Johanna Holmström - Märta Tikkanen

Luin ja vuoroin kuuntelin Johanna Holmströmin elämäkertaa Märta Tikkasesta sydän syrjälläni. Tyttö joka halusi juosta vetten päällä luotaa tänään 85-vuotiaan Märta Tikkasen elämää lapsuudesta nykypäivään sekä hänen tuotteliasta ja merkittävää kirjailijanuraansa. Holmström on lukenut Tikkasen koko tuotannon, tutkinut kritiikkejä ja lehtijuttuja sekä haastatellut kirjailijakollegoita ja perheenjäseniä.  Hänellä on ollut käytössään myös kirjeenvaihtoa, mikä oli runsasta ja jatkuvaa etenkin ruotsalaisten kirjailijaystävien Åsa Mobergin ja Birgitta Stenbergin kanssa. Aluksi sovittiin, ettei Henrik Tikkasta (1924-1984) käsitellä kuin nimeksi, mutta ei se niin mennyt. Märtan ja Henrikin avioliitto kesti 30 pitkää vuotta ja molemmat kirjoittivat suhteestaan. Tikkasten avioliittodraama tuotti molempien puhutuimmat kirjat.  

Miestä ei voi raiskata (1975/76) nostatti suuren kohun, mutta niin tekivät myös omaelämäkerralliset teokset Vuosisadan rakkaustarina (1978), Punahilkka (1986) ja Kaksi. Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta (2004). Homström analysoi näiden teosten sisältöä ja esittelee niiden vastaanottoa kritiikeissä & vastakaikua yleisössä. Hän selvittelee mielenkiintoisesti ja laajasti myös sitä 70-lukulaista ilmapiiriä, jossa teokset ilmestyivät. Näkyvimpiä tuon ajan suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa olivat nämä kolme ’paljastuskirjailijaa’: Henrik ja Märta Tikkanen sekä Christer Kihlman.

Kiinnostavassa esipuheessaan Holmström pohtii, miksi kirjoittaisi ihmisestä, joka on jo itse sanonut kaiken? Mutta hän otti kutsun vastaan, koska koki työn kunniatehtäväksi - ja kirjoittaakin hyvin, persoonallisesti ja erittäin eläytyvästi.  Minua viehätti Holmströmin vahva kaunokirjallinen ote, voimakas fiktion tuntu ja luetun peilaaminen omaan elämään. Häntä askarruttaa Märta Tikkasen elämän paradoksi:

Miten nainen voi olla feministi, kutsua itseään feministiksi ja taistella naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolesta mutta olla silti vankina omassa elämässään kontrolloivan miehen kanssa ja uhrata niin valtavan paljon niin jonninjoutavan asian vuoksi kuin rakkaus? Vai onko se jonninjoutava asia? En sittenkään ole varma. Ojennan hitaasti käteni raottaakseni verhoa.

Holmström ei siis kaihda sitä kysymystä joka on jokaisen huulilla, joka on lukenut Märta Tikkasen teoksia avioliitostaan: miksi Märta ei jättänyt Henrikiä? En saanut mielestäni selvää vastausta, vaan ihmettelen tätä edelleen. Olen lukenut Märta Tikkasen tuotannosta vain teokset Vuosisadan rakkaustarina ja Kaksi. Tikkasten avioliittohelvettiä ihmettelin jo lukuhetkellä ja entistä vahvemmin nyt luettuani heidän lastensa haastatteluja. Holmström tapasi / haastatteli kaikkia neljää: Susannia, Sofiaa, JJ:ta ja Robertia, joihin kaikkiin isän alkoholismi ja kodin epävakaa tunnelma löivät pysyvät leimansa. Erityisen rankasti oireilivat Sofia ja JJ. Kirjassa paljastuu, että Märta oli vihdoin ottamassa eroa miehestään, mutta juuri silloin Henrikillä diagnosoitiin leukemia. Onko niin, että ristiriitainen avioliitto tuotti materiaalia kirjoittamiseen?, kysyy Holmström. Bloggauksessani teoksesta Kaksi kirjoitin:

Kaiken vääristyessä jotain läheisriippuvaista kuitenkin riitti liimana. Tikkasten suhdesotku oli sitä luokkaa, ettei kannata edes yrittää analysoida. Neljä lasta siinä loputtomien satiiristen monologitulvien, mekastuksen, ryyppyputkien ja vainoharhojen keskellä. Oirehtimatta eivät lapsiparat selvinneet. Minä ihmettelen suuresti miten Märta kesti. Hän venyi ja vanui, hoiti perheen ja ansiotyön luovan kirjoittamisen ohella.

Suomenruotsalainen kirjallisuus kurkotti tuolloin ehkä enemmän Ruotsiin ja muihin maihin. Märta Tikkasen yllä leijaili lisäksi hänen miehensä vahva varjo. Kun vastaanotto kotimaassa oli nuivaa, oli hienoa että vastakaikua ja kiitosta tuli muista maista ja erityisesti Ruotsista. Arbiksen aikoihin solvaaminen yltyi jopa fyysisyyden asteelle. Minulle kirjan kiinnostavinta antia olivat dramaattiset avioliittovuodet. Leskeksi jäätyään Märta Tikkanen tunsi itsensä yksinäiseksi ja toivoi uutta sykähdyttävää rakkaussuhdetta. Ehkä sellainen oli tuntemattomaksi jäänyt suurpyytäjä samannimisessä romaanissa. Holmström on kirjoittanut eläytyvällä otteellaan hienon elämäkerran, joka paneutuu syvällisesti sekä Märta Tikkasen elämänvaiheisiin että tuotantoon. Luin kirjan ennen kuin tietooni tuli kärhämä Holmströmin ja Märta Tikkasen ja tämän tyttären kanssa, enkä tietenkään havainnut, missä kohdin tekstiin oli tehty muutoksia.

Johanna Holmström - Märta Tikkanen. Tyttö joka halusi juosta vetten päällä
Alkuteos Flicka som ville springa på vattnet. En biografi om Märta Tikkanen 2020
Suomentanut Maija Kauhanen
Kansi Anders Carpelan

Tammi 2020

Äänikirjan lukija Sara Paavolainen
_______________ 

Johanna Holmström (s. 1981) on toimittaja ja kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu novellien lisäksi romaaneja, viimeisimpänä Sielujen saari (2017).

Näkemyserimielisyyksiä Holmströmin ja Märta Tikkasen kesken: YLE / Demokraatti ruotsiksi