Mielenterveydestä x 3: Elina Jokinen, Ángel Martín & Meg Mason

 

Niputin tähän postaukseen kolme kirjaa, 

joista jokainen käsittelee mielenterveyttä jollain tavalla.

Elina Jokinen - Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi ***

Tuuma-Kustannus 2020
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo

Aion kertoa teille siitä, kuinka minusta tuli yksi niistä, joilla naksahti. Tietenkään sen ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta kyllä se vain oli: minä tulin hulluksi — en sosiaalisena mielikuvana, en diskursiivisena käytänteenä, vaan sanan konkreettisimmassa, kouriintuntuvimmassa merkityksessä. Siinä, jossa oma sisimpämme muuttuu tuntemattomaksi ja hallitsemattomaksi. Niin voi käydä kenelle tahansa. 

Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut, Elina Jokisen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kertoo Julmalan suvun kolmen sukupolven naisten elämästä Pohjanmaalla lestadiolaisuuden vaikutuspiirissä ja heidän hauraasta mielenterveydestään. Stella Kristantytär Julmala on uupunut yliopistontutkija, joka on sisäistänyt lestadiolaisen suurperheen ihanteen. Lapsi on Jumalan lahja ja Stellan on saatava vielä ainakin neljäs lapsi aviomiehen vastustuksesta huolimatta. Stellan äiti Krista Maariantytär Julmala oli katsellut juopon lestadiolaissaarnaajaisänsä meinikiä riittämiin, ryhtyi feministiksi ja lähti maailmalle ja politiikkaan. Kristan äiti Maaria Julmala, Karjalan evakko, ei päässyt mihinkään karkuun alkoholistisesti juovaa miestään, vaan hänen oli alistuttava yhteisön hurskaana pitämän miehen mielivallan alle.

Teos tuntui aluksi haastavalle ja vähän sekavalle, sillä oli vaikea hahmottaa kuka on kuka. Kirjan loppupuolen tykitys lestadiolaissaarnaaja Armas Julmalasta, sodanaikaisesta tappajasta, oli vakuuttavaa ja  hurjaa kuunneltavaa. Julmalan suvun naiset kokevat kukin elämässään traumoja, joiden vaikutukset heijastuvat sukupolvesta toiseen: on evakkoutta, alkoholismia, masennusta, alistumista miehen valtaan, keskenmenoja ja oman mielenterveyden rakoilua; unelmat murenevat raa’an todellisuuden aallokoissa.

Romaani kertoo hulluudesta, lestadiolaisuudesta, feminismistä ja perheiden vaietuista salaisuuksista, kaikkien perheiden. Siinä on tilaa myös myyrille ja oraville, kuten kaikissa puutarhoissa ja elämässä aina. Elina Jokinen on kirjallisuuden tohtori ja kirjoittamisen monialainen ammattilainen, joka haluaa omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä suhtautumaan kriittisesti heitä muka sitoviin normeihin. 

Kirjoihin kadonnut

____________________________________________________________

Ángel Martín - Por si las voces vuelven ****
Planeta audio 2021

Äänikirjan lukija Ángel Martín

Ángel Martín (s. 1977, Barcelona) on tunnettu näyttelijä, tv-kasvo ja julkkis Espanjassa. Tässä autofiktiivisessa teoksessaan Siltä varalta, että äänet palaavat Martín kertoo, mitä tapahtui kun hän tuli hulluksi eli sairastui psykoosiin vuonna 2017. Martín lukee itse äänikirjan ja itkee sen lopussa. Kokemus on ollut rankka, mutta hän kertoo myös hirtehistisesti ja huumorilla kokemastaan. Hän sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan siltä varalta, että äänet palaavat ja murtaakseen mielenterveysasioihin liittyviä tabuja, mutta uskoo teoksesta olevan apua kaikille, jotka itse tai joiden läheiset ovat kokeneet vastaavaa.

Martínin kirjaa kuunnellessa voi sukeltaa psykoottisen ihmisen mieleen, ja se oli hurjaa se. Hän kuuli ääniä ja näki kaikkialla joko hyviä tai pahoja merkkejä. Martín sai aikaan kohun twiittailemalla Twitter-tilillään aivan sekopäisiä ja käytti yhtä määrättyä hashtagia kaikissa tuon ajan postauksissaan. Naisystävä ja veli saivat hänet sairaalaan, jossa hänet sidottiin aluksi pakkopaitaan, jottei olisi ollut vaaraksi itselleen.

 

Martínin kirjaa kuunnellessa tuli mieleeni myös Juha Hurmeen omista kokemuksistaan kirjoittama teos Hullu. Ihmisen mieli on herkkä eikä kukaan voi olla turvassa mahdolliselta mielen särkymiseltä. Onnekseen (ja onneksemme) sekä Hurme että Martín selvisivät kokemastaan.

____________________________________________________________

Meg Mason - Sorrow and Bliss ***
Harper Audio 2021
Äänikirjan lukija Emilia Fox

Uusiseelantilaisen Meg Masonin teos Sorrow and Bliss (Murhe ja autuus, Otava 2022) kertoo nelikymppisestä Marthasta, jonka elämä on pahassa kriisissä - joskin pahoja kriisejä on riittänyt jo teini-iästä lähtien. Marthaa vaivaa joku diagnosoimaton mielenterveyden häiriö, joka saa hänet puhumaan töykeästi ja julmasti lähimmilleen. Takana on terapioita ja lääkityksiä, mutta apua ei vain ole tullut. Nyt kiltti aviomies Patrick on saanut tarpeekseen ja muuttanut pois yhteisestä Oxfordin kodista. Marthan on myös muutettava pois, koska se on miehen työsuhdeasunto eikä hänellä ole muuta paikkaa kuin lapsuudenkoti.

Martha ei pidä alkoholistisesti juovasta äidistään, joka tekee omituista kierrätystaidetta. Isä on runoilija, joka on julkaissut vain yhden nuoruudenteoksen. Takaumista selviää, että boheemi ja köyhähkö perhe on elänyt rivitalossa Lontoon lähiössä. Marthan lapsuusaikaa helpotti jämpti ja säntillinen sisko Ingrid, joka nyt on menestyvä ja kiireinen perheenäiti, eikä ehdi paneutua Marthan ongelmiin. Mieheensä Patrickiin Martha oli tutustunut jo lapsena perheen viettäessä joulua varakkaan Winsome-tädin luona hienostuneessa Belgravian kaupunginosassa Lontoossa. Sisäoppilaitoksessa opiskeleva tädin poika toi näet Patrickin jouluksi kotiinsa, koska tämän Hongkongissa töissä oleva isä oli unohtanut poikansa tyystin. Patrickista tuli joulujen vakiovieras. Siitä se rakkaus sitten lähti.

Kirja oli pirteä ja hauska, vaikka mielenterveydestä ja vaikeista asioista kertoikin. Marthan elämä alkaa selkiytyä, kun hän vihdoin uskaltaa panna äitinsä tilille tämän juomisesta. Äiti raitistuu, sillä syy juomiseen on ollut Marthan teini-iässä saama mielenterveysdiagnoosi, jonka äiti on salannut. Äiti luuli tekevänsä hyvän teon estämällä tyttären saamasta psyykkisesti sairaan leimaa. Kun Martha vihdoin saa oikean diagnoosin, hän alkaa ymmärtää itseään paremmin. Ehkä tarinan opetus on se, että mielenterveysasioista pitäisi voida puhua avoimemmin eikä pitää niitä tabuina. Tieto lisää tuskaa, mutta myös itseymmärrystä. Kirjailija sanoo, että Marthan diagnoosi x on sepitteellinen eikä vastaa sellaisenaan mitään psyykkisen sairauden diagnoosia.

Kirjaluotsin näkemys.

Maaretta Tukiainen - Hyvän mielen koti

Mikä tekee kodista paikan, jossa voit hyvin? 

Millainen on hyvän mielen koti?

Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen koti ei ole sisustuskirja, jossa mietitään trendivärejä ja trendikkäitä huonekaluja, vaan teemaansa perusteellisesti paneutuva tietokirja. Tukiainen hyödyntää kirjassa monipuolista ammattiosaamistaan: hän on sekä muutosvalmentaja että sisustusarkkitehti. Hyvän mielen kodin idea lähtee asukkaansa / asukkaidensa tarpeista, jotka ovat tietysti yhtä moninaisia kuin ihmisetkin. Tukiainen ei anna mitään yleispätevää tai yksiselitteistä konseptia, vaan herättelee lukijaa kysymään itseltään monia kysymyksiä: mitä tarpeita kotini on täytettävä ja millaisen toivon sen tunnelman olevan.

Kirjassa on todella paljon asiaa ja suosittelen sen lukemista, jos on aikeissa remontoida tai vaihtaa kotia. Kirjan monet kysymyslistat ja lukujen yhteenvedot auttavat hahmottamaan omia toiveita ja tarpeita. Kirjan esimerkkikotien asukkaat antavat myös monia vinkkejä, esimerkiksi kuinka välttää virhehankinnat. Suomalaisissa kodeissa on nyt in pelkistetty ja valkoinen / vaalea sisustus. Muunlaisen kodin omistaja saattaa tuntea sisustushäpeää, mutta oma koti saa olla omannäköinen ja sen toimivuutta ja tunnelmaa voi parantaa kirjan neuvoilla.

Omien arvojen ja tarpeiden tutkiminen on kaiken pohja. Maslowin tarvehierarkiaa voi käyttää mielenkiintoisesti myös kodista puhuttaessa. Kodin valintakriteereihin vaikuttavat muuttuvat tilannesyyt elämäntilanteen muuttuessa. Voi kysyä itseltään vaikka, miten sujuvaa arki on tai miten lähellä tarvitut palvelut sijaitsevat. Kodin valintaan liittyviä tunnesyitäkin voi analysoida. Tähän liittyvät oma persoonallisuus, esteettiset mieltymykset ja tunnemuistot. Mielenkiintoista oli lukea Tukiaisen pohdintaa kodin valintakriteereihin liittyvistä tiedostamattomista syistä, joita on hankalampi tutkia: statuskoti vs trendikoti, unelmakoti vs ihannekoti. Sisustustrendejä ammatikseen seuraavalle oma koti voi muuttua jatkuvaksi uudistusprojektiksi ja pakkomielteeksi, mikä on orjuuttavaa ja epäekologista. Vuosittaiset Asuntomessut taas kertovat, millaisesta kodista suomalaiset unelmoivat.

Koti täyttää monia psykologisia tarpeitamme. Koti heijastaa arvojamme, antaa turvaa ja yksityisyyttä; koti mahdollistaa yhteenkuuluvuuden ja itseilmaisun. Perheenjäsenten kesken pelisäännöistä sopiminen tukee kaikkien hyvinvointia. Tästä on paljon esimerkkejä mm. oman tilan hyväksytystä ottamisesta. Luku tulevaisuuden kodista oli myös mielenkiintoinen. Jo nyt koronapandemia on asettanut vaatimuksia kodin tilojen joustavuudelle. Sekä etätyötä tekevä vanhempi että etäkoulua käyvä nuori tarvitsevat omat rauhalliset työtilansa. Digitalisaatio ja etätyön lisääntyminen näkyvät yleensäkin työelämän murroksessa, joka heijastuu myös asuntomarkkinoille. Moni siirtyy asumaan lähelle luontoa kauemmas keskustoista, kenties omakotitaloon. Suomalaisissa lehdissäkin on esitelty minikoteja ja kirja esittelee virolaisen arkkitehdin Mari Huntin siirrettävän minimajan Tallinnan esikaupunkialueella.

Kirjassa on kaunis kuvitus, mutta silti informatiivinen teksti on pääosassa. Lopussa on pitkä lähdeluettelo ja kuten jo aiemmin sanoin paljon vinkkilistoja. Poimin kirjan esimerkkikotien asukkailta Timolta ja Johannalta heidän kotifilosofiaansa:

• Mieti, keitä varten kotisi on ja keitä varten ei. Valinta on sinun.
• Hanki vain asioita, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä.
• Luota omaan makuusi. Älä seuraa trendejä.
• Jos et löydä jotain, mitä tarvitset, odota. Sopiva löytyy kyllä.
• Muista huumori.

Kirja kehottaa myös muistelemaan omia aiempia koteja: millaisia ne olivat, miltä niissä tuntui. Elämän tarkasteleminen aiempien kotien valossa opettaa meitä itsestämme. Minulla on ollut monia eri tyylisesti sisustettuja koteja. Siirryin kerrostalokodin pelkistetystä tyylistä runsaampaan muutettuani vanhaan puutaloon. Viime kesän ja syksyn konmaritus & pintaremontti lievittivät omaa sisustushäpeääni. Hyvän mielen koti oli kiinnostava lukea ja kaunis katsella. Suosittelen lämpimästi, jos sisustus kiinnostaa ja varsinkin jos edessä on joku asumismuotoon tai kotiin liittyvä muutos.

Maaretta Tukiainen - Hyvän mielen koti

Kannen kuva ja osin muut kuvat Krista Keltanen

Kannen suunnittelu ja taitto Markus Frey

Tuuma-kustannus 2021

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

_______________

Kirjassa ei tarkastella kotia vain fyysisenä paikkana, johon etsitään oikeanlaisia tapetteja tai muhkeaa sohvaa, vaan katse käännetään tiiviisti siihen, miten koti tilana palvelee tarpeitasi ja millaisia tunnelmia se luo. Esimerkkitarinoissa pääset kurkistamaan niin rentouttavaan jouten olon kotiin kuin muiden katseille avoimeen somekotiinkin. Saat myös reseptejä, joilla luot arkeen toivomasi tunnelman eri aisteja puhuttelemalla. 

Maaretta Tukiainen (s. 1968) on suomalainen tietokirjailija, muutosvalmentaja, mentori, sisustusarkkitehti ja yrittäjä. Hän on kirjoittanut 14 kirjaa ihmismielen toiminnasta ja luovuudesta. Hän asuu kumppaninsa ja kahden koiransa vanhassa puuhuvilassa Helsingin Tapanilassa ja on viime kesänä istuttanut puutarhaansa magnoliapuun. Hänen lempipaikkansa on siellä, missä hän kulloinkin on, kunhan mukana on muistivihko ja kynä. Hän uskoo siihen, että itsetuntemus ja omien tarpeiden tunnistaminen auttavat meitä tekemään kodista merkityksellisen paikan, jossa voimme hyvin.

Helen Ahpornsiri - Hetkiä luonnon kauneudessa

Kirjastossa käydessäni silmiini sattui tämä aivan hurmaava (lasten) tietokirja, Hetkiä luonnon kauneudessa. Nuorelta näyttävä brittiläinen taiteilija Helen Ahpornsini luo prässätyistä kasveista käsittämättömän upeaa taidetta. Hän prässää kasvien kukkia, lehtiä, varsia ja marjoja - ja rakentaa niistä sitten aivan uusia kokonaisuuksia: perhosia, sudenkorentoja, pikkulintuja, hiirulaisia, oravia, kettuja ja hirviä. Käsittämättömän kaunista ❤︎ Epäilin onko tämä ylipäätään mahdollista, mutta taiteilija sanoo teoksessa näin:

Kaikki tämän kirjan kuvien osaset - ketun silmän pilkahduksesta hämähäkinverkon hentoon seittiviivaan - ovat peräisin kasveista.

Kuvasivuihin ei ole käytetty pisaraakaan maalia.

 

Näin syntyy pikkulintu taiteilijan käsissä!

Elämä luonnossa ei pysy kauan aloillaan.

Vuodesta toiseen kasvit alkavat kukoistaa keväisin ja

kuihtuvat syksyisin noudattaen jo aikojen alussa 

syntynyttä kiertokulkua. Myös eläinten ravinnonhaku,

lisääntyminen ja poikasten varttuminen

mukautuvat vuodenaikojen kiertoon.

Kirja kattaa vuoden kierron - kevät, kesä, syksy ja talvi. Minusta myös Ruth Symonsin tekstit olivat viehättäviä. Ne ovat riittävän yksinkertaisia lapsille, mutta antavat samalla paljon tietoa siitä, mitä luonnossa eri vuodenaikoina tapahtuu. Keväällä muuttolinnut palaavat, sirkuttavat taas iloksemme ja rakentavat pesiään. Lehtipuut puhkeavat hennon vihreään ja jänikset loikkivat kevätniityillä. Sammakot kurnuttavat ja kutevat ja sorsaemo luotsaa poikasiaan. Ensimmäiset perhoset ilmaantuvat liihottelemaan kevään ensi kukkijoissa. Kesällä pääskyset syöksähtelevät ja istuvat sähkölangoilla. Sirkat sirittävät ja sudenkorennot hurmaavat. Kosteikoissa saalistaa kirjan kannessakin esiintyvä upea haikara. Loppukesän pimenevinä öinä voi nähdä pöllön tai ketun.

Syksyllä monet eläimet valmistautuvat talveen: muuttolinnut suuntaavat etelään ja oravat varustavat talvivarastojaan. Taivaalla voi nähdä kurkien, joutsenten ja hanhien v-muodostelmat ja kuulla niiden matkahuudot. Uroshirvet mittelevät lauman johtajuudesta ja ruska kultaa lehtipuut. Syksyllä metsäsienet ilmaantuvat koristeellisine lakkeineen ja monet marjat kypsyvät. Talvella on kylmää ja pimeää, ja mm. siilit viettävät talven horroksessa. Myös sammakot talvehtivat mullan suojissa. Jotkut paikkalinnut jäävät talveksi Suomeenkin: pikkuvarpusia ja mustarastaita voi nähdä pihapiirissä. Kettu hiipii talviyössä ja kuulee saaliin pienenkin rasahduksen lumen alta.

Luettelin yllä vuodenajoittain, mitä aiheita kirjassa käsitellään. Teosta lehteillessä kasvit näyttävät puhkeavan kukkaan ja linnut nousevan siivilleen. Erityisen ihania minusta olivat perhoset, sudenkorennot ja punarinta! Vuodenaikojen ihmeet ja luonnon kauneus avautuvat satumaisella tavalla. Tämä on aivan hurmaava kirja, taidan piipahtaa ostoksille / Adlibris. Uskon, että tämä kirja ilahduttaisi suuresti etenkin pikkutyttöjä näin kesän alussa. Kasvinosia ja kukkia voi prässäillä itsekin ja samalla tutustua aikuisen kanssa luontoon. 

Helen Ahpornsiri - Hetkiä luonnon kauneudessa

Alkuteos A year in the wild - See nature through the seasons 2018
Kuvat Helen Ahpornsini, tekstit Ruth Symons
Suomentanut Arja Pikkupeura

Tuuma-kustannus 2018

Kirjastosta

_______________

Helen Ahpornsiri on englantilainen kuvittaja, joka luo kauniin luonnon innoittamana taidetta. Hän kerää erilaisia​ kasveja ja kuivattaa niitä painon alla noin kuukauden ajan, minkä jälkeen ne ovat tasoittuneet mutta silti säilyttäneet luonnolliset värinsä. Tämän jälkeen Helen leikkaa kasvien osat ja järjestelee ne antaen kasveille kokonaan uuden muodon.

Taiteilijan töitä täällä.

Huikeaa, tosin erilaista taidetta tekee myös meksikolainen surrealisti Octavio Ocampo.