Ulla-Maija Paavilainen - Jukka Rintala. Elämänviiva

En ole syntynyt kultalusikka suussa, mikä on oikeastaan onni.

Kaikki on pitänyt tehdä itse.

Muotisuunnittelija Jukka Rintala täytti huhtikuun 9. päivänä 70 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi on ilmestynyt Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama elämäkerta Jukka Rintala. Elämänviiva, joka valottaa Rintalan tietä kuvataiteilijaksi ja yhdeksi Suomen eturivin suunnittelijoista. Lähes jokainen tietää Rintalan upeat juhla-asut, joita hän on suunnitellut itsenäisyyspäivän vastaanotoille, mutta esim. minä en tiennyt paljoakaan hänen aiemmista suunnitteluvuosistaan tai yksityiselämästään. Kirjassa on nelivärikuvaliitteitä, laaja henkilöhakemisto ja Rintalan huikea ura pähkinänkuoressa. Kerrassaan kiehtovaa luettavaa miehestä brändin takana. Kirjan alussa on välähdys kesän 2020 Haminan näyttelyn avajaisista:

Rintala pitää tervetuliaispuhetta samppanjalasi kädessä. Hiukset ovat pysyneet vaaleina, suorina ja puolipitkinä nuoruudesta saakka. Hänellä on yllään valkoinen paita, punaiset housut ja musta pikkutakki. Kaulaa kiertää punainen huoleton solmuke ja housujen vyötäröä punainen vyö. Tämän kaltaisesta asusta on muodostunut hänelle univormu ja tavaramerkki, vain hattu puuttuu.

Lapsuus Porissa 50-luvulla oli kuin kenen tahansa työläislapsen lapsuus, mutta pieni Jukka oli perinyt luovuuden geeneissään ja häntä kiinnostivat muoti ja vaatteiden suunnittelu jo tuolloin. Euromuotikilpailusta 1970 se sitten lähti. Rintala sijoittui viiden finalistin joukkoon ja hänet kutsuttiin Helsinkiin mallistoaan esittelemään. Koulu jäi kesken ja Rintala pääsi Taideteolliseen korkeakouluun toisella yrittämällä. Lopputyö oli uudenlainen miesten nahka-asu ja Rintala napattiin vuosiksi Friitalalle. Friitalan aika oli hyvin merkittävä sekä nuorelle suunnittelijalle että Suomen vaatetusteollisuudelle. Friitala ja Suomen vaatetusteollisuus elivät kukoistuskauttaan 1970- ja 1980-luvuilla, joita seurasivat Venäjän kaupan romahdus, halpatuonti ja 90-luvun lama. 

Yksityiselämässä tapahtui. 80-luvun puolivälissä nuoruudenrakkaus ja pieni poika jäivät taakse ja Poriin, Rintala muutti Helsinkiin. Hän oli rakastunut karjalaiseen Mattiin ja he ovat olleet siitä lähtien pari sekä työ- että yksityiselämässä,  yli 40 vuotta. Somistaja ja visualisti Matti Vaskelainen ja heidän upea yhteistyönsä saavat kirjassa paljon huomiota, mutta Rintala on kirjan tähti, sanoo Paavilainen. Homosuhde oli heidän suhteensa alkuaikoina tabu, joten sitä ei paljonkaan avattu lehtijutuissa. Onneksi ajat ovat muuttuneet. Ennen Rintalaa Suomen vaateteollisuuden suunnittelijat olivat nimettömiä, mutta Rintala loi itsestään brändin.

Noihin aikoihin kukaan ei rakentanut brändiä. Kukaan ei ostanut pr-palveluita eikä tiedotusta. Kukaan ei luonut Rintalalle uraa tai taustaa. Hän loi sen itse olemalla Jukka. Hän ei kertonut itsestään, menneisyydestään tai lapsuudestaan, Porista eikä Ulvilasta. Hän oli vain hätkähdyttävä iso mies, jolla oli komea tukka. Hän oli hiukan poissaoleva hahmo, jalassa hienosti drapeeratut kiiltävät nahkahousut, olkapäillä alas putoava nahkaliivi tai kelsiturkki. Beesiä, mattakultaa, haaleaa vaaleansinistä. Miehen olemus ja kokonaisuus hohtivat antiikkikultaa. - Jaakko Selin

Yrittäjä Kaija Pöysti Linnan juhlissa vuonna 1996 Rintalan suunnittelemassa puvussa.

– Siitä alkoi designereiden aikakausi Linnan juhlissa. Rintala oli tuolloin jo tunnettu suunnittelija, mutta Pöystin puvun myötä hänestä tuli myös Linnan juhlien uraa uurtava pukusuunnittelija.

- Sami Sykkö 

Kirjassa piirtyy suomalaisen vaateteollisuuden kukoistus ja romahdus Idänkaupan hiipumisen vanavedessä ja sivuilla esiintyvät lukuisat muotinimet: Mic Macin Eila Salovaara, Lenita Airisto, Kirsti Paakkanen, monet muotilehtien toimittajat. Ensimmäisen puvun itsenäisyyspäivän juhliin Rintala suunnitteli 80-luvun lopulla Kyllikki Virolaiselle. Tulevina vuosina seurasivat lukuisat julkkisnaiset mm. yrittäjä Kaija Pöysti, Leena Harkimo (kaikkiaan 11 Rintalan pukua!), Riitta Uosukainen, Kirsti Paakkanen etc. 90-luvun laman vuosina Rintalan elämään astui Marimekon ostanut Kirsti Paakkanen ja Karjalan marjat -mallisto oli sensaatio. Seurasi 17 vuotta yhteistyötä, kunnes Paakkanen myi Marimekon Mika Ihamuotilalle. Rintala sai potkut, tylysti puhelimitse. Karjalan marjat oli innoittanut myös Susanna Rahkamon ja Petri Kokon esiintymisasut, mitä en muistanutkaan.

Elämänviiva oli kiinnostavaa luettavaa myös minunlaiselleni muotia seuraamattomalle naiselle ja Paavilainen elävöittää Rintalan elämää ja uraa monin kiinnostavin anekdootein. Ennen kaikkea elämäkerta valottaa, mitä brändin takaa löytyy: lahjakkuutta, sitkeyttä, suurta ahkeruutta ja työteliäisyyttä. Jos Jukka Rintala olisi syntynyt vaikka ranskalaiseksi, hän olisi varmasti maailmankuulu nimi. Suomessa hän on tehnyt uskomattoman uran vaateteollisuuden pitkien ja työteliäiden vuosien kautta maan ykkössuunnittelijaksi glamourin ja ateljeepukujen saralla.

Jukka Rintalan 70-vuotisjuhlanäyttely Unelmien matkassa Haminassa Aladinin kaupunkipalatsissa 1.7. - 13.8.2022. Kesien 2020 ja 2021 näyttelyt Haminassa jäivät minulta näkemättä, toivottavasti nyt pääsen paikalle. Marjon matkassa -blogin upeasta kuvagalleriasta voit ihailla kesän 2020 Unelmien tanssiaiset -näyttelyn pukuloistoa. Sieltä myös alla oleva kuva.

Rintalan ura vain jatkuu. Häntä ei pysäytä muotitalojen romahtaminen, ei se, että niiden johto vaihtuu. Kun Jukka ja Matti ovat paikalla omalla osastollaan, kaikkien messujen taso nousee hiukan. Hän luo tsaarinajan kauneutta tuotuna tähän päivään huovutettujen hattujen ja kudottujen sukkien keskelle. Hän on tarpeellinen tälle maalle. - Sami Sykkö

Ulla-Maija Paavilainen - Jukka Rintala. Elämänviiva

Graafinen suunittelu Tiina Palokoski
Otava 2022

____________________

Ulla-Maija Paavilaiselta olen lukenut myös Kirsti Paakkasen elämäkerran Suurin niistä on rakkaus.