Antti Rönkä - Nocturno 21:07

Antti Röngän uutuusteos Nocturno 21:07 kertoo häpeästä, jota 13-vuotias Antti kokee masturboinnistaan ja heräävästä seksuaalisuudestaan. Tarkka kellonaika heijastelee sitä jyrkkää rajaa, joka jakaa hänen elämänsä aikaan ennen = viattomaan lapsuuteen ja jälkeen = syvään syyllisyyteen, huonommuuteen ja häpeään. Romaani on fiktiota, mutta lukuisissa haastatteluissa Rönkä on valottanut sen runsasta autofiktiopuolta.

Melkein jokainen tähän romaaniin tarttuva lukija on jo tutustunut tuohon samaiseen Anttiin ja hänen haavoittuvuuteensa koulukiusaamisesta kertovassa kirjassa Jalat ilmassa sekä kuuluisan kirjailijaisän kirjoittavaan poikaan teoksessa Silloin tällöin onnellinen. Lukiessa ajattelin nuorta ja epävarmaa Anttia jo tietämäni valossa: herkkä ja pitkänhuiskea poika, joka ei istu rehvastelevien testosteronia uhkuvien urheilijapoikien joukkoon. Antti on introvertti ja ulkopuolinen, epävarma ulkonäöstään ja kelpaavuudestaan; hän soittaa pianoa, rakastaa Chopinia ja unelmoi rocktähteydestä. Päästäkseen pelottavasta heteromiehen seksuaalisuudesta hän olisi mieluummin homo tai aseksuaali.

Perimmäinen kysymys lienee, miten kasvaa mieheksi valkoisen heteromiehen kliseisessä maailmassa, jos ei ollenkaan istu kuvaan, vaan on herkkä pianoa soittava kirjoittajapoika? Ympäristössä seksuaalisuus tunkee kavereiden puheista ja lööpeistä, television musiikkivideoista ja -kanavista, joita Antti katsoo kotona yksin ja salaa, vanhempien seurassa kun ei ikinä ilkeäisi. Hän väittää, että ei tietoisesti valitse ao. kanavia, kunhan katsoo mitä sattuu muka tulemaan. Varta vasten valiten olisi noloa katsella pyllyään pyörittäviä vähäpukeisia tyttöjä. Eräänä iltana se sitten tapahtuu kelloradion näyttäessä aikaa tarkasti ja armottomasti: katsottuaan Shakiran videon Hip’s don’t lie hän ryntää huoneeseensa ja klo 21:07 Antti on masturboinut ensimmäisen kerran.

Antti häpeää ja tuntee itsensä likaiseksi. Vannoo, ettei koskaan enää, mutta ei voi vastustaa herännyttä nuoren pojan seksuaaliviettiään. Katse seuraa naisia ja tyttöjä, seuraa uusia kertoja, piilotettuja kalsareita ja lisää häpeää. Joulustakaan mummon läsnäollessa ei voi nauttia puhtain sydämin ja joka paikassa pelottaa, jos se taas tapahtuisi. Koulukavereiden haukkumasanan runkkari hän omii tarkoittamaan itseään eivätkä kaverien hyväksyvät letkautukset auta asiaa; eivät myöskään isän ja äidin neutraali suhtautuminen. Antti on hävettävä ja likainen, piste. Hyi helvetti Antti!

 

Sanat ”miehen näkökulmasta” kaikuvat ikävästi mielessäni, ne kuulostavat rasvaisilta ja vanhanaikaisilta, sikamaisilta. ”Naisen näkökulma” olisi parempi, naisen seksuaalinen herääminen kuulostaa raikkaalta ja herkältä, puhtaalta ja viattomalta. Luonnolliselta. Rauhalliselta. Pehmeältä. / Heteromiehen seksuaalisuus on uhka, peto, jota pitää kaitsea ja kesyttää, varsinkin sen pikkupojan mielestä, joka havahtuu alushousuissaan leviävään märkään limaan.

 

Kirjan toisessa aikatasossa Antti on muuttanut pois lapsuudenkodista ja jo julkaissut kirjailija, mutta tuo häpeällinen masturboiva nuoruuden Antti vainoaa häntä edelleen. Kirjaston kirjallisuusillassa häneltä kysytään uuden kirjan teemaa. Heteromiehen seksuaalisuus teemana on arveluttava. Siinä on jotain rumaa, vaarallista ja pelottavaa, likaista. Nuoren tytön seksuaalinen herääminen olisi sen sijaan teemana kaunis, se avautuisi kuin kukka timelaps-videolla. Antti haluaisi tappaa kouluaikaisen itsensä, puhdistua murhaamalla, muuta keinoa ulospääsyyn häpeästä hän ei näe.

Mieheksi kasvaminen ei käy kompleksiselta minäkertojalta tuosta vaan. Lehtihaastatteluissa Rönkä kertoo nyt kymmenen vuotta myöhemmin nykyisestä terveemmästä ja sallivammasta suhtautumisesta itseensä ja seksuaalisuuteensa. Täysin sinut sen kanssa hän ei ole vieläkään ja arvelee syyksi erityistä herkkyyttään. Rönkä on rohkea ja taitava nuori kirjailija, sillä ei monikaan rohkenisi avata syvimpiä tuntojaan tällä tavalla! Nocturno 21:07 oli avoin ja koskettava. Tekstiä kevensi tietty vino huumori ja itseironia.

Antti Rönkä - Jalat ilmassa

Antti Rönkä, Petri Tamminen - Silloin tällöin onnellinen

Antti Rönkä - Nocturno 21:07
Gummerus 2021
____________________

Kelloradion digitaalinumerot näyttävät 21:07. On kaunis kesäilta, mutta Antti tietää, että hänen siihenastinen elämänsä on päättynyt. Hän ei ole pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan on masturboinut. Miten hän voisi enää koskaan syödä vanhempiensa kanssa saman pöydän ääressä? Hän on saastunut ja hänen on tunnustettava vanhemmilleen, millainen lapsi heillä on. Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina. Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.