20. tammikuuta 2019

Heli Laaksonen - Pulu uis, Raparperisyrän, Vissinki-laulut #runosunnuntai


Mul on kiäl. Tämä oma
tuuline ja merine.

Otin lukuun Heli Laaksosen murrerunoja, koska murteet tuntuvat nyt(kin) olevan in. Tammikuussa on ilmestynyt kaksi hienoa esikoisromaania, joissa kirjailijan oma murre on vahvasti läsnä: Johanna Laitilan Lilium regale ja Katja Kärjen Jumalanhuone. Ja toki muistamme vuonna 2017 ilmestyneen Rosa Liksomin Everstinnan,  ja miten vahvasti Anneli Kanto kirjoitti Lahtareissa.

Heli Laaksonen kirjoittaa lounaismurteella, joka on minulle aivan vieras. Kun aiemmin luin Sulavoita kuvittelin runot ääneen lausuttuina. Silloin ne avautuivat karjalaiselle minulle aika hyvin ja ihastuin. Googlatessa löysin myös tämän eri murteilla kirjoitettujen runojen kokoelman - Runoja murteilla. Mee, mummu ja muut, toimittaneet Heli Laaksonen ja Virpi Adamsson (Sarmala 2004).


Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,
kakluni ette.
...

Menen maate ko nukutta
syän ko o nälk
juan ko o jano
istun keinus ja luve
fletkuttelen kintui
kilju välil ko kunnavaivane varpune:
Pysykkä pois!
Häipykkä helkkari!
Tämä o mu oma piirkuntta!

Noin hauskasti sitä rentoillaan ja omaa reviiriä puolustetaan! Kirjan alussa on Heli Laaksosen mainiot saatesanat Taustaks ja tarkotukseks ja lopussa  Siru Kainulaisen lyhyt essee otsikolla Kieli joka vaikuttaa. Murre saa Laaksosen runot kuulostamaan humoristisilta, mutta esim. esikoisteoksesta Pulu uis kuultaa traaginen koti-ikävä ja väärään paikkaan joutuminen. Runoilija asui tuolloin Helsingissä ja hänen kokemastaan vieraudesta nousi jopa haloo: Esikoisen kirjottamise aikoihi asusin pääkaupunkiseurul ja olin hukas ko vasen lapane. Muutamas runos puhisen ääne sen ahristukse, mitä metron oranssil penkil töröttävän maalaisen pääs liikku. Kainulainen selittää lisää: Puhe ei siis olekaan murre-eroista, päälle liimatusta murrekoristeesta vaan olemista syvästi koskettavasta omasta kielestä. 

HERTTONIEMI
sanno täti jostan kaukka
ja kuulosta niim pal fiinilt
ruatiks sanota kans
HERTONÄS
mut mun kiälelän ei san kukka mittä.

Mää aja asema ohitte vaa
kote kerra munst piret
hualtakka.

Laaksosen mukaan Vissinki-laulut ovat kokoomateokseen nonparelleiks runokakun päälle ripoteltui laulunsanoi. Ja Kainulainen: Sanojen katsominen ja näkeminen eivät riitä. Ne on myös kuultava ja niitä on tunnusteltava. / Rytmikäs, korvaan tarttuva, tuttu tai vieras äänteellisyys on osa kommunikaatiotamme joka päivä. Kansanlaulumaiset sanoitukset ovat syntyneet läntisten sananparsien inspiroimina. Harmikseni en löytänyt Vissinkiä Youtubesta, mutta Heli Laaksosesta siellä on montakin tallennetta.

Saatesanoissaan Laaksonen totesi, että mieli olisi tehnyt jättää joitain haparoivia nuoruuden runoja pois Pulu uis -kokoelmasta, mutta kaikki ne otettiin mukaan. Huumorintunnun alta löytyy teräviä Helsinki-huomioita, tuokioita vanhusten elämästä ja hauskasti sinne tänne hypähteleveviä aiheita. Raparperisyrämes esiintyy kualema, vanha hanttapuli. Runoissa vilahtaa evakkoon lähteneitä vanhuksia, hanttapulille vaimonsa menettänyt mies, mutta myös hulvatonta huumoria! Laaksonen päästää sadun ja mielikuvituksen valloilleen. Runominä kutsuu karhun kylään, kasvattaa takapihalla hämähäkkiä ja hirvellä voi olla nilkkasukat jalassa.

VINKEI YKSINÄISIL NAISIL
Jumankek,
meinasi oja aja.
Nii hyvännäköne mänty
ja iha yksi.
...
Sit ko sul se miäs jo o.
Pirä privat pelle-showt hänel sillo tällö.
Silut hänen tukkatas nii et pälvikalju alkka.

VINKEI YKSINÄISIL MIÄHIL
Ei ol ollenka vaikkia lumot tipui.
...
Laulutunnil ja äkki.
Kitara taik käyrätorvi kätte,
taik mikä huilu vaa, 
joku ko eres hiukam piippa.

...
Meil saa vävymplanttu raparpermehu
ja soker o juur päässy loppuma.

Heli Laaksosen murrerunot ovat hauskoja ja viisaita - näistä tulee hyvälle tuulelle, sillä Laaksonen ilottelee mielikuvituksellaan absurdisti ja ratkiriemukkaasti. Suositan, vaikka tämä murre vieras olisikin.

Heli Laaksonen
Pulu uis, Raparperisyrän, Vissinki-laulut
Kansi Riikka Majanen 
Sammakko 2015
****
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 37 (pienkustantamon julkaisema)
Kirjasähkökäyrän Mai on lukenut kokoelmat Pulu uis ja Sulavoi

Pulu uis (2001) ja Raparperisyrän (2003) ovat molemmat megahittejä ja murrerunouden klassikoita. Muita kokoelmia: Maapuupäiv (2005), Sulavoi (2006) ja Peippo vei (2011). Laaksonen on suomentanut virosta mm. Andrus Kivirähkin lastenkirjan Koiranne alkaa kohta kukkia.


12 kommenttia:

  1. Kiitos Riitta <3
    Blogistani löytyy myös Peippo vei runokirjan bloggaus. Heli Laaksosesta tuli heti ensilukemalta runoilija, jonka runoja rakastan. Hän on uskomattoman positiivinen ja se näkyy hänen runoissaan ja esiintymisessä. Sain Pulu uis runokirjan mieheltäni, kun muutin Turkuun hänen luoksensa asumaan. Murre oli vaikeaa, enkä ymmärtänyt sitä yhtään, mutta Heli Laaksosen avulla pääsin paremmin täkäläisen kielen maailmaan sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Mai. Heli Laaksosen runot saavat mielen iloiseksi positiivisella huumorillaan, vaikka vakavampiakin teemoja on joukossa. Satua ja ilottelevaa mielikuvitusta <3 Vaikka tulen aivan väärältä kielialueelta, ei haittaa yhtään!

      Poista
  2. Minulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen Laaksosen runoihin. Turkulaisena murre ei tuota vaikeuksia, vaikka runot eivät ihan Turun murretta olekaan.
    Sain Pulu uis-kokoelman uunituoreeltaan ystävältäni, joka oli silloin Helin työkaveri. Pidin runoista joo, mutta itse Helsinkiin muuttaneena ja siellä kirjan julkaisuaikana jo melkein parikymmentä vuotta asuneena, vierastin hiukka kotiseudun ja Helsingin vastakkainasettelua. Hmm, tosikko :D

    Heli on tehnyt upean uran ja tuonut runouden maanläheiseille tasolle, monet pystyvät samaistumaan näihin runoihin ja huumoria ei ole koskaan liikaa (joskus se tuntuu kyllä hiukan päälleliimatulta mielestäni). Vaan nostan hattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain runossaan Laaksonen selittää omaa murrettaan: se on sulauma kaikilta niiltä paikkakunnilta, joissa hän on asunut. Minä koin Helsinki-runot vitsikkäinä. Okei, liioiteltujahan ne ovat, mutta kyllä stadin ulkopuolelta tulleella voi olla ihmettelemistä.

      Pulu uis ilmestyi jo 2001. Ehkä Laaksonen kuuluu siihen trendiin, joka oli aloittamassa lavarunousilmiötä? Ja tosiaan tuomassa runoutta erilaisille kuulijoille, turha pönötys pois.

      Poista
  3. Itsekin olen Laaksosen runokirjoja lukenut. Laaksosella on vankka ihailijakunta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laaksosen runot ovat 'puhuttua' runoutta. Ehkä ei niin suurta taidetta, mutta ehdottomasti lunastaneet paikkansa.

      Poista
  4. En moiti noita runoja,ovat varmasti upeita ja niillä on lukijansa, mutta minä en jostain syystä jaksa syventyä lukemaan murteita,hyvä kun tajuan suomenkieltä. Mutta hienoa että toit nämä myös esille. Mun runosuoni tänä aamuna mettässä=kateissa, puita halailemassa kenties :) Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään murteista. Everstinna ja Lahtarit olivat murteenkin osalta upeita.

      Poista
  5. Heli Laaksosen runot ovat syvällisempiä kuin vain hauskoista sanakikkailuista luulisi. Erikoista niissä kuitenkin on se, että jos ne kääntää yleiskielelle, ne eivät ole yhtä osuvia - eivätkä syvällisiä. Arvostan suuresti, vaikka en kirjahyllyyni ole näitä vielä ostanutkaan talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin näistä paljon koskettavaa, mm. vanhusten asioita. On hattua nostettava: edelläkävijä (ja kovin suosittu) Laaksonen murrerunojensa kanssa on. En ole livenä nähnyt, mutta tuntuu valoisalta ja pirteältä naiselta myös. Uskon että livenä kuultuna riemastuttava.

      Poista
  6. Minulla on hyllyssäni pari Laaksosen kirjaa. Pitäisikin lukea ne, kun Turkuun on usein ikävä siellä(kin) asuneena. Vaikka ei aivan Turun murretta olekaan, niin tutulta kuulostaa kyllä! Hyvänmielenrunoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en tunne Turkua juuri ollenkaan, mutta kivoilta nämä tuntuivat silti. Kynnys aika matala - lue ihmeessä! Mukavaa viikonloppua.

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.