Carlos Ruiz Zafónin nuortenkirja Marina on ilmestynyt suomeksikin jo 2013, mutta kun löysin sen äänikirjana, päätin kuunnella. Ja kyllä kannatti, sillä kuuntelukokemus oli kiehtova ja jännittävä. Kirjan nykytason tapahtumat sijoittuvat 70-80-lukujen vaihteeseen, mutta Zafón penkoo Barcelonan historian pimeää, fiktiivistä menneisyyttä aina 1900-luvun alkuun saakka.
16-vuotias Óscar opiskelee jossain ylhäällä Sarriàn tienoilla sijaitsevassa sisäoppilaitoksessa. Hän on yksinäinen eikä koulu oikein kiinnosta. Joka päivä oppituntien jälkeen hän lähtee kuleksimaan kaupunginosan pimeille kujille. Erään hylätynoloisen huvilan ikkunoista kantautuu lumoava ooppera-aaria, joka rahisee antiikkisella levylautasella. Óscar näkee pian pyöräänsä taluttavan ilmestyksen eikä mikään ole enää entisensä. Ilmestys on valkoisiin pukeutunut Marina, joka asuu iäkkään Gérman isänsä ja kissansa Kafkan kanssa tuossa rappion runtelemassa isossa huvilassa. Nykyään Sarrià on varakkaiden asuinalue, mutta vielä tuolloin se oli paljolti rakentamaton ’aavikko’, jossa oli metsiköitä ja rapistuvia huviloita, joiden villiintyneissä puutarhoissa patsaat sammaloituivat ja suihkulähteet kuivuivat.
Marina vie Óscarin uskomattomaan seikkailuun, joka alkaa Sarriàn hautausmaalta. He näkevät mustiin verhoutuneen, huppupäisen naisen laskevan punaisen ruusun nimettömälle haudalle, jota koristaa siipensä levittänyt musta perhonen. Kuka on tuo nainen, joka näyttää liitelevän pari vaaksaa maan pinnalla?
Yksinäinen Óscar ystävystyy myös Marinan isän kanssa ja kokee heidän kotinsa melkein omakseen. Nuoret pääsevät groteskien tapausten ja traagisten ihmiskohtaloiden jäljille ja joutuvat itsekin suureen vaaraan henkilöitä jäljittäessään. Zafón luo hurjan ja mystisen, trillerimäisen tarinan, joka kieppuu onnettomissa ihmiskohtaloissa ja Barcelonan synkässä historiassa. Romaanissa on kolme elämää suurempaa rakkaustarinaa: Marinan isän ja äidin, oopperalaulaja Eva Irinovan ja tsekkisyntyisen Mijail Kolvenikin sekä tietysti Óscarin ja Marinan välillä. Óscarista tuli isona kirjoittava arkkitehti, sillä hän kirjoitti valmiiksi Marinan kanssa kokemansa uskomattoman seikkailun.
Zafón sanoo kirjan saatesanoissa, että jokaisella kirjailijalla on, myönsipä tai ei, suosikkinsa omien teosten joukossa ja hänellä se on Marina. Zafónista tuntui, että Marina päätti jonkun elämänvaiheen ja ettei hän enää kirjoittaisi nuortenkirjoja. Tämä teos oli tavallaan kokeilu, jossa hän testasi Tuulen varjon maailman toimivuutta. Kuuntelukokemus oli lumoava - kiehtova ja hyvin mystinen.
Carlos Ruiz Zafón - Marina
Planeta 1999, ilmestynyt suomeksi 2013 Otavan kustantamana
Äänikirjan lukija Marcel Navarro
_________________
Planeta 1999, ilmestynyt suomeksi 2013 Otavan kustantamana
Äänikirjan lukija Marcel Navarro
_________________
Reader why did I marry him? -blogin hieno kirjoitus
Zafonin englanninkielinen haastattelu Marinan tiimoilta, 2016
Zafonin englanninkielinen haastattelu Marinan tiimoilta, 2016
Tämä Marina taitaakin olla lukematta. Tuulen varjoon liittyvän trilogian olen lukenut ja tykkäsin siitä.
VastaaPoistaZafónin kuvitteellinen Brcelona on tässä yhtä synkkä ja goottinen kuin tuossa Tuulen varjon aloittamassa sarjassa. Meno äityi välillä melko hurjaksi ja groteskiksi, mutta oli ihanaa tunnelmoida Barcelonan upeilla kuvauksilla ja muistella, mitä itse olen siellä nähnyt. Suositan kyllä!
Poista