Joel Willans - 101 Very Finnish Problems

Britti Joel Willans on asunut Suomessa yli 15 vuotta, joten hän on tutkaillut meidän omituisia tapojamme jo hyvän aikaa. Nimen jatkomääritelmä on The Foreigner's Guide to Surviving in Finland - Suomessa selviytymisopas ulkomaalaiselle. Vaikka en kuulunutkaan kohderyhmään, mielikseen näitä hurtteja huomioita Suomesta luki. Willansilla on samanniminen Face-book sivu, josta kaikki lähti.

Willansin toi Suomeen rakkaus suomalaiseen naiseen, johon hän tutustui Englannissa. Jo heti tuolloin Willans ihmetteli sitä omituista seikkaa, että suomen kielestä puuttuu selkeä ja kätevä vastine sanalle please. Näin ollen ulkomaalaisesta meidän pyyntömme voivat kuulostaa hyvinkin epäkohteliailta.  Sanomme vaikka että Give me an apple, mutta unohdamme lopusta kohteliaan pleasen.

Ulkomaalaiselle suomen kielen opettelu tuottaa ymmärrettävästi myös tuskaa. Meillä on sijamuodot, heillä prepositiot. Ja meillä on meidän yhdyssanojen muodostamistapamme. Willans ottaa esimerkiksi sanan lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas - 61 sievää kirjainta, jotka kuullessaan ja nähdessään ulkomaalainen uskoo joutuneensa johonkin kauhutarinaan.

Kirjailija toteaa, että suomalaiset ovat metsäläiskansaa, forest people, joka vasta 1950-luvulla alkoi muuttaa suuremmin joukoin kaupunkeihin. Tämä tukeva metsäläisyysmenneisyys heijastuu meidän luonnonläheisissä sanontatavoissamme. Meille on selvää mitä ketunhäntä kainalossa tarkoittaa, mutta ei suinkaan muunmaalaisille: If someone mentioned that someone had a fox's tail under their arm, I'd wonder whether that was a weird Nordic fashion statement. Perse auki > On being told someone's arse is open, I'd be inclined to reply that that is a bit too much information.

Willans kirjoittaa pilke silmäkulmassa ja repostelee tietysti Suomen loputtoman pitkää, pimeää ja kylmää talvea: kun luulee lumituiskujen ja tappoliukkaiden vihdoin loppuvan ja kevään koittavan, tuleekin takatalvi. Eikä meidän ilmastomme ymmärrä olla suotuisa edes vapun picknikeille tai yöttömän yön vietolle. Juhannus on sekin ulkomaalaiselle ison ihmetyksen aihe: jos saapuu juhannuksena Helsinkiin, kohtaa apokalyptisen aavekaupungin - ei ristinsielua.

Lukija saa valaistusta myös miten rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin tulee urheilukilpailuissa suhtautua ja selvityksen miten meillä juhlitaan itsenäisyyspäivää: ei katukarnevaaleissa vaan teeveestä juhlivaa yhteiskunnan kermaa tuijottaen. Oma lukunsa on tietysti sauna ja sen protokolla. Löylymasokisteissa ja koko suvun nakusaunoissa ulkomaalaisen pokka on koetuksella.

Meidän suomalaisten introverttiys ja oman tilan tarve ihmetyttää myös Willansia. Hän antaa ohjeita miten suhtautua meihin tuppisuihin, jotka emme tiedä mitä small talk on. Emme tervehdi naapuria, käytämme mieluummin portaita jos hississä jo on joku, ja meille tuottaa kärsimystä myös jos viereiselle penkille bussissa istahtaa joku, vaikka seinänaapuri.

Otan tähän vielä yhden hupaisan aiheen: suomalaiset sukunimet. Englannissa sukunimet tulevat usein ammateista: Farmer, Smith, Taylor... Mutta meidän sukunimet ovat kuin Tolkienin tarinoista: Pekka Kurkijärvi > Peter Cranelake, Laura Pulska-Orava > Laura Fat Squirrel, Jerry Hikipää > Jerry Sweaty Head. Tästä nimivaikeudesta on omakohtaistakin kokemusta. Luulisi että etunimeni riitta on ulkomaalaiselle helppo nakki, mutta eipä olekaan. Erittäin harva ulkomaalainen blogiystävä osaa sen kirjoittaa oikein. Useimmiten olen ritta, ritte tai rita. Kiitän joka päivä sitä, että ymmärsin olla riittävän fiksu ja käyttää ulkomaalaiselle mahdottomasta sukunimestäni vain alkukirjainta.

101 Very Finnish Problems on kivan pirteästi ja sarkastisesti kirjoitettu. Pisteliäiden ja osuvien huumorihuomioidensa ohella Willansin tekstissä on paljon faktaa maatamme vähän tuntevalle ulkomaalaiselle. Kaikkien omituisuuksien keskellä käy selväksi, että kirjailija pitää kovasti maastamme: ihmisiin voi luottaa, yhteiskunta toimii ja terveydenhuolto on niin hyvää ettei ikinä halua pois. Jopa äitiyspakkaus on niin loistava, että harkitsee vielä yhden lapsen hankkimista.

Kirja on mainio pikku lahja ulkomaalaiselle ystävälle, mutta avaa myös meidän kantaväestöä edustavien silmät: Tällaisinako meidät muualla nähdään?

EDIT
Tämä postaukseni kirvoitti ajatustenvaihtoa, mikä on aina mukavaa. Mutta toi myös esiin sen vastuun mikä kääntäjällä on. Willans käyttää ilmaisua forest people, jonka minä suomensin metsäläiskansaksi. Sen voisi kääntää myös neutraalimmin, vaikkapa sanalla metsäihmisiä - ilman mitään ikävää vivahdetta. Pyydän anteeksi Willansilta, jos olen tulkinnut hänen tekstinsä kärjekkäämmäksi kuin mitä se onkaan.

Joel Willans

101 Very Finnish Problems, The Foreigner's Guide to Surviving in Finland

Gummerus 2017
****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle