Raymond Carver - Vielä yksi asia

Vielä yksi asia -novellikokoelmassa on 18 novellia, joista ainakin kolme oli mukana aiemmin lukemassani Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta. Carver valitsi itse novellit Where I’m Calling From nimiseen alkuperäiskokoelmaan, joka ilmestyi 1988, Carverin kuolinvuonna. Osa näistä novelleista oli julkaistu jo aiemmin, seitsemän oli ennen julkaisemattomia.

Carver liikkuu nytkin hänelle tyypillisissä miljöissä: köyhtyneiden ja umpikujiin sekä taloudellisesti että henkisesti ajautuneiden ihmisten parissa; asutaan lähellä luontoa kaukana suurkaupungeista. Keskiössä ovat alkoholisoituneet ja avioliittonsa tai naissuhteensa romuttaneet miehet; ollaan katkaisuhoidossa tai työttöminä; on jouduttu myymään ja panttaamaan koko kodin irtaimisto tai hurvitellaan uskottomuudella niinkin rohkeasti kuin naapurirouvan kanssa.

Viimeksi hehkutin Carverin terävyyttä sekä novellien aloituksessa että lopetuksessa. Aivan samaa terävyyttä en aluksi löytänyt, mutta sitten alkoikin kirjassa osa Uusia kertomuksia ja vastaan tuli 7 timanttisen huikeaa novellia - wau!:

Läheisyys - aivan huippu ❤︎
Miespuolinen kirjailija päättää tehdä yllätysvisiitin ex vaimonsa luo. Seuraa naisen 11 sivun pituinen ryöpytys, jossa hän lataa ilmoille kaikki ex miehensä viat, sekä entiset ja nykyiset tekemiset. Taidan jo tietää, miksi olet täällä. Kyllä, minä tiedän syyn, vaikket sinä itse sitä tietäisikään. Mutta sinähän olet ovela veikko. Sinä tiedät syyn, miksi olet täällä. Sinä olet pyyntiretkellä. Sinä olet kalastamassa materiaalia. Joko alkaa polttaa? Olenko oikeassa? Minä näin sieluni silmillä Elizabeth Taylorin meuhkaamassa elokuvassa Kuinka äkäpussi kesytetään...

Menudo - toinen huippu ❤︎
Naimisissa olevalla miehellä on suhde naapurirouvaan Amandaan. Nyt molemmat ovat kertoneet tahoillaan puolisoilleen miten asiat ovat. Mies on ahdistunut eikä saa nukutuksi. Hän haahuilee öisessä talossa, miettii ja muistelee elämäänsä, erityisesti omituisiin uskomuksiin hurahtanutta entistä vaimoaan. Tämä minun elämänkumppanini, tämä herttainen olento, tämä lempeä sielu, oli alkanut käydä ennustajaeukkojen, povareitten ja kristallipallonkatsojien luona etsimässä vastauksia ja selvyyttä siihen, miten hänen pitäisi elämässään menetellä... Ahdistuksissaan mies sitten haravoi aamuyön tunteina koko korttelin pihoilta syksyn lehdet!

Päivänselvää
Kotonaan työskentelevä kuiva keski-ikäinen historioitsija löytää huoneeseensa oven alitse sujautetun kirjeen. Kirjeen ajatukset ovat vaimon, mutta käsiala ei - onpa outoa! Seuraa hiukan mystisiäkin ja ja varsin koomisia tapahtumia tiukassa sumussa talon pihamaalla: ilmaantuu pari eksynyttä hevosta, sheriffi ja kuistilla nököttää vaimon pakattu matkalaukku. Mies on ymmällä uhoilevine ajatuksineen. Hupaisaa ja carverimaisen terävää.

Tehtävä
Tämä novelli poikkeaa tyystin muista, sillä tässä hypätään Saksaan, vuoden 1904 Badenweilerin kylpyläkaupunkiin, jossa Carverin ihailema Anton Tšehov hoidattaa tubiaan. Carver panee tässä Tšehovin puolison Olgan tekemään kauniita tekoja 44-vuotiaan Tšehovin kuoltua.

Carver on ihailtava kirjailija tyylissään ja ilmaisussaan. Hänen novellinsa tuntuvan kertovan yhtä paljon kuin joku pari sataa sivuinen romaani. Carveriin ihastuneena tämäkin oli lukemisen väärti! Osa Uudet kertomukset oli täynnä kultajyviä. Kirjasampo toteaa näin ja yhdyn täysin näihin sanoihin:

Kokoelman seitsemän uusinta novellia kuuluvat kaikki Carverin tuotannon parhaimmistoon ja tuovat hänen kirjailijankuvaansa uusia piirteitä, mm. ironisen ja koomisen ulottuvuuden. 

Novellihaasteeseen lisää 15 novellia, total 193

Muualla: Onko kaunosieluista kyborgeiksi?

Raymond Carver

Where I'm calling from 1988

Vielä yksi asia

Suomentanut Raija Mattila

Tammi 1998
****
Kirjastosta

Raymond Carver - Runoja

Innostuin Carverin novelleista sen verran, että halusin tutustua myös hänen runoihinsa. Lainasin kirjastosta kaksi hänen runokokoelmaansa, joilla on eri suomentajat ja eri kustantaja. Käsittelen näitä teoksia samassa postauksessa, koska niissä on myös samoja runoja.

Raymond Carver

Sateisten päivien jälkeen

Suomentaneet Juha Rautio ja Arto Lappi

Sammakko 2013

****

Kirjastosta

Sateisten päivien jälkeen on paksu teos. Se sisältää kustantajan mukaan 2/3 Carverin julkaistusta tuotannosta. Kokoelman 193 runoa on valittu ja esitetään kronologisessa järjestyksessä neljästä kokoelmasta, jotka on julkaistu vuosina 1983 - 1989: Fires 1983, Where water comes together with other water 1985, Ultramarine 1986 & A new path to the waterfall 1989.

Carverin runot ovat proosamaisia runoja, jotkut hyvin lyhyitä aforismin omaisia. Tekstissä kuultaa eletty elämä ja omaelämäkerrallisuus. Aiheet löytyvät läheltä arkipäivästä tai muistoista, nuoruudesta ja tehdyistä matkoista. Välittyvä kuva on yhtä ankean realistinen ja alkoholinhuuruinen kuin hänen novelleissaan. Arjen pieniä ja tarkkoja havaintoja, mutta hiukan myös onnen ja rakkauden tunteita. Carver mainitsee molemmat vaimonsa, Maryannin ja Tessin nimeltä.

Monet runot koskettivat. Erityisesti mieleeni jäi isän hätähuuto: runot, joissa hän raitistuneena alkoholistina puhuu alkoholisoituneelle tyttärelleen. Haruki Murakamille omistetussa runossa Carver ja Murakami keskustelevat Carverin Japanin suosiosta ja tuotannossa kuultavasta nöyryytyksestä. Poikansa kanssa Carver kiertelee Pariisin Montparnassen hautausmaalla kuuluisten kirjailijoiden haudoilla. Carver jättää paljon sanomatta, antaa lukijan omille ajatuksille tilaa. Kyllä nämä proosarunot viehättivät ja liikuttivat, olivat hyvinkin tutustumisen arvoisia. Loppuosan runoissa Carver on jo vakavasti sairas ja kuoleman ajatukset valtaavat mielen. Viimeinen runo Myöhäinen katkelma on kuulemma kaiverrettu hänen hautakiveensä:

Entä saitko elämältäsi

mitä halusit, kuitenkin?

Sain.

Ja mitä halusit?

Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni

rakastetuksi tässä elämässä.

Raymond Carver
Rivi riviltä, lyönti lyönniltä
Suomentaneet Lauri Otonkoski ja Esko Virtanen
Wsoy 1994
****
Kirjastosta

Tämän kokoelman 52 runoa on poimittu viidestä kokoelmasta ajalta 1983 - 1989. Edellisen kirjan neljään alkuperäiskokoelmaan on lisätty In a marine light 1987.

Tämän kirjan lopussa on Carverin kirjoittama mielenkiintoinen essee Kirjoittamisesta. Hän toteaa, että romaanin kirjoittamiseen vaadittava pitkäjänteisyys katosi häneltä elämän melskeissä, siksi hänestä tuli novellisti ja runoilija. Hän ihaili Anton Tšehovia ja kuuluttaa kirjailijan omaa tyyliä:

On kyse tyylistä, mutta ei yksin siitä. Kaikessa mitä kirjailija kirjoittaa, tulee olla hänelle ominainen ja kiistaton leima. Hänen maailmansa, ei kenenkään muun. Tämä erottaa kirjailijat toisistaan. Ei lahjakkuus. Sitä kyllä riittää. Mutta kirjailija, jolla on erityinen näkökulma ja kykenee tämän esittämään taiteellisessa muodossa; tällainen kirjailija saattaa päästä pitkällekin.

Carver ei myöskään pidä kikkailusta. Ei kikkoja. Piste. Hän toteaa myös, että usein aloittaessaan kirjoittaa, hän ei tiedä mihin tarina tulee viemään, usein vasta ensimmäinen lause on hänelle valjennut. Hän sanoo pitävänsä siitä, että novellissa on pelon tuntua tai uhkaa, ja tekstin tulee olla tarkkaa ja täsmällistä.

Kun nyt sattui käsiin mahdollisuus vertailla eri suomentajien tulkintoja, tuli selväksi miten valtavan tärkeää ja haasteellista kaunokirjallisuuden ja varsinkin runouden suomentajan työ on. Olikin jännittävää tutkiskella eri suomentajien näkemyksiä. Siteeraan tähän loppuun parin saman runon eri versiot, jotta näet mistä puhun. Itsellä on selvä suosikki näitten suomennosten suhteen, mikähän on sinun? Toki nämä lyhyet runot eivät anna tarpeeksi näkemystä, mutta luettuani kirjat kokonaan suosikki selkiytyi. Englannin kielistä alkuperäisrunoa ei ole käytettävissä.

Lappi & Rautio / Hiljaiset yöt
Menen nukkumaan yhdellä rannalla,
herään toisella.

Köyttänsä vasten riuhtoo
vene täysissä varusteissa.

Otonkoski & Virtanen / Hiljaiset yöt
Eräällä rannalla vaivun uneen,
toisella herään.

Liekaansa tempoo
matkaan varustettu vene.

Lappi & Rautio / Talvinen unettomuus

Mieli ei asetu levolle, valvoo vain

ja märehtii, kuulee lumen kasautuvan

kuin lopulliseen rynnäkköön.

Se toivoo, olisipa Tsehov täällä,

määräisi jotain - kolme tippaa valeriaanaa, lasin

ruusuvettä - mitä vain, kunhan jotakin.

Mieli tahtoisi ulos,

lumen luo. Se haluaisi juosta

pitkäkarvaisten eläinten laumassa, paljastetuin hampain,

kuutamossa, lumen yli, jättämättä

jälkiä tai merkkejä, mitään jälkeensä.

Tänä yönä mieli sairastaa.

Otonkoski & Virtanen / Talvinen insomnia

Ei osaa nukkua mieli, valvoo vain ja

märehtii, kuulee lumen kinostuvan

kuin viimeiseen rynnäkköön.

Tulisipa Tšehov ja määräisi

jotakin - kolme tippaa valeriaanaa, lasillisen

ruusuvettä - mitä vain, ei olisi väliä.

Pois haluaisi mieli ulos

lumelle. Haluaisi rynnätä

takkuisten eläinten laumassa, yhtä hammasta,

kuutamossa, yli lumen, ei merkkiä

ei jälkeä, ei mitään jää.

Tänä yönä mieli sairastaa.

Rivi riviltä, lyönti lyönniltä: Hyönteisdokumentti, Onko kaunosieluista kyborgeiksi?, Mustemaailmani

Carver-bloggaukset blogissani. Runohaasteeseen lisää 200 runoa, en jaksa tutkia mitkä luin kahteen kertaan! Total 540

Raymond Carver - Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

Luin tämän Carverin novellikokoelman ystävänpäivämaratonilla. Keskittymiseni ehkä jonkun verran aaltoili, mutta voi herranjestas miten loistavia nämä kokoelman 17 novellia olivat! Carverilla on taito vangita lukija ensimmäisestä lauseesta ja ensimmäisestä kappaleesta novellinsa maailmaan. Siinä olet kuin kärpänen liimapaperissa, et pääse irti vaan olet kirjailijan kerronnan armoilla.

Novelleissa huokui minusta 80-luku, ihmisten punaniskainen arki ja junttius. Näin silmissäni amerikkalaisten elokuvien kalseita dinereitä ja resuisia ihmisiä, lohduttomia välähdyksiä elämän ankeudesta jostain syvästä etelästä, keskilännestä tai aavalta maaseudulta. Carverin oma elämä oli aluksi juuri tätä, joten hän tunsi aiheensa hyvin. Kaikissa novelleissa oli joku synkkä twisti ja ihmisissä pimeät puolensa. Mutta pidin kovasti tyylistä ja kerronnasta. Minusta tuli fani.

Carver osaa aloittaa novellin, ja hätkähdyttää lopussa. Ensin kolme aloitusta - A, sitten kolme lopetusta - L.

A - Miksi ette tanssi?

Mies kaatoi keittiössä itselleen uuden paukun ja katseli makuuhuoneen kalustoa etupihallaan. Patja oli päällyksetön ja karamelliraitaiset lakanat lojuivat piirongin päällä. Muuten kaikki oli aika lailla niin kuin makuuhuoneessakin oli ollut - yöpöytä ja lukulamppu hänen puolellaan sänkyä, yöpöytä ja lukulamppu vaimon puolella. Hänen puolensa ja vaimon puoli. Hän tuumaili asiaa ja naukkaili viskiä.

A - Huvimaja

Sinä aamuna hän kaataa Teacher'siä mahalleni ja latkii sen siitä. Sinä iltapäivänä hän yrittää hypätä ikkunasta. "Näin ei voi jatkua, Holly. Tämän on loputtava", jäkätän.

A - Löylytys

On lokakuu. Kostea päivä. Hotelli-ikkunastani näkyy yllin kyllin tätä keskiläntistä kaupunkia. Näen rakennusten valoja, sankkaa savua nousee korkeista piipuista. Toivon ettei minun tarvitsisi katsoa tuota näkymää.

L - Sano naisille että me häivytään

Bill olisi halunnut pikku paneskelut. Tai vain nähdä heidät alastomina. Häntä ei olisi harmittanut jos hommasta ei olisi tullut mitään. Hän ei käsittänyt mitä Jerry halusi. Mutta kivestä se alkoi ja kiveen se loppui. Jerry käytti samaa kiveä molempiin tyttöihin, ensin Sharoniin ja sitten siihen toiseen, jonka piti olla varattu Billille.

L - Vakava keskustelu

Hän väisti pihatielle lässähtänyttä piirakkaa ja palasi autolle. Hän käynnisti moottorin ja rusautteli pakkia päälle. Se ei onnistunut ennenkuin hän oli laskenut tuhkakupin kädestään.

L - Yleistä mekaniikkaa

Hän pitäisi vauvan. Hän kurotti vauvan toista kättä. Hän sai otteen vauvan ranteesta ja nojasi taaksepäin. Mutta mies ei luovuttanut. Hän tunsi vauvan lipeävän käsistään ja vetäisi takaisin todella rajusti. Tällä tavalla asia tuli ratkaistuksi.

Toki Carver taitaa novellien keskikohdatkin, sillä hänellä on taito mahduttaa lyhyeen tarinaansa koko ihmiselämä ja sen romuttuneet unelmat. Carverin tyyliä on sanottu likaiseksi realismiksi, ja sitä se todella on. Kerronta on rajua ja rosoista, aivan kamalaa ja samalla niin ihanaa, kuten Leena Lumi sanoi. Carverin realismissa on vetoa ja tyyli on jotenkin hyvin taloudellista. Seppo Lahtisen suomennos ilmentää hienosti novellien henkeä. 

Muutama mielipide lisää: Mai, Laura, Tuija, Elegia

Novellihaasteeseen lisää 17 novellia, total 172

Raymond Carver
What we talk about when we talk about love, ensipainos1981
Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta
Suomentanut Seppo Lahtinen
Sammakko 2015
*****

Kirjastosta - Samanniminen suomennos on ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa jo 1986 / suomennos Raija Mattila. Näissä 1986 vs 2015 novellikokoelmissa on eri kokoonpano.

Carver syntyi Clatskanien pikkukaupungissa Oregonissa vuonna 1938. Hänen isänsä oli alkoholisoitunut sahatyöläinen, äiti työskenteli tarjoilijana ja kauppa-apulaisena. Mickey Spillanen romaanit täyttivät hänen nuoruutensa. Carver avioitui raskaana olevan 16-vuotiaan tyttöystävänsä kanssa ja oli vasta 20-vuotias heidän toisen lapsensa syntyessä. Vuosien myötä alkoholista tuli Carverille yhä pahempi ongelma, mutta hän lopetti juomisen nelikymppisenä. Carver kuoli keuhkosyöpään 50-vuotiaana.

Carveria pidetään yhtenä 1900-luvun jälkipuoliskon keskeisistä kirjailijoista ja novellin 1980-luvun uuden nousun tärkeimpänä edustajana. Hän on julkaissut myös runoja.

Lukurauhaa & maratoonausta

Tämä lukurauhan päivä sopi oikein hyvin omaan maratoonaukseeni. Ystävänpäivän lukumaratonia emännöi tällä kertaa Tuntematon lukija -blogi. Kiitokset sinulle Hande emännöinnistä! Itse keräsin lukupinooni lähinnä novelleja ja muita ohuita kirjoja. Pari oli jo aloitettu, ja ne luin ensin alta pois. Melko jänskää oli pompata kirjasta toiseen & tuiki toisenlaisiin tunnelmiin. Sujui kuitenkin kohtalaisesti, joskin sivuja ei tällä systeemillä kertynyt kovin paljon. Nyt vain lyhyesti, bloggaan lukemistani tarkemmin myöhemmin.

Kirjapinossa:

Tanja Kaarlela - Lasissa on tyttö / Reuna 2017

Tämä oli kesken, luin loppuun eli 65 sivua.

Surkeaa ja surullista luettavaa teinitytön elämästä. Onneksi ei ole kotona enää teinejä enkä ole opettaja.

Juhani Karila - Omenakrokotiilin kuolema / Siltala 2016

Tämä oli myös kesken, luin loppuun eli 81 sivua ja 7 novellia (kaikkiaan kirjassa 10 novellia).

Kyllä on kirjailija Karilalla mielikuvitusta, ei voi muuta sanoa! Yksi novelli meinasi tikahduttaa minut nauruun....

Raymond Carver - Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta / Sammakko 2015

158 sivua, 17 novellia.

Kaikissa novelleissa oli joku synkkä twisti ja ihmisissä pimeät puolensa. Mutta pidin kovasti tyylistä ja kerronnasta.

Uuna Syrjäsuo - Ikkuna joka oli ovi / BoD 2016

73 sivua, 40 runoa plus vielä 19 haikua

Viehättäviä tunnelmia, joissa taiteen tekeminen ja kirjoittaminen kilpailivat tekijän ajasta. Erityisesti pidin haikuista!

Jouni Inkala - Nähty. Elämä / Siltala 2017

83 sivua, 56 runoa

Vapaamittaisia, minusta melko haasteellisia runoja. Jotain oivallusta kuitenkin useimmista sain. Elina Warstan suunnittelema kansi on tavattoman upea!

Merete Mazzarella - Elämän tarkoitus / Tammi 2017
Luin 129 sivua. Mazzarellan teksti oli erittäin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa. Luin mm. luvut sattumasta, kohtalosta & valinnasta sekä pahuudesta. Seuraavan luvun aihe on anteeksianto. Ilolla odotan näkeväni kirjailijan livenä Baba Lybeckin Kirja vieköön! -illan vieraana tulevana keskiviikkona! Illan teema: Näkymätön näkyväksi.

Lukumaratonin loppusaldo 589 sivua tykkänään eri tunnelmissa.

Rauhallisesti & lukien - mukava päivä!