon asioita pengottuaan totuus selviää vihdoin Sofíalle, mutta vasta 17 vuoden kuluttua Daniel vapautuu ja pääsee kotiin Madridiin. Perhe-elämä aikuistuneiden tytärten ja  itsenäistyneen Sofían kanssa ei ota sujuakseen; Klausin haamu on pariskunnan välissä, olihan Sofía rakastanut kuuden vuoden ajan Danielin veljeä. Elämänsä umpikujassa Daniel päättää käyttää isänsä Francon diktatuurin aikana vehkeilyillä kerämää omaisuutta saadakseen ihmisiä pois DDR:stä ja vapauttaakin sieltä satakunta ihmistä. Muurin murruttua hän tapaa Berliinissä kuolevan äitinsä ja siskonsa Bettinan, jonka kohtalo Stasin kynsissä on ollut hyytävä. 

La sospecha de Sofía oli koukuttava lukuromaani jakautuneesta, kylmän sodan Euroopasta, jossa vastakkaiset poliittiset ideologiat tekivät ihmisten elämän helvetiksi. Francon diktatuuri polki vasemmistolaisia ja naisia, DDR ja Neuvostliitto pitivät kansalaisena köyhinä ja veivät heiltä vapauden. Oli hurjaa lukea, miten juonikkaasti Stasin ja KGB:n verkostot levittäytyivät ja kiristyivät uhriensa ympärille. Sánchezin kerronta on upeaa ja eläytyvää; tarinassa riittää trillerimäisiä käänteitä ja traagisia ihmiskohtaloita. Todella elämyksellinen kuunneltava ja kaunis rakkaustarina.

Bloggaukseni Sánchezin teoksesta Últimos días en Berlín.

Paloma Sánchez-Garnica - La sospecha de Sofía
Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija Candela Rojas

4. tammikuuta 2022

Paloma Sánchez-Garnica - Últimos días en Berlín


Paloma Sánchez-Garnican (s. 1962) muhkea lukuromaani Últimos días en Berlín (Viimeiset Berliinin päivät) oli toinen Premio Planeta -ehdokkaista vuonna 2021; se tuli toiseksi ja voitti 200.000 euroa. Romaanin aikajänne on pitkä ja juoni historiallisessa kontekstissa taitavasti punottu. Romaanin tapahtumat ja henkilöt liikkuvat vallankumouksen Pietarista 1917 nousevan natsismin Berliiniin 1933 ja siellä sodan päättymiseen asti. Sánchez piirtää vaikuttavan ja hurjan kuvan siitä, mitä Hitler ja Stalin aiheuttivat ihmisille älyttömillä ideologioillaan ja terrorillaan. 

Päähenkilö on espanjalaisvenäläinen Yuri Santacruz, joka syntyy Pietarissa noin 1910. Hänen isänsä Miguel oli töissä Espanjan Venäjän suurlähetystössä ja rakastui venäläiseen Veronicaan. Syntyi neljä lasta, joista Yuri oli vanhin. Ennen vallankumousta elämä oli hyvää ja perheellä kaunis koti, mutta vallankumous muutti kaiken: tuli anarkia, nälkä ja puute polttopuista. 1921 Pietarissa riehui lisäksi lavantauti ja nälkiintynyt vastasyntynyt Sascha sairastui vakavasti. Oli päästävä maasta pois, mutta passeja oli vaikea saada. Vihdoin oltiin asemalla, mutta äiti Veronicaa ei päästettykään lähtemään; myös yksi pojista, Kolja, hukkui aseman väentungokseen. Traumatisoituneet isä, Yuri ja sisko yrittävät rakentaa elämäänsä Berliinissä.

1933 Hitleristä tulee valtakunnankansleri ja nuori Yuri päätyy töihin Espanjan suurlähetystöön Berliinissä, asuntona on rouva Metzgerin vaatimaton ullakkohuone. Vuosikaudet Yuri yrittää selvittää äitinsä ja veljensä kohtaloita Venäjällä. Samaan taloon muuttaa korkea natsiupseeri, jonka kauniin vaimon Claudian ja Yurin välille kehkeytyy epätoivoinen ja kiihkeä romanssi, joka on tietysti hengenvaarallinen molemmille. Claudia on kiihkeä natsiaatteen kannattaja, kuten niin monet muutkin naapuruston asukkaista. Mitään pysyvää ei naimisissa olevan natsivaimon ja ei-natsin rakkaussuhteesta voi tulla. Tiet eroavat, mutta intohimo ja rakkaus säilyvät.

Yuri alkaa seurustella rouva Metzgerin lääkärityttären Kristan kanssa, on jo kosinutkin tätä. Mutta lähtiessään Venäjälle etsimään johtolankoja äidistään ja veljestään Yuri vangitaan ja hän joutuu vuosiksi Siperiaan Stalinin vankileirille. Tällä välin romahtavassa Berliinissä nämä kaksi samaa miestä rakastavaa naista, Claudia ja Krista, ystävystyvät ja tukevat toisiaan kokemissaan sodan kauhuissa. 

Últimos días en Berlín on komea, taidokas ja koskettava lukuromaani ihmisistä historian pelinappuloina. Se on myös kaunis rakkaustarina kolmiodraamasta, jossa samaa miestä rakastavat naiset ystävystyvät, sillä muuta vaihtoehtoa heillä ei ole selvitä natsien ja venäläisten naisiin kohdistamista julmuuksista ja raiskauksista. Ajankuva on hieno ja eläytyvä, natsiaatteen kiihkeys, ilmiannot ja vehkeilyt tulevat iholle. Omaan makuuni kirjan loppu oli turhan makea, mutta silti tämä oli erinomainen ja imussaan pitävä lukuromaani. Espanjalainen äänikirjatoteutus oli myös hyvä ja Neus Sendra selkeä-ääninen lukija. Lämmin suositus espanjaksi lukeville.

Paloma Sánchez-Garnica - Últimos días en Berlín
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Neus Sendra
______________________

Sánchez puhuu kirjastaan lyhyesti Youtubessa.


2. tammikuuta 2022

Carmen Mola - La Bestia


Espanjalaiselta Carmen Molalta on suomennettu dekkarit Verimorsian & Purppuraverkko, joita en ole lukenut. Molan hyvin synkkä ja goottinen trilleri La Bestia (Peto) voitti vuoden 2021 arvostetun Premio Planeta -palkinnon - miljoona euroa! Samalla paljastui, että feminiinisen pseudonyymin taakse kätkeytyy kolme herraa: kirjailijat Antonio Mercero, Agustín Martínez ja Jorge Díaz. Premio Planeta -tittelistä kilpaili kaikkiaan 654 teosta. Toisena finalistina oli Paloma Sánchez-Garnican teos Últimos días en Berlín, jonka palkintosumma oli 200.000 euroa.

La Bestiassa eletään vuotta 1834 ja tapahtumapaikkana on Madrid. Kaupunkia piinaa kuolemaa kylvävä koleraepidemia, jota valtaapitävät, kirkkoa myöten, pitävät slummeissa elävien köyhien ja kurjien syynä. Madridin muurit on tiukasti suljettu ja slummialueita tuhotaan polttamalla. Kirjan alkukuva on groteski ja raju: kaikenlaisten haisevien jätteiden keskellä kulkukoirat kaluavat nuorten tyttöjen ruumiiden osia, päitä, käsiä ja jalkoja ja ympäriltä kuuluu huutoja peto, peto, sillä yleisesti uskotaan, että kyseessä on Jumalan rangaistus ja asialla on peto, La Bestia.

Tuona vuonna Espanjassa on käynnissä karlistisota, joka lisää yhteiskunnan sekasortoa. Karlistit ajoivat absoluuttisen monarkian ja kirkon asemaa, liberaalit taas kannattivat demokratiaa ja valtion ja kirkon eroa. 1800-luvun alun Madrid on synkkä ja taikauskoinen, kuin kaupunki keskiajalta. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on valtava. Kaksi keskushenkilöä ovat purettavan talon vallanneet sisarukset: teini-ikäinen, punatukkainen ja kaunis Lucía ja hänen pikkusiskonsa Clara. Äiti Candida elätti tyttäriään pesemällä koleraan kuolleiden vaatteita, mutta sairastui itsekin ja kuoli. Nyt Lucía yrittää elättää kaksikkoa varastelemalla kuolleiden taloja.

Upeassa huvilassa elävä ylhäisönainen Ana Castelar harrastaa hyväntekeväisyyttä ja auttaa kolerasairaalassa. Ana on myös tunnettu rakastajistaan, jotka vaihtuvat alinomaa. Anan uusi suhde lehtimies Diegon kanssa muuttuu rakkaudeksi, mutta kylmä Ana uhraa miehen ja rakkauden aatteensa takia. Diegon ystävä, silmäpuoli entinen poliisi Donoso selvittää kuolemantapauksia ja sitä, minkä kaamean jäljillä Diego oli. Nuorten tyttöjen silvotut ruumiit eivät ole minkään pedon tekosia, sillä ruumiinosista löytyy ihmisen tekemä merkki. Asialla on siis sarjamurhaaja, joka murhaa nuoria tyttöjä.

Kun pikkusisko Clara katoaa, Lucía tekee kaikkensa siskon löytämiseksi ennen kuin on liian myöhäistä. Oma roolinsa romaanissa on kultaisella sormuksella, järkyttävän salaseuran tunnuksella. Otaksun, että La Bestia suomennetaan myös, joten en kerro tapahtumista tämän enempää. Totean vain, että trilleri vei keskiajan pimeyden keskelle, jossa aatteen vuoksi uhrattiin viattomia nuoria tyttöjä murhaamalla heitä keskiaikaisin kidutusvälinein. Vilkaisin Goodreadsissa annettuja tähtiä ja teos näyttää jakavan mielipiteitä. Minäkään en syttynyt, koska pidän enemmän cosy crimesta. La Bestia oli hyvin synkkä, mutta tuon ajan Madridin köyhyys, surkeus, taikausko ja pimeys olivat toki hyvin kuvattuja.

Carmen Mola - La Bestia / Premio Planeta 2021
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Luis Posada
____________________

20. joulukuuta 2021

Håkan Nesser - La noche más oscura, Barbarotti #1


Håkan Nesserin Barbarotti-sarjan ensimmäinen osa La noche más oscura on suomennettu nimellä Sukujuhlat - ja olipa se hieno ja jännittävä! Traagisten tapahtumien ketju saa alkunsa joulun alla Kymlingenin pikkukaupungissa, jonne Hermanssonin perhe kokoontuu viettämään tuplasynttäreitä: isä Karl-Erik täyttää 65 vuotta ja tytär Ebba 40. Karl-Erik ja vaimonsa Rosemary ovat myymässä Kymlingenin taloaan ja aikovat muutta Espanjaan. Mies sitä haluaa, ei Rosemary, joka turvautuukin myöhemmin Andalusiassa turhan usein sikäläiseen viiniin.

Juhliin saapuvat lapset lapsineen. Kirurgi Ebba on naimisissa kiltin marketinjohtaja Leif Grantin kanssa ja heillä on kaksi teini-ikäistä poikaa, Kristoffer 14 vuotta ja Henrik 19. Henrik opiskelee Uppsalassa, muu perhe asuu Sundsvallissa. Tukholmassa asuvan Kristinan mies on menestyvä liikemies Jakob ja heillä on pieni poika Kevin. Juhliin saapuu myös perheen musta lammas Robert, joka ei ole pitänyt perheeseensä mitään yhteyttä kymmeneen vuoteen. Lööppejä nostattanut viimeisin tempaus oli esiintyä tositeevee-sarjassa Koh Fukin vangit - jota myöhemmin haukuttiin Fucking Islandiksi - ja Robert päätyi tosi nolosti kuvaan runkkaamassa jossain pusikossa kännipäissään.

Synttäreitä juhliessa ja joulua odotellessa yhtenä yönä katoaa Robert ja seuraavana Ebban poika Henrik. Tuntuu oudolta, että samasta suvusta katoaa kaksi jäsentä peräjälkeen. Onko katoamisilla yhteyttä keskenään? Juttua alkaa selvittää Gunnar Barbarotti ja vaikka hän rukoilee Herralta apua, se ei ota selvitäkseen. Seuraavan vuoden elokuussa, Henrikin äiti Ebba romahtaa ja jää kirurgin työstään sairaslomalle päätyen lepokotiin. Kuukausien kuluttua selviää vaivalloisesti, mitä Robertille tapahtui, mutta Henrikin kohtalo on yhä epäselvä.

Siskosten Ebban ja Kristinan välit ovat viileät, mutta siitä huolimatta surusta sekaisin oleva Ebba lähtee Sundsvallista Tukholmaan tapaamaan siskoaan. Tätinsä Kristinan puheille päätyy myös veljeään kaipaava Kristoffer. Henrikin tapaus kummittelee aina vain Barbarottin mielen taka-alalla. Sitä ei vielä ole hyllytetty ja yli vuoden kuluttua seuraa dramaattinen läpimurto.

Nesser kuvaa loistavasti surusta sekaisin olevien vanhempien mielenliikkeitä ja hän asettuu myös aidon tuntuisesti nuoren Kristofferin ajatuksiin, jolle kadoksissa oleva isoveli puhuu. Juoni tuntuu aukottomalta ja tarjoaa hyytäviä ja jännittäviä käänteitä saaden lukijan pidättämään hengitystään. Me tiedämme, että sympaattinen Barbarotti tulee esiintymään vielä monessa dekkarissa. Tässä hän on nelikymppinen eronnut mies, joka asuu teini-ikäisen tyttärensä Saran kanssa. Rakkauselämä on niin ja näin, mutta kollega Eva Backmanin kanssa pääsee sentään lounaalle ja ruotimaan käsillä olevaa tapausta. Aivan loistava dekkari eikä liian väkivaltainen. Espanjankielinen äänikirjatoteutus oli myös huippuluokkaa. Nautinto!

Nesserin dekkarit blogissa

Håkan Nesser - La noche más oscura, Barbarotti #1
Alkuteos Människa utan hund 2006
Suomennettu nimellä Sukujuhlat
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Eduardo Robles
_________________________

Ihmiskuvauksen mestari Håkan Nesser esittelee Barbarotti-sarjan avausosassa sympaattisen rikoskonstaapeli Gunnar Barbarottin. Barbarotti on raikas tuttavuus: kerrankin kunnollinen poliisi, jolla ei ole alkoholiongelmaa eikä taipumusta väkivaltaisuuteen. Vaan on hänelläkin omat kipupisteensä, epäileväinen luonteenlaatu, italialainen isä joka on teillä tietymättömillä ja huolia aiheuttava teinitytär.

29. marraskuuta 2021

Avni Doshi - Azúcar quemado

 
Valehtelisin, jos sanoisin, 
ettei äitini kärsimys ole koskaan tuottanut minulle iloa.

Intialaistaustaisen Avni Doshin esikoisteos Burnt Sugar oli vuonna 2020 Booker-palkintoehdokkaana ja kuuntelin sen espanjankielisen äänikirjaversion Azúcar quemado. Tarina vie Intiaan ja sitä kertoo aikuinen tytär Antara, joka on aina vihannut äitiään Taraa. Varakkaaasta perheestä tuleva äiti oli naitettu vastoin tahtoaan ja hylkäsi raskaana ollessaan miehensä ja päätyi uskonnollisen kultin ashramiin vuosiksi. Hänestä tuli gurun, Baban, rakastajatar eikä häneltä liiennyt minkäänlaista huomiota tai rakkautta ashramissa syntyneelle pienelle tyttärelleen. Iso hurmoshenkinen ashram oli pelottavaa lapselle, josta onneksi huolehti äidin ystävätär. Eletään 80-lukua.

Kun Tara menetti kauneuttaan, Baba korvasi hänet nuoremmalla naisella ja Antara äiteineen päätyi käytännössä kadulle kerjäämään, äidin varakkaasta suvusta huolimatta. He pukeutuivat aina valkoisiin, väri jota Antara vihaa tänäkin päivänä. Isä meni uusiin naimisiin, mutta isän uuteen perheeseen välit ovat viileät. Äidillä oli pitkä suhde kodittomaan taiteilijaan ja pieni Antara pyöri jaloissa. Isä kuitenkin maksoi Antaran koulutuksen kalliissa sisäoppilaitoksessa ja hänestä tuli taiteilija.

Nyt kaikki vastuu hiljalleen dementoituvasta äidistä lankeaa tyttärelle, sillä isä haluaa pysyä erossa entisen vaimonsa asioista. Antara on naimisissa menestyvän, Yhdysvalloista takaisin Puneen palanneen Dilipin kanssa ja dementoituva äiti mutkistaa kovasti heidän suhdettaan ja huoletonta elämäänsä. Äidistä huolehtiminen tuntuu katkeralle, koska Antara tietää äitinsä aina vihanneen häntä. Asiat menevät siihen pisteeseen, että Antaran on otettava äiti kotiinsa asumaan. Aviomies ei kannata ajatusta, koska tietää, miten huono suhde Antaralla on äitiinsä. Seuraa montakin hurjaa episodia ja Antara alkaa pelätä avioliittonsa puolesta. Ratkaisuksi osoittautuu lapsi, joka sitoisi miehen häneen. Tähän mennessä Antara ei ole lämmennyt vauva-ajatuksille, vaan on halunnut keskittyä taiteen tekemiseen. 

Poltettua sokeria vei Intiaan ja outoon kulttuuriin. Intialaisen yläluokan elämä klubeineen oli toista kuin ne Intian kasvot, jotka yleensä näemme mediassa. Oli sydäntäsärkevää, miten pieni tyttö koki hurmoksellisen ashramin ja myöhemmät kerjäläisvuodet. Kohtalon ivaa oli se, että nyt varakkaissa naimisissa ollessaan Antara halusi vaatia äitinsä tilille kaikesta lapsuuden kaltoinkohtelusta, mutta Mr. Alzheimer mitätöi tilien tasaamisen. Kun lapsi syntyy, väsynyt Antara ymmärtää vähän paremmin äitiään. Äiti oli sanonut tyttärelle tietäneensä, että tämä pilaisi hänen elämänsä. Antarasta tuntuu vähän samalta vastasyntyneen mullistaessa hänen huolettoman elämänsä. Rankka ja vähän outo tarina tulehtuneesta äiti-tytärsuhteesta. Äänikirja ei suo samalla tavalla mahdollisuutta paneutua tekstin tyyliin kuin paperikirja. Varmasti kirjalla on ansionsa, mutta minä en oikein lämmennyt.

Avni Doshi - Azúcar quemado
Alkuteos Burnt Sugar 2019
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Agata Roca
_____________________


Avni Doshi (s.1982) syntyi New Jerseyssä, Yhdysvalloissa. Hän opiskeli taidetta Barnard Collegessa New Yorkissa ja myöhemmin historiaa University College Londonissa. Hän palasi Intiaan, vanhempiensa maahan, taiteen kuraattoriksi viideksi vuodeksi, ennen kuin päätti omistautua kokonaan kirjoittamiselle.

19. marraskuuta 2021

Espanjaksi kuunneltua x 3


CLARICE LISPECTORIN ELÄMÄKERTA & 2 x AGATHA CHRISTIE 
Olen tänä vuonna kuunnellut kohtuullisesti äänikirjoja espanjaksi. 
Muuten Clarice Lispector on minulle edelleen korkkaamaton unelma,
mutta Agatha Christie yhä vain tuore ja viihdyttävä.

Laura Freixas - Ladrona de rosas. Biografía de Clarice Lispector ****
Saga Egmont 2010
Äänikirjan lukija Marta Aparicio

Olen kaksi kertaa yrittänyt lukea Clarice Lispectorin 23-vuotiaana julkaiseman esikoisromaanin Lähellä villiä sydäntä (1944). Viime kesänäkin se ja pari muuta olivat lainassa, mutta lukematta ovat edelleen. Kuuntelin jo alkuvuonna espanjalaisen kirjailijan Laura Freixasin kiinnostavan ja eläväisen elämäkerran Lispectorista - Ladrona de rosas / Ruusuvaras, ajatuksena, että se innoittaisi minut kirjailijan pariin. Ei toiminut, mutta elämäkerta oli todella kiinnostava. E-kirjaa ei ollut saatavilla, joten postaus perustuu hatariin muistiinpanoihini.

Hän on yhtä kaunis kuin Marlene Dietrich ja kirjoittaa yhtä hyvin kuin Virginia Woolf, huudahti vaikuttuneena Lispectorin englannin kääntäjä. 

Lispectorin elämäntarina on kyllä huikea. Hän syntyi vuonna 1920 venäjänjuutalaiseen perheeseen pienessä ukrainalaisessa kylässä, josta hänen vanhempansa köyhinä, vainottuina ja kauhuissaan pakenivat sisällissotaa ja Venäjän vallankumousta seuranneita pogromeja. Jännää on, että myöhemmin Lispector peitteli juutalaisuuttaan ja myös nuorensi ikäänsä. Brasiliaan perhe saapui vuonna -22. Perheessä oli kolme tytärtä Clarice (Haja) heistä nuorin. Äiti oli vakavasti sairas jo pakomatkan aikana, sillä hän oli sairastunut syfilikseen venäläissotilaan raiskattua hänet. Äiti kuoli kun Clarice oli yhdeksän. Isä muutti tyttärineen Recifestä Rio de Janeiroon, jossa isä kuoli Claricen olessa parikymmenvuotias. Luultavasti turvatakseen elämänsä taloudellisesti Clarice alkoi seurustella nousevan diplomaatin Maury Gurgel Valenten kanssa. Tuore aviopari edusti sitten Brasiliaa Italiassa, Sveitsissä, Englannissa ja Yhdysvalloissa - yhteensä 15 vuotta.

Kukaan ei seurustele diplomaatin kanssa. Diplomaatin kanssa syödään vain lounasta. 

Lispector oli kaunis ja tyylikäs, ja hänellä oli diplomaatin vaimon täydelliset tavat, mutta todellisuudessa hän vihasi diplomaatin vaimon roolia. Kirjeissään jumaloimalleen sisarelleen Tanjalle hän purki lähes päivittäin sydäntäsärkevästi yksinäisyyttään ja ahdistuneisuuttaan, ja odotti vain kotiinpaluuta. Hän tunsi itsensä outolinnuksi Bernin diplomaattipiireissä eikä juuri avannut suutaan, koska kaikkea hänen sanomaansa olisi pidetty originellina, ja originelli oli hänestä kirosana. Bernin vuosina vasta 24 - 28-vuotias Clarice tunsi olevansa vankilassa eikä avioliittokaan ollut onnellinen. Vapaa-aikaa olisi kyllä ollut kirjoittamiseen, mutta apatialtaan hän ei pystynyt. 

Suojelusenkelinikään ei enää tiedä, missä asun.

Lähellä villiä sydäntä (1944) ilmestyi juuri ennen avioliittoa ja ulkomaille lähtöä ja se oli siis kritiiki- ja lukijamenestys - mutta ylistys ei jatkunut. Diplomaatinvaimon oli vaikea saada julkaistuksi toista teosta eikä kolmaskaan saanut kriitikoilta kehuja. Freixas sanoo, että ne olivat vaikeita teoksia, ja Lispectorin näkyvyyttä heikensi se, että hän asui aviomiehensä kanssa kaukana Brasilian kirjallisuuspiireistä. Nämä olivat yksinäisyyden ja epäonnistumisen vuosia, jotka koettelivat uskoa kirjailijan kutsumukseen.

Avioeron jälkeen vuonna 1959 Lispector palasi Rio de Janeiroon ja julkaisi tunnetuimmat teoksensa: Passio - rakkaus GH:n mukaan (1964), Agua viva, ajatuksen takana (1973)Tähden hetki (1977) ja lisäksi joukon novelleja. Nämä kaikki loivat Lispectorin nykyisen maineen. Hän kuuluu sekä Brasilian että maailmankirjallisuuden kärkinimiin. Monipuolisen kielitaitonsa turvin -  sujuva portugali, englanti, ranska ja espanja sekä melko hyvä heprea, jiddish ja venäjä - Lispector teki lukuisia käännöksiä 60- ja 70-luvuilla auttaakseen toimeentuloaan. Lispector julkaisi myös pidettyjä lastenkirjoja ja muunnelmia ulkomaisista teoksista.

Palava savuke sytytti tulipalon hänen kodissaan vuonna 1966 ja Lispector joutui kuukausiksi sairaalaan. Oikea käsi sai pahoja palovammoja eikä se koskaan saanut takaisin liikkuvuuttaan, mikä vaikeutti kirjoittamista ja hän joutui käyttämään sihteeriä. Onnettomuus ja arvet masensivat ja viimeisinä vuosinaan ennen niin kaunis Lispector lihoi kovasti. Vain muutama kuukausi viimeisen romaaninsa Tähden hetken ilmestymisen jälkeen, Lispector menehtyi munasarjasyöpään 1977.
_____________________________________________________________


Agatha Christie - El asesinato de Roger Akroyd *****
Alkuteos The murder of Roger Ackroyd 1942
Planeta audio 2019
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Díez

Roger Ackroydin murhan ovat varmaan ’kaikki’ lukeneet, minä itsekin vuosia sitten, mutta Christien kerronta on niin nerokasta ja nautittavaa, etteivät muistumat haitaneet. Äänikirjan lukijan ääntämys oli myös erinomaisen selkeää ja miellyttävää, mitä ei voi sanoa kaikista espanjaksi kuuntelemistani kirjoista. Roger Ackroydin murha rikkoi ennakkoluulottomasti ilmestymisaikansa salapoliisiromaanin sääntöjä ja teki Agatha Christiestä nimen ja siitä tuli myyntimenestys muutaman huonommin menestyneen kirjan jälkeen.

Juonesta lyhyesti: Roger Ackroyd tietää, että hänen rakastamansa nainen, rouva Ferrars, on myrkyttänyt ensimmäisen aviomiehensä ja epäilee jonkun kiristävän naista ja sitten rouva Ferrars riistääkin henkensä myrkyllä. Iltapäiväposti tuo Ackroydille kirjeen, joka saattaisi valaista kiristäjän henkilöllisyyttä, mutta ennen kuin hän ehtii sen lukea, häntä puukotetaan kuolettavasti selkään. 

Espanjalainen äänikirja antoi lukijalle seuraavan vinkin: Jos et tiedä mitään tästä kirjasta, älä keskustele siitä kenenkään kanssa, vaan kuuntele huolellisesti, sillä kirja sisältää yhden rikosromaanin historian suurimmista yllätyksistä. Poirot toteaa epäillyn toisensa jälkeen syyttömäksi ja esittää täysin järkeenkäyvän selityksen murhalle. Viimeinen luku on sekä murhan tunnustus että itsemurhaviesti, jossa murhaaja kertoo tapahtumien kulun. Nerokasta!
_____________________________________________________________


Agatha Christie - Cinco cerditos ****
Alkuteos Five Little Pigs 1942
Planeta audio 2020
Äänikirjan lukija Juan Miguel Díez

Viisi pientä possuakin lienee useimmille tuttu, mutta minulla ei ollut siitä muistumia. Kuusitoista vuotta aiemmin Caroline Crale tuomittiin miehensä murhasta, kun tämä oli hylkäämässä hänet nuoremman naisen takia. Kuollessaan vankilassa Caroline jättää viisivuotiaalle tyttärelleen Carlalle kirjeen, jossa väittää olevansa syytön. Nyt aikuinen Carla turvautuu Hercule Poirotin apuun todistaakseen äitinsä syyttömyyden ja löytääkseen todellisen murhaajan.

Hercule Poirot tutustuu tapaukseen kuudentoista vuoden takaa ja kuulustelee kaikkia viittä pääepäiltyä ja pyytää heitä jokaista kirjoittamaan oman näkemyksensä murhapäivän tapahtumista. Heillä kaikilla on vankka alibi, mutta yksi valehtelee. Kuka heistä on murhaaja? Nautittavasti lukija saa taas kerran todeta, kuinka aukottomasti Hercule Poirotin harmaat aivosolut ja päättelykyky toimivat. Kirja sai ilmestyessään paljon kehuja, eikä suotta.

Muut Christiet blogissa:
Cita con la muerte (Hänet täytyy tappaa)
Cádaver en la biblioteca (Ruumis kirjastossa)