18. joulukuuta 2018

Colm Tóibín - Nora Webster


Irlantilainen kotirouva Nora Webster on perusluonteeltaan yksin viihtyvä introvertti, joka pitää etäisyyttä lähisukulaisiin ja on nauttinut kotiäitinä olostaan kaksikymmentä vuotta. Kun mies on ollut töissä ja lapset koulussa, koko päivä on ollut hänen omaa ihanaa aikaansa. Puoliso Mauricen menehtyessä dramaattiseen ja nopeaan sairauteen, tutut elämänkuviot suistuvat raiteiltaan ja Nora surun sumuun. Identiteetin peruspilarit romahtavat, poissa on puolison tuki ja turva, taloudellinenkin. 46-vuotiaana neljän lapsen äitinä Nora joutuu tyhjän päälle ja vastaamaan kaikesta yksin. Markko Tainan suunnittelema kirjan suomalainen kansi näyttää koskettavasti Noran surun lamauttaman olemuksen.

Heidän mielestään hänen oli aika lopettaa murehtiminen ja ajatella muita asioita. Mutta muita asioita ei ollut. Oli vain se, mitä oli tapahtunut. Oli kuin hän olisi elänyt veden alla eikä jaksanut enää pyrkiä pintaan hengittämään. Se oli liikaa vaadittu. Paluu muiden ihmisten maailmaan tuntui mahdottomalta, hän ei edes halunnut sinne.

Kyläläiset käyvät liki päivittäin talossa surunvalittelukäynneillä, viikosta toiseen, mutta Nora ei jaksaisi heitä. Naapurit ja tutut haluavat kiihkeästi holhota tuoretta leskeä ja järjestellä hänen elämäänsä. Puolison sisarukset, Margaret ja Jim, omivat varhaisteini-ikäiset pojat, Donalin ja Conorin, ja puuttuvat heidän elämäänsä monin tavoin. Pojat oireilevat: Donal alkoi änkyttää kun äiti vietti kaksi kuukautta isän sairasvuoteen äärellä Dublinissa, ja Conor tekee omia johtopäätöksiään pienistäkin sanoista. Kodin ilmapiiri on hauras ja haavoittuva. Aikuiset tyttäret, Fiona ja Aine, ovat jo opiskelemassa, mutta Noran välit heihin ovat etäiset. Tyttäret uskoutuvat mieluummin äidin sisarille.

Nora on surusta turta ja pitkälti muiden ohjailtavissa, mutta pinnan alta hänessä löytyy särmää, voimaa ja uskallusta. Hän panee katolisen koulun johtajan ruotuun ja saman tempun hän tekee ilkeilevälle konttoripäällikölle neiti Kavanaghille. Nora pystyy tekemään päätöksen rakkaan kesäpaikan myymisestä ja hän uskaltaa liittyä extempore kuljetusalan ammattiliittoon.

Noran pelastukseksi koituu musiikki: hän ryhtyy ottamaan laulutunteja, ostaa itselleen levyjä ja levysoittimen; liittyypä paikkakunnan Gramofoniseuraankin. Tytärtään Ainea Dublinissa katsomassa käydessään Nora rohkenee ostaa itselleen levyjä kasapäin.  Hän tunnustaa myös itselleen, että on luopunut monista asioista avioliitossaan mukautuakseen puolison toiveisiin.

... Nora tajusi, että musiikki johdatti häntä kauemmas Mauricesta, kauemmas heidän elämästään yhdessä, hänen elämästään lasten kanssa. Se ei johtunut yksinomaan siitä, että Mauricelta oli puuttunut sävelkorva kokonaan, eikä siitä, etteivät he olleet kuunnelleet musiikkia yhdessä. Se johtui laulutuntien intensiivisyydestä: hän oli yksin ja omillaan paikassa, johon Maurice ei olisi seurannut häntä koskaan, ei edes kuolemassa.

Tóibín luo hienon ajankuvan 60-luvun lopun Irlannista, jossa yhteenotot protestanttien ja katolisten välillä aiheuttavat rajuja mellakoita. Maassa on köyhää ja vaatimatonta, pienen kylän sopivaisuusnormit rajoittavat kaikkia ja Norakin miettii, mitä on sopivaa tehdä, mitä ei. Tóibín pujahtaa Noran ajatuksiin kuin omiinsa. Kerronta on yksityiskohtaista ja hyvin vähäeleistä arkisen elämän kuvausta, mutta joku lumo Noran päänsisäisten mietteiden kuvauksessa on, sillä romaani jaksoi viehättää loppuratkaisuihin asti. Muutamassa viime luvussa tosin Tóibínin kerronta sai turhan mystisiä piirteitä makuuni ja tyyli muuttui erilaiseksi kuin aiemmissa luvuissa.

Surun lamauttama Nora ottaa aluksi haparoivia, mutta sitten yhä varmempia askeleita itsenäisen naisen elämään. Hän uskaltaa ostaa värikkäitä vaatteita ja käyttää rahaa kodin kohentamiseen. Hän uskaltaa ärsyyntyä ja uskaltaa myös romahtaa. Lopulta kolmen vuoden jälkeen hän pystyy luopumaan puolisonsa vaatteista ja tavaroista. Nora Webster oli minulle rauhoittavaa lukemista joulunajan hälinässä. En kokenut kirjaa surulliseksi, vaan suuren tragedian ja elämänmuutoksen kokeneen naisen poluksi selvitytymiseen. Hieno henkilökuva.

Colm Tóibín
Nora Webster 2014
Suomentanut Kaijamari Sivill
Kansi Markko Taina
Tammi 2016
*****
Kirjastosta
_______________

Nora Websteriä on luettu ja ylistetty paljon. Tässä muutama linkki:
Kaisa Reetta, Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Lumiomena

Colm Tóibín (s. 1955) on irlantilainen kirjailija ja kriitikko. Hänen teostensa teemoja ovat ulkomailla asuminen, luovuus ja identiteetin etsintä ja säilyttäminen. Hän on arvioinut ankarasti irlantilaista yhteiskuntaa. Teoksista The Blackwater Lightship (1999) ja The Master (2004) olivat julkaisuvuosinaan ehdokkaina Booker-palkinnon saajaksi.  Kirjailijan teoksista on suomennettu myös Brooklyn (Tammi 2011) ja Äitejä ja poikia (Tammi 2013).

Italialaiset miehet - aah! - #18


JOULUKALENTERI #18

Taiteilija Esther Hjelt-Cajanus on kuvannut itsensä maalaamassa peräpohjolan
talvisia maisemia. Akvarelli on kronikasta Vi 1911-12.
- Esther Hjelt-Cajanuksen arkisto. Coll 80.22. 
sivu 43

☆☆☆

En ole muuten koskaan nähnyt niin paljon kauniita miehiä kuin täällä Italiassa. Naiset eivät ole yhtä kauniita, he eivät ole jaloja ulkonäöltään, mutta niin kauniita miehiä kuin täällä olen nähnyt, en uskonut olevan olemassakaan tavallisessa elämässä, ainoastaan mielikuvituksen toivekuvissa. Toki on muunlaisiakin, mutta kauniit ovat ylivoimaisen kauniita. En voi sille mitään, että minun täytyy pysähtyä ja katsoa heitä, milloin vain näen sellaisia ja näin tapahtuu kyllä usein. Sinäkin tekisit varmasti samoin, sillä heidän näkemisensä on puhdas nautinto.

Ote Esther Hjeltin kirjeestä sulhaselleen Werner Cajanukselle 19.3. 1903. 
- Esther Hjelt-Cajanuksen arkisto. Coll 80.13. Suomentanut Marjut Hjelt.
sivu 89

Esther Hjelt-Cajanus (1879-1959) oli suomalainen taidemaalari, kirjailija ja kuvittaja.


Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

17. joulukuuta 2018

Riipaiseva joulusiivo - #17



JOULUKALENTERI #17

Taiteilija Kaarlo Atran eli Karl Enqvistin neiti Fanny Davidsonille Kööpenhaminasta 21.10.1904 lähettämä postikortti. Kortti on ehkä osoitettu toimittaja Fanny Davidssonille, vaikka Atra kirjoittaa nimen yhdellä s-kirjaimella. - Kaarlo Enqvist-Atran arkisto. Coll.17.8.
sivu 295

☆☆☆

Sillä mitä tämä päivä oikeastaan sisälsi? Pääasiallisesti joulusiivon. Mutta siitä, mitä siihen sisältyi, oli hänen - tällaisena kuin hän nyt oli - tunnettava ainoaksi tärkeäksi muutamat vähäiset, mutta tuskalliset yksityiskohdat. Siivota huone - eihän hän toki ollut laiska ja haluton! Mutta hävittää sohvanpieluksesta siihen painautuneen miesselän jättämä syvennys - tuhkakupista vierasta merkkiä olevat savukkeenpätkät - tuulettaa huone, jotta raitis ilma häätäisi muistokylläisen savukkeen ja hiusveden tuoksusekoituksen, se vaati enemmän kuin mihin hän tunsi kykenevänsä. Se vaati rohkeutta katsoa vielä kerran silmästä silmään kaikkea, mikä oli ollut, mikä vielä puhui huoneen ilmapiirissä saaden yhä vastauksen kipeästi särisevältä hermolta hänessä itsessään - ja jonka yli hänen olisi astuttava - tyhjyyteen.

Ote Helvi Erikssonin kirjoittamasta kertomuksesta ”Joulusiivo”. Maailman joulu. Karisto 1935.
sivu 349



Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

16. joulukuuta 2018

Fernando Pessoa - Minä, aina vieras #runosunnuntai


Jumala ei ole yksi, kuinka minä voisin olla?

Portugalilainen Fernando Pessoa (1888-1935) oli merkillinen kirjailija. Hän kirjoitti sekä omalla nimellään, mutta eniten luomillaan kymmenillä heteronyymeillä (72 Wikipedian mukaan). Niistä tunnetuimmat ovat ehkä Alberto Caeiros, Álvaro de Campos ja Ricardo Reis. On tunnustettava, että Minä, aina vieras on ensikosketukseni Pessoaan. Tosin hiljattain luin José Saramagon teoksen Ricardo Reisin viimeinen vuosi, joka kertoo tästä Pessoan heteronyymistä.

Portugalin opettaja ja kääntäjä Janne Löppönen on valikoinut tähän kokoelmaan Pessoan omalla nimellään kirjoittamia eli ortonyymisiä runoja useista postuumeista kokoelmista, ajalta 1911-1935. Näitä ortonyymisiä runoja ei ole aiemmin julkaistu suomeksi. Syynä ehkä se, että ne ovat mitallisina  ja loppusoinnullisina liki mahdottomia kääntää. Tässä käännöksessä mitallisuudesta on luovuttu myös siksi, ettei meillä Suomessa ole mitallisen modernin runon perinnettä, jolloin mitallisuus voisi tuntua vanhanaikaiselta.

Kokoelman runot esitetään rinnan portugaliksi ja suomeksi, mikä on hieno juttu. En osaa portugalia ja espanjastani on apua vain hitusen. Silti herää kysymys runouden käännettävyydestä toiselle kielelle. Johanna Venho sanoo Kiiltomadon arviossaan, että kyse on aina tulkinnasta ja kokonaan uudesta runosta. Portugalihan on äännettynä pehmeää, laulavaa ja soinnillista; sanat ovat lyhyempiä kuin suomen sijamuotoiset sanat. Minua alkoi tässä joku häiritä enkä päässyt epäluottamuksen tunteesta eroon. Tuntui, että Pessoan mestarilliset loppusoinnuttelut suomeksi käännettyinä menettävät jotain olennaista. Ymmärrän toki, että loppusointuun kääntäminen on mahdotonta, mutta ehkä sanavalinnoilla olisi voitu pehmentää ilmaisua. En tunne kääntäjän työtä enkä tiedä kuinka suuria vapauksia voi ottaa. Voisiko ajatella, että alla olevan runon käännöksessä muutaman pitkän ja jäykän suomen kielen sanan korvaisi rennommalla ilmauksella: kohtalokasta > pahempi juttu / yhdentekevää > ihan sama / uneksimista > unta tai unennäköä? Alla siis runoesimerkki, josta myös me portugalia osaamattomat näemme, mistä on kyse:

Dizem?
Esquecem.
Nāo dizem?
Disseram.

Fazem?
Fatal.
Nāo fazem?
Igual.

Porquè
Esperar?
- Tudo é
Sonhar.
...

Sanovat?
Unohtavat.
Eivät sano?
Sanoivat.

Tekevät?
Kohtalokasta.
Eivät tee?
Yhdentekevää.

Miksi
odottaa?
- Kaikki on
uneksimista.

Kokoelman alussa on Janne Löppösen ansiokas esipuhe, joka valottaa Pessoan kirjailijuutta, heteronyymejä, valikoiman kriteerejä ja kääntämisen haasteita. Lopusta löytyy myös heteronyymien Ricardo Reisin ja Álvaro de Camposin runoja. Runoissa kuuluu yksinäisyys, eksistentiaaliset pohdinnat ja elämän, kaiken turhuus. Toistuvia sanoja ovat esimerkiksi vieraus, naamiot, kuolema, tie, varjot, kohtalo, Jumala, jumalat... Kaiken pessimismin keskellä välähtää hiukan komiikkaa, nostalgista lapsuuden muistelua ja eroottisia säkeitä. 

Anna minulle lisää viiniä, sillä elämä ei ole mitään.
- 19.11.1935, Pessoan viimeisen runon loppusäe. 
Hän kuoli 30.11. maksakirroosiin 47-vuotiaana.
...

Hämärä nielee hyödyttömän päivän.
Katteettomaksi käynyt toivokin
murenee... Elämä on humalainen kerjäläinen,
joka ojentaa kättään varjolleen.
...

Kaikki on turhaa, myös tieto siitä.
Päivä johtaa yöhön, yöstä syntyy päivä.
Luopumisen juhlavana aattona
luovu itse luopumisesta.

Runot tuntuivat aforistisilta ja jotenkin steriilin kylmiltä. Tunteettomuus on toki yksi Pessoan päätavoitteista: En käytä sydäntä. Tuntekoon lukija. Tällä lukukerralla Pessoan runot eivät puhutelleet toivomallani tavalla. Ehkä voisin tutustua noihin aiemmin suomennettuihin heteronyymien kokoelmiin... Vai onko niin, että Pessoasta nauttiakseen on oltava eksistentiaalisesti ahdistunut ja osattava portugalia?

Fernando Pessoa
Minä, aina vieras
Suomentaneet Janne Löppönen & Harry Salmenniemi
Kansi Panu Hämeenaho
Poesia 2016
***
Kirjastosta
_______________

Muualla: Kiiltomato / Johanna Venho, Kirjojen pyörteissäMaailmankirjat / Henri Nergi, Mummo matkalla,  Tommi Melender

Pessoalta on ilmestynyt aiemmin suomeksi kaksi runovalikoimaa, Hetkien vaellus (1974, suom. Pentti Saaritsa) ja En minä aina ole sama (2001, suom. Pentti Saaritsa), sekä proosateokset Anarkistipankkiiri (1992, suom. Sanna Pernu) ja Levottomuuden kirja (1999, suom. Sanna Pernu).

WIKIPEDIA:
Heteronyymejä Pessoalta on löydetty kaikkiaan 72. Hän kirjoitti valtaosan tuotannostaan taiteilijanimillä, joista kehittyi pseudohenkilöitä omine historioineen, luonteenpiirteineen ja kirjoitustyyleineen. Merkittävimpinä näistä kymmenistä kirjoittajahahmoista on perinteisesti pidetty Alberto Caeiroa, Ricardo Reisiä ja Álvaro de Camposia, mutta uudempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota myös sellaisiin hahmoihin kuin António Mora, Vicente Guedes, Alexander Search ja Bernardo Soares. Eriytyneet kirjailijahahmot jopa kiistelivät keskenään lehtien palstoilla. Heteronyymeillään Pessoa loi pienen kirjallisen kaikkeuden, jossa kirjoittajan ja kirjallisen hahmon, todellisuuden ja sepitteen raja sekoittui voimakkaasti, varsinkin kun kirjailija astui kirjalliseen peliinsä myös itse tekemällä kirjailija Fernando Pessoasta heteronyymien kanssa tasavertaisen hahmon. Heteronyymien käyttö tarjosi Pessoalle mahdollisuuden tutkiskella minuuden, olemassaolon ja kirjailijuuden teemoja, jotka kulkevat läpi koko hänen tuotantonsa.

RUNOSUNNUNTAIN JOULUKALENTERI #16 TÄÄLLÄ

O hulda sköna älskling du - #16



RUNOSUNNUNTAIN JOULUKALENTERI #16

Saima Harmajan runoja ei osunut silmiini, mutta julkaisen tämän 
aikansa kirjankansitaidetta upeasti kuvastavan kannen.

Runoilija Saima Harmaja omisti Hunnutettu-nimisen runokokoelmansa vuonna 1936 kuolleelle sisarelleen Outi Talvitielle. Hunnutettu: runoja. Wsoy, Helsinki 1936. 
Kirjassa ei mainita kannen tekijää. - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivu 206


Tässä on Laurin ja Liisan koti
tuuhean tuomen alla.
Latvassa leijuu lintuparvi
keinuen korkealla.

Ruoka maukas se mainiosti
keittäjän taitoa kiittää.
Wahti ja Mirri vartoilevat
tokkohan heille riittää.

Lastenkirjailija, opettaja, kansanedustaja Alli Nissisen runon ”Laurin ja Liisan koti” on kuvittanut taiteilija Martta Wendelin. Joulukukka, lasten joululehti 1919.
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivu 225

☆☆☆

O hulda sköna älskling du
du - som mitt hjerte äger!
Ja yppas mina känslor nu.
Hör vad mitt hjärta säger.

Ack om jag ingång finge dig
nu trycka till mitt hjärta.
Då blir mitt liv en blomsterstig,
då glömmer jag alt smärta.

Men om du skulle säga nej
och icke överväga.
O dåre dig tillhör jag ej,
dig vill jag icke äga.

Då flyr jag bort från Suomis land
mitt land jag öfvergiver,
jag flyktar här till Volgas strand
och där för evigt bliver.

”Till Majkki”. Tuntematon runoilija s.a.
- Forssell-Book-Bonsdorff-Borgström-Mathesius-sukukokoelma. Coll. 359.12.
sivut 293-294

☆☆☆

RUNOSUNNUNTAIN TOINEN POSTAUS:
Fernando Pessoa - Minä, aina vieras



Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

15. joulukuuta 2018

Bruléeputinki vormussa - #15


JOULUKALENTERI #15

Jouluvalmistelut ovat varmasti nyt kiihkeimmillään monessa kodissa,  ja tyyni joulumieli koetuksella. Me kirjabloggaajat haluamme perinteisesti ilahduttaa lukijoitamme kaiken joulunalushälinän ja touhotuksen keskellä.  Minä vien sinut kurkistamaan Kansalliskirjaston aarteisiin ja menneitten sukupolvien naisten elämään yli sadan vuoden taakse, vuosiin 1899  ja 1916.


Onko kaikki joulun leipomukset jo tehty valmiiksi skafferiin vai vieläkö olisi tarvetta vaikka jälkiruokareseptille? Poimin sinulle kokeiltavaksi Bruléeputingin ohjeen Anna Petanderin reseptivihosta vuodelta 1899

Täältä löydät yhden tämän päivän version. Meidän perheessä syödään joulunajan jälkiruokana luumurahkaa. Se ei näytä kovin kauniilta, mutta on hyvää. Christmas Pudding -reseptejä löytyy netistä vaikka kuinka. Lainasin kuvaa Jamie Oliverilta, vain siksi, että se näyttää todella herkulliselta. 

Täällä supersuositun Jamie Oliverin resepti ja alla Anna Petanderin.



Bruléeputinki Annan tapaan:

6 dsl kuorimatonta maitoa, 6 munaa, 50 gr. mantelia. - 150 gr. luumuja, 3 dsl sokeria, vähän konjakkia. Luumut keitetään pehmeiksi, kivet pois. Sokeri ruskistet. vienolla tulella pannussa ja siihen sekoitetaan vähän konjakkia, tällä sokerilla voidellaan vormu. Maito keitet. sokerin ja mantelin kanssa vähän aikaa. 3 munaa vispataan vaahdoksi ja siihen sekot. puolet maidosta. Tämä seos pannaan vormuun, keitetään höyryssä kunnes hyytyy. Puolet luumuista pannaan hyytyneen seoksen päälle. Loput maidosta ja munista sekotet. nyt ja kaadet. luumujen päälle ja putinki keitetään taas. Jäähtyneenä kaadetaan ulos.
...
Ohje Anna Petanderin reseptivihosta 1899. - Athalia Petanderin arkisto. Coll 518.1.
sivu 325

☆☆☆

Glamouria ja tähtien säihkettä joulunaluskiireisiisi tuokoon alta löytyvä Kaivohuoneen - Brunnshusetin ohjelmajuliste vuodelta 1916.  Eipäs stressata siellä - tulee se joulu vähemmälläkin!


Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelemalla Kaivohuoneella oli myös teatteritoimintaa. 
Vuonna 1916 esitettiin Leo Fallin säveltämää operettia Dollariprinsessa. 
Teatterin esiintyjiin kuuluivat muun muassa ruotsalainen näyttelijä Elma Gistedt 
ja suomalainen operettitähti Dagmar Edelberg.
Brunnshus Teatern. Program. Helsingfors 1916.
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivu 276


☆☆☆

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukun #14 avasi Tuulevin lukublogi,
huomenna luukusta #16 kurkkii Bibbidi Bobbidi Bookin joulujuttu.
Joulukalenterimme upean tunnuksen on rustannut Niina T. / Yöpöydän kirjat.


Annan Buléeputinki ja Kaivohuoneen kuva tästä kirjasta:
Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)

14. joulukuuta 2018

Rouwas-seura köyhäinhoidon asialla - #14


JOULUKALENTERI #14

Tuntemattoman taiteilijan tekemä japanilaisaiheinen aikakauslehden kansi.
Seura 5. 1926.
sivu 143

☆☆☆

Kerjäläisiä warten tulee piakkoin perustettawaksi waiwais- ja työhuone. Lukioillemme lienee ehkä tunnettu asia, että eräs Hämeen läänin maaherra Stichaeus aikoinaan on lahjoittanut melkoisenkin pää-oman tätä tarkoitusta warten. Pää-oma kuitenkin ei anna niin suuria korkoja, että niillä saattaisi niin suurta laitosta woimassa pitää. Täkäläinen rouwas-seura on sentähden luwannut woimiensa mukaan laitosta auttaa.

Hämeen Sanomat. Hämeenlinna 18.11.1881. - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivu 318


Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

13. joulukuuta 2018

Luiz Ruffato - Tekokukkia


Brasilialaisen Luiz Ruffaton matkassa olen jo käynyt Lissabonissa / Lissabonissa muistin sinut ja kiihkeässä Sāo Paulossa / Rutosti hevosia. Tekokukkia vie Latinalaisen Amerikan maihin, mutta myös Eurooppaan ja Lähi-Itään. Tässäkin teoksessa kirjailijalla on yhteiskuntaa kritisoiva ja dokumentaarinen ote, mutta hän saattaa myös huijata lukijaa. Ehkä Dório Finetto on todellinen henkilö, ehkä keksitty - mutta ei sillä suurta väliä ole.

Näin Ruffato avaa johdannossaan teoksen syntyä: eläkkeelle jäänyt Finetto lähettää vuonna 2010 kirjailijalle sekavat muistelmansa, antaa vapaat kädet ja toivoo, että Ruffato kirjoittaisi niistä romaanin, kaukainen sukulainenkin kun on. Ruffato empii, mutta ryhtyy työhön. Finetton maailmalla tapaamien ihmisten kanssa käydyistä ihmeen avoimista keskusteluista muodostuu usean elämäntarinan episodiromaani.

Finetton oma elämä piirtyy muistiinpanoista myös. Köyhien italialaisten maahanmuuttajien monilapsiseen perheeseen 50-luvun alussa syntynyt poika oli lapsista ainoa, joka pääsi opin tielle. Hän tunsi itsensä jo nuorena ulkopuoliseksi, etääntyi läheisistään eikä koskaan perustanut omaa perhettä. Ura maailmanpankin asiantuntijatehtävissä kuljetti sitten ympäri maailmaa. Juurettomana hän ryhtyi keskusteluihin tapaamiensa samanlaisten yksinäisten ja kovia kokeneiden sielujen kanssa. 

Yhdistävinä tekijöinä tarinoissa on Etelä-Amerikan maiden poliittiset kuohunnat, jotka ovat heitelleet ihmisiä maasta toiseen, pakoon ja piiloon; sotilasjuntat ovat vaihtuneet, ihmisiä on vainottu ja kadonnut. Meillä Suomessa tunnetaan parhaiten Chilen ja Argentiinan diktatuurit, mutta Brasiliaakin hallitsi sotilasjuntta vuosina 1964-85 ja vasta viime vuosina sen ihmisoikeusrikkomuksia on alettu tutkia. Frankfurtin kirjamessuilla 2013 Ruffato kohahdutti syyttäessään kotimaataan sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja syrjinnästä: varallisuus on edelleen jyrkästi jakautunut ja miljoonat asuvat slummeissa. 

Bobby saapui Juiz de Foraan karnevaaliaikana, laskiaislauantain iltana 1973, lopen uupuneena, parta harmaantuneena, harventuneet hiukset takussa, koko ruumis hieltä haisevana, vaatteet sokeriviinalta ja piipputupakalle löyhkäävinä, muodottomaksi litistynyt vaatemytty kainalossaan.

Ensimmäinen pitkä episodi Epäuskottava tarina kertoo skotlantilaissyntyisestä, rotanmyrkkyä kaupittelemaan päätyneestä Bobby Clarkesta, jonka elämäntarina on katastrofien täyttämä. Äiti kuoli mielisairaalassa ja isä häipyi brittisiirtomaihin Afrikkaan. Vanhemmitta kasvanut Bobby värväytyi itsekin, ja lähti listimään kapinoivia afrikkalaisia siirtomaa-alaisia; perimmäisenä turhana toiveena oli löytää isä. Vuodet palkkasoturina painoivat, vaikka kuinka turrutti päätään viinalla. Bobby päätti palata Brasiliaan, jossa oli lapsena viettänyt muutaman onnellisen vuoden. Mutta Bobby oli niin rikki, että pilasi naissuhteensa ja kaikki normaalin elämän edellytykset.

  • Absoluuttinen nykyhetki kertoo eläkeikäisestä ranskattaresta, jonka on tuonut Buenos Airesiin argentiinalaisen tangon hurma ja huuma. 
  • Iltapäivä Havannassa kertoo prostituoitu Nadiasta, joka etsii epätoivoisesti pelastusta elämäntilanteeseensa. 
  • Jalka kertoo Ankasta, joka pitää Hampurissa bed & breakfastia. 
  • Susanan tragedian tapahtumapaikka on Itä-Timor. 
  • Sushia Beirutissa vie Argentiinan sotilasdiktatuurin tuhoisiin jälkiin hohottelevan ja lihavan Marcelon elämässä. 
  • Paksukaisen näyttämö on pieni kaupunki Uruguayssa. Hälisevässä ravintolassa Finetto tutustuu lihavaan perheenisään, joka kantaa traumaa ja salaisuutta. Kun vuosien etsinnän jälkeen kadonneen isän salaisuus on selvinnyt, se on niin häpeällinen, ettei sitä voi kertoa edes omalle vaimolle. 


Diego Laxaltilla ei ole mitään tekemistä Tekokukkien kanssa, mutta episodi Paksukainen 
toi hänet heti mieleeni. Viime kesänä tämä ilmeikäs ja supernopea rastatukka viiletti 
kentällä Uruguayn maajoukkueessa jalkapallon MM-kisoissa.
Hän on nykyään keskikenttäpelaaja AC Milanissa.


Tekokukkien episodit kertovat elämässään enemmän tai vähemmän epäonnistuneista, rikkinäisistä ihmisistä, joita kohtalo heittelee kuin lastuja laineilla. Sotilasjuntat,  epävakaat olot, köyhyys ja näistä johtuva onneton lapsuus ovat ajaneet heidät ajelehtimaan surkeassa elämässään. Vain tangon lumoon joutuneella ranskattarella on napakampi ote porvarillisesta elämästään, mutta silti sisällä tyhjyys ja jonkun kaipuu. Lyhyistä tarinoista piirtyy tarkkoja ja vahvoja henkilökuvia, ja minusta oli kiinnostavaa kulkea Ruffaton värikkään kerronnan matkassa Etelä-Amerikan maissa, joihin kirjalliset polut harvemmin vievät. Ruffaton runsaassa tekstissä on vetovoimaa ja Lappi-Seppälän suomennosta nautinto lukea. Ruffaton monipuolisuus kirjailijana on kertakaikkiaan ihailtavaa. 

Luiz Ruffato 
Flores Artificiais 2014
Tekokukkia
Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Kansi Elina Salonen
Into 2015
****
Kirjastosta
_______________


“Teos koostuu tarinoista, jotka ovat nopeiden spurttien sijasta pikemminkin painavia kuulia. Kirjailija pudottelee niitä lukijan syliin yhden kerrallaan pettämättömällä rytmitajulla.” 
- Juhani Karila, Helsingin Sanomat, 2.8.2015

Alla qvinnobildningens sanna vänner... - #13


JOULUKALENTERI #13 - HYVÄÄ LUCIAN PÄIVÄÄ!

Alla qvinnobildningens sanna vänner i vårt land helsa den 6 nov. 1893 med uppriktig glädje. De förena sig omkring ett dyrbart minne, som anknyter sig till denna dag. De fira i dag alla offentliga fruntimmersskolors gemensamma, egentliga födelsedag.
Med en känsla av djup tacksamhet ihågkomma särskildt vi alla, som tillhöra Svenska fruntimmerskolan i Helsingfors att det i dag är jämt 50 år sedan den kvinnliga bildningen i Finland af en högsinnad Styrelse erkändes såsom en nödvändig faktor i den allmänt medborgerliga bildningen.

Ote Elisabeth Blomqvistin puheesta Svenska fruntimmerskolanin 50-vuotisjuhlassa 6.11.1893.
 - Coll. 24.5.
sivu 308

Taiteilija Tove Janssonin kuvitusta Don Carlosin eli kirjailija Carolus Sjöstedtin kirjaan 
Bröderna Borgs bedriffer. Tove Jansson on piirtänyt itsensä eli pienen muumipeikon mukaan ostosjonon jatkoksi. TKK 1941. - © Tove Jansson. Brummeriana-kokoelma.
sivu 309
...
Poistin kuvan varmuuden vuoksi copyright-syistä.



Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

12. joulukuuta 2018

Arvoisa Neiti... - #12


JOULUKALENTERI #12

Kirja Lemmen Tulkki (Otto Andersin’in Kustannusliike, Pori 1926) sisältää kaikenlaista mahdollista opastusta kohteliaaseen seurusteluun aikana, jolloin esimerkiksi kosiminenkin 
torjuttiin pitkin ja selittävin sanakääntein eikä lyhyin tekstiviestein.
sivu 260

☆☆☆

Arvoisa Neiti. Ilmoituksenne johdosta saan kohteliaimmin tarjota teille kodinhoitajan paikkaa luonani. Olen leskimies ja minulla on kaksi tytärtä, jotka molemmat käyvät koulua Raumalla. Itse olen toimessa täällä K:n pitäjässä ja on minulla täällä viihtyisä, pieni huoneisto: yksi huone ja keittiö. Paikkakunta on kyllä vähän yksinäinen, mutta jos ette erikoisemmin kaipaa huvituksia, niin luulen, huolimatta siitä, etten enää ole vallan nuori (täytän 60 piakkoin) voivani tyydyttää seurankaipuunne. Jos katsotte aihetta olevan, niin olkaa yst. lähettäkää vastauksenne valokuvan seuraamana.
Haluaisin erittäinkin saada tietoja seuraavista seikoista: ikä, pituus, paino, rinnan ympärysmitta, oletteko vapaa- vai ahdasmielinen, käyttekö kirkossa, tai kuulutteko mahdollisesti johonkin lahkoon, kuinka suuri on koulusivistyksenne, harrastatteko musiikkia jne. Panen suuren merkityksen kauniille ulkomuodolle ja miellyttävälle, mukautuvalle luonteelle ja luulen näillä ominaisuuksilla varustetun henkilön parhaiten voivan viihdyttää minua. Saatuani arv. vastauksenne palaan asiaan uudelleen. Kunnioittaen J. T-nen. P.S. Ikäneitokin voi tulla kysymykseen, jos on lihavahko.

Ote Irja Melan kirjoituksesta ”Paikanhaussa”. Suomen Kuvalehti 50. 1928.
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivut 296-297


Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

11. joulukuuta 2018

Elämää varten - #11



JOULUKALENTERI #11

Taiteilija Eero Järnefeltin piirros ”Koulu ja taide”. Kuvaan liittyvässä kirjoituksessa Urho Toivola painottaa, että koulun tulisi kasvattaa lapsia ja nuoria elämää varten, 
ei tutkintoja ja oppiarvoja varten. Nuori voima 8-9.1908.
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivu 317



Naisia kotiaskareissa. Helsingin suomalaisen tyttölyseon viidesluokkalaisen Sylvi Rinteen akvarelli, opettajana taiteilija Anna Sahlstén.
- Helsingin suomalaisen tyttölyseon piirustuksia. Coll. 4981.1.
sivu 147


Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

10. joulukuuta 2018

Kuopus puhuu puhelimeen - #10


JOULUKALENTERI #10

Hyppösen kenkätehtaan joululahjamainos. Aikakauslehti Maailma 1. 1918.
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivu 340

☆☆☆

Juu - tietysti meillä joulua odotetaan. Isä sanoi jo viime viikolla, että tänä jouluna ei sitten meidän perheessä joululahjoja annetakaan, kun on niin kallis aika ja suuret verot. Että ruvettiinko me itkemään? Onkos äiti hoopo? Mehän ollaan jo isoja, me! (...) Ja me kuultiin, kun äiti kysyi isältä, mitä se tahtoisi joululahjaksi, ja isä sanoi, että kiltin vaimon. Ja äiti suuttui ja sanoi, että mikäs sinulla nyt sitten on. Ai, että mitäkö me annetaan joululahjoiksi? No, ei me muuta vielä tiedetä kuin se äidin lahja. Me annetan sille yksi kirja. Sen nimi on ”Viisitoista verijälkeä” ja se on kirjakaupan ikkunassa ja hurjan jännän näköinen. Mutta äiti on sanonut, ettei me sitä saada ostaa itsellemme. Ei me sitä itselle ostetakaan, vaan äidille. Kyllä me sitten se saadaan lukea, kun vain tarpeeksi kauan ratkutetaan, että ”anna nyt meidän se lukea, anna nyt”. Se lopulta suuttuu ja sanoo, että ”lukekaa, Jumalan luomat, ja antakaa äidin olla rauhassa”. Niin se on käynyt ennenkin.

Ote Kyllikki Mäntylän pakinasta ”Kuopus puhuu puhelimeen”. 
Kyllikki Mäntylä - Lastenkamarin pakinat, Wsoy, Helsinki 1956.
sivut 338-339


Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

9. joulukuuta 2018

Lukuelämyksiä horisontissa


Ilo on ollut taikapasimaisesti vähän kortilla tässä kaamoksessa.
Nytkin takana pitkä, harmaa ja lumeton viikonloppu. Kun ulkona ei ollut ihasteltavaa,
käytin aikaani tutkailemalla kustantajien tulevan kevään uutuusluetteloita.
Laadin oman listani ja tein varaukset kirjastoonkin niistä, jotka jo varattavissa olivat.
Onneksi voi todeta, että kiinnostavia lukuelämyksiä siintää horisontissa!
Kustantajat ovat listassa aakkosjärjestyksessä ja kirjat ilmestymiskuun mukaan.
...
Oletko sinä jo ehtinyt tutkailla uutuusluetteloita?
Löytyykö listaltasi samoja, vai suosittelisitko minulle joitain lisäyksiä?

AVAIN


Tommi Parkko - Runosta rakkaudella / maaliskuu

BAZAR
Fiona Barton - Lapsi / tammikuu

GUMMERUS
Fred Vargas - Pystyyn kuolleet / tammikuu


Minna Eväsoja - Wabi ja sabi. Mietiskelypäiväkirja / maaliskuu

INTO


Lytton Strachey - Kuningatar Viktoria / tammikuu


Meidän Kallio. Ei päivää ilman Elantoa - toim. työryhmä / tammikuu

MINERVA


Pierre Lemitre - Petoksen hinta / helmikuu

OTAVA
Lina Bengtsdotter - Francesca / tammikuu


Sanna Karlström - Alepala / maaliskuu


Sally Rooney - Keskusteluja ystävien kanssa / huhtikuu

SILTALA
Harry Salmenniemi - Delfiinimeditaatio ja muita novelleja / tammikuu

S&S


Hiro Arikawa - Matkakissan muistelmat / maaliskuu

TAMMI


Aki Salmela - Eläimen varjo / tammikuu


Kazuo Ishiguro - Surullinen pianisti / maaliskuu


Elizabeth Strout - Kaikki on mahdollista / maaliskuu


Orhan Pamuk - Punatukkainen nainen / huhtikuu


Jenny Erpenbeck - Mennä, meni, mennyt / toukokuu


Paul Auster - Sattumuksia Brooklynissä / kesäkuu

TEOS
Markku Paasonen - Suurenmoinen huviretki / tammikuu
Miira Luhtavaara - Sinusta roikkuu valoa / helmikuu
Tuomas Timonen - Salkku / helmikuu
Catharina Gripenberg - Ottaisit käteni, kummallista / maaliskuu


Laura Lindstedt - Ystäväni Natalia / maaliskuu

WSOY
Mitä Minna Canth todella sanoi - toim. Suvi Ahola / helmikuu
Tove Jansson - Valitut novellit ja Valitut romaanit / helmikuu


Emma Puikkonen - Lupaus / helmikuu


Claudie Gallay - Odottamaton kauneus / maaliskuu
Eeva Kilpi - Sininen muistikirja / maaliskuu


Domenico Starnone - Kepponen / maaliskuu
Anja Erämaja - Imuri / huhtikuu


Miki Liukkonen - Hiljaisuuden mestari / huhtikuu

Lehtikuva / Martti Kainulainen

"Suomalaiset näkevät melankoliassa myös kauneutta. Suomalaisille sopii melankolia, 
kun vaikkapa brittien huumori on sarkastista ja groteskia.”
- Taika-Pasi alias Mikko Penttilä

Soi kuni humina hongiston - #9


RUNOSUNNUNTAIN JOULUKALENTERI #9

Ruotsalaissyntyinen, Suomessa elämäntyönsä tehnyt ja 30 vuoden ajan suomalaiset postimerkit suunnitellut graafikko Signe Hammarsten-Jansson kuvitti muun muassa suomenruotsalaisen lastenkirjailijan Lisa Cawenin kirjan Lille Jan och stjärnornas prinsessa. - 
© Signe Hammarsten-Jansson. Holger Schildts Förlag, Helsingfors 1925.
sivu 39

EDIT
Signe Hammarsten-Jansson oli Tove Janssonin äiti.
Täällä hänen suunnittelemiaan postimerkkejä.

☆☆☆

Suomen kieli, mun äitini kieli,
Soi kuni humina hongiston;
Suomen kielellä laulu kun raikuu,
Se vasta kaunista laulua on!

Suomen kielellä äitini lauloi,
Lasna kun keinuin kehdossain;
Siksipä Suomen kielellä saanen,
Myöskin mä toistella tunteitain.

Suomen kielellä - senkin ma muistan -
Jumalan tahtoa tulkittiin.
Totuus ja rakkaus, ikuinen, suuri,
Koski mun sieluni syvimpiin.

Vesien välkkeet ja koskien kuohut
Suomen kielessä kuvastuu:
Kansani taistot, tunteet ja tuskat,
Kaikki sen kaijussa heijastuu.

Siksipä säilytän kieleni kauniin,
Säilytän sen kuni aartehen;
Ja kerran, kun Suomeni kaihoisan kutsun
Kuulen, niin silloinpa tajuan sen...

Anni M. Pennasen runo ”Suomen kieli”. Airut. Sibelius-seuran julkaisu 1. 1917.
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivut 109-110

☆☆☆

Ensimmäinen runoni? muistelee Aale Tynni.
 - Olin kirjoittaessani noin 8-vuotias. Muistan vielä aivan selvästi runon alkusäkeet.

Aurinko armainen
jo laski läntehen,
puut seisoi vakavina
oksiaan huojuttaen.
Vaan mikä haamu kalvas
käy tuolta rantaan päin?

Jatkon sanamuodon olen unohtanut, mutta muistan, että kysymyksessä oli synkkä balladi. Se kertoi nuoresta kauniista neidosta, joka hukuttautui, koska hänen ystävänsä oli hänet unohtanut. Ystävän nimi oli Niilo (Niilo Bonpoika Sturen mukaan)., mutta koska aihe rupesi kesken kaiken minua jostain syystä ujostuttamaan, muutin puhtaaksi kirjoittaessani Niilo-nimen paikalle nimen Bertta, mikä minusta sopi melkein yhtä hyvin. Runo muistutti suuresti niitä synkkiä lauluja, joita palvelustytöllämme oli tapana laulaa ja olin siihen hyvin tyytyväinen.

Aale Tynnin haastattelu: Minun ensimmäinen runoni. Eeva 3. 1941.
sivut 141-142


Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.


Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

8. joulukuuta 2018

On ehkä häpeämätöntä, että... - #8


JOULUKALENTERI #8
TÄNÄÄN JUHLITAAN SUOMALAISEN MUSIIKIN JA JEAN SIBELIUKSEN PÄIVÄÄ.

Pohjoismaisen harpputaiteen uranuurtajasta, harpputaiteilija Lilly Kajanuksesta otettu kuva 
1910-luvulta. - Erkki Melartinin arkisto. Coll.530.50.
sivu 139

☆☆☆

On ehkä häpeämätöntä, että lähestyn Teitä täysin henkilökohtaisella tervehdyksellä, jonka olisin aivan hyvin voinut lähettää teille joskus muulloinkin, olenhan usein tuntenut houkutusta siihen, mutta rohkeus tarttua asiaan on puuttunut. Haluan tuoda Teille vilpittömän kiitokseni kaikesta, mitä musiikkinne on minulle merkinnyt nuoruudesta alkaen tähän hetkeen. Se on ollut seuranani kuin hyvä henki, ojentanut minulle auttavan kätensä, kun olen kompastellut, antanut ilolleni siivet ja surulleni kyyneleet, se on lainannut muodon ja ilmauksen sille, mikä ilman sanoja ja hahmoa on pulpunnut sydämeni syvyyksistä. Sanat ovat liian köyhiä ja soinnuttomia kuvaamaan sitä, mitä olisin halunnut sanoa. Siihenkin tarvitsisin Teidän musiikkianne - ehkä jotain siitä, joka saa ilmauksensa Viidennessä sinfoniassanne - mutta jonka voin vain ilmaista yksinkertaisella ja nöyrällä sanalla ”kiitos”.

Esther Hjelt-Cajanuksen kirje Jean Sibeliukselle 6.12.1935. 
- Esther Hjelt-Cajanuksen arkisto. Coll. 80.28. Suomentanut Marjut Hjelt.
sivu 338

Säveltäjä Robert Kajanuksen tytär Lilly Kajanus-Blenner (1885-1963) suoritti harpunsoiton diplomin Pietarissa, minkä jälkeen hän oli kiinnitettynä Jaltan ja Bakun sinfoniaorkestereissa. Hän toimi harpunsoiton opettajana 1918–1950 Helsingin musiikkiopistossa, josta myöhemmin tuli Helsingin konservatorio. Kajanus-Blennerille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1957.



Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat