Lukemalla parempi maailma on teemana tämän vuoden
lukuviikolla, jota vietetään 4. - 10.4. 2022. Me suomalaiset iloitsemme lukutaidostamme ja pidämme itsestään selvänä sitä, että suomen kielellä on saatavissa oppikirjoja ja muuta kirjallisuutta. Näin ei kuitenkaan ole maailman lasten laita. Esimerkiksi Ukrainasta on paennut satojatuhansia kouluikäisiä lapsia muihin maihin ja vie aikansa ennen kuin heille saadaan äidinkielisiä oppikirjoja. Yle kirjoitti asiasta pari päivää sitten -
Ukrainankieliset lasten- ja nuortenkirjat viedään käsistä.
Lukukeskus sanoo julisteessaan, että maailmassa joka seitsemäs aikuinen ei osaa lukea ja että lukutaito on ihmisoikeus ja mahdollistaa demokratian. Suomessakin 11 %:lla aikuisista on heikko lukutaito, mikä haittaa elämää monin tavoin.
Nostan tässä esiin kolmen ruotsalaisen naiskirjailijan teokset, jotka olen kuunnellut. Kuunteleminen ei ole sama asia kuin lukeminen, mutta silti äänikirjoilla on oma maailmaa avartava paikkansa.
Marianne Fredriksson - Anna, Hanna ja Johanna ***
Suomentanut Laura Jänisniemi
Otava 1998, Storyside 2021
Äänikirjan lukija Kati Tamminen
Marianne Fredriksson (1927-2007) on rakastettu ruotsalainen kirjailija, jonka upean teoksen
Simon kuuntelin vastikään. Sukupolviromaani
Anna, Hanna ja Johanna on ilmestynyt äänikirjana viime vuonna ja se kertoo kolmen saman suvun naisen elämänkohtaloista. Isoäiti
Hanna syntyy Taalainmaalla Ruotsin ja Norjan rajalla vuonna 1871. Edellisen vuosikymmenen nälkävuodet ovat ihmisten muistissa ja elämä karussa vuoristoisessa kylässä on kovaa eikä ihmisillä ole muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä kovaan kohtaloonsa. Hanna saa monta lasta, mutta vain yhden tyttären,
Johannan, josta kasvaa kaupunkilainen, uuden vuosisadan nainen. Iäkkäänä Johanna dementoituu ja istuessaan äitinsä vuoteen vieressä ainoa tytär
Anna alkaa etsiä juuriaan. Hän haluaa kirjoittaa heidän elämästään ja sukupolvien ketjusta.
Kuuntelin sydän sykkyrällä Hannan osuutta ja hänen traagista kohtaloaan, jossa oli paljon samaa kuin tuon ajan suomalaistenkin köyhien naisten elämässä. Suhde äitiin oli kylmä ja Hanna joutui lapsena piiaksi herraskaiseen taloon, jonka hunsvottipoika raiskasi hänet äärimmäisen väkivaltaisesti. Vain kolmetoistavuotiaana Hanna synnytti ensimmäisen lapsensa Ragnarin ja sai huoran leiman otsaansa. Onneksi kylään etelästä muuttanut vanhempi mylläri John otti Hannan vaimokseen ja adoptoi pojan. Syntyi lisää poikia ja isänsä silmäterä Johanna, jota äiti ei kuitenkaan osannut rakastaa. Hanna osasi vain surra tyttären osaksi tulevaa naisen raskasta elämää: työtä ja raadantaa, alistumista miehen seksuaalisille haluille ja kivulla synnyttämistä.
Hannasta kertova osuus oli hyvin koskettavaa ja karua kuunneltavaa, kirjan parasta antia. Minun on tunnustettava, että en oikein päässyt sisään Johannan ja Annan osuuksiin. Harmi, sillä Hannan osuus oli niin loistava *****. Kirja oli saatavissa vain äänikirjana, joten en voinut paneutua myöhemminkään tarkemmin tekstiin.
_____________________________________________________________
Sara Osman - Kaikki mikä jäi sanomatta ****
Alkuteos Allt vi inte sa
Suomentanut Sirje Niitepōld
Like 2022
Äänikirjan lukija Mimosa Willamo
Sara Osmanin (s. 1992) esikoisromaani Kaikki mikä jäi sanomatta vie sitten nyky-Ruotsiin ja kurkistaa menestyvien tukholmalaisnaisten fasadien taakse paljastaen heidän ystävyytensä säröt. Terävää kritiikkiä valuu myös ruotsalaisen kansankodin niskaan. On kolme ystävätärtä: bilehile Amanda, somalitaustainen juristi Sofia ja oikeustieteen opinnot kesken jättänyt somevaikuttaja Caroline.
Amandan ja Carolinen varakkaat vanhemmat ovat ostaneet tyttärilleen keskusta-asunnot, mutta Amandan elämänotteen on vienyt veljen nuorena tekemä itsemurha: hän syö ja juo liikaa, käyttää huumeita ja harrastaa irtosuhteita. Sofia on köyhästä kodista ja tehnyt luokkahypyn akateemisen koulutuksensa ansiosta. Hän on seurustellut jo monta vuotta juristikollegansa kanssa, mutta ei halua muuttaa tämän kanssa yhteen, vaan säästää omaa asuntoa varten. Caroline on ulkonäkökeskeinen ja tykkäyksiin koukuttunut twitteristi, joka luo nuorille seuraajilleen epärealistisia hoikkuusihanteita.
Ystävyyden pinnan alla kytee. Kaikki kolme naista puhuvat selän takana toisistaan purevan ilkeästi. Valheiden ja petosten verkko nousee pintaan kosteissa juhannusjuhlissa Carolinen perheen kesähuvilalla. Tapahtuu kauheita ja kaikki mikä on jäänyt sanomatta päästetään ilmoille. Osman tavoittaa terävästi nykyelämän pinnallisuuden ja someilmiöt. Hän kirjoittaa terävästi taloudellisesta eriarvoisuudesta ja mukaystävyydestä, mutta henkilöhahmot jäivät etäälle ja heidän elämäntapansa oli minulle vierasta ja kylmää. Lähimmäs tuli Sofia, joka kamppaili syntyperänsä, uskontonsa ja rasismin kanssa. Uskon, että romaani puhuttelee samastuttavammin itseäni nuorempia naislukijoita, jotka painivat työelämän suorituspaineiden kanssa.
_____________________________________________________________
Karin Smirnoff - Lähdin veljen luo **** & Viedään äiti pohjoiseen ***
Suomentanut Outi Menna
Tammi 2021 & 2022
Äänikirjan lukija Satu Paavola
Karin Smirnoffin (s. 1964) trilogian kaksi ensimmäistä osaa ovat olleet sensaatioita ja niistä on varmaan sanottu jo kaikki. Rajussa realistisuudessaan ja kurjuuskuvauksessaan Kippon albiinokaksosista kertovat teokset ovat hurjia, joissain kohdissa jopa pöyristyttäviä ja kuvottavia: alkoholismia, väkivaltaa, insestiä ja pedofiliaa - sitä oli Janan ja Brorin helvetillinen lapsuus. Ensimmäisen osan alkaessa vajaa nelikymppiset Jana ja Bror ovat taas yhdessä surkealla kotitilallaan Smalångerissa Västerbottenin läänissä, äitimuori on halvaantuneena hoivakodissa. Jana palasi pääsiäisen alla hurjassa lumipyryssä veljensä luo, joka on ryyppäämässä itseään hengiltä ja saa yllättäen paikan kiertävänä kodinhoitajana, koska aiempi kodinhoitaja, enkelimäinen, kaunis ja salaperäinen Maria on kuollut.
Kaksosten lapsuutta väritti äärimmäinen paha taaton eli isän hahmossa ja lahkouskovainen äiti sulki silmänsä siltä, mitä mies teki lapsille. Navetan maitohuone oli Janan piinahuone, josta ei päässyt pakoon ja piti tehdä kaikki, mitä kuvottava ja isomahainen taatto vaati. 13-vuotiaana Jana yritti ratkaista tilanteen talikolla, mutta vasta pari vuotta myöhemmin Bror onnistui saamaan heidän kiusaajansa hengiltä.
Lasten lapsuus oli kuin pahinta painajaista, jota väritti piinaava pelko ja taaton käsittämätön julmuus, joka kohdistui vaimoon ja lapsiin ja kaikkeen heille rakkaaseen. Smalånger on edelleen ankea ja kurja kylä, jossa lapsuudenaikaiset aikuiset ovat dementoituneita vaippapotilaita. Jana on seksuaalinen nainen ja etsiytyy himokkaasti autiotalossa asuvan rujon Johnin sänkyyn. Johnilla on omat rankat lapsuustraumansa ja mies on yllättävässä väkivaltaisuudessaan tikittävä aikapommi, joka pelottaa Janaa.
Ensimmäiseen osan lopussa Marian arvoitus selviää, ja myös se, että äiti osasi meän kieltä ja oli kotoisin Kukkojärveltä Ylitorniosta. Toisessa osassa Jana ja Bror lähtevät hautaamaan äitiä tämän kotikonnuille. Siiri Rahannin vaiettu aikaisempi elämä uskonlahkossa alkaa paljastua ja kiivas uskonyhteisö saa Brorin valtaansa. Janan elämään astuu uusi mies, serkkupoika Jussi Rahanni.
Omaan makuuni toisessa osassa oli liikaa tapahtumia ja sekasortoista menoa enkä vaikuttunut aivan yhtä paljon kuin ensimmäisestä osasta. Mutta onhan tämä imussaan pitävä ja karmiva kurjuuskertomus. Äänikirjaa kuunnellessa Smirnoffin tapa kirjoittaa ei tule tietenkään esiin, mutta Smirnoff ei käytä isoja alkukirjaimia ja kirjoittaa nimet yhteen - janakippo, brorkippo. Hurjaa ja vimmaista vuodatusta & järkyttävä tarina, jossa on myös paljon hurttia huumoria. Trilogian kolmas osa Sen for jag hem ilmestynee suomeksi syksyllä.
Janakippo lämnar Smalånger för att delta i en utställning i Stockholm. Där kommer hennes förflutna åter en gång i kapp henne, samtidigt som nya möjligheter öppnar sig. Kanske innebär det en chans till ett värdigt liv. Med kärleken och konsten som kraft. Om det inte vore för john bror diana och de andra som kallar från norr.
Lukutaito on yksi elämän ihanista asioista.
Kirjallisuus vie muihin kulttuureihin ja antaa sanomattoman paljon.
