15. syyskuuta 2021

Taina Latvala - Torinon enkeli


Eronneet ihmiset vihaavat joulua. 
Minusta tuli yksi heistä, yhtä äkkiä kuin syksy oli muuttunut talveksi.

Taina Latvalan Torinon enkeli kuvaa niitä oudohkoja tapahtumia, joiden pyörteisiin kirjailijan oloinen minäkertoja Italiassa joutuu. Hän on 37-vuotias ja pitkä parisuhde on katkolla, koska mies toivoo kiihkeästi lasta, mutta nainen pelkää ja epäröi. Hän kaipaa irtiottoa ja pakoa joulusta. Vapaa kirjailijaresidenssi löytyykin Torinosta ja Italia tuntuu luontevalta valinnalta siksikin, että nainen on opiskellut pari vuotta italiaa työväenopistossa, simppelit fraasit sujuvat.

Residenssin johtaja Lorenzo Moravia on oikea italialainen komistus. Mies valottaa teollisuuskaupunki Torinon asemaa hyvän ja pahan magian kohtauspisteenä ja kertoo, että aikaisemmat residenssikirjailijat ovat kokeneet asunnossa outoja. Sanoo, että naisen ei missään nimessä kannattaisi lukea heidän kirjoituksiaan vieraskirjasta. Mutta tietenkin nainen lukee! Vieraskirjasta löytyy suomalaisen kollegan Taina Latvalan ja Klaus Ove Knausgårdinkin viestit. Ajatella jos Knausgård on nukkunut samassa sängyssä! Hän lukee myös Lorenzon toimittamaa, suomeksikin julkaistua teosta Hyvän ja pahan voiman kaupunki / La città contesa tra il bene e il male (Gummerus 2018) ja etsii johdatusta elämän pulmiinsa umpimähkään avatuilta Uuden testamentin sivuilta.

Minä pelkäsin että kaikki menisi pilalle, jos minusta tulisi äiti, että katuisin kaulani poikki enkä koskaan enää saisi vanhaa elämääni takaisin. Pelkäsin, että kuolisin synnytykseen ja minut haudattaisiin arkussa syvälle kylmään maahan tai poltettaisiin tuhkaksi ja heitettäisiin mereen - mutta vielä enemmän pelkäsin, että jäisin eloon, että minusta tulisi katkera vanha akka ja että alkaisin vihata Samia, koska juuri hän oli myynyt minulle vauvaidean ja puhunut minut ympäri.
 
Nainen imee itseensä kaiken sen mystisyyden, josta on lukenut ja hänen ajatuksensa kiertävät kehää äidiksi tulemisen ajatusten ympärillä. Olisiko hänestä äidiksi, menettäisikö hän vapautensa, spontaanit menot ja rennot aamunsa? On jouluaatto ja Torinossa sataa lunta. Kaupunkikävelyllään nainen huomaa kadulla pienen tytön valkoisessa mekossa, hopeiset ballerinat jalassa. Eihän hän voi tyttöä kadulle jättää, joten nainen vie vaiteliaan tytön residenssiin ja tarjoaa tälle kuumaa teetä. Jouluaatosta alkaa tytön ja naisen muutaman päivän kestävä omituinen yhteiselo.

Nykyhetken kerrontatason välissä romaanin teksti vie takaumin kirjailijan hullaantumiseen nuoreen pohjanmaalaiseen Subaru-mieheen, jolla ei ole edes kirjastokorttia! Tästä oli tullut naiselle vuosiksi romanttis-eroottis-platoninen pakkomielle, vaikka hän oli ollut kihloissa Saminsa kanssa jo neljä vuotta. Takaumat vievät myös psykologin juttusille ja lapsuuteen, jota varjostivat isän satunnaiset ryyppyputket.

Kun sanon, että minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus, rajaan pois kaiken sen mitä en tahdo ajatella, olen kuin taidemaalari joka hyväksyy teokseensa vain tietyt värit, vain tietyn osan järvestä ja tietyn laiturin, sen jonka aurinko valaisee kauneimmin, ja taivaalla lentää kolme kyyhkystä, ei kaksikymmentä, taivaalla lentää kolme valkoista lintua, joiden varjot heijastuvat veteen. En puhu mitään traumasta, jota toistan teksteissäni.

Lähtökohtaisesti minua ei kiinnostanut potentiaalisen äitiyden pohdinta, mutta Latvala teki sen viihdyttävästi ja vetävästi, terävästi ja huumorilla. Hän sanoittaa vallan mainiosti kaikki ne päässä kieppuvat ristiriitaiset ajatukset, jotka tuon ikäistä lapsetonta naista saattavat painaa. Residenssivieraiden vieraskirjaan laaditut tekstit oli näppärästi laadittu ja myös lukijan vedätys mainio: mainittua Gummeruksen muka julkaisemaa teosta Hyvän ja pahan voiman kaupunki ei ole olemassakaan! Kun päässä on tuollainen maaninen vyyhti, ei ihme että nainen koki pienen Biancan niin elävänä. Vai olikohan tyttö sittenkin kummitus tai enkeli? Kait sekin maagisessa Torinossa olisi mahdollista... Loppukohtaus paikallisessa kirjakaupassa oli hieno. Siellä oli lukuilta ja Lorenzo luki eläytyen kirjailijan italiaksi käännettyä novellia, joka kertoi lapsen ja isän suhteesta.

Pelkäsin kahleita. Pelkäsin lihomista. Pelkäsin vastuuta. Pelkäsin ruuanlaittoa, soseita, vellilautasia, makaronilaatikkoja. // Kai minä halusin vain kirjoittaa, julkaista romaaneja ja tehdä teatteria, olin aina halunnut tehdä vain sellaisia asioita jotka todella sykähdyttivät sydäntäni, asioita jotka herättivät minussa aidon, kuplivan intohimon.

Taina Latvala - Torinon enkeli
Otava 2021
Äänikirjan lukija Mirja Heikkinen
______________________

Taina Latvala (s.1982) sai esikoisteoksestaan Arvostelukappale (2007) Kalevi Jäntin palkinnon. Romaaninsa Välimatka (2012) hän dramatisoi näytelmäksi Vaasan kaupunginteatteriin (2014). Ennen kuin kaikki muuttuu -teoksessaan Latvala tavoittaa tempoilevan sukupolvensa äänen.

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja vaikuttaa minusta todella kiinnostavalta. Varasinkin sen juuri tänään kirjastosta, ja täällä oli yllättävän lyhyt jono, joten pääsen pian lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hauska ja kiinnostava, vaikka äidiksi tulemisen pohdinnat eivät minua koskeneetkaan.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.