14. lokakuuta 2018

Heidi Pyykkönen & Niilo Rantala - Aina #runosunnuntai


Kaksi pientä ymmällään jumalhämärässä... 
Mahdoton on totta, sain sut ansiotta.

Aina. Rakkausrunoelma on trilogian ensimmäinen osa ja kirjoittajiensa esikoisteos.  Runoelman takana ovat Heidi Pyykkönen ja Niilo Rantala, nuori pariskunta, joka kirjoittaa kaiken mullistaneesta kohtaamisestaan ja rakastumisestaan. Rakkaus teki ’rynnäkön, tuli kohdalle kuin hyökyaalto; ei kysynyt lupaa, repi ovet saranoiltaan ja  rikkoi ikkunat' - niinkin proosallisessa miljöössä kuin ruotsinlaiva. Voiko kornimpaa olla! Mutta maailma tärähti, maailmankatsomus muuttui, koko olemassaolon perusta muuttui. Aika jakaantui aikaan ennen ja jälkeen:

Ei oo aikaa ennen meitä / ei aikaa meidän jälkeemme / on vain aika ja me ajatta / ennen ajan, jälkeen kaiken.

Tämä tunne oli ihme ja veti ymmälle. Mutta heti kuitenkin tuli varmuus siitä, että juuri tuo on minulle oikea. Mutta riemusta pomppivaan sydämeen iski myös pelko ja hätä: ’Tiedän että olet oikea, mutta entä jos sinä olet sokea?’ Tämä suunnaton hätä on kuvattu typografisesti hienosti: nämä kaksi pientä kysymystä täyttävät tiiviisti ladottuina neljä sivua. Kaikki me tiedämme, että toisen onnea on suomalaisen mahdoton kestää. Niinpä ympäristö ilkkui kateellisena ja naureskellen:

alkuhuumaa / alkuhuumaa se on vain /  arki koittaa kyllä. / Voi teitä rakastavaiset / voi teitä suloisuuden hattaraisessa harhassa.

Mutta Heidille ja Niilolle tämä rakkaus on johdatusta; tämä rakkaus on elämää suurempi ja se tulee voittamaan kateellisten noloa loppua ennustavat puheet. Heidän rakkautensa on kauniisti muuttanut kaksi janaa yhdeksi, kaksi köyttä nuoraksi. Heillä on varmuus ja luottamus; tämä rakkaus on ikuinen, se on kaikki, se kestää. Eivät he silti missään pilvissä tai hollywoodkuplassa kulje, vaan hihkaisevat kyynikoille tietävänsä, ettei rakkaus ole muodissa. 

Alkupuolen runoista löytyy hurjaa draamaa ja synkkyyttä. Ehkä ne kertovat runoilijoiden elämästä ennen tätä kaiken mullistanutta kohtaamista. On ollut etsimistä, eksyksissä oloa ja ties mitä. On ollut monta entistä, kummallakin; heitä jotka on nyt kohdattava pystypäin mustasukkaisuudesta huolimatta. Tutustutaan toiseen, revitään kappaleiksi; testataan toista ja tunnetta.

Lopulta kuitenkin tiedän
se valo ei tule sinusta eikä minusta
se valo syntyy meistä
ja ilman meitä
me palaamme molemmat pimeään

Ei se epävarmuutta ole
kauan pimeässä kulkeneena
aurinko vain häikäisee
kattaen kaiken

Me olemme sokaisseet minut
Me olemme sokaisseet sinut
ja nyt meidän tulee ikuisesti taluttaa toisiamme.

Runot kuvaavat rakkauden räjäyttävää ja kaiken mullistavaa kokemusta monella tyylillä. Vapaan nykyrunon väliin pujahtaa pitempiä mitallisia runoja, jotka voin kuvitella laulettuina - kuten lauluntekijä Niilolle sopii. Riimittely ei tunnu ollenkaan banaalilta, vaan se on virkistävää ja nuorta, tuoretta ja persoonallista. Kirjoittajat etsivät rakkaudelleen uutta parempaa ja kuvaavampaa ilmaisua ja päätyvät sanaan AINA. He ovat niin vakuuttuneita rakkautensa ikuisuudesta, että  versaaleilla ladottu sana AINA täyttää koko sivun, monta sivua.

Moni-ilmeisten runojen joukossa on ylistyshymnejä tai korkeaveisuja rakkaudelle. On Danten jumalaista näytelmää ja kansanrunoa Kaksipa tähteä taivahalla. Mutta ei tutun Kaj Chydeniuksen laulun sanoin, vaan omin:

Kaksipa tähteä taivahalla
toinen on kirkkaampi toista
se pienempi tähdestä kirkkahasta
sen suuremman valoa toistaa.
(...)
Ne katsovat maailmaa tahtoessaan
ja joskus vain sopivat silleen
et katseensa kääntävät pois kokonaan
ja tuikkivat ain vain toisilleen.

Ja valoa tätä et silmällä nää
se sielulla kokea pitää
sen valon tuikkeesta tuhannesta
niin kauniita hippuja itää.

Aina on hieno esikoiskokoelma. Se on liikuttava, tuore ja koskettava.  Jokainen joka on kokenut rakastumisen huuman tunnistaa tunteensa näistä runoista. Onni, keveys, kiitollisuus, armo. Ihme. Itse olen kirjoittanut rakastumisen euforiassa joskus suunnilleen näin: 'Sinä olet mieheni, minä sinun vaimosi / rakkaus on muuttanut meidät. / Jälkeen surun vuosien / löytyi oma ihminen / harmaan hehkumaan saa.' Näin kokevat myös Heidi ja Niilo. Olen eri mieltä kirjoittajien provosoivan lausahduksen kanssa. Kyllä rakkaus on universaali ja aina muodissa! Olen aika kovapintainen lukija enkä herkisty vähällä, mutta Aina sai sydämeni syrjälleen.

Heidi Pyykkönen & Niilo Rantala
Aina. Rakkausrunoelma
Graafinen suunnittelu: Ruho Factory
Käsite 2018
*****
Lukukappale kustantajalta - kiitos elämyksestä!
_______________

Heidi Pyykkönen on entinen kansikuvatyttö ja nykyinen nainen. Niilo Rantala on entinen lapsitähti ja nykyinen mies. Aina on heidän esikoisteoksensa ja Rakkaus-trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa Auki ilmestyy keväällä 2019.
Niilosta: Turkulainen




❤︎
Omppu luki Miia Kontron Tunnustuksen
SusuPetalin runo Koiranunta
Tuija luki Eija Aromaan Eksymisen kartaston
Saassan runo Tuhat tähteä
Estherillä Lentäviä sanoja


7 kommenttia:

  1. Kyllä minustakin rakkaus on aina muodissa, mutta nykyään ei ole muodikasta kirjoittaa rakkaudesta. Ei ainakaan onnellisesta, toivekkaasta. Aikamme suosii enemmän terapiakirjoittamista jonkin henkilökohtaisen tragedian jälkeen (hmm, sellaisia runoja minäkin kirjoitan enimmäkseen...).

    Siispä virkistävä poikkeus tämä Aina, vaikka mukana on myös sitä epävarmuutta ja pelkoa rakkauden jatkumisesta, niin kuin kirjoitit arviossasi, draamaa ja synkkyyttä.

    Tuo ympäristön suhtautuminen rakkauden rynnäkköön tekee surulliseksi. En tiedä, ovatko ajat muuttuneet, mutta silloin kun minä olin nuori (huoh, siinä se tuli taas), oli ihan ok muuttaa samanaa iltana, jolloin tapasi, yhteen.
    Tai sitten minä en vaan huomannut/välittänyt ympäristöstä, voihan se olla niinkin.

    Pakko mainita, että Niilo sävelsi viime vuonna yhden runoistani, esitti sen jossain konsertissa. Valitettavasti en ole koskaan kuullut tuota sävellystä.

    Ja tässä linkki omaan runosunnuntaihini:
    https://susupetalsanat.wordpress.com/2018/10/14/koiranunta/



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, onnellisesta rakkaudesta ei ole muodikasta kirjoittaa. Tuo ympäristön skeptinen ilkkuminen tuli Ainassa muutamassakin kohdassa esiin. Ajatellaan, että hulluja ne on. Mutta, on tapauksia, joissa salamarakastuminen voi kestääkin - kuten tiedät :) Minä pidin tästä kovasti.

      Olisipa hienoa kuulla tuo runosi Niilon säveltämänä! Kiitos runosta & ihanaa ruskasunnuntaita!

      Poista
    2. Lisään vielä, että kateutta se kai suurelta osin on....

      Poista
  2. Ei rakkaus kadota ajankohtaisuuttaan.Ja onko muodissa vai ei, tuskin lienee merkitystä.
    On ymmärrettävää, että puhuessaan siitä julkisesti, tulee negatiivistakin palautetta. Vanha neuvo pitää siis paikkansa. Kell onni on se onnen kätkeköön.
    Kateutta, epäuskoista kyynisyyttä jne.
    Vaan eipä silläkään väliä. Ei rakkaus niihin lopu. Kauniita, herkkiä runoja.
    Omani täällä:https://tavistaide.blogspot.com/2018/10/tuhat-tahtea-runo.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa onneaan ei halua piilottaa, vaan julistaa koko maailmalle :) Omasta viimeisestä päättömästä rakastumisesta on hirmu pitkä aika, siksi ihana lukea näistä tunnoista. Kiitos runosta Saassa & kaunista sunnuntaita.

      Poista
  3. Rakkaus joka mullistaa, se muuttaa kaiken, miten erilailla se kuitenkin koetaan, mitä se kullekin merkitseekään. On hienoa että siitä kirjoitetaan eikä vain murtuneena sydämenä, negatiivisena kokemuksena, elämää se vain on. Mukana minäkin. Antoisaa runosunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkautta runouden aiheena ei varmaan koskaan ammenneta tyhjiin... Meidän perimmäinen tarve.... Kiitos runosta & mukavaa sunnuntaita Esther.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.