Antti Rönkä - Nocturno 21:07

Antti Röngän uutuusteos Nocturno 21:07 kertoo häpeästä, jota 13-vuotias Antti kokee masturboinnistaan ja heräävästä seksuaalisuudestaan. Tarkka kellonaika heijastelee sitä jyrkkää rajaa, joka jakaa hänen elämänsä aikaan ennen = viattomaan lapsuuteen ja jälkeen = syvään syyllisyyteen, huonommuuteen ja häpeään. Romaani on fiktiota, mutta lukuisissa haastatteluissa Rönkä on valottanut sen runsasta autofiktiopuolta.

Melkein jokainen tähän romaaniin tarttuva lukija on jo tutustunut tuohon samaiseen Anttiin ja hänen haavoittuvuuteensa koulukiusaamisesta kertovassa kirjassa Jalat ilmassa sekä kuuluisan kirjailijaisän kirjoittavaan poikaan teoksessa Silloin tällöin onnellinen. Lukiessa ajattelin nuorta ja epävarmaa Anttia jo tietämäni valossa: herkkä ja pitkänhuiskea poika, joka ei istu rehvastelevien testosteronia uhkuvien urheilijapoikien joukkoon. Antti on introvertti ja ulkopuolinen, epävarma ulkonäöstään ja kelpaavuudestaan; hän soittaa pianoa, rakastaa Chopinia ja unelmoi rocktähteydestä. Päästäkseen pelottavasta heteromiehen seksuaalisuudesta hän olisi mieluummin homo tai aseksuaali.

Perimmäinen kysymys lienee, miten kasvaa mieheksi valkoisen heteromiehen kliseisessä maailmassa, jos ei ollenkaan istu kuvaan, vaan on herkkä pianoa soittava kirjoittajapoika? Ympäristössä seksuaalisuus tunkee kavereiden puheista ja lööpeistä, television musiikkivideoista ja -kanavista, joita Antti katsoo kotona yksin ja salaa, vanhempien seurassa kun ei ikinä ilkeäisi. Hän väittää, että ei tietoisesti valitse ao. kanavia, kunhan katsoo mitä sattuu muka tulemaan. Varta vasten valiten olisi noloa katsella pyllyään pyörittäviä vähäpukeisia tyttöjä. Eräänä iltana se sitten tapahtuu kelloradion näyttäessä aikaa tarkasti ja armottomasti: katsottuaan Shakiran videon Hip’s don’t lie hän ryntää huoneeseensa ja klo 21:07 Antti on masturboinut ensimmäisen kerran.

Antti häpeää ja tuntee itsensä likaiseksi. Vannoo, ettei koskaan enää, mutta ei voi vastustaa herännyttä nuoren pojan seksuaaliviettiään. Katse seuraa naisia ja tyttöjä, seuraa uusia kertoja, piilotettuja kalsareita ja lisää häpeää. Joulustakaan mummon läsnäollessa ei voi nauttia puhtain sydämin ja joka paikassa pelottaa, jos se taas tapahtuisi. Koulukavereiden haukkumasanan runkkari hän omii tarkoittamaan itseään eivätkä kaverien hyväksyvät letkautukset auta asiaa; eivät myöskään isän ja äidin neutraali suhtautuminen. Antti on hävettävä ja likainen, piste. Hyi helvetti Antti!

 

Sanat ”miehen näkökulmasta” kaikuvat ikävästi mielessäni, ne kuulostavat rasvaisilta ja vanhanaikaisilta, sikamaisilta. ”Naisen näkökulma” olisi parempi, naisen seksuaalinen herääminen kuulostaa raikkaalta ja herkältä, puhtaalta ja viattomalta. Luonnolliselta. Rauhalliselta. Pehmeältä. / Heteromiehen seksuaalisuus on uhka, peto, jota pitää kaitsea ja kesyttää, varsinkin sen pikkupojan mielestä, joka havahtuu alushousuissaan leviävään märkään limaan.

 

Kirjan toisessa aikatasossa Antti on muuttanut pois lapsuudenkodista ja jo julkaissut kirjailija, mutta tuo häpeällinen masturboiva nuoruuden Antti vainoaa häntä edelleen. Kirjaston kirjallisuusillassa häneltä kysytään uuden kirjan teemaa. Heteromiehen seksuaalisuus teemana on arveluttava. Siinä on jotain rumaa, vaarallista ja pelottavaa, likaista. Nuoren tytön seksuaalinen herääminen olisi sen sijaan teemana kaunis, se avautuisi kuin kukka timelaps-videolla. Antti haluaisi tappaa kouluaikaisen itsensä, puhdistua murhaamalla, muuta keinoa ulospääsyyn häpeästä hän ei näe.

Mieheksi kasvaminen ei käy kompleksiselta minäkertojalta tuosta vaan. Lehtihaastatteluissa Rönkä kertoo nyt kymmenen vuotta myöhemmin nykyisestä terveemmästä ja sallivammasta suhtautumisesta itseensä ja seksuaalisuuteensa. Täysin sinut sen kanssa hän ei ole vieläkään ja arvelee syyksi erityistä herkkyyttään. Rönkä on rohkea ja taitava nuori kirjailija, sillä ei monikaan rohkenisi avata syvimpiä tuntojaan tällä tavalla! Nocturno 21:07 oli avoin ja koskettava. Tekstiä kevensi tietty vino huumori ja itseironia.

Antti Rönkä - Jalat ilmassa

Antti Rönkä, Petri Tamminen - Silloin tällöin onnellinen

Antti Rönkä - Nocturno 21:07
Gummerus 2021
____________________

Kelloradion digitaalinumerot näyttävät 21:07. On kaunis kesäilta, mutta Antti tietää, että hänen siihenastinen elämänsä on päättynyt. Hän ei ole pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan on masturboinut. Miten hän voisi enää koskaan syödä vanhempiensa kanssa saman pöydän ääressä? Hän on saastunut ja hänen on tunnustettava vanhemmilleen, millainen lapsi heillä on. Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina. Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

Antti Rönkä, Petri Tamminen - Silloin tällöin onnellinen

Kun pari viikkoa sitten vastaanotin kirjeesi, se vaikutti minuun niin, että siivosin tunnin. Sitten otin Opamoxin. Hetken päästä otin toisen. Sitten makasin matolla. - Tamminen

Yllä oleva sitaatti kuvaa hyvin, miten syvälle osapuolten sieluun tämä kirjeenvaihto osuu. Antti Rönkä ja Petri Tamminen, isä ja poika, aloitteleva kirjailija ja asemansa vakiinnuttanut auktoriteetti. Silloin tällöin onnellinen on heidän sähköpostikirjeenvaihdostaan koostuva kirja, joka lumoaa, vakuuttaa ja koskettaa rehellisyydellään ja avoimuudellaan. Mielipiteidenvaihto on ajalta, jolloin kummallakin on kustannussopimus, pojalla esikoisteokseensa Jalat ilmassa ja isällä Mustaan vyöhön. Olen lukenut molemmat teokset, mikä antoi hienoa taustoitusta kulissien taakse. Rönkä on lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja Tamminen kysyy mitä pojalle kuuluu. Aluksi viestit ovat kohteliaita ja pinnallisia, mutta sitten keskustelut muuttuvat aina vain syvällisemmiksi ja sisimpää paljastavimmiksi.

Rönkä on kertonut koskettavassa esikoisessaan koulukiusaamisesta, epävarmuudestaan ja kelpaamattomuuden tunteistaan; Tamminen siitä mustasta aukosta, johon oman isän kuolema hänet suisti. Isän ja pojan ajatukset risteilevät nykyhetkestä pojan lapsuusvuosiin. Mukana on teräviä heittoja pojan taholta liittyen isän pelkoihin ja päähänpinttymiin. Hymähdin Röngän riemastuttavalle puuskahdukselle, joka selitti hänen käsienpesemisvimmaansa - bakteerikammo olikin isältä eikä johtunut omasta ahdistuksesta:

Olen saanut sinulta esimerkkejä, hyviä ja huonoja. Hyviä ovat keskusteleminen, kuunteleminen, kannustaminen ja yleinen huolellisuus asioiden hoitamisessa. Huonompia ovat tarpeeton pelkääminen, varovaisuus ja hermoilu. Meillä on pelätty liikaa. Bakteereja, sairauksia, sosiaalisia tilanteita, vieraita, matkustamista. - Rönkä

Sanot, ettei sinulla ole aikaa. Mutta sitten kuitenkin selaat netin vaihtoautoja tai makaat lattialla ja mietit, että pitäiskö keittää kaffet. - Rönkä

Poika höykyttää terävin sanoin isäänsä ja mietin saiko Tamminen idean kirjaansa pojaltaan, sillä vastaavanlaisia matolla makoiluhetkiä toistuu Mustassa vyössä. Tamminen pyytää pojan käsikirjoitusta luettavakseen, mutta poika empii. Miten hän voisi, kun aiemmasta on tällainen kokemus:

Muistan edelleen sen tunteen, kun luit ensimmäisen pitkän käsikirjoitukseni ja palautit kuulakärkikynällä ruoskitut liuskat. Olit syynännyt jokaisen sanan, jokaisen välimerkin. Illuusio särkyi, se mitä olin luullut mahtavaksi olikin moskaa. - Rönkä

Kun minä tosiaan tutkin tekstejä aivan armottoman synkällä silmällä. Omiakin tekstejäni, varsinkin omiani. Sen vuoksi kirjoittamiseni onkin nykyään pelkkää korjailua. En ehdi kirjoittaa päivässä juuri mitään, kaikki aika menee viilatessa niitä paria virkettä. Olen hukkumassa omaan neuroottiseen tarkkuuteeni. - Tamminen

Kirjeenvaihdosta paljastuu isän ja pojan luonteiden erot. Tamminen on hidas täydellisyyden tavoittelija lauseittensa suhteen, Rönkä nopea ja tekstin rosoisuutta arvostava. Oli hienoa nähdä, miten kauniisti Tamminen rohkaisee kirjoittamisensa suhteen epävarmaa poikaansa. Hän yrittää saada tämän vakuuttuneeksi siitä, että esikoiskirja julkaistaan omilla ansioilla, ei siksi että isä on kirjailija Tamminen. Isän ja pojan keskusteluissa toistuu kirjoittamisen pakko, ihanuus, kamaluus ja pelko. Tamminen kertoo välähdyksiä myös opettajana kokemastaan. Kaikki tämä on kerrassaan nautittavaa, nautittavaa! Tamminen antaa poikansa kuulaalle proosalle kirjassa enemmän tilaa. Mukana on Röngän esikoisesta ensin raakilekatkelma, sitten viimeistelty Amsterdamin seikkailu.

Silloin tällöin onnellinen vei ja lumosi. Tämä on ainutlaatuinen kurkistus kirjailijuuden taakse ja tämän parivaljakon elämään. Elämään, joka on 'tavallista' perhe-elämää ristiriitoineen, puuskahduksineen ja suuttumisineen; mutta myös maltillista keskustelua ja toisen eriävän mielipiteen  kuuntelua ja arvostamista. Kirjoittamista harrastavalle lukijalle teos antaa varmasti vielä enemmän. Ihailen Röngän ja Tammisen uskallusta panna itsensä likoon ja kertoa suhteensa ja perheensä ristiriidoista ja noloista tapahtumista.

Antti Rönkä, Petri Tamminen - Silloin tällöin onnellinen
Gummerus 2020
Kustantajalta

________________

Kirjaluotsi  /  Kulttuuri kukoistaa  /  Tuijata

Silloin tällöin onnellinen on rohkea vuoropuhelu, joka arkailematta puntaroi, millainen on isä, millainen on poika ja millaisia asioita on heidän välissään. Viisas ja rehellinen keskustelu saa lukijan pohtimaan: Mitä jos sen kaiken pukisikin sanoiksi ja uskaltaisi?

Antti Rönkä - Jalat ilmassa

Antti Röngän teos Jalat ilmassa on tavattoman hieno esikoisteos. Kirjan omakohtaisuus sai lukemaan sitä sydän syrjällään eikä kirjaa voinut laskea käsistään, vaan se oli luettava liki yhdeltä istumalta. Koulukiusaamisella on pitkät, syvästi traumatisoivat jäljet. Aiheesta kertoi myös Édouard Louis esikoisteoksessaan Ei enää Eddy, mutta minua Röngän teos kosketti syvemmin. Näiden nuorten autofiktiokirjailijoiden elämässä on toki paljon eroja, mutta yhteistä on se, että kirjoittaminen ’pelasti’ Louisin, ja niin on varmasti myös lahjakkaan Röngän kohdalla.

Romaanissa Aaro on aloittanut opiskelut Jyväskylän yliopistossa. Hän uskoo, että elämä alkaa nyt, uudessa kaupungissa ja uusissa ympyröissä, mutta vuosien raju koulukiusaaminen on jättänyt jälkensä. Mikään ei ala eikä muutu helpommaksi. Hän on salannut kaiken tapahtuneen perheeltään häpeän vuoksi. Hänen sisäinen äänensä ilkkuu koko ajan, että hän on luuseri, mitätön eikä kuulu joukkoon, koskaan. Fuksikavereiden seurassa iskee paniikki: kädet vapisevat ja olo on epätodellinen. Jossain vaiheessa hän saa pamireseptin ja käyttää pillereitä kainalosauvoinaan. Rauhoittavien lääkkeiden avulla hän turruttaa itsensä pumpuliin ja rohkaistuu hieman, mutta vain hetkeksi. Epätoivo ja ahdistus ajavat hänet sekakäyttöön, maltilliseen aluksi kunnes ryöpsähtää yli.

Nuorena aikuisena Aaro yrittää kompensoida alemmuudentunteitaan merkkivaatteilla ja pukeutumalla äärimmäisen huolellisesti. Ulkonäön, geelitukan ja hienojen tuoksujen on määrä peittää sisäinen onttous ja luuserin paljastava haju. Hän peilaa itseään pakkomielteisesti näyteikkunoista ja pesee käsiäänkin usein. Miten onnistua tyttöjen kanssa, kun ei koskaan ole edes suudellut ketään? Rikkaan Julian kanssa seurusteluyritys epäonnistuu, mutta sitten Aaro rakastuu Suomenlinnan lautalla Iisaan, jolla myös on paha trauma menneisyydessään. Rönkä kirjoittaa koskettavasti hapuilevien seksiyritysten noloudet - kaikki ei käy yhtä upeasti kuin hollywoodelokuvissa.

Luin syvällä empatialla Aaron ensimmäisen opiskeluvuoden kujanjuoksusta ja hänen pettymyksistään ja kamppailuistaan. Elämän pitäisi muuttua ja alkaa nyt. Miksi mikään ei muutu, vaan kouluaikaiset tapahtumat vyöryvät takautumina mieleen? Aaron epätoivoinen sekoilu vie hänet sitten lopulta häpeän tuolle puolelle ja hän pystyy kertomaan kouluaikaisista tapahtumista autuaan tietämättömille vanhemmille, ja tuntuu kuin toipuminen ja eheytyminen alkaisivat. Hän uskoo vihdoin, että kelpaa. Hän uskoo vihdoin todeksi sen, kun Iisa ja vanhemmat sanovat rakastavansa häntä.

Jalat ilmassa on koskettava ja rohkea omakohtainen tarina koulukiusaamisen pitkistä jäljistä. Se kertoo taas kerran sen yleisen mallin: koulukiusattu vaikenee häpeästään. Uskon, että kirja lohduttaa muita koulukiusaamisen uhreja ja toivottavasti lisää lasten ja nuorten vanhempien sekä heidän kanssaan työskentelevien herkkyyttä nähdä. Ihailin suuresti nuoren esikoiskirjailija Röngän tapaa kuljettaa tarinaa ja hänen hiottuja lauseitaan, joissa kuultaa aitous, raikkaus ja kypsä tyylitaju.

Antti Rönkä - Jalat ilmassa
Kannen suunnittelu Jenni Noponen
Gummerus 2019
Kirjastosta
_______________

Kirjaluotsi, Tuijata, Rakkaudesta kirjoihin

Jalat ilmassa on riipaisevan rehellinen, omakohtainen kertomus siitä, miten kiusaaminen jättää kiusattuun arvet, jotka eivät parane koulun päätyttyä. Vahva kaunokirjallinen debyytti kuvaa viiltävän kirkkaasti, millaista on kantaa häpeän taakkaa, ja miten toisen ihmisen hyväksyvä katse voi keventää raskaita kantamuksia. - Kustantaja

Antti Rönkä (s. 1996) on kotoisin Vääksystä. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja kasvatustieteitä Jyväskylän yliopistossa ja harrastanut yleisurheilua sekä pianon soittoa. Hän haaveilee asunnosta Helsingin keskustassa.