Heli Laaksonen - Sulavoi

Mun päivä ova

ko puuvillalankka pujotetui pualukoi

ja nii o eläjäl hyvä.

Tulipa tehtyä riemastuttava murrehyppy Heli Laaksosen (s. 1972) lounaismurteella kirjoittamiin runoihin. Karjalaisena läntiset murteet ovat itselleni melkein täyttä hepreaa, ja tovi kuluikin sanoja ja runojen rytmiä hakiessa. Ymmärtämistä helpotti kun kuvittelin runot ääneen lausutuiksi, oikeiksi otaksumillani äänenpainoilla. Vaikka en jokaista sanaa ymmärtänytkään, Laaksosen huumori ja yllättävyydet ilostuttivat ja riemastuttivat.

Sulavoin runot ovat kesältä maistuvaa voisulaa uusien perunoiden kanssa tai äidin leipoman uunilämpöisen ruisleivän päällä! Niissä kuplii mielikuvitus, ilo ja huumori kerrassaan nautittavalla tavalla. Laaksosen runoissa voi tapahtua mitä vaan: naakalla on kirkkotaivaan väriset silmät, prinsessan kruunu takertuu pyykkinaruun,  narsissit viivyttelevät keväisin ja mummut odottavat, kurjet huutavat kun runoilija pesee tukkaa...  Elämä ei aina ole päivänpaistetta, mutta ihmiselon surut on kiedottu myötätunnon lämpöiseen syliin. Monista runoista löytyy mainiota leikkisää vääntöä. Muutama irrallinen esimerkki:

Oleksää koska tahtonu olla joku muu?

E. Hee sanova mut tahtovat kyl.

...

Mää laitan tääl peruni kiahuma

keitän koko suvise saro,

seittemän kaikkias.

Niil o nimiki jokasel

ja yks niist o rakkaampi ko muut.

...

Yäl kattelen

puutarhatontunmuatost rakast möykky saman täkin al.

...

Suami o essumuatone maa ja sää asut toise helma reunas
...
Makkan marketin pallomerenpohjal
hiavahtamat
ko lööpeis hajeta karonnut naist.

Hykerryttävän hauskoja olivat myös Kalimera! Heii vaa! / Nykyajamiähe o nii monimutkassi /  Ei voittu sanno vasta /  Ko aik ei kulu /  Kauhi! Karhu! /  No nyy se o hyvä 

Runossa Leppäkerpun murhe leppis matkustaa junassa ja yrittää ratkoa lehden ristikkoa, muttei mene putkeen: Leppäkerppu ol täyttäny ristikost yhren kulma iha vääri. / Mistän paikka ei lähteny ratkema. / (...) VR:n asiakasleht ol pilal / ei tämmöst voi ikä ihmiste ilmoil jättä / kaik näke et joku iha viti o istun junas.

Sulavoin runot ovat oikeita hyvänmielen runoja, täynnä pulppuavaa iloa. Ne ovat apean mielen karkotukseen mitä parhainta lääkettä. Pidin kovasti. Lopuksi ihana arkisen onnen ja rakkauden kuvaus Laaksosen tapaan:

Eikä erost viäl tieretä mittä

Laver on piän ja mää olen suur

ajan sut unissan seinä vaste littanaks

herät ain ko määki herän

kaneliposki

olet taas jättäny hellyyskraanan tippuma

tip

t

i

p

see valu yäs

vaik väität et laitit sen kii

ja harman toppatakkis povitaskus

kasvatat nii suuri

toiveihaaveisulossiunelmi

et saat myymäläetsivä 

epäilemä.

Heli Laaksonen
Sulavoi
Otava 2006
*****
Kirjastosta

Muualla: 

Kirjasähkökäyrä

Turun Sanomat - "Mutta olipa runo nostalginen tai luontoaiheinen, nykyhetkessä kulkeva tai tapahtumista vihiä antava, kaiken takana kulkee vähintäänkin humoristinen vire tai jopa julkiriemastuttavuus."

Laaksosen esikoiskokoelmasta Pulu uis (Sammakko 2000): 
Kirjasähkökäyrä
Kiiltomato - Heli Laaksosella on hyvä rytmitaju ja tarkka silmä, mikä riittää tekemään Pulu uis -kokoelmasta hauskan ja koskettavan lukuelämyksen. Syvällistä monitulkintaisuutta tai haastavaa älyn leikkiä siitä ei kuitenkaan kannata etsiä, sillä kirjoittajan ote on – ehkä tietoisesti – puheliaan arkinen ja vähän naivi.