Luullakseni tämän vuoden lokakuussa ilmestyvä valokuvateos Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä (Gummerus) johdatteli minut tämän vuonna 2014 ilmestyneen hienon valokuvateoksen jäljille. Luku- ja katselukokemus oli hurmaavan nostalginen. Tuon ajan Helsinkiä en itse ole kokenut, sillä muutin kaupunkiin vasta 1969, mutta kirjan teksti ja valokuvat veivät menneisiin tunnelmiin ja näkymiin, jotka ovat kovastikin muuttuneet puolessa vuosisadassa.
Valokuvaaja Claire Ahoa tituleerataan kirjassa tittelillä The Grand Old Lady of Finnish Photography - eikä syyttä. Hän loi vuosikymmenten uran valo- ja elokuvaajana ollen suomalaisen värivalokuvauksen pioneeri - maineikas Aho & Soldan oli ja on käsite. Claire Ahon isä Heikki oli velipuolensa Björn Soldanin kanssa perustanut valo- ja elokuvantuotantoyritys Aho & Soldanin vuonna 1924. Se tuotti yhteensä noin 400 dokumentti- ja taide-elokuvaa. Taiteellisuutensa Claire Aho oli perinyt isovanhemmiltaan Juhani Aholta ja Venny Soldan-Brofeldtilta, johon hänellä oli erityisen lämmin suhde.
Rautatientorilla on tilaa tyylikkääseen pysäköintiin.
Hienon tarinallisen aikamatkan yli vuosikymmenten tarjoaa kuuluisan kaiman omaava toimittaja Eino Leino, joka kertoo teoksessa lapsuudesta Helsingissä 1950-luvulla. Tarinoista piirtyy tuon ajan ilmapiiri ja elävä kuva niin vilkkaitten pojankoltiaisten kepposista kuin kaupungin hurjasta kehityksestä. 50-lukua sanotaan kirjassa Viattomuuden vuosikymmeneksi. Ehkä se sitä oli, toiveikkuutta ja jälleenrakennusta oli ainakin kovasti ilmassa. Meillä oli olympialaiset ja Armi kruunattiin Miss Universumiksi - tervetullutta itsetuntoa sodasta toipuvassa maassa.
Kauppatori ja vanha kauppahalli ovat pakkasen puristuksissa.
Linja-autoasemalla on osunut hiljaisempi hetki.
Kaikki tekstiosuudet olivat todella kiinnostavaa luettavaa ja vanhat valokuvat tietysti hurmaavia. Kuvat eivät ole taidevalokuvia, vaan Claire Aho on tallentanut kaupunkilaisten elämää: hetkiä ihmisten arkipäivästä, vaatemuotia, lastenvaunujen malleja ja kaupunkinäkymiä. Helsingissä on rakennettu paljon uutta ja ehkä liikaakin entistä tuhottu. Silmiinpistävin muutos oli minusta ehkä henkilö- ja linja-autojen malleissa ja ruuhkattomissa kaduissa. Suosittelen kirjaa kaikenikäisille helsinkiläisille, miksei muuallakin Suomessa asuville. Nuorille valokuvat avaavat silmiä tekniikan huikeasta kehityksestä ja kertovat miten stadissa ennen elettiin, vanhemmille tarjolla on ihana nostalgiamatka. Kirjan tekstiosuudet ovat myös ruotsiksi ja englanniksi.
Eino Leino, Claire Aho & Heikki Aho
Gummerus 2014
Kirjastosta
_______________
Claire Aho (1925-2015) on suomalaisen värivalokuvauksen uranuurtaja. Hän aloitti valo- ja elokuvaajauransa isänsä Heikki Ahon ja setänsä Björn Soldanin legendaarisessa AHO & SOLDAN -yhtiössä 1940-luvulla. 1950–60-luvuilla hän kuvasi paitsi Olympialaisia filmille, myös kekseliäitä mainos- ja kansikuvia, ja teki kuvareportaaseja kymmeniin johtaviin aikakauslehtiin.
Claire Ahon kuva Public domain.
Claire Ahon kuva Public domain.
Heikki Aho (1895-1961), kirjailija Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldanin poika oli suomalaisen elokuvan ja valokuvan kiistaton pioneeri, joka velipuolensa ”Nisse” Björn Soldanin (1902-1953) kanssa perusti valo- ja elokuvantuotantoyritys Aho & Soldanin 1924. Se tuotti yhteensä noin 400 dokumentti- ja taide-elokuvaa.
Eino Leino (s. 1946) on työskennellyt toimittajana Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, STT:ssä ja Avussa. Toimittajantyön lisäksi hän on kirjoittanut mm. teokset Kohti huippua, kirjan vuorikiipeilyn historiasta, sekä Arto Paasilinnan elämäkerran Lentojätkä.
