12. huhtikuuta 2018

Kirjaneuroosin ääripäistä

Kirjailoa à la Milli

Muitakin neurooseja varmasti löytyy, mutta nyt ajattelin vähän valottaa kirjaneuroosini tilaa. Vähänkään minua tuntevat ja blogiani seuraavat tietävät, että kirjaneuroosini hipoo maanisuutta. Luen kaiken liikenevän vapaa-ajan, joka päivä. En pysty nukahtamaankaan jollei alla ole edes parikymmentä luettua sivua. Toisaalta joku kiinnostava ja jännittävä kirja voi valvottaa pikkutunneille. Luen noin 150 kirjaa vuodessa, riippuen kirjojen paksuudesta. Onhan siinä.

Lukemiseni oli huipussaan myös teini-iässä, mutta hiljeni sitten vuosiksi. Opiskelujen, perheen ja työn lomassa aika ei vaan riittänyt. Nyt kun olen vapautunut työelämän paineista, lukeminen on taas riistäytynyt käsistä. Mutta onhan tämä aika ihana ja vaaraton addiktio! Hyvää vertaistukea olen löytänyt kirjabloggarikollegoilta ja erilaisista somen kirjallisuusryhmistä. On ollut ihanaa todeta, etten mikään friikki ja kummajainen olekaan.

Kirjaneuroosin toista ääripäätä edustaa ystäväni Milli, joka ei lue kaunokirjallisuutta. Ollenkaan.
Milli on kertonut minulle kuinka hän muistaa jo alakoulusta niiden lukutuntien paniikin, jolloin opettaja luetutti Tuhannen ja yhden yön tarinoita. Kylmä hiki nousi otsaan kun iso vitriinikaappi avattiin: siellä ne olivat, paksut ja pelottavat tarinakirjat! Pieni Milli tuskaili ja taaplasi, luki sanan kerrallaan, mutta ei ymmärtänyt tarinasta mitään. Kun opettaja kyseli mitä hän oli lukenut, Milli ei tiennyt mitä vastata.

Hän kertoo aikuisena ostaneensa tuon satukirjan ajatuksenaan kerrata mitä silloin lapsena tuli luettua. Mutta ensimmäistä satua pidemmälle hän ei ole päässyt, koska ei saa mitään irti, vieläkään. Milli väittää, että Harry Potterin kokoiseen kirjaan ei hänen ikänsä riittäisi. Tarina ei vaan hahmotu, ja kun usein päähenkilöitten nimetkin ovat vieraskielisiä, sekaisinhan siinä menee: että oliko "Danglarsenson Erksolnvieafcitz nyt roisto vai se hovimestari?"


Minun tekemäni kollaasi, innoittajana tätini

Voidaanko me arvottaa ja kauhistella?
Paljon lukevien mielestä on aivan kamalaa jos ihminen ei lue. Kaikkien pitäisi lukea, nuorison ja kaiken ikäisten. Mutta eikö me voitaisi hyväksyä erilaisuus? Millillä saattaa olla pieni lukihäiriö, joka estää häntä hahmottamasta lukemaansa. Mutta jos se ei muuten elämää hankaloita So what? Milli on mielestäni täysin visuaalinen tyyppi, hänen vahvuutensa on siinä. Lukevilta voi puolestaan visuaalinen hahmotus puuttua melko tyystin. Vaikka lukeminen on olematonta, Milli on aina ollut ahkera kirjaston käyttäjä: kaikki käsityö-, askartelu- ja valokuvauskirjat hän sanoo tutkineensa. "Kuvat kertovat minulle paljon enemmän!", Milli sanoo.

Otan toiseksi Millin tapaiseksi esimerkiksi edesmenneen tätini. Hän oli kansakoulunopettaja ja innokas amatöörimaalari. Ikinä en nähnyt hänen kädessään muita kuin taidekirjoja. Täti oli luova, ja taiteessaan monipuolinen: maalasi öljyväreillä, kaiversi puupiirroksia tai muuta taidegrafiikkaa, teki reliefejä ja pienoisveistoksia. Täti eli täyttä elämää - ilman kirjoja.

Kevätbanneri à la Milli. Ihana fontti on myös hänen löytämänsä.

Me ääripäät hupaisasti kirjabannerien kimpussa!
Kirjabloggaamiseeni kuuluu lukuneuroosin ohella bannerineuroosi. Ehkä joku on kummastellen huomannutkin, että bannerini vaihtuvat tuon tuostakin. On niitä varmaan kymmenkunta parin vuoden aikana ollut. Tänä keväänä bannerineuroosini on ollut huipussaan siitä yksinkertaisesta syystä, että omat ideat olivat tyystin loppu. Kokeilin sitä ja tätä, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Ja sitten minulla välähti - kysynpä apua Milliltä! Kirjoitin pienen briefin tapaisen, mutta annoin aika vapaat kädet. On ollut valtavan hienoa seurata, miten toisella syntyy erilaisia ideoita kuin itsellä. Aivan parasta tiimityötä!

Milli totesikin, että kerrankin hänellä oli kirjoista iloa - niitä kuvatessaan ja banneri-ideoita kehitellessään. Hän sanoo huomanneensa, että kirjat ovat oivaa materiaalia myös askarteluun, riittoisaa ja moneksi taipuvaa - hirveää pyhäinhäväistystä monen mielestä varmaan... "Aikuisten oikeasti, on ollut kivaa kun kerrankin olen nauttinut kirjoista - valokuvaamalla!"


Blogin ensimmäinen banneri alkuvuodesta 2016. Tämän jälkeen on ollut monta.

Kiitos Milli kivasta ja luovasta yhteistyöstä! Kirjabloggarihan ei voi olla suosittelematta kirjoja - ratkaisu voisi löytyä selkokirjoista! Selkokeskuksen sivuilta voit kurkata mitä selkona löytyy. Itse olen lukenut selkoksi Tuija Takalan runokirjan Onnen asioita ja Eppu Nuotion Peiton paikan selkomukautuksen. Linkissä myös enemmän tietoa selkokielestä. Jos selkokaan ei innosta, ole huoleti Milli - visuaalinen lahjakkuus on aivan yhtä arvokas juttu!
_____


Vaivaako joku neuroosi vailla visuaalista ratkaisua? Milli voisi ehkä auttaa.
Hänet löytää instragramista nimellä @millinmaa ja kuvia galleriasta Millisesti.

36 kommenttia:

  1. Mukava postaus :)
    Kiva, että pääsitte tekemään yhteistyötä. Banneri on hieno. Minunkin pitäisi vaihtaa omani keväisempään, mutta ideaa ei ole vielä syntynyt. Tästä postauksesta sain inspiraation ainakin mietiskellä ideaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katriina <3
      Mahdollisuuksia on loputon määrä - olen kovin vaihtelunhaluinen :) Keväisiä mietteitä sinulle!

      Poista
  2. Minä varmaan luen paljon, vaikka en yli sadan kirjan pääse vuodessa (eikä ole tarviskaan, luen lähinnä iltaisin ja on muitakin intressejä). En silti ole ikinä koskaan ajatellut, että kaikkien pitäisi lukea. Minulle on aivan sama kuka lukee ja mitä. Joka ei lue, tekee sitten muuta ja ihan hyvän ja älykkään elämän voi elää lukemattakin (ja tarkoitan nyt lukemisella tietenkin vain romaaneja jne. Kukaan lukutaitoinen ihminen ei kai voi välttyä lukemasta yhtään mitään päivän aikana).

    Minun mieheni ei juuri lue (kirjoja, mutta kyllä lukee). En muista milloin viimeksi olisi lukenut kokonaisen romaanin. Ehkä viisi vuotta sitten luki yhden :D Että kauan eläköön erilaisuus ja kuolkoon toisten kyttäily. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ei lue kirjoja, mutta lukee toki muuta eli esim. uutisia jne.

      Poista
    2. Meillä vähän sama juttu <3 Lukutaidossa ei varmaan siellä eikä täällä mitään vikaa - muut intressit vievät ajan :)

      Poista
  3. Ai niin, piti vielä lisätä että upeita töitä Millillä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin Elegia! "Että kauan eläköön erilaisuus ja kuolkoon toisten kyttäily. <3 "

      Aina välillä näkee tuommoisia väitteitä... Ihmisillä on eri intohimot ja kiinnostuksen kohteet, tylsäähän se olisi jos me oltaisiin kaikki samasta muotista. Olkoon jokainen vapaasti omanlaisensa ja harrastakoon sitä mikä kiinnosta ja tuo hyvän mielen!

      Poista
  4. Minusta on hienoa että ihmisellä on jokin asia josta tykkää,sinulla lukeminen ja Millillä taiteet ym. Itse en pysy lukemaan noin laajasti kuin sinä, harva kirja kiinnostaa loppuun asti :) Annetaan palaa tahoillamme ja tehdään mitä ja mikä huvittaa sillä se huvittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku nimeltä mainitsematon hyvinvointiguru on sanonut, että jokaisen pitäisi löytää oma, häntä inspiroiva 'intohimo' - mikä se kullakin sitten on. Tällöin elämä tuntuu mielekkäältä. Liputetaan sille!

      Minä kärjistin ja provosoin tahallisesti :) Mutta just niin, annetaan palaa sillä mikä itse kutakin innostaa!

      Kirjanimekkeiden määrä on iso, mutta tänä vuonna tulee varmaan puolet alle 100-sivuisia - ne runot <3

      Poista
  5. Minulla on ovineuroosi, liesineuroosi, avainneuroosi ja lompakkoneuroosi. Uusimpana ongelmana on ilmaantunut jonkinlainen huonekasvihysteria, mikä tarkoittaa huonekasvien shoppailupakkoa. Lukuharrastukseni oli pitkään kriisiytynyt. Nyt luen taas mutten yleensä kirjoita kirjoista.

    Mielestäni ihmisten erilaisuus pitää hyväksyä. Jos itse alkaisin tyrkyttää kirjoja tai muuta kulttuuria jollekulle, minulle saatettaisiin alkaa tuputtaa ties mitä: golfia, laskuvarjohyppyä, kunnallispolitiikkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Itse kukin varsinainen neuroosipaketti :) Mulla on ollut myös huonekasvineuroosi, mutta olen päässsyt siitä eroon. Sitten oli siivousneuroosikin, mutta olen tainnut korvata sen kirjoilla - ja siltä meillä näyttääkin :)

      Suomen kansa on ollut viisas: 'Annetaan kaikkien kukkien kukkia' - pätee edelleen! Ei kiitos kunnallispolitiikkaa mullekaan :)

      Poista
  6. Erittäin tärkeän aiheen nostit pöydälle, Riitta!

    Meitä on moneksi, himolukijoita ja niitä, jotka eivät koske kirjoihin pikkusormellaankaan ja sitten näiden ääripäiden väliin mahtuva porukka... Ihminen voi hyvin kun hän tekee siä, mitä rakastaa <3

    Oma lukemishistoriani on kaksijakoinen: luin pienenä tyttönä lähikirjaston lastenosaston läpi ja vähän vanhempana siirryin aikuisten osastolle, josta tulikin melkein toinen kotini. Yliopistoon päästyäni tenttikirjat veivät aikani ja kaunokirjallisuus unohtui, kuitenkin niin, että niinäkin vuosina tuli luettua, mutta ehkäpä vain kymmenisen romaania vuodessa.

    Myöhemmin kirjallisuus alkoi taas vetää enemmän puoleensa, ja nelisen vuotta sitten mukaan tuli vielä uusi rakas harrastus, kirjabloggaaminen...

    Olisikohan liian uskaliasta väittää, että vaikka lukeminen ON todella ihanaa, tärkeää, sivistävää, kehittävää ja samalla kaiken oppimisen hyvä perusta, ihminen tulee mielestäni oikein hyvin toimeen myös ilman (kauno)kirjallisuutta. Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät lue kaunokirjallisuutta lainkaan, ja jotka samalla ovat äärimmäisen sivistyneitä, empaattisia ja muutoinkin fiksuja tyyppejä. Em. ominaisuuksien sanotaan korreloivan vahvasti lukemisharrastuksen kanssa (ja niin varmasti onkin), mutta eivät ne aina mene yksi yhteen. Olipa ihanaa, että otit tämän todella tärkeän aiheen keskusteluun, Riitta!

    Millin taide on upeaa! <3 <3 <3

    Mukavaa pian koittavaa viikonloppua, Riitta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aika tasan tarkkaan samanlainen lukemishistoria kuin sinulla Kaisa-Reetta. Ruuhkavuosina pienten lasten (vielä paljon matkustava mies) ja mehut vievän työn kanssa ei kapasiteettia tai aikaa yksinkertaisesti ollut.

      Tuttavapiirissäni ei kukaan ole himolukija, muutama kirja vuodessa, melko normaalia siis. Tämä oli tämmöinen provosointi, mutta taustalla aito asia. Jos ihmisellä on esim. lukihäiriötä, lukemiskokemus on toistuvasti ikävä ja turhauttava. Kuka haluaisi masokisti olla? Kyllä silloin valitsee muuta: elokuvia, teatteria, musiikkia tms. Nykyään äänikirjoja löytyy toki runsaasti.

      Kiitos kun kommentoit Kaisa-Reetta, näköjään ollaan kaikki samoilla linjoilla :) Hyvää tulevaa viikonloppua.

      Poista
  7. Olet sinä melkoinen lukutoukka. Taas kumoutui yksi luuloni. Olen luullut kaikkien opettajien olevan himolukijoita, jotka lukevat kaikkea laidasta laitaan. Ihania nuo Millin työt.
    Kun olin lapsi ja nuori isäpuoli luki meille kahdelle tytölle satuja ja osti kirjoja. Äiti piilotteli niitä minulta samalla saarnaten: "Ei Luoja laiskoja elätä" tai "Iso ämmä aina nokka kirjassa kiinni, tuosta ei tule mitään!" Isä sai monet huudot laiskuuten kannustamisesta. Nuorena äitinä luin imettäessäkin ja syyllistin itseäni, kun en ollut koko ajan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, joka yleensä imi rintaa silmät kiinni. Jotain lapsuudesta on jäänyt alitajuntaan, sillä annan itselleni luvan lukea, kun kaikki muut hommat on tehty. Luen vaihtelevasti 1 -2 kirjaa viikossa. Matkoilla ja kesällä enemmän, kun talvisin myös neulon jonkin verran.
    Lapsia olen aina kannustanut lukemaan. 24 laina/biologisesta lapsesta puolet lukee paljon, toinen puoli ei juuri lainkaan.
    Kivaa torstai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli nuorena samantapaista. Yläluokilla/ lukiossa ollessa oli yksi tyttökaveri, jonka kanssa luettiin ns. hyvää maailmankirjallisuutta. Kafka mm. on jäänyt mieleen, mitähän siitäkin ymmärsin :) Asuin melkein maalla ja meillä oli parin lehmän navetta. Minulla oli siellä navetan vintillä kuivien heinien tuoksussa oma kesähuone. Sinne suuntasin sateen ropistessa kirjastokasseineni. Äiti ei tykännyt, huuteli samaa. Kumpikaan vanhemmistani ei lukenut, mutta tuo 'lukematon' opettajatäti innosti taiteen pariin. Haaveissa oli tekstiilisuunnittelijan ura, mutta muuhun päädyin. Ensimmäinen mieheni luki suunnilleen Aku Ankkaa :) En tajunnut; itse lastenhoidon ja kaiken muun ohessa sentään jnkv kunnollistakin.

      Nuorin poikani ei ikinä ole lukenut mitään, nythän hän on sairaskin eikä jaksa keskittyä. Vanhempi luki lasten tietosanakirjoja ja shakkiotteluitten siirtoja, kirja kirjan perään :) Romaaneihin ei hänkään ole innostunut. Pojantytär luki Potterit aika nuorena jo englanniksi ja kaikenmaailman mangat ja fantasiat, tätä nykyä hänellä on opiskelukirjat etusijalla.

      Kiva muistella ja rupatella muustakin kuin tiukasti jostain kirjasta. Leppoisaa iltaa Kirsti <3

      Poista
  8. Morjensta!
    Yksi himolukija täällä tuumailee, että oma vapaa-aika kuluu lukiessa. Ja työssäkin saan lukea, jippii. Tänään luin Veljeni Leijonanmieltä :) Oma poika sanoi kerran, että ei tarvitse ostaa joululahjaksi kirjaa. No niin, olin ehtinyt ostaa jalkapalloilusta kertovan kirjan ja se oli niin mieluinen pojalleni, että sen luki koko kaveripiiri ja minun pikkuvelikin. Kirja lähti elämään omaa elämäänsä "jonnekin". Koska luen paljon, niin kyselen varsinkin nuorisolta, että ovatko lukeneet sen ja sen kirjan, että kannattaa lukea. Kirjoja kannattaa olla monipuolisesti esillä. Lasteni lempikirja oli Anatomian ja fysiikan kirja, josta he lukivat innokkaasti eri sisäelimistä, aivoista jne. Lapsia kiinnostavat siis monesti hieman erilaiset kirjat kuin vanhemmat hankkivat. Luonto- ja eläinkirjat sekä harrastuksiin liittyvät kirjat esim. leipomiseen liittyvät ovat nyt in. Esim. Titanic-kuvakirja oli eräille pojille tosi mieluinen. Innostuivat siitä piirtämään joka päivä suurlaivoja.
    Omien kaksospoikien (mies)opettaja sanoi, että hän ei lue kirjoja, vaan ainoastaan Aku Ankkaa, eikä hänen oppilaiden tarvitse lukea kirjoja... no onneksi esimerkki ei tarttunut. Poikani pitivät valtavasti fantasiakirjallisuudesta Tolkienista lähtien. Lukivat kylläkin innokkaasti myös Aku Ankan taskukirjoja, joita sitten kertyi hyllykköön kymmeniä. Tyttöni rakasti ja rakastaa edelleen hyvin paljon historiakirjoja ja puutarhakirjoja. Molempia löytyi myös meiltä kotoa.
    Onneksi kirjoja kustannetaan hyvin monipuolisesti.
    Minua koskee ennemmin, jos kirjat viedään kaatopaikalle. Kyllä niistä voi askarrella jotakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morjensta vaan samis :) Me ollaan sitten se meidän ykkösintohimo löydetty - ei muuta kuin nautitaan!

      Kuten tuossa Kirstille vastasin, minunkin toista poikaani kiinnosti tieto, nimenomaan tieto. Ja sinne suuntaan ammatinvalinnassaankin päätyi. Sinä taidat työskennellä lasten parissa? Olen huomannut, että luet paljon lastenkirjoja, hieno juttu. Itse en lastenkirjoja juuri lue, mutta jääräpäisesti ostan suvun lapsille aina lahjoiksi kirjoja, vaikka tekniset vempaimet olisivat mieluisampia. No totta, lukihan nuorinkin Aku Ankan jättikirjat ynnä muut!

      Kun itse saa kirjoista niin paljon iloa, haluaa ilosanomaa tietysti levittää. Nykylapset tuppaavat näkevän vain kännykkäpelit ja vastaavat, ne on kuin liimattu niihin. Meidän suvun lapsiperheissä on rajoitettu tietotekniikkaan käytettävää aikaa ja patistettu lapsia ulos ja muihin puuhiin. Lukeminen opettaa lapsia keskittymään toisella tavalla ja varmasti lukihäiriö tai joku muu lukemista haittaava osataan nykyään paremmin ottaa huomioon.

      Milli sanoikin, että hänen mielestään tuo kranssi teki paremmin kunniaa vanhalle kirjalle kuin kaatopaikka :)

      Mukavaa iltaa Mai <3

      Poista
  9. Mainio teksti, herätti paljon ajatuksia! Minunkaan mieheni ei juuri lue kirjoja, mutta erilaisia aikakauslehtiä kyllä ahkerasti. Sain hänet innostumaan äänikirjoista jokunen vuosi sitten: kuuntelemme dekkareita mökillä ja mökkimatkoilla aina välillä. On hauskaa, että voi tämän oman kirjaharrastuksen jakaa edes näin :) Minulla kirjoihin käytettävästä ajasta kisaavat työn lisäksi muut harrastukset, mutta päivittäinen kirja-annos pitää saada!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, kirja-addikti tarvitsee sen päivittäisen kirjahuumeannoksensa :) Mainio juttu kuunnella dekkareita yhteisillä automatkoilla! Pistänpä mieleen.

      Mieheni innostui viime syksyn kirjamessuista ja luki putkeen kymmenkunta tietokirjaa. Romaanit eivät käy :) Mutta sekin innostus oli ohimenevää! Ehkä syttyy uudestaan.

      Kiva kun kommentoit Nanna, mukavaa iltaa <3

      Poista
  10. Onpas suloinen postaus ja hyvää keskustelua vielä sen päälle.

    Minun ystävistäni monet eivät lue kaunokirjallisuutta ollenkaan tai hyvin vähän. En ole oikeastaan ajatellut koko asiaa, mutta nyt aloin miettiä, että näinhän se on. Kaikki lukevat sanomalehtiä ja seuraavat ajankohtaisohjelmia televisiosta. Keskustelumme koskevatkin usein ajankohtaisia tapahtumia. Jonkun kanssa jaan innostuksen elokuviin ja toisen kanssa teatteriin.

    Olen lukenut aina, mutta jossain vaiheessa käsityöt olivat lukemistakin tärkeämpi harrastus. Neuloin paitoja, tunikoita, myssyjä ja huiveja. Käsien nivelrikko teki lopun kutomisesta (neulominen on oikea termi, mutta minulle se on aina ollut kutomista). Onneksi tämä koneen näpyttely on niin kevyttä, että sopii huonommillekin sormille.

    Mies ja pojat poppoineen lukevat kyllä kaikki, makujensa mukaan. Heidänkään kanssa harvoin keskustelemme kirjoista.
    Eniten olen harrastanut kirjallisuutta pienimmän, nyt puolitoistavuotiaan kanssa viime aikoina. Muumit ja Barbapapat ovat suosiossa. Ihan ensimmäsiä sanojakin oli 'baabapapa'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se suloista jos pieni sanoo 'baabapapa' <3

      Minullakin on ollut kutomisneuroosi, geeneissä saatu :) Olen virkannut kalastajalangasta parisängyn peiton, kutonut puseroita, sukkia ja ties mitä... Tehnyt addiktion asteella ristipistotöitäkin. Erityisen inha on ollut kasvi- ja puutarhaneuroosi. Toki se voi hyvin edelleen, mutta lukeminen on ottanut siitäkin niskalenkin.

      Juu, eihän kukaan lukematta nyky-yhteiskunnassa selviä, mutta jos kaunokirjallisuus ei yrityksistä huolimatta avaudu, miksi siihen pitäisi itseään pakottaa ja kiduttaa. On ihanaa kun me olemme erilaisia. Hyviä ja hyväksyttäviä kaikki.

      Kiitos Marjatta kommentistasi - aurinkoista viikonloppua!

      Poista
    2. Riitta, ihailen energiaasi, paitsi että luet ja kirjoitat vauhdikkaasti, niin hallitset vielä tekniikatkin.
      Sinähän se minulle sanoit kerran, että blogissa kannattaisi olla tunnisteita, että sieltä löytäisikin jotain. Olin samaa mieltä ja sinun tuuppaamanasi lopulta toimerruin tutustumaan asiaan ja laittamaan niitä.
      Bannerikin olisi kiva, kun vain - huoh - jaksaisi ryhtyä ottamaan selvää, miten sellainen tehdään.

      Sinun bannerisi povat kaikki olleet tosi hienoja ja taiteellisia.

      Millin työt ovat upeita, arvostan suuresti!

      Aurinkoista viikonloppua sinne myös!

      Poista
    3. Voih sinua Marjatta - olet mainio! Kiva jos sain sinua autettua, tagit on tärkeitä :)

      Olen jnkv ollut tietotekniikan kanssa tekemisissä ennen blogiaikaa, mutta olen kuule ihan tavistasolla! Yrityksen ja erehdyksen ja ärräpäitten kautta olen jotain oppinut. Mulla on onnellista siinä suhteessa, että saan mieheltä apua, hän on meidän tekniikkavastaava.

      Bannerin lataaminen on ihan iisi juttu: tarvitset sopivan kokoisen kuvan ja sitten vaan lataat sen sieltä 'ulkoasusta' josta tagilistatkin lisätään. Jos ryhdyt puuhaan, voin auttaa! Ja eiks sulla ole niitä poikiakin?

      Viikonloppuja!

      Poista
    4. Aha, jospa tämä neuvosi sysäisi minut bannerin suunnitteluun. :)
      Juu, pojat osaa ja mies myös, käy auttamassa naapureitakin tietokoneasioissa - mutta kun heillä on kaikilla omat puuhastelunsa. Eei, kyllä kai suuurin syy välinpitämättömyyteeni blogini ulkonäössä on viitsimättömyys. Kun sain sen jotenkin käyntiin, niin en ole viitsinyt puuttua mihinkään, olen vain kirjoittanut ja tehnyt kuvia (se oli pakko opetella).

      Poista
    5. Voi kamaluus - olen tainnut tartuttaa bannerineuroosini nyt sinuun - annathan anteeksi :DDD Niin ne kiertää, neuroosit.

      Katsos, tämä minun kuvallinen vauhkoomiseni johtunee varmaan siitäkin, että olen ollut töissä mainostoimistossa, copypuolella. Mutta istunut tiiviissä yhteistyössä AD:n kanssa. Etenkin yhdellä hurmaavalla herralla, Rolfilla oli tyyli, että hän halusi aina copyn siihen vierelleen istumaan. Oi niitä aikoja <3

      Ihanaista lauantaita Marjatta!

      Poista
  11. Lohduttavaa luettavaa, en olekaan täysin sivistymätön, vaikken kaunokirjallisuutta lue. Kyllä lukemattomuutta enemmän kummastellaan, kuin sitä jos ei askartele tai piirtele. Kaikkihan ei vaan osaa olla luovia, mutta kaikki osaavat lukea, sanotaan. Lukemalla avautuu aivan uusi maailma, niin minulle on sanottu. Minulle upea maailma on avautunut kuvien kautta.
    En vähättele kirjojen arvoa ja lukemista, päinvastoin. Ja kunnioitan kirjoja, pahaa teki leikellä ensimmäiset kirjat askarteluun. Vielä pahemmalta tuntui ajatus heittää ne jätteisiin.
    Kiitos Riitta linkeistäsi, sekokirjoihin pitää tutustua tarkemmin. Ja vaikkei nekään minusta lukijaa tekisi, niin tämä yhteistyömme lisäsi kiinnostusta kirjoihin, jos ei muuten niin visuaalisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä provosointihan lähti siitä että aina välillä jossain mediassa tai somessa kauhistellaan ihmisten lukemattomuutta. Kaunokirjallisuus ON avartavaa, mutta kaikilta se ei onnistu - ja se on ihan OK.

      Arvostan ja ihailen suuresti sitä, miten maailma avautuu sinulle taiteesi kautta. On ollut hienoa seurata miten toisin silmin visuaalinen ja luova ihminen kaiken näkee <3 Selkokirjoihin on panostettu viime aikoina paljon ja tarjonta kasvaa hetki hetkeltä.

      Suosittelenpa sinulle yhtä visuaalista kirjaa, joka kertoo kirjan kansista - kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ville Hännisen upea teos Kirjan kahdet kasvot oli minulla lainassakin, mutta en ehtinyt siihen kunnolla paneutua. Löytyy kirjastosta. Kirjankansien graafinen suunnittelu on heijastanut aina aikaansa - uskon että pidät tästä kirjasta upeine kuvineen Millin!

      Ihanaa viikonloppua <3

      https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjan-kasvot-9789522227768

      Poista
    2. ... pelkästään KIRJAN KASVOT... ei kahdet :)

      Poista
    3. Heti alkoi kiinnostamaan Kirjan kasvot, se pitää käydä lainaamassa. Ehkä vielä innostun lukemaan kirjoja, pystyhän jo ilman tuskanhikeä pitelemään Tuhannen ja yhden yön tarinoita kädessäni ;)

      Poista
    4. Kirjan kasvot on tietokirja, siis paljon tiukkaa faktaa. Älä lue niitä faktapränttejä, tai lue vain valikoiden. Kuvat kertovat eri vuosikymmenten virtauksista. Kirja oli hieno, on lainattava se uudestaan paremmalla ajalla.

      Siedätyshoitoa Milli :DD

      Poista
  12. Olen monesti ihaillut sun bannereita. Itse en osaa niitä teknisesti tehdä (tai en ole saanut aikaan perehtyä asiaan tarpeeksi).

    Ei ihmisiä kyllä minustakaan voi mitenkään arvottaa sen perusteella, lukevatko he kirjoja vai eivät. Luovuttakin on monenlaista. Tosin just luin jonkun jutun, mikä yhdistää rikkaita ihmisiä ja siinä oli, että he lukevat kirjoja. No, luen jo, rikkauksia vielä odottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, taisi olla vastikään lehdissä juttua korrelaatiosta kirjat vs rikkaus. Samoin, rikkautta ootellessa :)

      Eksyin pari vuotta sitten pieneen netissä toimivaan taideporukkaan - Teemakuun kollaasi. Sitä ennen ei ollut hajuakaan kuvankäsittelyohjelmista ym. Sieltä tuttuja ovat mm. SusuPetal ja Esther Helmiä - ja Milli. Kivaa on ollut -kaikkea sitä utelias ihminen keksiikin :)

      Poista
  13. Sinähän olet ihan taiteija sukua, luin tädistäsi, tosi monipuolinen taiteessa. Sinä olet kova lukemaan kirjoja. Hienon kollaasin olet tehnyt.

    Minä luin ennen paksuja kirjoja mutta nykyään ei simäni kestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista että silmäsi vaivaavat, ihanaa että voit taiteilla - panosta siihen. Täti oli täynnä taidetta ja hyvin railakas värien käyttäjä etenkin vanhemmiten. Nuorempana hän teki tosi hienoa mv grafiikkaa ja väripuupiirroksia, ja akvarelleja myös.

      Toivotan sinulle hyvää viikonloppua Sisko <3

      Poista
    2. Harrastetaan jotain mitä pystytään, se pitää mielen virkeänä. Piirrellessä esim. ei tarvitse niin tarkasti seurata rivejä. Kiitos ja hyvää viikonloppua sulle myös!
      Sun täti on ollut todella taitava ja sinä myös kuten olen huomannut.

      Poista
  14. Hieno kevätbanneri! On ilo seurata monipuolista blogiasi.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!