Avioliitossamme oli aikoja jolloin inhosin häntä. Tunsin tylyä tuskaa sydänalassani, kun tajusin, mitä hänen hillitty käytöksensä ja lauhkeat ilmeensä tarkoittivat: hän ei ollut läsnä. Ja pahempaakin. // Hän syytti minua jostakin millä ei ollut mitään tekemistä meidän silloisen elämämme kanssa.
Minulle Nimeni on Lucy Barton on toistaiseksi Stroutin kirjoista paras. Olin vaikuttunut, sillä se oli vangitseva ja mykistävä lukukokemus, tyyliltään hyvin vähäeleinen, melankolinen, hiljainen ja nöyrä, mikä kuvasti Lucya ja hänen karuja lähtökohtiaan elämälle. Nyt Strout palaa hurmaavaan Lucyyn lukijoidensa iloksi. Voi William! on ilmestynyt tänä keväänä suomeksi ja syksyllä ilmestyy englanniksi Lucy by the Sea.
En muistanut kovin tarkoin, mitä Strout kertoi Lucysta aiemmassa kirjassa. Muistin sen, että Lucyn lapsuus oli suorastaan hirveä ja äärimmäisen köyhä, traumatisoituneen isän terrorisoima - eikä äiti osannut tai jaksanut suojella lapsiaan. Lucystä tuli kuitenkin vaimo, äiti ja menestynyt kirjailija, sisko ja etenkin veli pärjäsivät paljon heikommin. Mutta lapsuuden traumat vainoavat edelleen: Lucy tuntee edelleen olevansa näkymätön ja saa paniikkikohtauksia; hän kokee usein irreaalista pelkoa, mutta Williamin kanssa hän on kokenut olevansa turvassa. Kuitenkin Lucy jätti miehensä tyttärien ollessa teini-iässä, ja kantoi siitä huonoa omatuntoa. En muistanut eron syitä, mutta niitä tulee tässä uudessa kirjassa runsaasti esiin - vieraat naiset ja syrjähypyt.
Nykyään vanhenevat Lucy ja William tulevat hyvin toimeen keskenään ja tukeutuvat toisiinsa. Lucy on 63-vuotias ja jäänyt leskeksi vuosi sitten toisesta aviomiehestään. Lucy ja William lähtevät roadtripille Maineen selvittämään Williamin sukusalaisuuksia. Lohdutustakin seitsemänkymppinen vanha mies kaipaa, sillä kolmas vaimo Estelle on juuri jättänyt Williamin ja vienyt mukanaan heidän varhaisteini-ikäisen tyttärensä Bridgetinkin. Pari juttelee matkalla sopuisasti niitä näitä ja Lucy suhtautuu äidillisesti Williamiinsa tokaisten tuon tuostakin Voi William!
Lucy muistelee Williamin kanssa jutustellessaan ja omissa ajatuksissaan elämäänsä ja avioliittoaan. Monet lapsuudenmuistot ovat niin tuskallisia, että niistä kertominen on jätettävä kesken. Ympärillä levittäytyvät Mainen rähjäiset kylät aiheuttavat hänelle paniikkikohtauksen, sillä ne tuovat mieleen oman köyhän, ankean ja eristäytyneen lapsuuden. Williamin äidin Charlotten nuoruuden vaiheista on saatu uutta tietoa: tällä oli ensimmäisen miehensä kanssa tytär, jonka Charlotte hylkäsi rakastuessaan Williamin isään, saksalaiseen sotavankiin. Surkeista oloista tuleva Charlotte oli toteuttanut amerikkalaisen unelmansa ja noussut from rags to riches - mutta hintansa sillä oli ollut. Onko Mainessa asuva, nuorena Miss Perunankukaksi valittu Lois Bubar, Williamin siskopuoli? William ei usko, mutta Lucy on asiasta varma.
Mutta kun ajattelin Voi William, enkö muka tarkoittanut myös Voi Lucy? Enkö tarkoitakin Voi me kaikki, Voi te kaikki rakkaat tässä maailmassa. Emmehän me tunne ketään, emme edes itseämme! Mutta kyllä me ihan pikkuisen tunnemme. Mutta me olemme kaikki mytologioita, mysteereitä. Me olemme kaikki mysteereitä. Se saattaa olla ainoa asia tässä maailmassa jonka tiedän olevan totta.
Stroutin sinne tänne poukkoileva jutusteleva kerronta tuo keveyttä raskaisiin teemoihin, vaikka kronologiasta piittaamattomuus ja lyhyet välähdykset hiukan hajottivat. Paljon huumoriakin Lucyn ja Williamin kanssakäymisestä irtoaa. Minusta oli ihastuttavaa, että tämä vanheneva entinen aviopari sai lohtua ja tukea toisistaan. Tosin tuntui, että William oli enemmän hukassa elämänsä kanssa kuin viisas Lucy. Lopussa Lucyn silmät aukenivatkin: ei William hänen turvansa ollut, miten sitä huijaakaan itseään! Mutta hienotunteisesti hän päättää vaieta huomiostaan. Lucyn mielestä kaikki ihmiset ovat mysteereitä eikä elämästä ota selvää. Elämä on mennyt niin kuin se on mennyt ja se on hyväksyttävä, ja lähimmäisille on annettava anteeksi heidän inhimilliset puutteensa.
Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Tuijata, Kirjaluotsi
Elizabeth Strout - Voi William!
Alkuteos Oh William! 2021
Kansi Laura Lyytinen
Tammi 2022
_____________________
Kirjailija Lucy Barton on eronnut sopuisasti ensimmäisestä aviomiehestään Williamista jo vuosia sitten, mutta nyt käy ilmi jotakin, joka vie heidät vielä yhdelle yhteiselle matkalle. Amerikan parhaisiin kirjailijoihin lukeutuva Strout on kirjoittanut ehkä lumoavimman romaaninsa, erään avioliiton intiimin muotokuvan.
Stroutin kirjat blogissa:
Olive, taas
Olive, taas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.
Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.