27. huhtikuuta 2018

Nippernaati #3 - Proosa


Viro-­instituutin julkaiseman Nippernaati #3:n kuusi prosaistia viehättivät minua kovin.  Tämä antologia ei ole luettavissa Viro-instituutin sivuilta kuten kaksi edellistä, mutta tilattavissa itselle. Antologiassa on kunkin kirjailijan lyhyt esittely, minä rajoitun tässä vain syntymävuoteen.  Kirjailijoiden nimissä olevista linkeistä löytyy heistä tietoa joko suomeksi tai englanniksi. Lukunäytteiden valossa suosikeiksini muodostuivat nämä kolme prosaistia: Jaaks, Mikita ja Ruitlane. Kirjoitan kirjailijoista aakkosjärjestyksessä.

Piret Jaaks kaksi novellia kokoelmasta Linnalegend (2015)
s. 1980 / suomentanut Annamari Typpö 
Antologian kirjailijaesittelyssä sanotaan, että Jaaksin novelleissa mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää - ja näin totisesti oli! Kolibrin lento **** kertoo Amarant-tädistä, joka pistäytyy kerran vuodessa veljensä aikuisen kuvataiteilijatyttären / pojan luona. Täti tuo aina tuliaisina jotain veljelleen kuulunutta, tällä kertaa vaaleansinisen lasisen kolibrin. Amarant-äti on valittaja ja pistää aina nokkansa toisten asioihin, kunpa lähtisi jo! Kohta hän onneksi levittääkin siipensä ja lennähtää pois. Novellin vinksahtanut twisti paljastuu vasta aivan lopussa. Aikasten mainio maagisen realismin ja fantasian aineksia sisältävä tarina.

Ripittäytyminen ***** kertoo seurakuntalaisesta, joka kirjoittaa nuorelle pastorilleen ja tunnustaa syntejään. Syntivyyhti on alkanut siitä, kun seurakuntalainen kidnappasi alttarilla riippuneen ristiinnaulitun Jeesuksen ja vei sen kotiinsa. Nainen on ristinyt Jeesuksen Peeteriksi, ajeluttaa tätä autolla katselemassa maisemia ja ihmettelee Peeterin huonoa ruokahalua. Voi että pidin seurakuntalaisen hulluista kirjeistä! Jaaks on tavoittanut niihin hienosti hassahtaneen ihmisen tavan ajatella - hyvää huumoria jutustelevsti.

Tiina Laanem - ote romaanista Pildilt kukkujad (2016) 
s. 1974 / suomentanut Varja Arola 
Kaatumisensa takia kainalosauvoja tarvitseva vanheneva Nadja on muuttanut kaupungista rähjäiseen huvilaan maalle. Hänen poikansa Boris on valokuvataiteilija, jolla menee huonosti.  Poika haluaa ottaa äidistään aitoja realistisia kuvia näyttelyynsä, jota ei itse asiassa ole tulossakaan. Äidillä ja pojalla on huonot välit, ja poika alkaa vuodattaa elämässä epäonnistumistaan vallitsevan talouslaman puristuksessa. Syntyy riita ja ovet paukkuvat. - Tämä on ote kolmen sukupolven sukutarinasta, ilman taustaa katkelma jäi hiukan irralliseksi.

Valdur Mikita Lindvistika  #3 (2015)
s. 1974 / suomentanut Hanna Pippuri  
Mikita pohtii novelleissaan pilke ja ironia silmäkulmassaan virolaisuuden erityispiirteitä. Mukana ovat trilogian kolmannesta osasta novellit Metsäkirjasto, Pohdiskeleva ohjaustanko, Ruokasodat ja Virolaisen tilan poetiikka *****, josta pidin todella paljon. Muutama sana tästä novellista.

Mikitan mukaan virolaisen ihmisen kolme tärkeintä asiaa ovat kotitalo maalla, suku ja metsä. Virolaisen maalaistalon tilarunouden peruspiirteitä ovat mm. vinous, lahoaminen ja harmaus; ulkohuussi, sontakasat ja haju; myös romu, kuopat, kumpareet ja kura. Uusin poeettinen piirre on valtavat siniset pressut. Mikita laskee leikkiä virolaisten maalaisjuurilla kertakaikkisen nautittavasti! Häneltä ilmestyy syksyllä suomeksi teos Kantarellin kuuntelemisen taito.

Ja miten tuo tila kuitenkin hoivaa ja yhdistää sielujamme! Se ihmeellinen hetki, kun seisomme siellä ja huomaamme, että kaikki ovat paikalla. On herkkis, on juoppo, kultakätinen työmies ja yksi, joka tuli jeepillä.

Piret Jaaks, Tiina Laanem & Valdur Mikita

Mihkel Mutt - Eesti ümberlōikaja / Viron ympärileikkaaja ( 2016) 
s. 1953 / suomentanut Raija Hämäläinen 
Sängyssä Svetlana toteaa petikumppanilleen Rähnille, ettei tämä ole ollenkaan kuin virolaismiehet, vaan paljon eloisampi ja ihanampi. Rähn innostuu tästä kohteliaisuudesta siinä määrin, että päättää vaihtaa kansalaisuutta. Hän ei halua muuttua venäläiseksi eikä saksalaiseksi kuten monet ovat Virossa aiemmin tehneet; hän päättää muuttua britiksi. Ensiksi on tietysti opittava kieli ja toiseksi sisäistettävä koko brittiläinen kulttuuri, kirjallisuus ja kaikki muu. Mutta ei auta Shakespearen tankkaaminen, ei äidinkielestä ja virolaisuudesta niin vain eroon pääse! Mutt päätyy pohtimaan mitä tuomittavaa siinä on, että haluaa olla joku muu: eihän hän ole kansaansa ja kansallisuuttaan itse valinnut! Suotakoon minullekin valinnanvapaus!

Olavi Ruitlane - katkelma romaanista Vee peal / Pinnalla (2015) *****
s. 1969 / suomentanut Arja Korhonen 
Olen kahdentoista ja kalamies, toteaa romaanin nuori poika. Hän asuu Vōrussa isovanhempiensa kanssa Tamula-järven lähellä. Koulunkäynti tuntuu turhalta ja kasvimaan hoito äärimmäisen tylsältä. Mutta nyt on kevät ja jäälle on päästävä särkiä narraamaan. On ihan pakko elvistellä kylän ukoille, koville kalamiehille Koljalle ja Kaljulle. Tarinakatkelma on hulvattoman hauska ja Arja Korhosen valitsema savon murre tekee sille upeasti oikeutta: Pietarin kalansaalis kyllä tulee, mutta mitenkäs päästään jäältä kotiin? Kevätaurinko on nimittäin sulattanut päivän mittaan rannat jääsohjoksi, kävellä ei voi eikä uida tarkene - jäälautalla seilataan eristyksissä pöhnäpäisen juoppolallin kanssa. Pidin kovasti tämän pikkumiehen aatoksista ja puuskahduksista, enemmänkin lukisin mielelläni.

Sven Vabar Katutaiteilijat (2012) 
s. 1974 / suomentanut Anniina Ljokkoi 
Novelli kertoo Tarton graffiteista ja niiden tekijöistä. Kaido Piknellä oli Sirle-niminen tyttöystävä, joka oli tavattoman taitava ja omaleimainen katutaiteilija, mutta sitten Sirle katosi mystisesti. Pikne romahti surusta, varsinkin kun poliisi epäili hänen tehneen jotain Sirlelle. Pikku hiljaa mies tokeni, alkoi valokuvata ja pakkomielteisesti kohennella tyttöystävänsä töitä. Vähitellen Pikne alkoi luoda myös omia graffitteja, mutta ihmeellisintä oli se, että selvästi Sirlen tyylisiä töitä ilmestyi Tarttoon edelleenkin. Pikne väitti kivenkovaan, että ne olivat Sirlen tekemiä. Yhtenä kauniina päivänä Piknekin katosi jäljettömiin - mutta heidän tyylisiään graffitteja ilmaantuu edelleen kaupungille. Tämäkin hieno urbaani novelli, kaunis ja mystinen rakkaustarina - mikä on faktaa, mikä fiktiota Vabarin kynästä, en tiedä.

Mihkel Mutt, Sven Vabar & Olavi Ruitlane
Nippernaati #3:n virolainen proosakattaus oli taas hieno lukuelämys. Minua viehätti valituissa novelleissa se, että kaikki sijoittuivat nykypäivän Viroon pienin maagisin ja absurdein kääntein. On hienoa, että Viro-instituutti on tuonut nämäkin kirjailijat suomalaisten lukijoiden ulottuville. Lämmin suositus!

Sen sijaan koin, että antologian neljän runoilijan lukunäytteet olivat liian lyhyitä saadakseni heidän tyylistään kunnon kuvaa. Ehkä kirjoitan heistä myöhemmin. Listaan heidät nyt kuitenkin tässä, jos joku haluaa etsiä heistä tietoa:  Eda Ahi (s. 1990), Mart Kangur (s. 1971), Veronika Kivisilla (s. 1978) ja Jaan Pehk (s. 1975).

Nippernaati #3
Toimittanut Sanna Immanen
Viro-instituutti 2017
****
Lukukappale kustantajalta - kiitos
_______________

Lukuhaaste Rakas Viro juhlistaa Viron 100-vuotista itsenäisyyttä - somessa #rakasviro
Nippernaateista lisää Viro-instituutin nettisivulta.

1 kommentti:

  1. Pitää kysyä, josko ovat tilanneet tai tilaamassa kirjastoon ;) Epäilen, ettei jonotusaika ole kovin pitkä.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.