4. syyskuuta 2021

Tuire Malmstedt - Lasitarha


Olen ollut hyvin ihastunut Isa Karos -sarjaan, mutta nyt palkittu dekkaristi Tuire Malmstedt on toistaiseksi jättänyt Isan, sillä Lasitarha avaa uuden dekkarisarjan ja esittelee uuden rikostutkijaparin. Kolmevitonen Elmo Vauramo on palannut synnyinkaupunkiinsa Jyväskylään Helsingin rikospoliisin kovien vuosien jälkeen. Mies on entinen rokkari, joka villien bändivuosien jälkeen meni poliisikouluun ja nyt rokkikukosta on enää jäljellä pitkät hiukset. Autistisen oloinen, vaitelias Matilda Metso toi mieleeni Stieg Larssonin Lisbeth Salanderin. Nainen on kasvanut pohjoisessa ottolapsena ja joku hänen menneisyydessään hiertää, mutta tarkemmin asiaa ei sarjan ensimmäisessä osassa avata.

Työparin ensimmäiseksi jutuksi tulee kadonneen Lennin tapaus. Poika katosi leikkipuistosta eikä juttu tunnu edistyvän. Kirkuvat lehtiotsikot palauttavat kuuroutuneen entisen musiikinopettaja Liljan mieleen hänen oman elämänsä tragedian: perheen Henri-poika katosi 25 vuotta sitten ja juttu jäi selvittämättä. Pojan kohtalo vaivaa edelleen Liljaa päivin ja öin, ja hänen on aivan pakko yrittää selvittää Henrin kohtaloa vielä kerran. Avukseen ja viittomakielen tulkikseen hän saa pitkäaikaisen ystävänsä Vivianin. Dekkarin kerronta painottuu Henrin tapaukseen, sillä se tuntuu liittyvän jollain lailla pikku Lennin katoamiseen.

Lukija saa seurata Liljan ja Vivianin tutkimuksia ja myös Vauramon sisäistä painia. Jyväskylän uudella rikostutkijalla on omat syynsä tuntea ahdistusta ja syyllisyyttä, sillä kadonnut Henri oli hänen luokkatoverinsa ja paras kaverinsa. Vauramo oli mukana sillä koulun luontoretkellä, jonka aikana Henri katosi. Tapaus hyllytettiin parin vuoden jälkeen, kun silminnäkijöitä eikä johtolankoja ollut. 

Vivianin kanssa Lilja haastattelee Henrin tunteneita ihmisiä ja tekee vihdoin tuttavuutta naapurissa asuvan iäkkään Jalmarin kanssa.  Mies tuntuu mukavalta ja Lilja viihtyy hänen seurassaan, sillä hän tarvitsee irtiottoa pahasti dementoituneesta miehestään Leosta. Kun Leo on unohtanut viittomatkin, parilla ei ole yhteistä kieltä. Vauramo tutkii Henrin tapauksen vanhoja papereita ja haastattelee retkibussin kuljettajaa, joka löytyykin poliisin arkistosta yhden traagisen onnettomuuden tiimoilta. Hänkö sieppasi Henrin? Malmstedt tarjoaa lukijalle vinkkejä monista mahdollisista epäillyistä, mutta onnistui torpedoimaan ainakin minun päättelyketjuani.

Dekkarijuoni käynnistyy hyvin verkkaisesti, mutta sitten kun traaginen tapahtumavyyhti alkaa keriytyä auki, se tapahtuu vauhdilla ja lukija saa hämmästyä totaalisesti moneen otteeseen. Mikä tai ketkä olivat pikkupoikien katoamisten taustalla - ulkomaalaisen isän lapsenryöstö, kansainvälisten rikollisliigojen adoptiobisnes, lapsikauppa ja pedofiilit? Minusta esimerkiksi pedofiilirinki tuntui todennäköiseltä, sillä selvittämättömiä pikkupoikien katoamistapauksia löytyi lopulta useampi; he olivat kadonneet jäljettömiin aina seitsemän vuoden välein.

Malmstedt kehitti lukijaa mainiosti eksyttävän ja hyvin monimutkaisen, vuosikymmenien taa ulottuvan tapahtumaketjun, jossa traumatisoituneiden ihmisten sairas mieli yllytti heitä julmiin tekoihin. Lisää jännitystä toivat mustina lennähtelevät lepakot ja ilmeisesti jonkun vangitun pikkupojan kaameat kirjeet juonikulun välissä. Vauramo & Metso selvittivät lopulta ensimmäisen juttunsa & kadonneiden poikien kohtalot ja Vauramon oma syyllisyys Henrin katoamisesta hellitti edes hiukan. Juttu oli miehelle sen henkilökohtaisuuden vuoksi uuvuttava, ehkä nyt Vauramolla on enemmän aikaa nuorelle Irinalle, jota hän tohti julistaa rakastavansa - tekstiviestillä!

Bloggaukseni Isa Karos -sarjasta:

Tuire Malmstedt - Lasitarha (Metso & Vauramo #1)
Kansi Tuomo Parikka
Aula & Co 2021
Ennakkokappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Tuire Malmstedt (s. 1974) on pieksämäkeläinen kirjailija ja kieltenopettaja.  Tähän mennessä hän on julkaissut kolme teosta Isa Karos -sarjassa. Dekkariseura palkitsi hänen ensimmäisen teoksensa Pimeä jää (2018) vuoden parhaana esikoisdekkarina. Kirjailijan neljäs teos Lasitarha on uuden Metso & Vauramo -sarjan avausosa.

8 kommenttia:

  1. Olen pitänyt Isa Karos -sarjasta. Malmstedt on niin taitava luomaan jännittäviä ja hyytäviäkin tunnelmia. Tämä Lasitarha minulla on vielä lukematta, mutta jossain vaiheessa täytyy kyllä tutustua siihenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isa Karos -sarja oli loistava, tämä on aluksi verkkainen ja uuden sarjan pohjustusta on paljon. Lopussa on mieletön vyyhti!

      Poista
  2. Kiva kun sinäkin tykkäsit tästä Lasitarhasta. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malmstedt on taitava, jännä odottaa jatkoa.

      Poista
  3. Malmstediä en ole vielä kokeillut. Olen pitänyt vähän sellaista dekkaripaastoa nyt. Kuitenkin lupaavan oloisia dekkareita putkahtelee koko ajan :D Tähän voisi tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Dekkariseura valitsi Pimeän jään vuoden parhaaksi esikoisdekkariksi. Suositan Malmstedtia kyllä! Itsekään en ole mikään dekkareiden suurkuluttaja...

      Poista
  4. En ole lukenut kirjailijan teoksia. Tästä voisin hyvin aloittaa :)
    Ihanan syksyiset pihlajan marjat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlajanmarjat sopivat niin hyvin punatulkkuun Mai :D Kyllä sinun on Malmstedtiin tutustuttava, kun luet dekkareita aika paljon!

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.