Rosa Montero - La Carne

Kesähurmokseen sopii ehkä tarina gigoloista ja hulluista kirjailijoista, valitettavasti tätä ei ole suomennettu. Luin hiljattain Monterolta Marie Curiesta kertovan kirjan. Ihastuin siihen kovasti ja halusin lukea kirjailijalta lisää. La carne - Lihaa on aivan erilainen. Päähenkilö on yksinäinen virkanainen Soledad Alegre, kuusikymppinen ja sinkku. Nimi on äidin koomista pilaa, sillä se merkitsee Yksinäinen & Iloinen. Mutta yksinäisyys ei todellakaan ilahduta Soledadia. Äiti teki pilaa toisestakin tyttärestään, ja antoi tälle nimeksi Dolores eli Tuska & Iloinen. Tuskastaan ei iloitse myöskään skitsofrenian vuoksi laitokseen suljettu Dolores.

Soledadimme on käärmeissään raskaana olevan vaimonsa helmoihin paenneelle ex rakastajalleen. Tärkeä oopperailta lähestyy eikä Soledad kertakaikkiaan voi näyttäytyä siellä yksin. Nainen päätyy netin seuralaispalveluja tarjoavalle sivustolle klikkailemaan vapisevin sormin itselleen sopivaa gigoloa. Vaikka pelottaa, muuta vaihtoehtoa ei ole. Soledad päätyy 32-vuotiaaseen Adamiin, joka näyttää kreikkalaiselta jumalalta.

Seuraa kaikenlaista. Tietenkin Soledad rakastuu gigoloonsa, vaikka suhteella ei ole järjellä ajatellen tulevaisuutta. Pankkitili hupenee uhkaavasti, sillä minimitaksa on 300 € / kerta, yön yli viipyvä gigolo maksaa 1200 €. Lapsena kovia kokenut Adam paljastuu venäläiseksi sähkömieheksi, jolla on nuori tyttöystävä ja jota rikollisuuden polut ja helppo raha kiehtovat. Soledad nöyryyttää itseään mitä naurettavimmin tavoin, mutta ei voi itselleen mitään. Rakkauden, rakastamisen  ja läheisyyden tarve ovat niin suuret.

Vuonna 1951 syntynyt Montero ei itsekään ole enää aivan nuori tyttö, joten tietää kyllä mistä puhuu. Hän kuvaakin loisteliaasti Soledadin toimintaa ja itsensä puleeraamista ennen nuoren rakastajan tapaamista. Kylpyhuoneessa kuluu tunteja, ihovoiteita hölvätään, sääret silotellaan ja myös intiimialueen karvoitus muotoillaan viimeisen päälle; alusvaatteet valitaan huolella,  ja kokeillaan koko vaatekomero läpi eikä siltikään mikään vaate tunnu hyvältä. Valaistuksen ja musiikin suunnittelu vaativat nekin tarkkaa mietintää.

Vanheneva Soledad ajattelee kauhulla tulevaisuuttaan ja kaikkien asioiden viimeisiä kertoja: viimeinen kerta kun rakastelet, viimeinen kerta kun nouset vuorelle, viimeinen kerta kun juokset Retiron ympäri. Vanhenemista vastaan voi taistella, mutta ei loputtomiin. Suhde Adamiin stressaa, ja samanaikaisesti stressaa myös työ: hän on konsulttina Madridin Kansalliskirjastoon tulevalle suurelle näyttelylle, jonka teema on Kirotut kirjailijat. Muuten hulluista tai onnettoman rakkauden hulluiksi tekemistä kirjailijoista ja heidän kirjojensa hahmoista kirjailija kertoo paljonkin. Mukana on monta espanjankielistä kirjailijaa mm. Gregorio Sierra (1881-1947), jonka vaimo kirjoitti kaikki hänen teoksensa. Kansainvälisistä hulluista  Soledadin suunnitteleman näyttelyn listalla ovat mm.:

• Guy de Maupassant (1850-1893) - Kirjailijaa vaivasi 20-vuotiaasta asti syfilis, joka myöhemmin aiheutti pahenevia mielenterveysongelmia. Ne heijastuivat myös Maupassantin tuotantoon, erityisesti kauhunovelleihin. Vuonna 1892 Maupassant yritti viiltää kurkkunsa auki ja joutui mielisairaalaan, jossa kuoli seuraavana vuonna.
• William S. Burroughs  (1885-1965) - Burroughsin vaimo kuoli kun Burroughs yritti ampua pistoolilla vaimonsa pään päällä olleen lasin Wilhelm Tellin mallin mukaan. Leikkasipa Burroughs palan sormestaankin mustasukkaiselle homorakastajalleen.
• Philip K. Dick (1928-1928) - Tieteiskirjailija näki näkyjä, Monteron mukaan hän oli skitsofreenikko. Elokuva Blade Runner perustuu löyhästi Dickin romaaniin Palkkionmetsästäjä - Do Androids Dream of Electric Sheep? 
• Thomas Mann (1905-1955) - Monteron mukaan Mannissa oli samaa onnetonta homoseksuaalisuutta kuin hänen päähenkilössään Aschenbachissa novellissa Kuolema Venetsiassa.

Soledadin lapsuus oli kurja: isä hylkäsi, äiti oli sadisti ja kaksoissisar Dolores sairastui skitsofreniaan teini-iässä. Lisäksi nuoruudenrakkaus päättyi hylkäämiseen. Kaikki tämä on edelleen mustana aukkona ja rakkauden nälkänä Soledadissa, niin fiksu ja pätevä nainen kuin hän ammatissaan onkin. Eikä surkeasti päättynyt seikkailu Adamin kanssa Soledadia hillinnyt. Kotvan aikaa itseään kokoon kerättyään pää kääntyy Retiron juoksulenkeillä taas himokkaasti seksikkäisiin miesten pakaroihin.

Montero kuvaa terävästi, mitä kaikkea vanheneva nainen on valmis tekemään ja miten paljon valmis itseään nöyryyttämään rakkautta etsiessään. Hulluiksi tulleista maailmankirjallisuuden nimistä oli kiinnostavaa lukea.

Frau, Signora & Bibi -haasteen seitsemäs.

Rosa Montero

La carne

Alfaguara 2016

***

Kirjastosta

Lihaa - ei suomennettu