María Oruña - Un lugar a donde ir, Valentina Redondo #2

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Olga ja Oili. Onnittelut.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Un lugar a donde ir / Paikka jonne mennä on María Oruñan Valentina Redondo -sarjan kakkososa. Tapahtumien keskiössä on edelleen Suances, pieni 9000 asukkaan kalastajakylä lähellä Santanderia. On kulunut jo kuukausia siitä, kun kylässä tapahtui useita, asukkaita ravistelevia murhia. Nyt kaikki näyttää jälleen rauhalliselta ja idylliseltä, ja Oliverin ja Valentinan yhteiselo on asettunut uomiinsa. Mutta sitten keskiaikaiseksi prinsessaksi puetun kauniin nuoren naisen ruumis löytyy kumpuilevalta nurmikolta La Mota de Trespalaciosin keskeltä. Kyseinen kohouma on keskiaikaisen linnoituksen jäänne, joka on jäänyt puristuksiin modernin asuinalueen keskelle.

Tärkeällä sijalla dekkarissa on speleologia, joka tutkii poikkitieteellisesti maapallon sisäosia ja luolia, yhdistäen tutkimuksessa mm. biologiaa, geologiaa, arkeologiaa ja historiaa. Cantabrian arkeologiset rikkaudet saavat myös paljon tilaa ja lukija saa tutustua Altamiraan ja sen luolamaalauksiin sekä myös Puente Viesgon luoliin, joiden merkittävyydestä edes monet paikalliset eivät ole tietoisia. Kaikki tämä oli minulle uutta ja kiinnostavaa, muuten teksti oli melko lennokasta ja korkealentoista sisältäen paljon päähenkilöiden aatteellista pohdintaa. 

Keskiössä on kansainvälinen neljän miehen ja yhden naisen muodostama speleologiasta, luolista ja ilmastonmuutoksesta huumautunut joukko, joka matkaa ympäri maailmaa luolien ja luolamaalausten perässä ja etsii extreme-kokemuksia. Huimapäiset miehet ovat arkeologeja ja geologeja, nainen keskiajan tutkija. Yksi miehistä menehtyi pari vuotta sitten Meksikon luolissa, mikä on järkyttänyt muita. Oliko se puhdas onnettomuus? Nyt ryhmä osallistuu Suancesissa yli tuhannen osanottajan kansainväliseen speleologiakongressiin, jonka aikana keskiaikainen murhattu prinsessa löytyy. Kauniisti kumpareelle asetetulla naisella on kädessään vuosisatoja vanha metalliraha. Pian ilmaantuu lisää uhreja, joilla ei tunnu olevan muuta yhteistä kuin jokaiselta löytynyt vanha kolikko - sarjamurhaajan allekirjoitus. 

Valentinan ja Oliverin vieraana on Oliverin lapsuudenystävä, muusikko Michael Blake, joka yrittää auttaa ystäväänsä kadonneen veljen löytämisessä. Yllättäen paikalle tupsahtaa myös Oliverin ex-morsian Anna, joka on kaunis kuin valokuvamalli - ja saa Valentinan tuntemaan hirveää mustasukkaisuutta. Annalla on Oliverille ikäviä paljastuksia, jotka saavat miehen raivon valtaan. Guillermon Poste restante -osoite johtaa Nepaliin. Mitä ihmettä veli siellä tekee?

Kuten mainitsin, aihe oli minulle outo ja haasteellinen, teksti korkealentoista. Oruñan juonenkehittely on kyllä aukotonta, mutta en oikein jaksanut keskittyä speleologiaan hurahtaneiden mielen syövereihin enkä ekoterrorismiin. Tapahtumien monimutkainen kulku ja syyllisen motiivit selviävät herättäen kysymyksen, voiko edes lähimpiä ihmisiä oikeasti tuntea. Kaksi vuotta kadoksissa ollut, huonossa kunnossa oleva Guillermo-veli saadaan kotiin ja hänellä on edessä pitkä toipumistie.

Tässä osassa lukija vaihtui, mutta oli edelleen hyvä. Parasta oli se, että opin uutta minulle täysin oudoista asioista ja heräsi kiinnostus matkustaa Cantabriaan. Lukijalle, joka on kiinnostuneempi geologiasta, dekkari antaa varmasti enemmän. Sarjan ensimmäisen osan Puerto escondidon postaus löytyy täältä. Tästä löysin vain ranskannoksen / Amazon.

María Oruña - Un lugar a donde ir
Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija David Robles
_____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino

* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat. Tänään nimipäiväänsä viettää Riikka. Onnittelut!

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Asianajaja ja toimittaja María Oruñan (s. 1976) dekkarit ovat hyvin suosittuja Espanjassa. Puerto escondido -sarjan avaa samanniminen dekkari, suomeksi ehkä piilopaikka tai turvasatama. Sarjassa rikoksia ratkoo Guardia Civilin luutnantti Valentina Redondo, joka on kolmikymppinen ja sinkku. Valentinalla on pakko-oireinen häiriö: hän siivoaa vimmaisesti ja haluaa pitää maailman järjestyksessä ja ottaa rikolliset kiinni. Naisen toinen silmä on vihreä, toinen melkein musta ja samea, mikä johtuu traagisesta teini-iän tapahtumasta kuten pakko-oireetkin. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Espanjassa sijaitsevaan Cantabriaan ja tämä ykkösosa tapahtuu kahdessa aikatasossa: nykyajassa sekä Espanjan sisällissodan aikana ja vuosina sen jälkeen.

Lontoossa kasvanut englantilais-espanjalainen Oliver Gordon remontoi Suancesin pienessä kalastajakylässä (noin 30 km Santanderista) äidiltään perimäänsä Villa Marinaa. Tarkoitus on muuttaa ränsistynyt huvila hotelliksi ja vuokrata sitä turisteille. Itse hän asuu huvilan alueella sijaitsevassa pienessä talossa. Oliver on uuden edessä: kihlattu Anna on jättänyt ja lähtenyt Intiaan, äiti Lucia kuollut hiljattain rattijuopon yliajamana, Irakin sodassa traumatisoitunut veli Guillermo on maailmalla teillä tietymättömillä ja skotlantilaissyntyinen isä Arthur viihtyy Skotlannissa.

Remonttimiehet löytävät Villa Marinan kellarista pienen vauvan jäännökset, jotka ovat ilmeisesti Espanjan sisällissodan ajoilta. Oliverin harmiksi uudistustyöt huvilassa keskeytyvät ja Guardia Civil & Valentina Redondo alkavat tutkia tapausta. Vauvan kapaloista löytyy peukalon pituinen jaderiipus, joka esittää azteekkien sateen ja hyvän onnen jumalaa.

Lisää iäkkäitä uhreja tulee: satamasta löytyy hukkuneena kalastaja Pedro Salazar, jolta löytyy tiiviissä muovitaskuissa Villa Marinan 'pienestä enkelistä’ kertovia lehtileikkeitä sekä myös runsaasti Oliverista kerättyjä tietoja. Köyhä Salazar oli myös avustanut isoilla summilla työttömiä lapsiaan. Kiristikö hän jotakuta? Toinen uusi kuolemantapaus vie tunnetun 72-vuotiaan lääkärin, joka myrkytettiin. Kolmas murhayritys jää yritykseksi: sairaalassa oleva vanha dementoitunut mies yritetään kuristaa ja kunnianarvoisa Señora Ongaio tekee itsemurhan.

Oliverin ympärille tuntuu siis kerääntyvän paljon väkivallantekoja. Hän saa myös hämmästyttäviä tietoja perheestään, sillä selviää mm. kuka hänen tuntemattomaksi jäänyt isoäitinsä oli. On selvää, että kaikilla näillä vanhemmilla ihmisillä on ollut yhteyksiä toisiinsa vuosikymmeniä. Espanjan sisällissodan ajoilta lähtien seurataan menneisyyden tarinalinjassa köyhän Hannan elämää. Francon pommituksissa 10-vuotiaan Hannan äiti ja pikkuveli kuolivat. Elämä oli äärettömän köyhää ja näköalatonta. Nuorena Hanna rakastui köyhään kalastajaan Luisiin, mutta halusi päästä rikkaisiin naimisiin ja saada paremmat eväät elämälleen. Hannalle tapahtui paljon traagisia ja rankkoja asioita.

Oruña kutoo taitavasti sekä menneet että nykyajan tapahtumat ja ihmiskohtalot toisiinsa. Murhien vyyhti tietysti selviää ja Oliver ja Valentina ystävystyvät. Dekkarin lopussa nämä kaksi yksinäistä muuttavat yhteen Villa Marinan pieneen taloon - he löytävät toisistaan turvapaikan. Dekkari oli nautinnollista kuunneltavaa, sillä äänikirjan lukija oli erinomainen. Pidin myös Espanjan lähihistoriasta, jota ovat leimanneet tähän päivään asti sisällissodan ja Francon ajan traumat. Olen kuunnellut sarjaa enemmänkin ja ensimmäisestä osasta tutut henkilöt ilmaantuvat taas tarinaan. Näitä henkilöitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ruotsalaisen Anna Ihrénin Smögenin murhat -sarjassa. Viihdyttävää ja jännittävää kesäistä kuunneltavaa ehdottomasti. Tämä on käännetty ranskaksi / Amazon  ja saksaksi / Goodreads.

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1

Planeta audio 2018
Äänikirjan lukija Elena Ruíz de Velasco
____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino

* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen

#dekkariviikko

Kirjailija, runoilija ja kääntäjä Xulio Ricardo Trigo on syntynyt Galiciassa vuonna 1959 ja hän näyttää kirjoittavan katalaaniksi, koska äänikirjan tiedoissa mainitaan espanjaksi kääntävän nimi. Kirjan nimessä El objetivo del crimen on sanaleikki, sillä el objetivo on sekä kohde että kameran linssi. En oikein keksi hyvää suomennosta, ehkä Rikoksen merkki linssissä, sillä siitä on kyse. Kirjan esittelyssä sanotaankin, että dekkari on kunnianosoitus valokuvauksen kultakaudelle, sen kameroille ja valokuvaajille. 

Dekkari käynnistyy II maailmansodan jälkeisestä Dresdenistä vuonna 1946. Venäjän armeija sieppaa Contaxin kameratehtaassa oppia saamassa olevan 12-vuotiaan Erika Ernemannin, tämän äidin ja sisko Ingen sekä kaksisataa muuta kameratehtaan työntekijää. Heidät viedään junassa härkävaunuilla Kiovaan kuin juutalaiset keskitysleirille. Kiovassa siepattujen tehtävänä on valmistaa venäläisille himoitun Contax-kameran kopio. Nykytason kerronnan välissä on otteita nuoren Erikan päiväkirjasta, jossa tyttö kertoo naisten kauhistuttavista kohtaloista venäläisten seksiorjina. Tehtaan johtaja Iván Gólubev vastasi naistyöläisiin kohdistuneista pahoinpitelyistä, sadismista ja julmuudesta. Kaikki tämä järkytti  nuorta Erikaa, sillä hän joutui kuvaamaan naisten pahoinpitelyt eikä itsekään välttynyt Golubevin kynsistä.

Vuonna 1961 (ennen Berliinin muurin pystyttämistä) kahdeksan vuoden jälkeen Kiovasta pakoon päässyt Erika työskentelee itä-Berliinissä Saksan poliisissa valokuvaajana. Hän juonittelee poliisipäällikkörakastajansa Hans Brugenin avulla itsensä Barcelonaan tutkimaan kahden nuoren tytön murhaa, koska tytöistä murhattuina otetuissa valokuvissa on hänen isänsä Contaxin merkki. Erika haluaa selvittää, kenen hallussa Kiovassa hävinnyt isän kamera nyt on ja miten se liittyy murhiin. Barcelonassa on iso saksalaisemigranttien yhteisö, joka edustaa ylempiä sosiaaliluokkia. Molemmat murhatut tytöt Heike ja Dagmar opiskelivat valokuvausta Luis Dolmenin oppilaitoksessa, samoin kuin Itä-Saksan konsulin tytär Dora.

Kiovan kokemustensa vuoksi Erika on kylmä ja laskelmoiva kuin Stasin agentti. Hän tekee läheistä yhteistyötä Barcelonan poliisin Eusebio Casajoanin kanssa. Vuonna 1961 Francon Espanjassa naispoliisi herättää kummastusta ja Eusebiollakin on peiteltävää: suvun anarkistinen menneisyys. Kiltti ja lainkuuliainen Eusebio joutuu helposti laskelmoivan Erikan pauloihin ja he viettävät muutamat kuumat hetket Eusebion täyshoitolahuoneessa.

El objetivo del crimen oli jännittävä ja varsinkin Erikan päiväkirja oli yli-inhimillisessä pahuudessaan hyytävä. Historia toistaa nyt itseään Ukrainassa, kun ukrainalaisnaiset päätyvät venäläisten raiskaamiksi ja tappamiksi. Trigo on luonut mielikuvituksellisen valokuvauksen historiaan liittyvän ja vetävän dekkarin. Jostain luin, että tämä olisi fiktiivinen mukaelma jonkun todellisen saksalaisen naisvalokuvaajan sodanjälkeisistä kokemuksista. Pidin Erikan ja barcelonalaisen Casajoanin dialogeista, ajankuvasta ja Barcelonan kuvauksesta. Erika tapaa tapauksen yhteydessä myös siskonsa Ingen, jonka luuli menehtyneen Kiovan vuosina, mutta siskosten kohtaaminen ei todellakaan ole mikään iloinen jälleennäkeminen.

Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen

Kannen kuva kirjailijan
Storyside 2022
Äänikirjan lukija Eva Coll

____________________________________________________________

Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.

Itse postaan näistä dekkareista:

MA: Veronica Sjöstrand - Althea Molin #1 Kuolleet enkelit & #2 Sisäpiiri 

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1

KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema

TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen

PE: Tero Somppi - Jengit

LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3

SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

Mielenterveydestä x 3: Elina Jokinen, Ángel Martín & Meg Mason

 

Niputin tähän postaukseen kolme kirjaa, 

joista jokainen käsittelee mielenterveyttä jollain tavalla.

Elina Jokinen - Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi ***

Tuuma-Kustannus 2020
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo

Aion kertoa teille siitä, kuinka minusta tuli yksi niistä, joilla naksahti. Tietenkään sen ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta kyllä se vain oli: minä tulin hulluksi — en sosiaalisena mielikuvana, en diskursiivisena käytänteenä, vaan sanan konkreettisimmassa, kouriintuntuvimmassa merkityksessä. Siinä, jossa oma sisimpämme muuttuu tuntemattomaksi ja hallitsemattomaksi. Niin voi käydä kenelle tahansa. 

Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut, Elina Jokisen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kertoo Julmalan suvun kolmen sukupolven naisten elämästä Pohjanmaalla lestadiolaisuuden vaikutuspiirissä ja heidän hauraasta mielenterveydestään. Stella Kristantytär Julmala on uupunut yliopistontutkija, joka on sisäistänyt lestadiolaisen suurperheen ihanteen. Lapsi on Jumalan lahja ja Stellan on saatava vielä ainakin neljäs lapsi aviomiehen vastustuksesta huolimatta. Stellan äiti Krista Maariantytär Julmala oli katsellut juopon lestadiolaissaarnaajaisänsä meinikiä riittämiin, ryhtyi feministiksi ja lähti maailmalle ja politiikkaan. Kristan äiti Maaria Julmala, Karjalan evakko, ei päässyt mihinkään karkuun alkoholistisesti juovaa miestään, vaan hänen oli alistuttava yhteisön hurskaana pitämän miehen mielivallan alle.

Teos tuntui aluksi haastavalle ja vähän sekavalle, sillä oli vaikea hahmottaa kuka on kuka. Kirjan loppupuolen tykitys lestadiolaissaarnaaja Armas Julmalasta, sodanaikaisesta tappajasta, oli vakuuttavaa ja  hurjaa kuunneltavaa. Julmalan suvun naiset kokevat kukin elämässään traumoja, joiden vaikutukset heijastuvat sukupolvesta toiseen: on evakkoutta, alkoholismia, masennusta, alistumista miehen valtaan, keskenmenoja ja oman mielenterveyden rakoilua; unelmat murenevat raa’an todellisuuden aallokoissa.

Romaani kertoo hulluudesta, lestadiolaisuudesta, feminismistä ja perheiden vaietuista salaisuuksista, kaikkien perheiden. Siinä on tilaa myös myyrille ja oraville, kuten kaikissa puutarhoissa ja elämässä aina. Elina Jokinen on kirjallisuuden tohtori ja kirjoittamisen monialainen ammattilainen, joka haluaa omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä suhtautumaan kriittisesti heitä muka sitoviin normeihin. 

Kirjoihin kadonnut

____________________________________________________________

Ángel Martín - Por si las voces vuelven ****
Planeta audio 2021

Äänikirjan lukija Ángel Martín

Ángel Martín (s. 1977, Barcelona) on tunnettu näyttelijä, tv-kasvo ja julkkis Espanjassa. Tässä autofiktiivisessa teoksessaan Siltä varalta, että äänet palaavat Martín kertoo, mitä tapahtui kun hän tuli hulluksi eli sairastui psykoosiin vuonna 2017. Martín lukee itse äänikirjan ja itkee sen lopussa. Kokemus on ollut rankka, mutta hän kertoo myös hirtehistisesti ja huumorilla kokemastaan. Hän sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan siltä varalta, että äänet palaavat ja murtaakseen mielenterveysasioihin liittyviä tabuja, mutta uskoo teoksesta olevan apua kaikille, jotka itse tai joiden läheiset ovat kokeneet vastaavaa.

Martínin kirjaa kuunnellessa voi sukeltaa psykoottisen ihmisen mieleen, ja se oli hurjaa se. Hän kuuli ääniä ja näki kaikkialla joko hyviä tai pahoja merkkejä. Martín sai aikaan kohun twiittailemalla Twitter-tilillään aivan sekopäisiä ja käytti yhtä määrättyä hashtagia kaikissa tuon ajan postauksissaan. Naisystävä ja veli saivat hänet sairaalaan, jossa hänet sidottiin aluksi pakkopaitaan, jottei olisi ollut vaaraksi itselleen.

 

Martínin kirjaa kuunnellessa tuli mieleeni myös Juha Hurmeen omista kokemuksistaan kirjoittama teos Hullu. Ihmisen mieli on herkkä eikä kukaan voi olla turvassa mahdolliselta mielen särkymiseltä. Onnekseen (ja onneksemme) sekä Hurme että Martín selvisivät kokemastaan.

____________________________________________________________

Meg Mason - Sorrow and Bliss ***
Harper Audio 2021
Äänikirjan lukija Emilia Fox

Uusiseelantilaisen Meg Masonin teos Sorrow and Bliss (Murhe ja autuus, Otava 2022) kertoo nelikymppisestä Marthasta, jonka elämä on pahassa kriisissä - joskin pahoja kriisejä on riittänyt jo teini-iästä lähtien. Marthaa vaivaa joku diagnosoimaton mielenterveyden häiriö, joka saa hänet puhumaan töykeästi ja julmasti lähimmilleen. Takana on terapioita ja lääkityksiä, mutta apua ei vain ole tullut. Nyt kiltti aviomies Patrick on saanut tarpeekseen ja muuttanut pois yhteisestä Oxfordin kodista. Marthan on myös muutettava pois, koska se on miehen työsuhdeasunto eikä hänellä ole muuta paikkaa kuin lapsuudenkoti.

Martha ei pidä alkoholistisesti juovasta äidistään, joka tekee omituista kierrätystaidetta. Isä on runoilija, joka on julkaissut vain yhden nuoruudenteoksen. Takaumista selviää, että boheemi ja köyhähkö perhe on elänyt rivitalossa Lontoon lähiössä. Marthan lapsuusaikaa helpotti jämpti ja säntillinen sisko Ingrid, joka nyt on menestyvä ja kiireinen perheenäiti, eikä ehdi paneutua Marthan ongelmiin. Mieheensä Patrickiin Martha oli tutustunut jo lapsena perheen viettäessä joulua varakkaan Winsome-tädin luona hienostuneessa Belgravian kaupunginosassa Lontoossa. Sisäoppilaitoksessa opiskeleva tädin poika toi näet Patrickin jouluksi kotiinsa, koska tämän Hongkongissa töissä oleva isä oli unohtanut poikansa tyystin. Patrickista tuli joulujen vakiovieras. Siitä se rakkaus sitten lähti.

Kirja oli pirteä ja hauska, vaikka mielenterveydestä ja vaikeista asioista kertoikin. Marthan elämä alkaa selkiytyä, kun hän vihdoin uskaltaa panna äitinsä tilille tämän juomisesta. Äiti raitistuu, sillä syy juomiseen on ollut Marthan teini-iässä saama mielenterveysdiagnoosi, jonka äiti on salannut. Äiti luuli tekevänsä hyvän teon estämällä tyttären saamasta psyykkisesti sairaan leimaa. Kun Martha vihdoin saa oikean diagnoosin, hän alkaa ymmärtää itseään paremmin. Ehkä tarinan opetus on se, että mielenterveysasioista pitäisi voida puhua avoimemmin eikä pitää niitä tabuina. Tieto lisää tuskaa, mutta myös itseymmärrystä. Kirjailija sanoo, että Marthan diagnoosi x on sepitteellinen eikä vastaa sellaisenaan mitään psyykkisen sairauden diagnoosia.

Kirjaluotsin näkemys.

José Antonio Lucero - La vida en un minuto

Sain tästä kirjasta vinkin Twitter-ystävältä Katriinalta, kiitos! José Antonio Lucero (s. 1988) on historioitsija, jonka Youtube-kanava La cuna de Halicarnaso on hyvin suosittu Espanjassa. Siellä hän jakaa populaaristi tietoa historian tapahtumista. Espanjan sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva La vida en un minuto (Elämä minuutissa) perustuu sekin historialliseen tosiseikkaan: 3. tammikuuta 1944 tapahtui järkyttävä junaonnettomuus, jossa Madridista lähtenyt postijuna, hiilijuna ja rautateiden työkone törmäsivät tunnelissa Leónin maakunnassa. Francon hallinto sensuroi lehdistöä ja aliarvioi uhrien määrää, joita oli noin 100 kuollutta ja saman verran loukkaantuneita.

 

Lucero tuo kontrastisesti esiin jakautuneen yhteiskunnan - on voittajat ja hävinneet. Postijunassa matkustaa nuori varakkaan perheen tytär Julia äitinsä Trinidadin kanssa. Järkyttynyt tyttö tarvitsee etäisyyttä omistushaluiseen ja törkeästi käyttäytyneeseen sulhaseensa. Samassa junassa matkustaa myös Francon kätyreitä Madridista pakeneva Daniel, joka on piileskellyt jo neljä vuotta Madridin puistojen sodanaikaisissa bunkkereissa ja juoksuhaudoissa, kuten sadat muutkin hävinneet. 

 

Julia kapinoi äitinsä vanhoillisia asenteita vastaan ja on aloittanut kirjallisuuden opinnot yliopistossa. Äidin mielestä opiskelu on naisille turhaa, parasta olisi naida rikas mies ja ryhtyä kotiäidiksi. Mutta Julia haluaa ammatin ja opettajaksi, ei alistua naisenelämän ahtaisiin raameihin. Daniel ja Julia törmäävät toisiinsa junassa, ystävystyvät ja puhuvat kirjallisuudesta ja sensuroiduista kirjailijoista, mm. María Zambranosta. Köyhästä syntyperästään huolimatta Daniel on lukenut lapsena paljon. Päätarinan rinnalla kulkee otteita Danielin päiväkirjasta, jossa hän kertoo traagisista sisällissodan vuosistaan vuorilla. Hän oli vain 16-vuotias sisällissodan syttyessä ja todisti miten Francon sotilaat surmasivat hänen juutalaiset vanhempansa ja siskonsa.

Teksti ei alussa oikein lähtenyt lentoon, sillä Luceron tyyli on hyvin asiallista ja yksinkertaista, lauseet lyhyitä. Mutta kirjan loppupuolen kuvaukset junien törmäyksestä ja sen aiheuttamasta kaaoksesta olivat valtavan upeita ja eläytyviä. Helpohko, lyhytlauseinen teksti sopii hyvin sellaiselle lukijalle, joka haluaa verestää espanjan taitojaan. Alun nihkeys vaihtui jännittävään ja trillerimäisen koskettavaan rakkaustarinaan. Espanjan ja Madridin sisällissodan jälkeinen todellisuus tuli iholle.

José Antonio Lucero - La vida en un minuto
Penguin Random House 2021
____________________

Kirjailijan nettisivu

La cuna de Halicarnaso

Paloma Sánchez-Garnica - La sospecha de Sofía

Paloma Sánchez-Garnica sijoittui toiseksi Premio Planeta -kirjallisuuskisassa 2021 teoksellaan Últimos días en Berlín. Koska pidin siitä kovasti, kuuntelin äänikirjana myös hänen aikaisemman teoksensa La sospecha de Sofía (Sofían epäilyt). Romaanin juoni on mielikuvituksellinen ja monimutkainen, silti uskottava, ja aikajänne tässäkin pitkä. Tarina alkaa Euroopan hullusta vuodesta 1968 Madridissa, Berliinissä ja Pariisissa, jossa opiskelijamellakat lamauttivat yhteiskunnan.

Kotiäiti Sofía ja asianajajamiehensä Daniel elävät rauhallista arkea tyttärineen Madridissa, kunnes Daniel saa nimettömän kirjeen, joka väittää ettei hänen äitinsä Sagrario ole hänen biologinen äitinsä. Danielin tulisi käyttää kirjeessä mukana olevat junaliput Pariisiin saadakseen selville totuuden. Vaimonsa ihmetellessä Daniel matkustaa vielä samana iltana Pariisiin, jossa katoaa jäljettömiin.  

Sánchez punoo tarinansa taitavasti ja kontrastisesti Francon diktatuurin, DDR:n ja Neuvostoliiton ympärille. Pariisissa Daniel tapaa kaksoisolentonsa Klausin, joka onkin kuin onkin hänen identtinen kaksoisveljensä. Vastasyntyneet veljekset joutuivat eroon toisistaan, kun tasavaltalaisen perheen piti kiireellä paeta Francon terroria 1939. Vanhemmat ja Klaus päätyivät Berliiniin, jossa syntyi vielä pikkusisko Bettina. Tämä yritti ensimmäisen kerran loikata muurin yli 17-vuotiaana, mutta epäonnistui. 

Stasin lonkerot ja verkostot ulottuvat kaikkialle. Stasi on kiristänyt Klausin agentikseen uhkailemalla pikkusiskoa eikä tällä ole muuta mahdollisuutta kuin pettää veljensä kylmästi. Daniel pidätetään ja hän joutuu vuosiksi Stasin vankityrmään Klausin varastaessa veljensä identiteetin Madridissa. Hän asettautuu elämään veljensä vaimon puolisona ja tämän tytärten isänä. Hän rakastuu pieneen Beatriceen, joka on samanikäinen kuin hänen oma kuollut tyttärensä.

Madridissa Danielin perheen asianajotoimistosta tulee kuudeksi vuodeksi KGB:n peiteoperaatioiden keskus, jota johtaa venäläinen naisagentti. Klaus ei tietenkään voi hoitaa asianajotehtäviä ilman koulutusta ja hän keskittyykin yrityksiin saada sisko Bettina pois DDR:stä. Sofían kannalta valepuoliso on hyvä juttu, sillä tämä (päinvastoin kuin oikea) kannustaa naista jatkamaan fysiikan opintojaan ja Sofíasta tuleekin maailmankuulu DNA-tutkija. On monia pieniä asioita, joita Sofía ihmettelee miehensä muuttuneessa käytöksessä, mutta seksielämä sujuu entistä paremmin ja mies näyttää välittävän enemmän lapsista. 

Madridin peiteoperaatio paljastuu kuuden vuoden kuluttua, Klausista tulee Stasille hyödytön ja hänen kohtalokseen tulee eliminointi. Paljon asioita pengottuaan totuus selviää vihdoin Sofíalle, mutta vasta 17 vuoden kuluttua Daniel vapautuu ja pääsee kotiin Madridiin. Perhe-elämä aikuistuneiden tytärten ja  itsenäistyneen Sofían kanssa ei ota sujuakseen; Klausin haamu on pariskunnan välissä, olihan Sofía rakastanut kuuden vuoden ajan Danielin veljeä. Elämänsä umpikujassa Daniel päättää käyttää isänsä Francon diktatuurin aikana vehkeilyillä kerämää omaisuutta saadakseen ihmisiä pois DDR:stä ja vapauttaakin sieltä satakunta ihmistä. Muurin murruttua hän tapaa Berliinissä kuolevan äitinsä ja siskonsa Bettinan, jonka kohtalo Stasin kynsissä on ollut hyytävä. 

La sospecha de Sofía oli koukuttava lukuromaani jakautuneesta, kylmän sodan Euroopasta, jossa vastakkaiset poliittiset ideologiat tekivät ihmisten elämän helvetiksi. Francon diktatuuri polki vasemmistolaisia ja naisia, DDR ja Neuvostliitto pitivät kansalaisena köyhinä ja veivät heiltä vapauden. Oli hurjaa lukea, miten juonikkaasti Stasin ja KGB:n verkostot levittäytyivät ja kiristyivät uhriensa ympärille. Sánchezin kerronta on upeaa ja eläytyvää; tarinassa riittää trillerimäisiä käänteitä ja traagisia ihmiskohtaloita. Todella elämyksellinen kuunneltava ja kaunis rakkaustarina.

Bloggaukseni Sánchezin teoksesta Últimos días en Berlín.

Paloma Sánchez-Garnica - La sospecha de Sofía

Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija Candela Rojas

Paloma Sánchez-Garnica - Últimos días en Berlín

Paloma Sánchez-Garnican (s. 1962) muhkea lukuromaani Últimos días en Berlín (Viimeiset Berliinin päivät) oli toinen Premio Planeta -ehdokkaista vuonna 2021; se tuli toiseksi ja voitti 200.000 euroa. Romaanin aikajänne on pitkä ja juoni historiallisessa kontekstissa taitavasti punottu. Romaanin tapahtumat ja henkilöt liikkuvat vallankumouksen Pietarista 1917 nousevan natsismin Berliiniin 1933 ja siellä sodan päättymiseen asti. Sánchez piirtää vaikuttavan ja hurjan kuvan siitä, mitä Hitler ja Stalin aiheuttivat ihmisille älyttömillä ideologioillaan ja terrorillaan. 

Päähenkilö on espanjalaisvenäläinen Yuri Santacruz, joka syntyy Pietarissa noin 1910. Hänen isänsä Miguel oli töissä Espanjan Venäjän suurlähetystössä ja rakastui venäläiseen Veronicaan. Syntyi neljä lasta, joista Yuri oli vanhin. Ennen vallankumousta elämä oli hyvää ja perheellä kaunis koti, mutta vallankumous muutti kaiken: tuli anarkia, nälkä ja puute polttopuista. 1921 Pietarissa riehui lisäksi lavantauti ja nälkiintynyt vastasyntynyt Sascha sairastui vakavasti. Oli päästävä maasta pois, mutta passeja oli vaikea saada. Vihdoin oltiin asemalla, mutta äiti Veronicaa ei päästettykään lähtemään; myös yksi pojista, Kolja, hukkui aseman väentungokseen. Traumatisoituneet isä, Yuri ja sisko yrittävät rakentaa elämäänsä Berliinissä.

1933 Hitleristä tulee valtakunnankansleri ja nuori Yuri päätyy töihin Espanjan suurlähetystöön Berliinissä, asuntona on rouva Metzgerin vaatimaton ullakkohuone. Vuosikaudet Yuri yrittää selvittää äitinsä ja veljensä kohtaloita Venäjällä. Samaan taloon muuttaa korkea natsiupseeri, jonka kauniin vaimon Claudian ja Yurin välille kehkeytyy epätoivoinen ja kiihkeä romanssi, joka on tietysti hengenvaarallinen molemmille. Claudia on kiihkeä natsiaatteen kannattaja, kuten niin monet muutkin naapuruston asukkaista. Mitään pysyvää ei naimisissa olevan natsivaimon ja ei-natsin rakkaussuhteesta voi tulla. Tiet eroavat, mutta intohimo ja rakkaus säilyvät.

Yuri alkaa seurustella rouva Metzgerin lääkärityttären Kristan kanssa, on jo kosinutkin tätä. Mutta lähtiessään Venäjälle etsimään johtolankoja äidistään ja veljestään Yuri vangitaan ja hän joutuu vuosiksi Siperiaan Stalinin vankileirille. Tällä välin romahtavassa Berliinissä nämä kaksi samaa miestä rakastavaa naista, Claudia ja Krista, ystävystyvät ja tukevat toisiaan kokemissaan sodan kauhuissa. 

Últimos días en Berlín on komea, taidokas ja koskettava lukuromaani ihmisistä historian pelinappuloina. Se on myös kaunis rakkaustarina kolmiodraamasta, jossa samaa miestä rakastavat naiset ystävystyvät, sillä muuta vaihtoehtoa heillä ei ole selvitä natsien ja venäläisten naisiin kohdistamista julmuuksista ja raiskauksista. Ajankuva on hieno ja eläytyvä, natsiaatteen kiihkeys, ilmiannot ja vehkeilyt tulevat iholle. Omaan makuuni kirjan loppu oli turhan makea, mutta silti tämä oli erinomainen ja imussaan pitävä lukuromaani. Espanjalainen äänikirjatoteutus oli myös hyvä ja Neus Sendra selkeä-ääninen lukija. Lämmin suositus espanjaksi lukeville.

Paloma Sánchez-Garnica - Últimos días en Berlín

Planeta audio 2021

Äänikirjan lukija Neus Sendra

______________________

Sánchez puhuu kirjastaan lyhyesti Youtubessa.

Espanjaksi kuunneltua x 3

CLARICE LISPECTORIN ELÄMÄKERTA & 2 x AGATHA CHRISTIE 

Olen tänä vuonna kuunnellut kohtuullisesti äänikirjoja espanjaksi. 

Muuten Clarice Lispector on minulle edelleen korkkaamaton unelma,

mutta Agatha Christie yhä vain tuore ja viihdyttävä.

Laura Freixas - Ladrona de rosas. Biografía de Clarice Lispector ****
Saga Egmont 2010

Äänikirjan lukija Marta Aparicio

Olen kaksi kertaa yrittänyt lukea Clarice Lispectorin 23-vuotiaana julkaiseman esikoisromaanin Lähellä villiä sydäntä (1944). Viime kesänäkin se ja pari muuta olivat lainassa, mutta lukematta ovat edelleen. Kuuntelin jo alkuvuonna espanjalaisen kirjailijan Laura Freixasin kiinnostavan ja eläväisen elämäkerran Lispectorista - Ladrona de rosas / Ruusuvaras, ajatuksena, että se innoittaisi minut kirjailijan pariin. Ei toiminut, mutta elämäkerta oli todella kiinnostava. E-kirjaa ei ollut saatavilla, joten postaus perustuu hatariin muistiinpanoihini.

Hän on yhtä kaunis kuin Marlene Dietrich ja kirjoittaa yhtä hyvin kuin Virginia Woolf, huudahti vaikuttuneena Lispectorin englannin kääntäjä. 

Lispectorin elämäntarina on kyllä huikea. Hän syntyi vuonna 1920 venäjänjuutalaiseen perheeseen pienessä ukrainalaisessa kylässä, josta hänen vanhempansa köyhinä, vainottuina ja kauhuissaan pakenivat sisällissotaa ja Venäjän vallankumousta seuranneita pogromeja. Jännää on, että myöhemmin Lispector peitteli juutalaisuuttaan ja myös nuorensi ikäänsä. Brasiliaan perhe saapui vuonna -22. Perheessä oli kolme tytärtä Clarice (Haja) heistä nuorin. Äiti oli vakavasti sairas jo pakomatkan aikana, sillä hän oli sairastunut syfilikseen venäläissotilaan raiskattua hänet. Äiti kuoli kun Clarice oli yhdeksän. Isä muutti tyttärineen Recifestä Rio de Janeiroon, jossa isä kuoli Claricen olessa parikymmenvuotias. Luultavasti turvatakseen elämänsä taloudellisesti Clarice alkoi seurustella nousevan diplomaatin Maury Gurgel Valenten kanssa. Tuore aviopari edusti sitten Brasiliaa Italiassa, Sveitsissä, Englannissa ja Yhdysvalloissa - yhteensä 15 vuotta.

Kukaan ei seurustele diplomaatin kanssa. Diplomaatin kanssa syödään vain lounasta. 

Lispector oli kaunis ja tyylikäs, ja hänellä oli diplomaatin vaimon täydelliset tavat, mutta todellisuudessa hän vihasi diplomaatin vaimon roolia. Kirjeissään jumaloimalleen sisarelleen Tanjalle hän purki lähes päivittäin sydäntäsärkevästi yksinäisyyttään ja ahdistuneisuuttaan, ja odotti vain kotiinpaluuta. Hän tunsi itsensä outolinnuksi Bernin diplomaattipiireissä eikä juuri avannut suutaan, koska kaikkea hänen sanomaansa olisi pidetty originellina, ja originelli oli hänestä kirosana. Bernin vuosina vasta 24 - 28-vuotias Clarice tunsi olevansa vankilassa eikä avioliittokaan ollut onnellinen. Vapaa-aikaa olisi kyllä ollut kirjoittamiseen, mutta apatialtaan hän ei pystynyt. 

Suojelusenkelinikään ei enää tiedä, missä asun.

Lähellä villiä sydäntä (1944) ilmestyi juuri ennen avioliittoa ja ulkomaille lähtöä ja se oli siis kritiiki- ja lukijamenestys - mutta ylistys ei jatkunut. Diplomaatinvaimon oli vaikea saada julkaistuksi toista teosta eikä kolmaskaan saanut kriitikoilta kehuja. Freixas sanoo, että ne olivat vaikeita teoksia, ja Lispectorin näkyvyyttä heikensi se, että hän asui aviomiehensä kanssa kaukana Brasilian kirjallisuuspiireistä. Nämä olivat yksinäisyyden ja epäonnistumisen vuosia, jotka koettelivat uskoa kirjailijan kutsumukseen.

Avioeron jälkeen vuonna 1959 Lispector palasi Rio de Janeiroon ja julkaisi tunnetuimmat teoksensa: Passio - rakkaus GH:n mukaan (1964), Agua viva, ajatuksen takana (1973), Tähden hetki (1977) ja lisäksi joukon novelleja. Nämä kaikki loivat Lispectorin nykyisen maineen. Hän kuuluu sekä Brasilian että maailmankirjallisuuden kärkinimiin. Monipuolisen kielitaitonsa turvin -  sujuva portugali, englanti, ranska ja espanja sekä melko hyvä heprea, jiddish ja venäjä - Lispector teki lukuisia käännöksiä 60- ja 70-luvuilla auttaakseen toimeentuloaan. Lispector julkaisi myös pidettyjä lastenkirjoja ja muunnelmia ulkomaisista teoksista.

Palava savuke sytytti tulipalon hänen kodissaan vuonna 1966 ja Lispector joutui kuukausiksi sairaalaan. Oikea käsi sai pahoja palovammoja eikä se koskaan saanut takaisin liikkuvuuttaan, mikä vaikeutti kirjoittamista ja hän joutui käyttämään sihteeriä. Onnettomuus ja arvet masensivat ja viimeisinä vuosinaan ennen niin kaunis Lispector lihoi kovasti. Vain muutama kuukausi viimeisen romaaninsa Tähden hetken ilmestymisen jälkeen, Lispector menehtyi munasarjasyöpään 1977.

_____________________________________________________________

Agatha Christie - El asesinato de Roger Akroyd *****

Alkuteos The murder of Roger Ackroyd 1942
Planeta audio 2019
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Díez

Roger Ackroydin murhan ovat varmaan ’kaikki’ lukeneet, minä itsekin vuosia sitten, mutta Christien kerronta on niin nerokasta ja nautittavaa, etteivät muistumat haitaneet. Äänikirjan lukijan ääntämys oli myös erinomaisen selkeää ja miellyttävää, mitä ei voi sanoa kaikista espanjaksi kuuntelemistani kirjoista. Roger Ackroydin murha rikkoi ennakkoluulottomasti ilmestymisaikansa salapoliisiromaanin sääntöjä ja teki Agatha Christiestä nimen ja siitä tuli myyntimenestys muutaman huonommin menestyneen kirjan jälkeen.

Juonesta lyhyesti: Roger Ackroyd tietää, että hänen rakastamansa nainen, rouva Ferrars, on myrkyttänyt ensimmäisen aviomiehensä ja epäilee jonkun kiristävän naista ja sitten rouva Ferrars riistääkin henkensä myrkyllä. Iltapäiväposti tuo Ackroydille kirjeen, joka saattaisi valaista kiristäjän henkilöllisyyttä, mutta ennen kuin hän ehtii sen lukea, häntä puukotetaan kuolettavasti selkään. 

Espanjalainen äänikirja antoi lukijalle seuraavan vinkin: Jos et tiedä mitään tästä kirjasta, älä keskustele siitä kenenkään kanssa, vaan kuuntele huolellisesti, sillä kirja sisältää yhden rikosromaanin historian suurimmista yllätyksistä. Poirot toteaa epäillyn toisensa jälkeen syyttömäksi ja esittää täysin järkeenkäyvän selityksen murhalle. Viimeinen luku on sekä murhan tunnustus että itsemurhaviesti, jossa murhaaja kertoo tapahtumien kulun. Nerokasta!

_____________________________________________________________

Agatha Christie - Cinco cerditos ****

Alkuteos Five Little Pigs 1942

Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Juan Miguel Díez

Viisi pientä possuakin lienee useimmille tuttu, mutta minulla ei ollut siitä muistumia. Kuusitoista vuotta aiemmin Caroline Crale tuomittiin miehensä murhasta, kun tämä oli hylkäämässä hänet nuoremman naisen takia. Kuollessaan vankilassa Caroline jättää viisivuotiaalle tyttärelleen Carlalle kirjeen, jossa väittää olevansa syytön. Nyt aikuinen Carla turvautuu Hercule Poirotin apuun todistaakseen äitinsä syyttömyyden ja löytääkseen todellisen murhaajan.

Hercule Poirot tutustuu tapaukseen kuudentoista vuoden takaa ja kuulustelee kaikkia viittä pääepäiltyä ja pyytää heitä jokaista kirjoittamaan oman näkemyksensä murhapäivän tapahtumista. Heillä kaikilla on vankka alibi, mutta yksi valehtelee. Kuka heistä on murhaaja? Nautittavasti lukija saa taas kerran todeta, kuinka aukottomasti Hercule Poirotin harmaat aivosolut ja päättelykyky toimivat. Kirja sai ilmestyessään paljon kehuja, eikä suotta.

Muut Christiet blogissa:

Stylesin tapaus

Cita con la muerte (Hänet täytyy tappaa)

Cádaver en la biblioteca (Ruumis kirjastossa)

Rosa Montero - La buena suerte

Después de cada derrota puede haber un nuevo comienzo. 

Jokaisen tappion jälkeen voi olla uusi alku.

Espanjalaisen Rosa Monteron (s. 1951) teoksen La buena suerte voisi kääntää suomeksi vaikka nimellä Hyvää tuuria / Hyvää onnea. Teos vie rähjäiseen ja kuihtuvaan kyläpahaseen Pozonegroon, joka kitkuttelee hiilikaivoksen lopetettua toimintansa. Kylä on nimensä mukaisesti yksi perähikiä tai takapajula, jonka kurjuutta ja ankeutta Montero kuvailee antaumuksella. Kysymys siis kuuluu: miksi kukaan selväjärkinen ihminen haluaisi muuttaa sinne? Niin tekee kuitenkin viisvitonen Pablo Hernando, joka oli matkalla junassa Madridista Malagaan, mutta poistui junasta Pozonegrossa ja osti iltayöllä käteisellä radanvarren yksiön 42.000 eurolla, edes näkemättä sitä.

Pablon asunto on likainen läävä ja typötyhjä, ja ohiajavat junat tärisyttävät koko rakennusta. Mies putsaa kosteuspyyhkeillä neliön, johon käy nukkumaan. Pian naapuriasunnossa asuva romanialaislähtöinen Raluca tekee tuttavuutta ja auttaa miestä hankkimaan tyhjään asuntoonsa välttämättömät tavarat. Nainen hankkii miehelle jopa työpaikan ruokakaupan hyllyjentäyttäjänä. Karusta historiastaan huolimatta loputtomasti hevostauluja maalaava Raluca on valoisa luonne, joka uskoo hyvään onneensa. Hän uskoo myös siihen, että rähjäinen Pablo on hyvä ja sivistynyt mies.

Taina kääntyy vähitellen trillerimäiseksi. Pidin siitä, että lukija ei tiedä pitkään aikaan mikä Pablo on miehiään. Rikollinen, joka haluaa kadota? Vähä vähältä selviää, että Pablolla on rahaa, mikä saa paikalliset pikkurikolliset hänen kimppuunsa. Pablon kimpussa on myös yksi nainen menneisyydestä sekä poliisit. Jotain mies salaa, sillä hän kertoo menneisyydestään paikallisille valheellisia versioita. Pabloon luottanut Raluca romahtaa, kun saa tietoonsa Pablon ristiriitaiset sepitykset. 

La buena suerte kertoo hyvästä ja pahasta, pahojen ihmisten viattomista lapsista ja hyvien ihmisten pahoista lapsista. Montero siteeraa joitakin kauhistuttavia tositapauksia maailmalta, joissa vanhemmat ovat pahoinpidelleet tai tappaneet lapsiaan. Pablon ongelma on päinvastainen: miten suhtautua isänä poikaan, joka on uusnatsina tehnyt hirvittäviä tekoja? Lähtökohtiensa erilaisuudesta ja ikäerostaan huolimatta Pablo ja Raluca rakastuvat ja päättävät rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Toki tämä on naiivilta kuulostava juonenkäänne, mutta nämä molemmat hyvät ihmiset ovat ansainneet uuden alun.

Teksti oli vetävää ja mukaansa tempaavaa. Montero kiinnittää teoksissaan usein huomiota taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen, niin tässäkin. Kirjailija kuvaa osuvasti henkilöidensä mielenliikkeitä ja pikkurikollisten ahneutta. Tekstissä vilisi puhekieltä ja slangia, jonka sanastoa en tietenkään tuntenut, mutta ei haitannut ollenkaan hienoa lukukokemusta.

El Universalin haastattelussa Montero sanoo sellaisten romaanien olevan yhä yleisempiä, jotka sekoittavat eri genrejä. La buena suerte voisi olla trilleri, koska siinä on poliiseja, rikollisia ja rikos. Mutta se ei ole trilleri, vaan romaani olemassaolon / elämän eksistentiaalisesta mysteeristä. 

El Universal: Creo que ahora todos hacemos obras mixtas, híbridas, que tienen un poco de todo. Esta novela es sobre el amor a la vida y sobre la manera de perder el miedo a la vida. Esta historia podría ser un thriller, porque hay policías, hay delincuentes, hay un delito, hay un misterio, pero no es un thriller, es una novela de misterio existencial.

Romaani oli taitavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Pidin ihmiskuvausten aitoudesta ja mainiosta huumorista. Vaikka maailma on paha paikka, Monteron mielestä hyvää on silti enemmän. Pablolle Ralucan rakkaus antoi voimaa muuttaa täysin elämänsä. Romaani päättyy hyvin kauniiseen ja seesteiseen näkyyn.

Bloggaukseni Monteron teoksista:

La carne

La rídicula idea de no volver a verte (kertoo Marie Curiesta)

Rosa Montero - La buena suerte
Alfaguara 2020
_______________

Esta novela habla del Bien y del Mal, y de cómo, pese a todo, el Bien predomina. Es una historia de amor, de amor tierno y febril entre Raluca y el protagonista, pero también de amor por la vida. Porque después de cada derrota puede haber un nuevo comienzo, y porque la suerte sólo es buena si decidimos que lo sea.

Najat El Hachmi - El lunes nos querrán

El lunes, lunes, lunes...

Sekä katalaaniksi että espanjaksi kirjoittava Najat El Hachmi syntyi Marokossa vuonna 1979, mutta muutti perheensä kanssa Barcelonan lähelle 8-vuotiaana. Premio Nadal 2021 -kirjallisuuspalkinnolla palkittu teos El lunes nos querrán (Maanantaina meitä rakastetaan) kertoo marokkolaistaustaisten muslimityttöjen pitkästä ja vaikeasta tiestä itsenäisen aikuisen naisen elämään. Tarina on tunteikas, paljas ja rankka. Tytöt ovat marginaalissa sekä sukupuolensa, sosiaaliluokkansa että syntyperänsä vuoksi. Ollakseen oman elämänsä päähenkilöitä heidän on rikottava rajoja, uhmattava perhettään ja sukuaan, yhteiskuntaakin.

Tarina alkaa kun kertoja on 17-vuotias ankaran muslimi-isänsä ja ympäristönsä vahtima tyttö. Miljöönä on maahanmuuttajien asuttama pieni kaupunki Barcelonan lähellä. Talot ovat korkeita, mutta asunnot matalia ja ahtaita. Perheen ainoalla tyttärellä on viisi veljeä, jotka saavat mennä miten tahtovat. Muslimikulttuurissa tyttöjen siveyttä vahditaan ja valvotaan järkyttävän pakkomielteisesti. Puseron tulee peittää takamus ja huivin hiukset. Tärkein vaalittava asia on tietenkin neitsyys, jonka voisi vaarantaa jopa uiminen tai telinevoimistelu. Seksuaalisuus on heräämässä ja tyttö lukee salaa romanttista kirjallisuutta ja naistenlehtiä, joiden esittelemää naisihannetta hän alkaa tavoitella hölkkäämällä ja vähentämällä syömistään. Äiti on marokkolaisnaisten tapaan lihava eikä tyttö halua sellaiseksi tulla. Hallitakseen edes jotenkin elämäänsä, tyttö kirjoittaa päiväkirjaa ja tekee listoja. Aina maanantaisin  / el lunes, lunes, lunes... alkaa uusi elämä.

Naapurustoon palaa Marokosta ’pilalle mennyt’ tyttö, joka toisin sanoen on menettänyt neitsyytensä eroon päättyneen lapsiavioliiton vuoksi. Hänen vanhempansa ovat vapaamielisempiä muslimeja ja näistä kahdesta tytöstä tulee sydänystävät. Molemmat haikailevat romanttisen rakkauden perään, mutta tytöt myös opiskelevat ja pyrkivät ammattiin. Kumpikin solmii nuorena avioliiton ja saa lapsen, mutta aluksi onnellisilta näyttävät liitot päättyvät eroon. Tytöt pakenevat yhdessä ahdasmielisestä kotilähiöstä Barcelonaan, vapauteen.  Elämä on kovaa ja rahasta on puute. 'Pilalle menneen' tytön kampaamoyrittäjän haaveet romuttuvat ja molemmat päätyvät alipalkatuiksi tehdassiivoojiksi. Kertoja kuitenkin jaksaa jatkaa kirjoitusharrastustaan ja saa tekstejään julki, ystävän kohtalo on karumpi.

Tämän kirjan lukeminen oli aikamoinen kulttuurisokki. Tapahtumat ajoittuvat 1990-luvulle, ja oletettavasti teoksessa on paljon kirjailijan itse nuorena kokemaa. Kertojatytön äiti eli käytännössä vankina neljän seinän sisällä ja tunsi nahoissaan miehensä sairaalloisen mustasukkaisuuden. Nuoria tyttöjä naitettiin Marokossa vielä asuville pojille, jotta nämä pääsisivät avioliiton avulla Espanjaan. Kertojatytöstä tuli kirjailija, joka kirjoitti musliminaisten asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Nämä nuoret naiset olivat ahnaita elämälle, mutta joutuivat sovittautumaan kahden maailman väliin:  Barcelonassa he meikkasivat ja pukeutuivat naisellisesti ja modernisti, mutta kotipuolessa hiukset oli peitettävä huivilla ja asu vaihdettava peittävään.

Maanantaina meitä rakastetaan on koskettava nuorten naisten kasvukertomus ja hieno ystävyyden kuvaus. El Hachmi kirjoittaa mukaansatempaavasti ja tavoittaa hyvin nuorten naisten elämänilon ja sitkeyden.  Myös lukijan äänestä kuului nuoruuden ilo ja innostus. Miten vähällä tuella näiden tyttöjen olikaan pinnistettävä eteenpäin? Romanttisia haaveita oli paljon ja seksi mietitytti, mutta ymmärrettävästi kielletty ja tabu kiehtoivat mieltä. On järkyttävää ajatella, että tänäkin päivänä monet nuoret tytöt elävät yhtä alistettuina ja riistettyinä miesten armoilla muslimikulttuureissa. 

Wikipedia kertoo, että marokkolaissyntyisiä maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään asuu Espanjassa yli 800 000, suurin osa Barcelonan lähistöllä. Heitä kutsutaan halventavalla nimellä moro. Islaminuskoiset maurithan hallitsivat Espanjaa vuosina 700-1000. Espanjan pienten kuningaskuntien yhdistyessä 1400 - 1500 -lukujen taitteessa maurit karkotettiin, minkä jälkeen maurimerirosvot terrorisoivat Espanjan rannikoita. Nykyäänkin käytetään sanontaa No hay moros en la costa / Ei näy maureja rannikolla, mikä tarkoittaa, että kaikki on hyvin, ei vaaraa. Kirjassa tulee hyvin esiin marokkolaissyntyisiin (ja muihin maahanmuuttajiin) kohdistuva rasismi. Kertojalla oli yliopistotutkinto ja loistavat avosanat, mutta jokainen työpaikkahakemus kariutui siinä vaiheessa, kun hän joutui ilmoittamaan nimensä. 

Najat El Hachmi - El lunes nos querrán

Planeta Audio 2021, Destino 2021
Äänikirjan lukija Noemí Bayarri
_______________

PREMIO NADAL 2021

Najat El Hachmi es autora de novelas tan conocidas como El último patriarca (Premio Ramon Llull, Prix Ulysse y finalista del Prix Mediterranée étranger), traducida a diez idiomas, La cazadora de cuerpos, La hija extranjera (Premio Sant Joan de narrativa) y Madre de leche y miel, los dos últimos editados en Ediciones Destino. En 2019 publicó el manifiesto Siempre han hablado por nosotras, que tuvo una gran repercusión en los medios y entre los lectores. Actualmente colabora en El País.

Lyhyesti: mm. Lokakuun lapsi, Oikeaa elämää & Punainen planeetta

Olen kuunnellut paljon äänikirjoja helmikuun pakkasten paukkuessa. Toiset ovat tuoneet viihdettä enemmän kuin toiset. Tuntuu, että olen yhtä jäässä kuin luonto ulkona eikä pitempiä blogitekstejä näistä ota syntyäkseen. Mutta haluan kirjata nämä äänikirjat muistiin ja tilastoihin.

Linda Boström Knausgård - Lokakuun lapsi **** Like 2021

Alkuteos Oktoberbarn

Suomentanut Petri Stenman

Äänikirjan lukija Leena Nuora

Lokakuun lapsessa Linda Boström Knausgård kertoo omasta elämästään, avioliitostaan ja erostaan; kuvaa millaista oli lapsuus näyttelijä-äidin ja pelottavan ja uhkaavan bipolaarisen isän tyttärenä. Hän itse sai saman diagnoosin 26-vuotiaana ja on kamppaillut sairauden aiheuttamien mielialojen kanssa siitä lähtien. Leena Nuoran lukemana Lindan koskettava ja traaginen teksti menee luihin ja ytimiin. Oli järkyttävää lukea pakkohoidosta psykiatrisessa sairaalassa, jossa muistia vaurioittavia sähköshokkeja annettiin viikoittain ’tehtaassa’.  Lääkärit väittivät, että sähköshokit ovat hellävaraisia ja vertasivat niitä tietokoneen uudelleenkäynnistämiseen. Vähänpä he tiesivät tai välittivät. Pakkohoitopotilaana Linda ei voinut niistä kieltäytyä. Sähköhoitoa käytetään Suomessakin psykoottisten masennuspotilaiden hoidossa kun mikään muu ei auta. Kirjailijan haastattelu / The Guardian.

 

Adeline Dieudonné - Oikeaa elämää ** Wsoy 2021

Alkuteos La vrai vie 2018
Suomentanut Saara Pääkkönen

Äänikirjan lukija Talvikki Eerola

Belgialainen Dieudonné on syntynyt vuonna 1982. Kirjan esittelyssä sanottiin, että se on kansainvälinen suurmenestys ja että romaanissa “satujen viattomuus kohtaa Stephen Kingin trillereiden kauhun.” Minulle tämä oli silkkaa karmean perheväkivallan kuvausta ja mieleeni tuli Èdouard Louisin teokset. Minäkertoja on huippuälykäs nuori tyttö, joka yrittää tervehdyttää traumasta puhumattomaksi mennyttä pikkuveljeään ja selvitä väkivaltaisen isänsä terrorisoimassa kodissa. Huvipuistossa työskentelevä isä oli raivokas ja väkivaltainen hullu, jonka kallis metsästysharrastus tuntui epäuskottavalle hänen palkkatuloihinsa nähden. Ei minun kirjani.

Joonatan Tola - Punainen planeetta **** Otava 2021

Äänikirjan lukija Ilkka Villi

Esikoisromaanissaan Joonatan Tola (s. 1983) kertoo lapsuudestaan ja alkoholisoituneesta, skitsofreniaa sairastavasta taiteilijaisästään. Kirjan esittelyssä sanotaan mm. Lopputulos on karnevalistisen hurjasti elämää sykkivä sekä samaan aikaan sielua ravistavan traaginen kertomus. Ja sitä se oli, erittäin hyvin kirjoitettu ja todella rankka. Herää kysymys, miksi lastensuojeluviranomaiset eivät saaneet puututtua perheen elämään, elettiinhän sentään jo 80-lukua. Mutta turvattomat lapsuusvuodet jättivät kyllä jälkensä, ei Joonatan ilman terapiaa ole niistä selvinnyt.  Tarinaansa Tola höystää mustalla huumorilla. Ymmärtääkseni kirja saa jatkoa. Google-haulla löytyy runsaasti kirjailijan haastatteluja teoksen tiimoilta.

Agatha Christie - Un cadáver en la biblioteca **** Planeta audio 2019

Alkuteos The Body in the Library 1942

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Tästä muistin vain alkutilanteen: St Mary Meadissa kunnianarvoisan eversti Bantryn kirjastosta löytyy kuristettu nuori tyttö. Miss Marple on rouva Bantryn ystävätär ja päätyy näin ollen pistämään nokkansa juttuun. Erinomainen lukija ja Christie kuvaa vallan herkullisesti pikkupaikkakunnan juoruilevaa ilmapiiriä ja neiti Marplen kaiken hoksaavaa ajattelutapaa - kuin myös hänen tapaansa jaaritella ummet ja lammet, mikä on ajaa hulluuden partaalle murhaa tutkivat poliisit. Agatha kestää aikaa!

Alicia Giménez Bartlett - Un barco cargado de arroz #6 *** Planeta audio 2021

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Tämä osa on suomennettu nimellä Petra Delicado ja kodittomat. Planeta audio julkaisee näköjään Petra Delicado -sarjaa äänikirjoina. 12.2. ilmestyi #8 El silencio de los claustros, ja luultavasti sekin tulee kuunneltua. Tämän osan nimi tulee laitapuolen kulkijan Anselmon suuresta unelmasta: mies unelmoi laivasta, joka olisi täynnä riisiä. Hän purjehtisi sillä johonkin idylliseen maahan, jossa ei olisi sotaa eikä pahaa ja perustaisi ruokaravintolan. Petralla on kiihkeä rakkausjuttu psykiatrimiehen kanssa, mutta ei hän osaa sitoutua. Dialogit Petran ja Fermínin välillä ovat kerrassaan nautittavia - viihdyttävää kuunneltavaa.

Alicia Giménez Bartlett - Sin muertos #12 *** Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Ei suomennettu. Tässä osassa Petra Delicado kertoo elämästään, lapsuudestaan, siskoistaan ja rakkauksistaan. Hän oli nuorena hyvin moderni ja Francon vastainen, mutta hylkäsi taideopintonsa, päätyi asianajajaksi ja täydellisesti uralleen antautuneen Hugon puolisoksi. Lopulta Petra jätti taakseen Hugon, ylellisen elämänsä ja juristinuransa - ja ryhtyi poliisiksi, koska asianajajan työ oli hänestä rutikuivaa ja tylsää. Petra on kyllä mainio hahmo: reipas, inhimillinen ja helposti lähestyttävä.