Helmikuun luetut ja kuunnellut

Helmikuu oli raskas kuukausi. Kuuntelin pääosin äänikirjoja, mutta sentään luinkin.

Saldo 16 kirjaa, bloggaukset vähän huonolla tolalla. Kolme elämyksellisintä & muut:

Linda Boström Knausgård - Lokakuun lapsi **** Like 2021 #äänikirja

Lokakuun lapsesta on blogissa vain tämä lyhyt maininta: 

Linda Boström Knausgård kertoo omasta elämästään, avioliitostaan ja erostaan; kuvaa millaista oli lapsuus näyttelijä-äidin ja pelottavan ja uhkaavan bipolaarisen isän tyttärenä. Hän itse sai saman diagnoosin 26-vuotiaana ja on kamppaillut sairauden aiheuttamien mielialojen kanssa siitä lähtien. Leena Nuoran lukemana Lindan koskettava ja traaginen teksti menee luihin ja ytimiin. Oli järkyttävää lukea pakkohoidosta psykiatrisessa sairaalassa, jossa muistia vaurioittavia sähköshokkeja annettiin viikoittain ’tehtaassa’. Lääkärit väittivät, että sähköshokit ovat hellävaraisia ja vertasivat niitä tietokoneen uudelleenkäynnistämiseen. Vähänpä he tiesivät tai välittivät. Pakkohoitopotilaana Linda ei voinut niistä kieltäytyä. Sähköhoitoa käytetään Suomessakin psykoottisten masennuspotilaiden hoidossa kun mikään muu ei auta. Kirjailijan haastattelu / The Guardian.

Harry Salmenniemi - Asiakaskoralli *** Siltala 2021

Nyt ihmettelen, miksi olen kitsastellut tähtien kanssa. Lisäänpä siis sydämen ❤︎ Asiakaskoralli on Harry Salmenniemen novellikokoelmasarjan neljäs osa, joka alkaa kustannustoimittajan muka kirjoittamalla kirjailijaesittelyllä. Se esittää Salmenniemen huikeana elämäntaidon guruna, jolla on liuta seuraajia ja joka lupaa seuraajilleen valaistumisen. Näinkö on? Novelleissa seuraa sitten kimppaseksiä, Tinder-deittejä, murhatun puheenvuoro, sairaita tyyppejä ja kielteisen kerrontatavan harjoitus, mikä oli mainio. Mukana on paljon yrityselämän irvailua, ja näistä novelleista pidin eniten. Kaikkihan me olemme törmänneet yritysten kaunopuheisiin toiminta-ajatuksiin ja korkealentoisiin eettisiin ohjeistoihin. Mutta miten selviää tässä hommassa yritys, joka harjoittaa ihmiskauppaa? Jos Salmenniemi päättäisi jättää kirjailijanuransa, aivan varmasti aukenisi huippupaikka yrityselämän teesien kirjoittajana! Salmenniemi on virtuoosimainen sanankäyttäjä ja tarinoiden rakentaja. Pokkana hän puhuu totisella naamalla vinksahtaneita ja absurdeja nykyihmisen elämästä ja toimintaympäristöstä. Kukaties Salmenniemessä onkin vähän opettajan vikaa - kun rankat tosiasiat pukee irvailuun tai kääntää ne päälaelleen, havahduttaahan se.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Joonatan Tola - Punainen planeetta **** Otava 2021 #äänikirja

Punaisesta planeetasta on blogissa vain tämä lyhyt maininta: 

Esikoisromaanissaan Joonatan Tola (s. 1983) kertoo lapsuudestaan ja alkoholisoituneesta, skitsofreniaa sairastavasta taiteilijaisästään. Kirjan esittelyssä sanotaan mm. Lopputulos on karnevalistisen hurjasti elämää sykkivä sekä samaan aikaan sielua ravistavan traaginen kertomus. Ja sitä se oli, erittäin hyvin kirjoitettu ja todella rankka. Herää kysymys, miksi lastensuojeluviranomaiset eivät saaneet puututtua perheen elämään, elettiinhän sentään jo 80-lukua. Mutta turvattomat lapsuusvuodet jättivät kyllä jälkensä, ei Joonatan ilman terapiaa ole niistä selvinnyt. Tarinaansa Tola höystää mustalla huumorilla. Ymmärtääkseni kirja saa jatkoa. Google-haulla löytyy runsaasti kirjailijan haastatteluja teoksen tiimoilta.

MUUT ULKOMAISET

Agatha Christie - Un cadáver en la biblioteca **** Planeta audio 2019 #äänikirja

Eugenia Dalmau - El pecado que mató a Carolina Martín **** WAP 2019 #äänikirja

Adeline Dieudonné - Oikeaa elämää ** Wsoy 2021 #äänikirja

Alicia Giménez Bartlett - Sin muertos *** Planeta audio 2020 #äänikirja

Alicia Giménez Bartlett - Un barco cargado de arroz *** Planeta audio 2021 #äänikirja

Alicia Giménez Bartlett - Mensajeros de la oscuridad **** Planeta audio 2020 #äänikirja

Alicia Giménez Bartlett - Día de perros *** Grijalbo 1997 #äänikirja

Han Kang - Valkoinen kirja **** Gummerus 2021 ❤︎

Guadalupe Loaeza - En el clóset *** Storyside 2021  #äänikirja

Vanessa Springora - Suostumus **** Wsoy 2020 #äänikirja ❤︎

MUUT KOTIMAISET

Liisa Rauhakoski - Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia *** BOD 2020

Helena Steen - Paikka hyvässä perheessä *** Minerva 2021

Leeni Viio - Eroon makeanhimosta. Näin vapaudut sokerikoukusta **** Atena 2021

Aurinkoa ja kiinnostavia lukuelämyksiä maaliskuuhun!

Harry Salmenniemi - Asiakaskoralli ja muita novelleja

Asiakaskoralli on Harry Salmenniemen novellikokoelmasarjan neljäs osa. Olen lukenut aiemmista kokoelmista kaksi, Uraanilampun ja Delfiinimeditaation. Tämä kokoelma alkaa kustannustoimittaja Antti Arnkilin muka kirjoittamalla kirjailijaesittelyllä, joka esittää Salmenniemen huikeana elämäntaidon guruna tai opettajana, jolla on liuta seuraajia ja joka lupaa seuraajilleen valaistumisen. Kiva leikillinen vääntö, josta käy ilmi Salmenniemen kirjallinen ura. Mutta ajat ovat ahdistavat, joten gurulle & messiaalle on tilaus.

Novelleissa seuraa sitten kimppaseksiä, Tinder-deittejä, murhatun puheenvuoro, sairaita tyyppejä ja kielteisen kerrontatavan harjoitus, mikä oli mainio. Mukana on paljon yrityselämän irvailua, lukeehan takakannessakin enteellisesti "Minä tiedän, kuinka ihmisiä organisoidaan ja innostetaan." Kaikkihan me olemme törmänneet yritysten kaunopuheisiin toiminta-ajatuksiin ja korkealentoisiin eettisiin ohjeistoihin. Mutta miten selviää tässä hommassa yritys, joka harjoittaa ihmiskauppaa? Teksti on nautittava ja autenttisen oloinen, mutta ehkä hiukan toisteinen. Jos Salmenniemi päättäisi jättää kirjailijanuransa, aivan varmasti aukenisi huippupaikka yrityselämän teesien kirjoittajana!

Salmenniemi on Italia-fani ja muistan hyvin hänen kiinnostavan esseensä Rooman Trasteverdestä Markku Kaskelan & Tomi Kontion kirjassa Vaelluksia Italiassa. En päässyt kokemaan viime keväänä Salmenniemen kävelyreittiä, mutta aiemmin Firenzessä näin hänen työelämän näkökulmasta uudesti selittämiään Rafaelin, Lorenzo Lippin, Caravaggion ja Artemisia Gentileschin teoksia. Nämä selitykset oli nerokkaasti keksitty, pidin kovasti useimmista.

Caravaggio: Työelämän kutsu

Työtön on juuri täyttämässä lomaketta, kun työmarkkinoiden lähettämä enkeli tulee 

kutsumaan häntä. Työttömän kasvoilta kuvastuu hämmennys, jopa ärtymys - 

ovelasti Caravaggio vihjaa, ettei työtön ole itse asiassa kiinnostunut palkkatyöstä. 

// Hän muistuttaa toisaalta huomioliiviin pukeutunutta duunaria, toisaalta punaista lakkoilijaa.

Artemisia Gentileschi: Tyytyväinen nainen

Artemisia Gentileschin maalaus on paitsi selvä omaelämäkerrallinen tunnustus, 

myös erinomainen varoitus miehille siitä, mitä emansipoituneet naiset todella tahtovat.

Pidin myös Salmenniemen työpaikkahakemuksista. Hän hakee useammalla hakemuksella pienen kunnan kunnanjohtajan virkaa, todellisuudesta tutuin sanankääntein. Hakemus hakemukselta ne muuttuvat ärsyyntyneemmiksi kun turhautuminen ja raivo kasvavat. Allekirjoitukset kuvaavat myös tätä kehitystä. Kirjan lopussa Salmenniemi sanoo, että tekstit on luotu jollain tekstigeneraattorilla. Hyvin toimi.

Tilitoimiston pikkujoulut kääntyivät villiksi ja eritteiseksi orgiaksi, jonka jälkipuinti oli pitkä ja tuskainen. Luulen, että tämä novelli vetoaa enemmän mieslukijoihin, tai mistäs minä tiedän. Suomalaisen naispianistin Tinder-deitit olivat kaikki Nato-harjoitukseen osallistuvia sotilaita. Tarinassa oli ripaus kauhua tai ainakin todellisuuden ylittävää. Niminovelli Asiakaskoralli sujahtaa taas yrityselämään ja kertoo esiintymiskammoisesta työntekijästä, joka paniikkikohtaustensa aikana esiintyy ilmiömäisen upeasti. Sisimmässään hän ei usko mihinkään, ei yrityksen tuotteisiinkaan, mutta kas, hänen myyntipuheensa myyvät kuin häkä.

Salmenniemellä on myös suunnitelmia surkeaan jamaan päätyneelle Helsingille ja köyhyysloukussa eläville helsinkiläisille. Suomen pääkaupunki on kallis kaupunki, jossa vain arvoasuntojen perijät voivat elää ihmisarvoista elämää. Ensiksikin monille patsaille on tehtävä jotain ja keskustan taidemuseoiden on päästävä kultakauden taiteesta eroon. Sanomatalo luovutetaan feministeille ja talonvaltaajille ja turistit häädetään Engelin keskustasta - ynnä muuta kaupunkikuvaa muuttavaa. Valon ja vapauden lähettiläät tuovat sitten toivoa ahdistuneille kaupunkilaisille. Melkoinen messiaaninen universaalin rakkauden julistus!

Salmenniemi on virtuoosimainen sanankäyttäjä ja tarinoiden rakentaja. Pokkana hän puhuu totisella naamalla vinksahtaneita ja absurdeja nykyihmisen elämästä ja toimintaympäristöstä. Kukaties Salmenniemessä onkin vähän opettajan vikaa - kun rankat tosiasiat pukee irvailuun tai kääntää ne päälaelleen, havahduttaahan se.

Bloggaukseni Salmenniemen teoksista: Uraanilamppu / Delfiinimeditaatio / Yö ja lasi

Harry Salmenniemi - Asiakaskoralli ja muita novelleja
Siltala 2020
Kirjastosta
______________

Reader why did I marry him?

Guadalupe Loaeza - En el clóset / Kaapissa

Guadalupe Loaeza (s. 1946) on tuottelias meksikolainen kirjailija, joka kertoo teoksessaan En el clóset / Kaapissa 1900-luvun tunnetuimmista homoseksuaaleista ja heidän elämästään. Huolimatta seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi kokemastaan syrjinnästä ja vainosta, he antoivat merkittävän panoksensa maailmankirjallisuuteen, elokuvaan, musiikkiin, muotiin etc. Monet salasivat homoutensa ja solmivat peiteavioliittoja, jotkut uskalsivat astua ulos kaapista ja kohdata maailman omana itsenään. He elivät aikana jona homoseksuaalisuus oli rikos ja sitä pidettiin parannettavissa olevana sairautena, etenkin katolisissa maissa. Nykyään tilanne on parempi, mutta silti Loaeza aloittaa teoksensa maininnalla, että maailmassa on kahdeksan maata, joissa homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita kuolemaan. QX listaa muutaman enemmän.

Kirjailija valottaa erityisesti tietenkin Meksikon homojen asemaa. Siellä homoja kutsutaan halventavalla nimityksellä los jotos ja edelleenkin homot joutuvat Meksikossa viharikosten uhreiksi, heitä pahoinpidellään ja murhataan. Meksikolaiset kulttuurinimet menivät minulta ohi enkä niitä tässä mainitse, mutta teosta oli mielenkiintoista kuunnella. Toki seksuaalinen suuntautuminen on jokaisen yksityisasia, mutta silti voi eläytyä näiden ihmisten ahdistukseen ja ahdinkoon, kun heitä aikanaan syrjittiin ja vainottiin. Miten paljon inhimillistä hätää ja kärsimystä. Toki julkkisheteroidenkin (rakkaus)elämä saattoi olla vaikeuksia täynnä, mutta homoseksuaalit joutuivat turvautumaan monenlaisiin peiteoperaatioihin. Nimiä on kirjassa paljon, bloggauksessa muutamasta henkilöstä vähän enemmän. 

Me muistamme komean ja miehekkään Rock Hudsonin, joka antoi kasvot aidsille 80-luvulla. Hudson oli muutaman vuoden naimisissa sihteerinsä kanssa salatakseen homoseksuaalisuutensa ja näytteli lukuisissa romanttisissa komedioissa Doris Dayn kanssa. Kirjailija-käsikirjoittaja Pier Paolo Pasolini oli avoimesti homoseksuaali, joka sai ainakin 33 moraalittomuussyytöstä tuotannostaan. Cole Porter oli rikas perijä, joka vietti ylellistä elämää Pariisissa ja solmi kulissiavioliiton, joka kesti kuitenkin kolmisenkymmentä vuotta. Vuoden 1952 Nobel-voittaja, ranskalainen François Mauriac oli myös homo. Aidsiin kuolleen Anthony Perkinsin me kaikki muistamme Hitchcockin Psykosta. Hän sai kaksi lasta vaimonsa kanssa, mutta rakkaussuhteisiin kuului myös Rudolf Nurejev. 

Useimmat meistä tuntevat Federico García Lorcan traagisen kohtalon. Hän oli rakastunut palavasti itseään kuusi vuotta nuorempaan Salvador Daliin, joka tosin kielsi rakkaussuhteen, mutta jälkipolville on säilynyt intohimoisia kirjeitä sekä Lorcan oodi Dalille. Yves Saint Laurentista kertoessaan kirjailija huomauttaa, etteivät naiset päässeet Yhdysvalloissa housuasussa ravintoloihin ennen vuotta -69. Homomiesten joukkoon kuuluvat tietysti Andy Warhol ja koreasti pukeutunut pianisti Liberace, joka kuoli aidsiin 80-luvun lopulla. Näyttelijä Dirk Bogarde ei koskaan solminut lumeavioliittoa, mutta salasi suuntautumisensa, koska se olisi tiennyt loppua hänen elokuvauralleen. 

Thomas Mann toi julki kokemuksiaan homoseksuaalisesta rakkaudesta esim. teoksessaan Kuolema Venetsiassa.  Oscar Wilden ystävä, vuoden 1947 nobelisti, André Gide oli avoimesti gay. Marcel Proust ei koskaan myöntänyt olevansa homo, mutta Kadonnutta aikaa etsimässä ja hänen homoerootiset tekstinsä puhuvat puolestaan. Ja lista jatkuu: Arthur Rimbaud, Paul Verlaine, Francis Bacon, Tennessee Williams ja Tsaikovski. Naisia esiintyy kirjassa vähemmän, mutta muutama sentään. Chileläinen kirjailija Gabriela Mistral,  vuoden 1945 nobelisti, oli avoimesti lesbosuhteessa kääntäjänsä Doris Danan kanssa. Marlene Dietrich oli avoimesti biseksuaali ja huhuttiin, että hänellä ja Greta Garbolla olisi ollut suhde. Aikansa naispari olivat Susan Sonntag ja Annie Leibovitz.

Otan tähän loppuun tapauksen Un matrimonio sin hombre / Avioliitto ilman miestä. Vuonna 1901 kaksi espanjalaista opettajatarta, Marcela ja Elisa, keksivät keinon julkistaa rakkautensa ja päästä naimisiin. Toinen heistä muutti nimensä, leikkasi tukkansa ja pukeutui mieheksi, ja vilppiä arvaamaton pappi vihki heidät avioliittoon. Parin petos paljastui ja seurasi suuri skandaali. Myöhemmin naiset muuttivat Portugalin kautta Argentiinaan ja katosivat jäljettömiin.

Loaezan kirjassa on tietysti vähän tirkistelyn ja julkkisjuoruilun makua, mutta uskon että tarkoitus on ollut hyvä. Kirjassa mainitut ja muut tuhannet mainitsemattomat homoseksuaalit ovat raivanneet tietä paremmalle sukupuolten tasa-arvolle.

Guadalupe Loaeza - En el clóset 
Storyside 2021
Äänikirjan lukija Anabel Méndez
_______________

En estas páginas haremos un recorrido por las vidas de los homosexuales más influyentes en la cultura y en la historia. Hay que decir que se trata de un reconocimiento a su inteligencia, a su influencia en la sociedad y en la cultura, pero sobre todo a su valor; no hay que olvidar que muchos de ellos son personajes que a pesar de las épocas de represión en que han vivido, pudieron llevar una vida abierta y fuera del clóset. 

Liisa Rauhakoski - Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia

Keskieurooppalaistunut Liisa Rauhakoski muutti Saksaan vuonna -96 ja sieltä saksalaisen avomiehensä Jonaksen kanssa Hollannin Vaalsiin 2001. Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia kertoo Liisan kuudesta ensimmäisestä vuodesta uudessa kotimaassa. Bonnin jälkeen pikkuruinen Vaals on bönde tai lande, jossa lehmät laiduntavat ja lanta haisee. Mielenkiintoisen lisän tuo rajaseutu: Vaals sijaitsee Hollannin kaakkoiskulman omituisessa pullistumassa, jossa muutamalla askeleella voi piipahtaa niin Belgian kuin Saksankin puolella. Ensihoitajat voivat tulla mistä kolmesta maasta tahansa!

Mitenhän tätä kirjaa luonnehtisi? Liisan eläväinen persoona ryöppyää ja kirjan sivuilla teksti hyppelehtii asiasta toiseen ja kolmanteen. Kirjassa on kyllä otsikoidut luvut, mutta niistä jokainen sisältää vaikka mitä. Ei voi tietää etukäteen, mihin Liisan ajatus pompsahtaa. Selkeää rakennetta ei ole,  ainakaan asioiden tai teemojen suhteen, kaaos ja kaoottisuus ovat Liisalle ominaista. Saman luvun yhdessä kappaleessa hän ruotii Saksan ja Hollannin eroja työttömän työnhakijan näkökulmasta, seuraavassa analysoi popmusiikkia lempikappaleidensa valossa ja kolmannessa vaikka hollantia ja Limburgin kaameaa murretta. Lukiessa tuli mieleen Harry Salmenniemen novelli fantastisesta salaatista, jonka ainesluettelo on loputon.

Mitä kirjasta sain? Tutustuin päättäväiseen ja eloisaan naiseen, joka luotaa alituisesti sisimpiä tuntojaan, kärsii migreenistä ja yrittää löytää työelämässä vihreää oksaa. Vain pätkätöitä on tarjolla ja toimeentulo sitä myöten epävarmaa, mutta ei Liisa maanrakoon masennu. Itse tunnen Hollantia vain yhden Amsterdamin visiitin verran, eli enpä juuri ollenkaan, joten Liisan vertailut Hollannin, Saksan ja Suomen välillä olivat herkullisia ja hauskoja. En tiennytkään, että sikäläisten vitsien pääosaa näyttelee useimmiten belgialainen. Jos joku törppöilee liikenteessä, se on tietysti belgialainen!

Belgiassa ei ennen ollut autokouluja ja sen näkee. Aina jos joku jarruttelee kesken kaiken tai tukkii vasemman kaistan, se ei ole hollantilainen, saksalainen eikä ranskalainen, vaan belgialainen.

Osaan passiivisesti jonkun verran saksaa, mutta Liisan esimerkit hollanninkielisistä etunimistä ja etenkin Limburgin murteesta saivat pudistelemaan kiivaasti päätä. Kuka ulkomaalainen voi ylipäätään oppia tuota kaamean vaikealta kuulostavaa ja näyttävää kieltä, jossa kuninkaalliset häät ovat koninklijk huweljik.

Nyt on menty niin pitkälle, että alan ajatella Limburgin murteella. Näin talon rauniot keskellä peltoa ja ihmettelin sitä, että häh, talo tuossa kohdassa. Päästäni tuli spontaanisti lause: 'Däär stjond enge huuske' eli 'Tuossa seisoi talo'. Ei tullut saksaksi 'Da stand ein Haus' eikä hollanniksi 'Daar stond een huis.’

’Heb je dat gedaan?' (Oletko tehnyt sen?) on ’Höbse dat jedoan?’ Melkein kaikkiin sanoihin voi laittaa umlautin välittämättä siitä, ettei hollannissa tunneta umlautia. Daar = däär. Over = över. Överheen. Dääröver. Vöör. Ja silloinhan se on oikeastaan ruotsia: över, där, för.

Liisa näkee paljon eroavaisuuksia Suomen ja Hollannin välillä. Yleensä Suomen eduksi: meillä kaupat ovat yömyöhään auki ja joukkoliikenteessä on käytössä matkakortti, tosin tämä tilanne oli 2000-luvun alkuvuosina. Vuokra-asuntojen varustelutasossa on huimat erot. Hollannissa vuokralainen vuokraa likimain pelkät seinät, sisustaa keittiönsä itse ja hankkii eteiseenkin vaatekomerot. Kokkaus tapahtuu pääasiassa kaasulla ja talot ovat huonokuntoisia eivätkä vuokranantajat panosta niiden ylläpitoon. Ison Bonnin jälkeen Vaalsilla on etunsa luontoa rakastavalle naiselle. Laaksot ja maisemat ovat huikean kauniita, linnut laulaa ja kukat kukkii. Kotona on populaatio persoonallisia seeprapeippoja, joiden sielunelämään lukija saa myös tutustua. 

Avomies Jonas on paljolti taustalla, joskin yhdessä käydään lähiseutujen nähtävyyksiä katsomassa ja Suomessa lomilla. Suhdetta varjostaa se, että miehen vanhemmat eivät voi sietää Liisaa, ja tunne on molemminpuolinen. Tässä ensimmäisessä omaelämäkerrallisessa teoksessaan Liisa ei paljon suhteesta puhu, mutta vakoiluoperaationi ansiosta tiedän, että avoliitto päättyy jossain vaiheessa eroon.

Kun totuin Liisan ryöpsähtelevään, vuolaaseen ja kaoottiseen ajatusvirtaan, viihdyin kyllä kirjan parissa. Hauska ja terävä huumori sekä paikallisolojen kuvaus olivat minulle kirjan parasta antia. Popmusiikki ei itselleni ole kovin läheinen asia, mutta opin uutta mm. Liisan pitämistä saamelaisartisteista ja suomenruotsalaisesta etnosta. Muutaman loppupuolen luvun olisi voinut jättää kokonaan pois tai ainakin stilisoida / lyhentää niitä reippaalla kädellä. Kiitän kirjailijaa sivistävästä ja hauskasta keskieurooppalaisuuden oppitunnista!

Liisa Rauhakoski - Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia
BOD 2020
Kustantajalta
_______________

Hollannissa asuva Liisa Rauhakoski (s. 1974) on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on kasvanut Hyvinkäällä ja opiskellut Helsingissä. Rauhakoski kirjoittaa omaelämäkerrallisia romaaneja, joiden aiheet ja tyyli elävät elämänvaiheiden mukaan. Ulkomailla oleskelun aspektit ja huumori ovat vahvasti läsnä. Työn alla on muutama käsikirjoitus, niin lapsuuden muistojen paketti kuin avioeroa puiva romaanikin suoraan tunnemyrskyn silmästä kuvattuna. Kirjailijan nettisivu

Han Kang - Valkoinen kirja

Lumihiutaleet leijailivat alas hitaasti kuin sadat höyhenet.

Han Kang oli päättänyt kirjoittaa valkoisesta väristä, mutta työ eteni vasta hänen oleskellessaan kirjailijaresidenssissä Varsovassa. Hän oli yksin ja eristyneenä tuossa oudossa kaupungissa, jonka kohtalo toisen maailmansodan aikana järkytti häntä syvästi. Kang tunsi kääntyvänsä sisimpäänsä ja mieleen tulvi paljon muistoja. Pommitettu Varsova ja sen tuhannet sodan uhrit toivat mieleen jo kuolleen äidin ja vain parin tunnin ikäisenä menehtyneen isosiskon. 

Kang toki tiesi, miten hänen nuori 22-vuotias äitinsä oli synnyttänyt isosiskon aivan yksin, käärinyt vauvan valkoisiin kapaloihin ja yrittänyt pitää hengissä. Myös perheen toinen lapsi, poika, kuoli ja Kang kokee, että hän ja pikkuveli elävät nyt heidän tilallaan. Tämä on koskettava ajatus ja toi mieleeni sen, miten Suomessakin aikoinaan seuraavalle lapselle annettiin kuolleen sisaruksensa nimi. Kang ajattelee siskoaan paljon Varsovassa ja haluaa kiittää tätä elämästään lahjoittamalla tälle kauniita ja puhtaita valkoisia asioita. Hän havainnoi siskonsa silmin tuota kylmää ja sumuista kaupunkia ja muistelee myös lapsena kotona Soulissa kokemaansa ja äitinsä muistojuhlaa. 

Elämä ei ole kenellekään erityisen suosiollinen. 

Kun hän oivaltaa sen, sataa räntää.

En ole lukenut Kangin teosta Ihmisen teot (Gummerus), mutta ilmeisesti hän viittaa yhdessä kohtaa synnyinkaupungissaan Gwangjussa vuonna 1980 tapahtuneeseen opiskelijoiden verilöylyyn. Kang ihmettelee Varsovassa muurinpätkää, jonka edessä loistaa kynttilämeri ja jossa siinä teloitettuja ihmisiä surraan julkisesti. Etelä-Koreassa ei em. uhreja ole koskaan surtu julkisesti.

Hän otti kiven silloin tällöin esiin laatikosta 

ja asetti kämmenelleen. Hän ajatteli, että jos hiljaisuuden voisi 

tiivistää aivan pieneen ja kiinteään muotoon, tältä se tuntuisi.

Valkoisten asioiden listaus ei ole lista sinällään, vaan Kang yhdistää ne kaikki ihmiselämän lyhyeen aikaan, kipuun, suruun ja kuolemaan. Kirja on esineenä kaunis ja teksti on hyvin koskettavaa olematta ahdistava. Kirjassa on yllättävästi paljon talveen liittyviä valkoisia asioita, joita Kang kuvaa lyhyissä runollisissa luvuissa: kuura, lumihiutaleet, räntä, lumimyrsky, höyryävä hengitys, pyryttää... Meri vaahtoaa valkoisena ja valkoiset linnut kiehtovat häntä. Valkeat perhoset toimivat symbolina elämän hauraudesta. Pieneen meren hiomaan valkoiseen kiveen yhdistyy kaikki maailman hiljaisuus. Kirjassa on myös toivoa. Tuntuu kuin Kang puhuisi hylätyksitulemisen kokemuksesta, minkä jälkeen on käytävä läpi pitkä prosessi, jonka tuloksena elämänilo löytyy uudestaan.

Tie ei ehkä olekaan kuurassa eikä lumessa, 

vaan hentojen mutta sitkeiden, kevään ensimmäisten 

vaaleanvihreiden ruohonkorsien peitossa.

Bloggaukseni Vegetaristista.

Han Kang - Valkoinen kirja
Alkuteos The White Book 2020
Suomentanut Taru Salminen 
Gummerus 2021
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Kirjaluotsi

Tuijata

Sisaren tarina koostuu äidinmaidosta, kapaloista ja vauvan riisinvalkeasta ihosta. Niiden valkeus yhdistyy muihin valkoisiin muistoihin, ja sumuinen aamu, sokeripala ja naapurin valkoinen koira punovat sisaren osaksi kertojan elämää. Valkoinen väri kasvaa kuvaamaan niin ihmissielua ja sen sitkeyttä kuin myös hävityksen tuhkasta nousevaa elämää. Booker-palkittu Han Kang kirjoittaa valkoisesta väristä ja kuolemasta henkeäsalpaavan terävästi ja samalla lempeästi. Osin omaelämäkerrallinen Valkoinen kirja oli Booker-palkintoehdokkaana, ja kriitikot ovat ylistäneet tekstiä ja valokuvia taidokkaasti yhdistelevää romaania.

Han Kang syntyi Etelä-Koreassa vuonna 1970. Häneltä on aiemmin ilmestynyt palkittuja runoteoksia sekä romaaneja, mutta Vegetaristi nosti hänet kirjallisuuden maailmankartalle. Han Kang opettaa luovaa kirjoittamista Soulin taideinstituutissa.

Lyhyesti: mm. Lokakuun lapsi, Oikeaa elämää & Punainen planeetta

Olen kuunnellut paljon äänikirjoja helmikuun pakkasten paukkuessa. Toiset ovat tuoneet viihdettä enemmän kuin toiset. Tuntuu, että olen yhtä jäässä kuin luonto ulkona eikä pitempiä blogitekstejä näistä ota syntyäkseen. Mutta haluan kirjata nämä äänikirjat muistiin ja tilastoihin.

Linda Boström Knausgård - Lokakuun lapsi **** Like 2021

Alkuteos Oktoberbarn

Suomentanut Petri Stenman

Äänikirjan lukija Leena Nuora

Lokakuun lapsessa Linda Boström Knausgård kertoo omasta elämästään, avioliitostaan ja erostaan; kuvaa millaista oli lapsuus näyttelijä-äidin ja pelottavan ja uhkaavan bipolaarisen isän tyttärenä. Hän itse sai saman diagnoosin 26-vuotiaana ja on kamppaillut sairauden aiheuttamien mielialojen kanssa siitä lähtien. Leena Nuoran lukemana Lindan koskettava ja traaginen teksti menee luihin ja ytimiin. Oli järkyttävää lukea pakkohoidosta psykiatrisessa sairaalassa, jossa muistia vaurioittavia sähköshokkeja annettiin viikoittain ’tehtaassa’.  Lääkärit väittivät, että sähköshokit ovat hellävaraisia ja vertasivat niitä tietokoneen uudelleenkäynnistämiseen. Vähänpä he tiesivät tai välittivät. Pakkohoitopotilaana Linda ei voinut niistä kieltäytyä. Sähköhoitoa käytetään Suomessakin psykoottisten masennuspotilaiden hoidossa kun mikään muu ei auta. Kirjailijan haastattelu / The Guardian.

 

Adeline Dieudonné - Oikeaa elämää ** Wsoy 2021

Alkuteos La vrai vie 2018
Suomentanut Saara Pääkkönen

Äänikirjan lukija Talvikki Eerola

Belgialainen Dieudonné on syntynyt vuonna 1982. Kirjan esittelyssä sanottiin, että se on kansainvälinen suurmenestys ja että romaanissa “satujen viattomuus kohtaa Stephen Kingin trillereiden kauhun.” Minulle tämä oli silkkaa karmean perheväkivallan kuvausta ja mieleeni tuli Èdouard Louisin teokset. Minäkertoja on huippuälykäs nuori tyttö, joka yrittää tervehdyttää traumasta puhumattomaksi mennyttä pikkuveljeään ja selvitä väkivaltaisen isänsä terrorisoimassa kodissa. Huvipuistossa työskentelevä isä oli raivokas ja väkivaltainen hullu, jonka kallis metsästysharrastus tuntui epäuskottavalle hänen palkkatuloihinsa nähden. Ei minun kirjani.

Joonatan Tola - Punainen planeetta **** Otava 2021

Äänikirjan lukija Ilkka Villi

Esikoisromaanissaan Joonatan Tola (s. 1983) kertoo lapsuudestaan ja alkoholisoituneesta, skitsofreniaa sairastavasta taiteilijaisästään. Kirjan esittelyssä sanotaan mm. Lopputulos on karnevalistisen hurjasti elämää sykkivä sekä samaan aikaan sielua ravistavan traaginen kertomus. Ja sitä se oli, erittäin hyvin kirjoitettu ja todella rankka. Herää kysymys, miksi lastensuojeluviranomaiset eivät saaneet puututtua perheen elämään, elettiinhän sentään jo 80-lukua. Mutta turvattomat lapsuusvuodet jättivät kyllä jälkensä, ei Joonatan ilman terapiaa ole niistä selvinnyt.  Tarinaansa Tola höystää mustalla huumorilla. Ymmärtääkseni kirja saa jatkoa. Google-haulla löytyy runsaasti kirjailijan haastatteluja teoksen tiimoilta.

Agatha Christie - Un cadáver en la biblioteca **** Planeta audio 2019

Alkuteos The Body in the Library 1942

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Tästä muistin vain alkutilanteen: St Mary Meadissa kunnianarvoisan eversti Bantryn kirjastosta löytyy kuristettu nuori tyttö. Miss Marple on rouva Bantryn ystävätär ja päätyy näin ollen pistämään nokkansa juttuun. Erinomainen lukija ja Christie kuvaa vallan herkullisesti pikkupaikkakunnan juoruilevaa ilmapiiriä ja neiti Marplen kaiken hoksaavaa ajattelutapaa - kuin myös hänen tapaansa jaaritella ummet ja lammet, mikä on ajaa hulluuden partaalle murhaa tutkivat poliisit. Agatha kestää aikaa!

Alicia Giménez Bartlett - Un barco cargado de arroz #6 *** Planeta audio 2021

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Tämä osa on suomennettu nimellä Petra Delicado ja kodittomat. Planeta audio julkaisee näköjään Petra Delicado -sarjaa äänikirjoina. 12.2. ilmestyi #8 El silencio de los claustros, ja luultavasti sekin tulee kuunneltua. Tämän osan nimi tulee laitapuolen kulkijan Anselmon suuresta unelmasta: mies unelmoi laivasta, joka olisi täynnä riisiä. Hän purjehtisi sillä johonkin idylliseen maahan, jossa ei olisi sotaa eikä pahaa ja perustaisi ruokaravintolan. Petralla on kiihkeä rakkausjuttu psykiatrimiehen kanssa, mutta ei hän osaa sitoutua. Dialogit Petran ja Fermínin välillä ovat kerrassaan nautittavia - viihdyttävää kuunneltavaa.

Alicia Giménez Bartlett - Sin muertos #12 *** Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Ei suomennettu. Tässä osassa Petra Delicado kertoo elämästään, lapsuudestaan, siskoistaan ja rakkauksistaan. Hän oli nuorena hyvin moderni ja Francon vastainen, mutta hylkäsi taideopintonsa, päätyi asianajajaksi ja täydellisesti uralleen antautuneen Hugon puolisoksi. Lopulta Petra jätti taakseen Hugon, ylellisen elämänsä ja juristinuransa - ja ryhtyi poliisiksi, koska asianajajan työ oli hänestä rutikuivaa ja tylsää. Petra on kyllä mainio hahmo: reipas, inhimillinen ja helposti lähestyttävä.

Blogistania 2020 äänestys

Blogistanian kirjapalkinto täyttää tänä vuonna jo 10 vuotta.

Kirjabloggaajat ja -vloggaajat äänestävät tänään klo 10.00 mielestään parhaita

vuonna 2020 Suomessa kotimaisilla kielillä ilmestyneitä kirjoja. 

Äänestää voi vain sellaista teosta, josta on julkaissut 

postauksen tilillään. Itse äänestän kolmessa kategoriassa, en Blogistanian Kuopusta. 

Tässä pisteeni pitemmittä puheitta:

BLOGISTANIAN FINLANDIA, ÄÄNET KERÄÄ KIRSIN BOOK CLUB

3 pistettä: Marisha Rasi-Koskinen - REC, Schildts & Söderströms

2 pistettä: Tommi Kinnunen - Ei kertonut katuvansa, Wsoy

1 piste: Juha Hurme - Suomi, Teos 

 Voittajaksi äänestettiin Anni Kytömäen Margarita. Onnea!

BLOGISTANIAN GLOBALIA, ÄÄNET KERÄÄ KIRJAMIES-BLOGI

3 pistettä: Alex Schulman - Polta nämä kirjeet, Nemo

2 pistettä: Vigdis Hjorth - Perintötekijät, S & S

1 piste: Fernando Aramburu - Äidinmaa, Wsoy

Voittajaksi äänestettiin Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet. Onnea!

BLOGISTANIAN TIETO, ÄÄNET KERÄÄ TODELLA VAIHEESSA -BLOGI

3 pistettä: Trevor Noah - Laiton lapsi, Atena

2 pistettä: Johanna Holmström - Märta Tikkanen, Tammi 

1 piste: James Wyllie - Hakaristirouvat, Atena

Voittajaksi äänestettiin Patrik Svenssonin Ankeriaan testamentti, jota en ole lukenut. Onnea!

Blogistanian Kuopuksen voittajaksi äänestettiin J. S. Meresmaan Dodo. Onnea!

Alicia Giménez Bartlett - Mensajeros de la oscuridad

Mensajeros de la oscuridad - Petra Delicado ja vaaran viestit, dekkarisarjan kolmas osa, on hirtehinen ja hilpeä. Teemasta johtuen liikutaan verbaalisesti pikkutuhmalla alueella ja lukija oppii kirosanoja ja alatyylistä seksisanastoa. Petra päätyy tämän omituisen rikossarjan keskeiseksi hahmoksi siitä syystä, että hän esiintyy poliisin edustajana televisiossa. Eräänä päivänä mitään aavistamaton Petra kokee kauhun hetken postia avatessaan: paksusta kirjekuoresta pulpahtaa irtileikattu penis.

Peniksiä saapuu lisää ja jokaiselle niistä tehdään ’ruumiinavaus’ ja tarkka oikeuslääketieteellinen tutkimus. Eräästä peniksestä löytyy kynttilävahaa, toisesta outo pieni kivi. Tutkinnan suorittanut oikeuslääkäri päättelee, että penikset kuuluvat nuorille miehille ja että operaatiot on suoritettu kirurgin välinein ja ammattitaidolla. Outoa on se, että nuoria miehiä ei ilmoiteta kadonneiksi eikä ruumiita löydy. Ovatko nämä nuoret miehet siis elossa? Miksi he eivät ilmoita kauheasta kastraatiostaan?

Kynttilävaha johdattaa Petran ja Fermínin outojen lahkojen jäljille. Niiden jäsenet ovat yleensä nuoria keskiluokkaisia, hyvin koulutettuja miehiä, joilla on joku tunne-elämän ongelma. Lahkojen toimintatapoihin kuuluvat mm. kiristys, kidnappaukset, prostituutio ja aivopesu. Monista lahkoista esiin nousevat Skientologia ja Arco Iris (Sateenkaari). Arco Iris toimii Tarragonan lähellä ja tutkimukset kohdistuvat siihen.

Peniksettömiä ruumiitakin alkaa ilmaantua, ja molemmat vainajat olivat lääketieteen opiskelijoita. On ilmeistä, että jäljet johtavat lääketieteelliseen tiedekuntaan, niinpä päätetään soluttaa nuori poliisi Miguel opiskelijoiden joukkoon. Outoa kiveä jäljittäessään työpari törmää venäläiseen Rasputinin näköiseen ja oloiseen Sergei Ivanoviin, joka hoitaa Espanjassa Tarragonan lähellä venäläisen mafian luksusrakennushanketta. Miehestä lisätietoja saadakseen on lennettävä Moskovaan.

Viikko Moskovassa on vodkanhuuruista ja intohimon täyttämää. Petra lankeaa venäläisen poliisin Alexander Recoffin karhumaiseen syliin. Tiedustelut johtavat ikivanhan kielletyn lahkon jäljille, jonka tärkein piirre on puhtauden vaatimus - eli seksistä pidättäytyminen ja rituaaliset kastraatiot.

Mensajeros de la oscuridad on minusta toistaiseksi sarjan paras osa, vaikka aihe onkin groteski. Petran ja Fermínin dialogit ovat hillittömän hauskoja. Feministipomonsa edessä ja kaiken arkaluontoisuuden keskellä Fermín menee täysin pois tolaltaan tuntien, että hänen miehisyytensä on vaarassa. Silti hän pystyy huvittamaan Petraa tiukoissa paikoissa hupaisilla penislauluillaan, jotka rimmaavat loppusointuineen kaikkineen. Saadakseen syyllisen tunnustamaan, Petra tarttuu itsekin kirurginveitseen obduktiolääkärin silmien edessä. Moskovan arktinen kylmyys oli jäätää Petran, mutta intohimoinen rakastelu Leninin mausoleumissa arkun kupeessa lämmitti ja jätti pysyvät muistot. Venäjä istui myös ajankohtaisesti tähän päivään - kukapa pystyisi Venäjän pimeyttä ja nykyistäkään politiikkaa ymmärtämään.

Alicia Giménez Bartlett - Mensajeros de la oscuridad

Suom. Petra Delicado ja vaaran viestit, 2014

Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

_______________

Petra Delicado -sarjassa on ilmestynyt 12 osaa, joista neljä on suomennettu. Planeta audio julkaisee näitä juuri parhaillaan äänikirjoina. Tänään ilmestyi äänikirjana osa 8. Nämä ovat todella viihdyttävää kuunneltavaa, pidän kovasti.

#1 Ritos de muerte, 1996 / Petra Delicado ja merkityt tytöt, 2012
#2 Día de perros, 1997 / Petra Delicado ja vihaiset koirat, 2013
#3 Mensajeros de la oscuridad, 1999 / Petra Delicado ja vaaran viestit, 2014
#4 Muertos de papel, 2000
#5 Serpientes en el paraíso, 2002
#6 Un barco cargado de arroz, 2004 / Petra Delicado ja kodittomat, 2016
#7 Nido vacío, 2007
#8 El silencio de los claustros, 2009
#9 Nadie quiere saber, 2013
#10 Crímenes que no olvidaré, 2015

#11 Mi querido asesino en serie, 2017

#12 Sin muertos, 2020

Eugenia Dalmau - El pecado que mató a Carolina Martín

Espanjalainen Eugenia Dalmau vie lukijan äänikirjassaan Madridiin ja tutkii, mikä seitsemästä kuolemansynnistä koitui uhrin kohtaloksi. Polveileva juonikuvio kiertyy monialayritys Grau & Co:n omistajaperheen ja sen työntekijöiden ympärille. Yrityksen johtajan oikea käsi, 41-vuotias Carolina Martín löytyy tapaninpäivänä kuolleena ylellisestä asunnostaan Los Ceresosista Madridin lähellä. Tapaus näyttää aluksi sydänkohtaukselta, mutta itsemurhaakaan ei suljeta pois laskuista. Ruumiinavauksissa on ruuhkaa joulun takia, mutta silmämääräinen tutkimus osoittaa, että Carolina tukehtui, joskaan ei kuristamalla. Mikä aiheutti tukehtumisen?

Tapausta alkaa tutkia kokenut rikoskonstaapeli Jaime Reyes, joka ottaa mukaansa laitoksen nuoren Manuel, Manolito Serran. Jaime ja Manolito haastattelevat Carolinan lähipiiriä, joka kiertyy superrikkaan rakennuttaja Guillermo Graun yritysten ja tämän suvun ympärille. Jokaisella olisi motiivi murhaan ja kaikissa on joku vallitseva ominaispiirre, jonka voi luokitella kuolemansynniksi. Niinpä jutun selvitys kiertyy kuolemansyntien, pecados capitales, ympärille. 

YLENSYÖNTI - LA GULA

Tähän syntiin syyllistyy pappa Guillermo Grau, joka on kuin mafiapomo Don Vito Corleone yritysryppäässään ja lähipiirissään. Heiveröisestä vauvasta kasvoi ahmimishäiriöinen, sairaalloisen lihava mies. Lapsuuden köyhyys maaseudulla vaihtui ylelliseen elämään Madridissa, kun perityillä mailla kultasuoni pulputti öljyä. Naimisissa, kaksi poikaa: tyhmä ja väkivaltaiseen käytökseen helposti äityvä poika Bernardo; fiksu Willy menehtyi nuorena  moottoripyöräonnettomuudessa.

VIHA - LA IRA

Tämä on agressiivisen ja vaarallisen Bernardo Graun synti. GG:n ainoa elossa oleva poika vihasi silmittömästi Carolinaa, koska koki naisen kilpailijakseen. Naimisissa, down-lapsi.

LAISKUUS LA PEREZA

Murhatun sisko Elena Martín on laiska nainen, joka on elänyt avomiehensä Pedron kanssa jo vuosia sisarensa kustannuksella. Lumen saartama talo vuoristossa on sotkuinen ja siellä vilisee kissoja. 

HIMO - LA LUJURIA

Grau & Co:n tekstiilitehtaan johtaja Álvaro Giménez on kuvottava seksimaanikko, joka pröystäilee vihreillä silmillään ja pitkillä silmäripsillään. Miten ihmeessä Carolinalla oli seksisuhde tämän iljetyksen kanssa?

AHNEUS - LA AVARICIA

GG:n veljentytär, ruma Carlota Grau on naimisissa menestyvän asianjajaja Fernando Moralesin kanssa. Fernardo haluaa avioeron ja oli rakastunut kuolleeseen Carolinaan.

YLPEYS - LA SOBERBIA

Edellisen sisko, satumaisen kaunis Mercedes Grau löysi tien pois köyhyydestä naidessaan rikkaan ja aatelisen markiisi Miguelin, josta toivoo Espanjan uutta pääministeriä. 

KATEUS - LA ENVIDIA

Kavalluksiin syyllistyvä Cervasio Morales johtaa suvun yhä heikommin menestyvää kodinkoneliikeketjua ja tuntee sairaalloista kateutta veljeään Fernandoa kohtaan. Myös rakastunut Carolinaan.

Tämän sekavan vyyhdin sokkeloissa liikkuvat väsymättä rikostutkija Reyes ja nuori Manolito. Pidin kovasti tästä rikostutkijaparista ja heidän yhteistyönsä kuvauksesta. Tarinan edetessä paljastuu Reyesin 12 vuotta sitten kohtaama tragedia: vaimo ja poika kuolivat liikenneonnettomuudessa, tytär jäi eloon, mutta suruunsa käpertynyt isä antoi tytön sukulaisille kasvatettavaksi. Nuutunut ja elämäniloton Reyes on alussa nuhjuinen kuin Peter Falkin Columbo, mutta nuoren Manoliton seura tekee hänelle hyvää. Hän kokee tämän kuin omaksi pojaksen, piristyy ja alkaa pukeutua puhtaisiin paitoihin, mutta on edelleen tukehduttaa työparinsa jatkuvalla tupakanpoltollaan.

Pidin siitä, miten tutkinta eteni askel askeleelta. Epäillyt kiersivät totuutta ja sumuttivat tutkijoita kaikin tavoin, mutta päät yhdessä pohtiminen paljasti aukot heidän lausunnoissaan. Dalmau varaa lukijalle muutamankin jymy-yllätyksen: murhattu Carolina oli itseasiassa myös Graun perheen jäsen, ei vain palkollinen. Hän oli myös raskaana, mutta kuka oli lapsen isä? Loppuratkaisu oli christiemäinen: koko niljakas joukko oli kutsuttu Guillermo Graun hulppeaan villaan. Mielikuvituksellinen loppuratkaisu käytiin talvimyrskyn piinatessa Madridia, pari kuollutta tuli lisää ja tutkijammekin olivat hengenvaarassa. Rahakas, yläluokkainen piiri pyöri, rakkaussuhteita riitti ja politiikka oli pelissä mukana Construimos-puolueen kautta.

Dekkari oli tosi mukavaa kuunneltavaa, kieli oli selkeää ja lukija erinomainen. Loppuratkaisu oli vähän turhan mielikuvituksellinen, mutta Madridissa oli mukava piipahtaa!

Eugenia Dalmau - El pecado que mató a  Carolina Martín

Word Audio Publishing 2019

Äänikirjan lukija Benjamín Figueres

__________________

Eugenia Dalmau se licenció en Ciencias Económicas y Empresariales en la Universidad de Valencia, ciudad en la que nació. Perfeccionó su formación en Estados Unidos y los últimos 20 años el trabajo la ha llevado a viajar por Europa y América. Tras años viendo posibilidades se decidió a publicar su primera novela: El pecado que mató a Carolina Martín donde, al igual que en La vecina del tercero derecha, se combina el suspense con personajes y circunstancias que se dan en el día a día, porque… ¿qué hay más intrigante que la vida misma? Kirjailijan nettisivu

Helena Steen - Paikka hyvässä perheessä

Paikka hyvässä perheessä on Devonissa asuvan Helena Steenin esikoisromaani, joka sukeltaa 1930-luvun tiukan luokkajakoiseen brittiyhteiskuntaan. Kirjan minäkertoja on nuori Anna Tikka, joka on varttunut äidin kuoltua isän ja kylmän tätipuolen Elsan hoivissa mallitilalla jossain Viipurin lähellä. Anni on reputtanut ylioppilaskirjoituksissa ja hänet on tavattu suutelemasta naapurin renkiä. Elsa-tädin mielestä kova kurinpalautus on villille tytölle tarpeen, niinpä täti junailee Annille piikomispestin Exeteriin, Devoniin.

Annilla on monta tätiä äidin puolelta; rakkain heistä englantia opettava Helsingin täti. Täti on aina innostanut Annia englanninkielen pariin ja lähettänyt tälle englantilaisia romaaneja, mm. Humisevan harjun. Syksyllä -33 SS Arcturus suuntaa Hangon kautta Hulliin. Neljän hengen kolmannen luokan hytti on ahdas ja tunkkainen, niinpä Anni ottaa tavakseen kirjoittaa päiväkirjaansa laivan kannella. Siellä Anni tutustuu rehdinoloiseen Marttiin, joka työskentelee Suomen vanerinviennin parissa. Sydämet sykähtelevät, mutta piikomisestaan nolo Anni valehtelee olevansa opiskelija. Eron hetkellä Martti antaa Annille Lontoon hotellinsa nimen, mutta Anni ei kirjoita koska häpeää piikomistaan.

Anni kuvaa päiväkirjassaan eloisasti kovaa piian arkea herrasväki Brownin palveluksessa. Vanhaa tyyliä jäljittelevä talo sijaitsee uudella asuinalueella, jonka herra Brown on rakennuttanut. Syntyperältään yläluokkainen rouva hukuttaa ahdistustaan ja yksinäisyyttään puutarhassa puuhaamalla, sillä avioliitto on onneton. Jokapäiväinen suursiivous ja helojen puleeraaminen ulko-ovea myöten on Annista ylenpalttista ja turhauttavaa. Myös tiukka palveluspukuettiketti tuntuu järjettömältä, ja talon keittäjä rouva Cookson tylyttää Anni-parkaa miten tahtoo. Vapaata on vain yksi iltapäivä viikossa ja joka toinen sunnuntai. Naapurin 16-vuotiaasta pikkupiiasta Dotista tulee läheinen ystävä, jonka kanssa jutellaan pensasaidan yli ja käydään tansseissakin.

Kirjan sivuilla englantilainen kahden kerroksen yhteiskunta à la Downton Abbey herää eloon. Steen kuvaa tätä mennyttä maailmaa Annin terävin silmin eläytyen lämpimästi nuoren Annin ajatuksiin. Annin on vaikea sopeutua ylenmääräisiin muodollisuuksiin ja tyytyä olemattomiin oikeuksiin. Vapaa-ajallaan uhmakas Anni meikkaa, pukeutuu kauniisti ja pitää hattua koketisti vinossa kiharoillaan. Kaunis ja sutjakka Anni alkaa kerätä isännän hekumoivia katseita, mutta Annin sydän sykkii Martille, johon hän törmää nolosti piikana Brownien salongissa ja sitten myöhemmin Lontoossa, jonne suku on lähtenyt joulunviettoon.

Onneton rouva Brown tutustuu naisasiaa ajavaan neiti Liversedgeen, jota puoliso ei voi sietää. Hän saa neidiltä lahjaksi Virginia Woolfin Oman huoneen ja hänen maailmansa alkaa muuttua. Rouva alkaa kutsua kylään paikkakunnan silmäätekeviä ja ryhtyy vastustamaan pomottavaa miestään. Herrasväen keskusteluja ei saisi kuunnella, mutta Anni salakuuntelee keskusteluja, joissa vilahtaa 30-luvun poliittinen tilanne - Hitler, Mussolini ja Mosley mustapaitoineen. 

Steen kuvaa erinomaisesti Englannin tiukkaa luokkajakoa, jossa köyhällä palvelusväellä ei ole juuri mitään oikeuksia eikä toivoa paremmasta. Jos talon isäntä saattaa piikatytön raskaaksi, tyttö pannaan kylmästi pois palveluksesta. Kerronta keittiön päivärutiineista, ruokalajeista ym. on turhan yksityiskohtaista, mutta toki elävää. Viehättävä ja romanttisen viihdyttävä tarina reippaasta Annista kaiken kaikkiaan.

Helena Steen - Paikka hyvässä perheessä

Minerva 2021

Kustantajalta
_______________

Kirjojen kuisketta

Helena Steen on Englannissa asuva suomalainen filosofian maisteri ja perheenäiti. Hän on alun perin kotoisin Lahdesta, mutta suvun juuret ulottuvat Kannaksen Karjalaan. 

Leeni Viio - Eroon makeanhimosta

Hyvästi tuloksettomat herkkulakot ja sokeriövereiden aiheuttama morkkis.

Kaikkihan me tiedämme, ettei olisi järkevää syödä niin paljon sokeria kuin syömme, mutta sokeri vie emmekä saa vähennettyä sen käyttöä. Kaupan kassalla suklaapatukka huutelee ja haluaa hypätä kassiin. Mikä ettei, antaahan se nopeaa energiaa ja lohdutusta stressaavassa arjessa. Aina välillä teemme ryhtiliikkeen ja aloitamme karkkilakon, joka kestää aikansa, mutta ennen pitkää mussutamme herkkujamme aivan kuten ennen. Halusin tutustua tähän kirjaan tutkiakseni omaa suklaansyöntiäni. Olen lukenut aiemmin montakin kirjaa terveellisestä syömisestä, mutta nyt koronastressi on saanut minut lohduttautumaan suklaalla ylenmäärin. Nollatoleranssi vai kohtuus?

Leeni Viion kirja Eroon makeanhimosta. Näin vapaudut sokerikoukusta perustuu viimeisimpiin tutkimuksiin ja tutkii makeanhimoa monelta kantilta. Hän puhuu myös omasta kokemuksesta ja havainnoistaan ravintovalmentajana. Moni haluaa vähentää sokeria hoikistuakseen tai vähentääkseen sokerin aiheuttamia terveysriskejä, joita onkin paljon. Viio kirjoittaa asiantuntevasti sokeriaineenvaihdunnan perusteista ja sokerisen eämäntavan terveysriskeistä. Holtiton veren glugoosipitoisuuden sahailu ei tunnu hyvältä ja voi aiheuttaa yleistyvää rasvamaksaa, insuliiniresistenssiä ja 2 tyypin diabetesta.

Kirjassa pyritään ensisijaisesti eroon lisätystä sokerista, ei luontaisesti makeista elintarvikkeista, kuten hedelmistä. Kotvan aikaa ’sokerittomana’ oltua hedelmät maistuvat makeilta kuin karkki! Viio auttaa hahmottamaan, missä itse kukin sokerinsaannissaan menee. Ravintosuositus sanoo, että päivittäisestä energiantarpeesta 10 % saisi tulla lisätystä sokerista. Viio näyttää hätkähdyttvästi, miten tämä määrä voi ylittyä jo aamupalalla! Piilosokeria on yllättävissäkin prosessoiduissa elintarvikkeissa, jotka eivät ole ns. makeita herkkuja. Siksi hän kehottaa Lue tuoteseloste! Minä ostin maustamatonta jugurttia, joka yllätyksekseni sisälsi lisättyä sokeria. Elintarviketeollisuus käyttää monia eri sokereita (joista lista kirjassa) parantaakseen tuotteen makua ja rakennetta. Näin lisätyn sokerin saantimme nousee salakavalasti.

Sokerin ja rasvan yhdistelmä on kaikkein houkuttelevin.

Sokeririipuvuus ei ole virallinen diagnoosi 

eikä sitä luokitella päihteeksi.

Sokeri aktivoi aivojemme palkkiojärjestelmää liittyen dopamiinin tuotantoon, mikä saa haluamaan sitä lisää kokeaksemme mielihyvää. Olematta varsinainen diagnosoitu riippuvuus, sokerin käytöllä yritämme säädellä tunteita ja häpeämme heikkouttamme. Kaikesta tästä monimutkaisesta Viio kirjoittaa mielenkiintoisesti. Sokerinkäytön vähentäminen näkyy positiivisesti terveydentilassa:

• maksaan ja vatsaonteloon jämähtänyt rasva alkaa sulaa
• kroonisesti korkealla olevat verensokeri ja verenpaine laskevat
• hyvä kolesteroli nousee, veren triglyseridi-arvo alenee
• matala-asteinen tulehdus hiljenee, insuliiniherkkyys paranee
• suoliston mikrobisto tasapainottuu, unenlaatu paranee

Kirjan toisessa osassa on paljon tehtäviä ja neuvoja arjen haasteisiin.  Viio listaa yleisimmät elämäntapamuutoksen koetinkivet, jotka johtavat repsahduksiin. Morkkaamme itseämme, syytämme huonoa itsekuria emmekä ennakoi. Repsahdus ei merkitse sitä, että kaikki meni pilalle, vaan se voi olla oppimiskokemus. Minusta oli hieno ajatus ajatella lämmöllä ja hellivästi omaa kehoamme. On upea ajatus tarjota keholle tyhjien höttöhiilareiden tilalle hyvää tekeviä ravintoaineita ja vitamiineja. Voi myös opetella hemmottelemaan itseään muilla tavoilla kuin makeilla herkuilla. Viion vinkkilista on pitkä!

Kaikki elämäntapamuutokset, sokerin vähentäminen mukaanlukien, ovat ajatuksen tasolla selviä ja helppoja, mutta sittenkin niin vaikeita toteuttaa. Pelissä ovat fyysiset ja psyykkiset ilmiöt sekä tavat ja tottumukset. Sanotaan, että vakiintuneen tavan muuttaminen vie vähintään 21 päivää. Sokerin vähentäminen ei käy hetkessä ja repsahduksia tulee, elämäntapamuutos on prosessi joka vaatii aikaa automatisoituakseen. Leeni Viion kirja Eroon makeanhimosta toimii hyvänä motivaation ja tiedon lähteenä. Itse aion tehdä ihmiskokeen ja katsoa, mitä tapahtuu suklaansyönnilleni. Terveysongelmia eikä ylipainoa ole, mutta muutamaa kiloa hoikempi olemus olisi plussaa. Kenties vähentämällä sokeria energia lisääntyy verensokerin pysyessä tasaisempana ja unenlaatu paranee. Jännittävää. Kirjan anti on runsas ja suosittelen sitä jokaiselle, joka haluaa vähentää sokerinkäyttöään ja sitä kautta terveysriskejään.

Leeni Viio - Eroon makeanhimosta. Näin vapaudut sokerikoukusta
Atena 2021
Kustantajalta
______________

VTM, sosiologi Leeni Viio (s. 1984) on makeanhimoon perehtynyt diplomiravintoneuvoja. Työssään hän auttaa löytämään tasapainoisen elämäntavan, jolla korvata lyhytaikaiset kuurit ja kitudieetit. Hän tietää, mistä puhuu: kymmenen vuotta sitten karkkipussi oli Viion jokapäiväinen kaveri, kunnes hän löysi elämäntavan, jota makeanhimo ei enää hallitse.

Alicia Giménez Bartlett - Día de perros

Tämä Petra Delicado -sarjan kakkososa on suomennettu nimellä Petra Delicado ja vihaiset koirat. Petran ja Fermínin ensimmäisestä casesta on kulunut jo kaksi vuotta, jonka he ovat taas viettäneet tylsissä arkistohommissa. Vihdoin he saavat tutkittavakseen uuden jutun: kadulta löytyy henkihieveriin mukiloitu laitapuolen kulkija, joka kuolee myöhemmin vammoihinsa. Ei nimeä, ei papereita, ei johtolankoja. Mutta pian tulee ilmoitus jossain asunnossa yksin ulvovasta koirasta. Olisiko se mukiloidun miehen?

Koira johdattaa isäntänsä jäljille. Mies on nelikymppinen Lucena Patriot, jonka surkeasta asunnosta löytyy nälkiintynyt sekarotuinen koira. Asunnosta löytyy myös omituisia kirjanpitovihkoja, joissa alkuun summat ovat pienehköjä, mutta kohta jo huomattavia. Kunnallisen koiratarhan kaameaksi havaittuaan, Petra säälii rumaa koiraa ja ottaa sen kotiinsa asumaan. Hän antaa sille nimeksi Espanto, Kauhu ulkomuodon mukaan. 

Koiratarvikkeita ostaessaan Petra tutustuu lähellä toimivaan eläinlääkäriin. Mies on oikea komistus ja rakkausjuttuhan siitä kehkeytyy. Fermíniinkin iskee voimalla kuudenkympin villitys: hän pyörittää samanaikaisesti kahta naista! Toinen on eläinaiheisten kirjojen kirjakauppaa pitävä Angela, toinen suojelukoirien kouluttaja Valentina. Hullaantunut Fermín ostaa molemmille naisille samanlaiset sydänkaulakorut ja pitää heille erikseen tupaantuliaiset uudessa asunnossaan. Kyllä, Fermín on vihdoin muuttanut asuntolan huoneesta omilleen.

Koirien ystävälle tämä osa on sekä kiinnostava että ahdistava. Tapausta tutkiessaan Petra ja Fermín tutustuvat Barcelonan alamaailmaan, jossa koirilla tehdään säälimätöntä bisnestä. Katukoiria toimitetaan eläinkokeisiin laboratorioihin ja suojelukoirarotujen (mm. rotweiler, saksanpaimenkoira, dobermanni, buldoggi) kasvattajilta varastetaan nuoria uroskoiria. Miksi? Laittomiin koiratappeluihin, joisa pyörii iso raha. Koirien kuvaus teoksessa on erittäin asiantuntevaa ja niitä kävi sääliksi. Espanton hillitön pelko toista koiraa kohtaan tuli iholle.

Giménez Bartlett on luonut kerrassaan mainiot henkilöhahmot - ties kuinka monta miljoonaa lukijaa ympäri maailman Petran ja Fermínin keskinäinen sanailu on hurmannut! Kun avaa Petra Delicado -kirjan, tuntuu kuin tulisi kotiin tai ainakin kuin sinut otettaisiin avosylin vastaan. 

Alicia Giménez Bartlett - Día de perros

Suom. Petra Delicado ja vihaiset koirat, Tammi 2013

Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

________________

Petra Delicado -sarjassa on ilmestynyt 12 osaa, joista neljä on suomennettu. Planeta audio julkaisee näitä juuri parhaillaan äänikirjoina. Nämä ovat todella viihdyttävää kuunneltavaa, pidän kovasti.

#1 Ritos de muerte, 1996 / Petra Delicado ja merkityt tytöt, 2012
#2 Día de perros, 1997 / Petra Delicado ja vihaiset koirat, 2013 
#3 Mensajeros de la oscuridad, 1999 / Petra Delicado ja vaaran viestit, 2014 
#4 Muertos de papel, 2000
#5 Serpientes en el paraíso, 2002 
#6 Un barco cargado de arroz, 2004 / Petra Delicado ja kodittomat, 2016 
#7 Nido vacío, 2007
#8 El silencio de los claustros, 2009
#9 Nadie quiere saber, 2013
#10 Crímenes que no olvidaré, 2015 

#11 Mi querido asesino en serie, 2017

#12 Sin muertos, 2020

Vanessa Springora - Suostumus

Isät ovat tyttärille suojamuureja. Oma isäni on pelkkä tuulenhenkäys.

Vanessa Springoran omiin kokemuksiin perustuva Suostumus on malliesimerkki siitä, miten helposti haavoittuva nuori tyttö voi joutua alaikäisiä saalistavan pedofiilin uhriksi. Tämä tapahtui 80-luvun yltiövapaamielisessä Pariisissa, jossa #metoo:sta ei ollut tietoakaan. Tämän päivän näkökulmasta kaikki tuo tuntuu käsittämättömältä ja kuvottavalta. Mutta edelleenkään nuoret tytöt eivät ole turvassa netin saalistajilta, jotka ovat kehittäneet groomingin taiteeksi ja osaavat tekeytyä luotetuksi isähahmoksi tai välittäväksi ystäväksi, jota nuori yksinäinen tyttö on vailla.

V:n koti oli riitaisa. Öisin pieni tyttö kuunteli vanhempiensa riitoja, myöhemmin vasta 6-vuotiaana äitinsä ja tämän rakastajan öisiä ääniä. Kun äiti jätti mustasukkaisen aviomiehensä, elämä muuttui hyvin vapaaksi. Nuori kaunis äiti liikkui kirjallisuuspiireissä ja äitinsä rinnalla tyttö tunsi itsensä rumaksi, mutta eräissä kirjallisissa juhlissa kaikkien ihailema ja arvostama kirjailija G osoitti tytölle huomiota. Se oli kaikki mitä isänsä hylkäämä tyttö kaipasi - hänet oli valittu, hänet oli nähty. V täyttäisi kohta 14 vuotta, G 50.

Äidin ystäville meidän suhteemme on julkinen salaisuus, mutta lähipiirin ulkopuolella on oltava varovainen. Meidän pitää olla tarkkana. Olen kuin takaa-ajettu eläin. Vaanimisen kokemus herättää minussa vainoharhaisuutta, ja lisäksi tunnen kaiken aikaa syyllisyyttä.

G aloittaa pyörityksensä, lähettelee rakkautta hehkuvia kirjeitä ja odottaa tyttöä koulun portilla. Tyttö rakastuu ja joutuu miehen manipuloivaan valtaan. Platonisuus etenee nopeasti seksisuhteeksi. Springora sanoo, että aluksi äiti ei hyväksynyt hänen ja G:n suhdetta, mutta lopulta hyväksyi sen tytön varhaiskypsyyden ja jääräpäisyyden edessä. 70-80-lukujen Ranska oli hyvin liberaali seksin suhteen ja  monet arvostetut vasemmistointellektuellit allekirjoittivat lausumia, jotka puolustivat aikuisten miesten seksisuhteita alaikäisten kanssa (mm. Jean-Paul Sartre, Simoine de Beauvoir, Roland Barthes, ja tietysti myös G). V:n ja G:n suhteesta tehtiin jonkun verran ilmiantoja poliisille, mutta charmantti, älykäs ja kuuluisa G sumutti kerta toisensa jälkeen sinisilmäisen virkavallan - syytteitä ei nostettu.

Saako kirjallisuuden varjolla kaiken anteeksi?

Ei jää epäselväksi, että kirjan G on Gabriel Matzneff, tänä päivänä 84-vuotias mies, jota vasta nyt Springoran kirjan ansiosta syytetään pedofiliasta. Matzneff on monesti palkittu ja tuottelias kirjailija, joka julkaisi päiväkirjanomaisia (paljastus)teoksiaan kirja per vuosi tahdilla. V:n ja G:n suhteen loputtua Matzneff kirjoitti tunnistettavasti heidän suhteestaan ja siteerasi suoraan V:n kirjeitä. Eikä mitään ollut tehtävissä. Kaikkihan oli vain fiktiota.

Matzneff had long described performing acts of pedophilia and hebephilia in his work; his diary Un Galop d’Enfer, published in 1985, stated that whilst in the Philippines he would regularly have sex with underage boys. He wrote that "Sometimes, I’ll have as many as four boys — from 8 to 14 years old — in my bed at the same time, and I’ll engage in the most exquisite lovemaking with them."In 1990, during an appearance on the French talk show Apostrophes, he was confronted about this by Canadian writer Denise Bombardier. Nevertheless, he remained sheltered from any criminal prosecution for decades, and benefited from a large support within the French literary world. - Wikipedia

On selvää, että kaikki koettu löi leimansa Springoraan. Seurasi sekavaa elämää, anoreksiaa, psykoosia ja vuosien psykoterapiaa, ennen kuin tervehtyminen alkoi. Hän on syyllistänyt itseään siitä, että suostui suhteeseen. Oliko hän siis kanssarikollinen seksissä? Mutta lapsi ja aikuinen eivät ole tasavertaisia sopimuskumppaneita, siksi vastuu tässä ja vastaavissa tapauksissa on vain aikuisen. Näistä kokemuksista kertominen on vaatinut hirvittävän suurta rohkeutta. Ajan henki oli toinen, mutta Suostumuksen jälkeen ranskalainen yhteiskunta on vapissut ja katsonut itseensä. Lisäksi yhden nuoren naisen kokema laajenee yleiseksi: toivottavasti isät, äidit ja ympärillä olevat ihmiset osaavat katsoa ja nähdä mitä nuorten elämässä tapahtuu; ettei nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuisi niin helposti. Järkyttävä ja taidokkaasti kirjoitettu kirja.

Voi sitä poloista, oletko varma? Hän jumaloi sinua. // Sinulla oli seksisuhde G:n kanssa, minunko tässä pitäisi pyydellä anteeksi? 

V:n äiti

Vanessa Springora - Suostumus
Alkuteos Le Consentement
Suomentanut Lotta Toivanen
Kansi Anna Makkonen
Wsoy 2021
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
_______________

Sekaisin kirjoista   /   Tuijata  / Kirjojen keskellä

Vartija

Vanessa Springora (s. 1972) toimii johtajana ranskalaisessa Éditions Julliard -kustantamossa. Hänen esikoisteoksensa Suostumus ravisutti Ranskaa ja koko kirjallista maailmaa. Teoksen käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan, se on voittanut palkintoja, ja siitä ollaan tekemässä elokuvaa. Kirjan ilmestyminen herätti yhteiskunnallisen keskustelun Ranskassa, ja seksin harjoittamista alaikäisen kanssa koskevia lakeja ollaan Ranskassa kiristämässä.