Romaanin aikajana ulottuu 1980-luvulta 2000-luvulle. Tapahtumat kietoutuvat vahvasti kahteen erilaiseen Berliiniin, sekä Stasin aikaan ennen muurin ja rautaesiripun romahtamista että aikaan sen jälkeen. Toinen tärkeä tapahtumapaikka on kotoinen Helsinki. Aurelia on nuori lupaava näyttelijänalku, aivan läpimurtonsa kynnyksellä. Berliiniläissyntyinen kulttiohjaaja Joachim on kiinnittänyt tytön kokeilevan produktionsa vaativaan päärooliin, jota valmistellaan Kansallisteatterin suurelle näyttämölle.
Aurelia on menestyksestään tietenkin hurmiossa, mutta kaikki ei ole hyvin. Elämä on välillä VMP - voi mitä paskaa. Hänen isänsä Theo on juuri saanut aivoinfarktin, ja joutuu sittemmin saattohoitoon. Äitinsä puheluihin Aurelia ei halua vastata, vaikka äiti kuinka vainoaa häntä puheluillaan. Näytelmän harjoitukset ovat uuvuttavia. Sitäpaitsi Aurelian pitää treenata rooliaan varten veren maku suussa, kasvattaa lihaksia ja kestävyyttä. Hän alkaa pikkuhiljaa nähdä näkyjä, lapsuuden mielikuvitusystävä Veronika alkaa kulkea kantapäillä. Onko kyse vain uupumuksesta vai jostain muusta?
Pulkkinen raottaa pikkuhiljaa päähenkilöidensä kipeää ja traumaattista menneisyyttä, mikä kaikkien osalta kietoutuu Berliiniin. Isä ja äiti viettivät kaupungissa aikaa nuorena avioparina, ja heillä oli itäberliiniläisiä ystäviä, joista jotkut kokivat traagisen kohtalon. Idealisti-isä koki vanhemmiten ideologioidensa romahtavan ja elämänsä erehdykseksi.
Joachimin muistoissa kummittelevat sekasortoiset päivät juuri ennen muurin romahtamista ja se, mitä sisko Friedalle tapahtui. Kokeilevassa näytelmässään hän yrittää purkaa syyllisyyttään ja painajaisiaan, tuoda Friedan näyttämölle Aurelian avulla. Ohjaajana hän on armoton. Minulle tuli mieleen takavuosien Jouko Turkan metodit.
Aurelian äiti kelaa mennyttä ja järkyttävää syyllisyyttään laajasti omissa puheenvuoroissaan. Selviää miten hän pikkuhiljaa pääsi jäseneksi Theon varakkaaseen eiralaisperheeseen, miten siellä vietettiin traditioita tihkuvaa joulua, miten he päätyivät naimisiin ja mikä tragedia Theon perhettä kohtasi. Ja sitten on se musta ja musertava syyllisyys, jota hän on kantanut Aurelian lapsuudesta lähtien.
Aurelia näkee miten Joachim menee kerta toisensa jälkeen sijoiltaan hänen täsmällisen Friedansa vaikutuksesta. Hänen Friedansa on uljas, kujeileva, viaton, rietas ja villi, ja Frieda-harjoitusten aikana koko kirkkaasti valaistu näyttämö täyttyy Balaton-loman yksityiskohdista, niin ettei Joachim voi muuta kuin katsoa neljännellä penkkirivillä mykistyneenä Aurelian kautta suoraan traumansa ammottavaan ytimeen. - Voi Joachim! Likainen pieni poika. Kultainen pieni poika.
Pulkkisen kieli on tavattoman kaunista ja hän eläytyy sanottavaansa upeasti. Mieleeni jäivät mm. koskettava myötätunto pienen Joachimin karmeisiin kokemuksiin Balaton-järvellä. Koin kuitenkin kirjan jotenkin sekavaksi, ikäänkuin hahmot olisivat olleet liian tasavahvoja. Tai sitten epämääräinen tunne sekavuudesta tuli jatkuvasta aikatasoissa pomppimisesta. Teemojakin oli ehkä liikaa: itäblokin romahdus, perheenjäsenten menetykset, vanhemmuuden ja parisuhteen haasteet, psyykkiset traumat ilmenemismuotoineen, oman paikan ja seksuaalisuuden etsiminen, nuoren naisen ura ja pyrkimykset... Vaikka itse en hullaantunutkaan, lukijoita ei tältä kirjalta puutu - jonotin sitä kirjastosta kuukausikaupalla.
Riikka Pulkkinen
Paras mahdollinen maailma
Otava 2016
***
Kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.
Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.