Näytetään tekstit, joissa on tunniste eduardo mendoza. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eduardo mendoza. Näytä kaikki tekstit

6. tammikuuta 2016

Eduardo Mendoza - El enredo de la bolsa y la vida


Luin aikaisemmin Mendozalta Kissatappelun ja Tulvan vuoden. Mutta tämäpä olikin tyystin erilainen, ei uskoisi samaksi kirjailijaksi.

El enredo de la bolsa y la vida - Pörssi ja elämä sotkussa on hulvaton satiirinen eläinsatu. Tähän Mendozan parodiseen sarjaan kuuluu yhteensä 4 teosta. Missään kohtaa kirjassa ei mainita, että päähenkilö on kissa. Mutta päättelen niin kirjan kansikuvasta sekä siitä, että hän kulkee neljällä jalalla ja riisuutuu mielellään ilkosilleen. En tiedä kuuluvatko muut kirjan henkilöt myös kissojen sukuun, mutta arvelen niin.

Päähenkilö on ikääntynyt, nimeltä mainitsematon kampaamon omistaja, joka ratkoo selkkausta, johon hänen ystävänsä Rómulo el Guapo (Romulus Komistus) on jotunut. Kampaajalla on apunaan mitä kirjavin joukko omituisen nimisiä tyyppejä: Quesito - Pieni Juustoneiti, Pollo Morgan - Kukko Morgan, Kiwijuli Kakawa - afrikkalainen albiino etc.

He pitävät miitinkejään Se vende perro - Myydään koiraa -nimisessä ravintolassa. Kampaajaetsivä onnistuu estämään Angela Merkelin murhan tämän saapuessa Barcelonaan. Se kävi helposti, koska Angela sekoitti kampaajan Manolitoon, jonka kanssa hänellä oli ollut nuoruudessa suhde.

Kirja oli hauska ja täysin absurdi. Mutta siinä oli teräviä viittauksia mm. Espanjan taloustilanteeseen. Hienoimmat nyanssit menivät minulta varmaan ohi, koska kieli oli haasteellista. Viihdyin kirjan parissa oikein hyvin.

Eduardo Mendoza
El enredo de la bolsa y la vida
Seix Barral 2012
Ei suomennettu (Pörssi ja elämä sotkussa)
★★★
Lainattu kirjastosta.

HelMet-lukuhaasteen luokat:
9 / vieraalla kielellä luettu & 30 / viihteellinen kirja

21. joulukuuta 2015

Eduardo Mendoza - El año del diluvio


Tulvan vuosi - El año del diluvio sijoittuu 1950-luvulle Kataloniaan, Barcelonan lähellä sijaitsevaan San Ubaldon pikkukaupunkiin. Päähenkilö on nunna, sisar Consuelo, joka johtaa rapistuvaa nunnien sairaalaa. Hänellä on suuri unelma: hän haluaa remontoida surkeassa kunnossa olevan rakennuksen ja muuttaa sen vanhusten hoitokodiksi. Tähän tarvitaan paljon rahaa. Sisar Consuelon viimeinen oljenkorsi rahoituksen saamiseksi on kaupungin rikkain mies, suurtilan omistaja Augusto Aixelà.

Katalonian ilmasto on viljelijöille haasteellinen. Kuumuus ja pitkät kuivuudet vuorottelevat rankkasateiden ja tulvien kanssa. Kirjan nimi juontaa ennennäkemättömästä tulvasta, jolloin joet tulvivat yli äyräidensä. Sadot tuhoutuivat ja taloja sortui.

Sisar Consuelo ja Aixelà tapaavat usein tämän projektin merkeissä ja heidän välilleen syttyy intohimo. Nunnavalan vannoneessa sisar Consuelossa tämä kielletty rakkaus herättää paljon ristiriitoja. Kuitenkin hän on valmis jättämään koko sen astisen elämänsä rakkautensa vuoksi, mutta sattuma puuttuu peliin.

Sisar Consuelo toteuttaa menestyksellisesti projektinsa ja useita muita vastaavia ympäri Espanjaa. Elämänsä loppupuolella hän palaa San Ubaldoon ja pääsee vielä kerran vierailemaan Aixelàn ränsistyneessä puutarhassa.

Mendozan teksti on vähäeleistä ja helposti luettavaa. Tämä on kaunis ja kaihoisa kertomus ihmisen kohtalosta. Aikaisemmin olen lukenut häneltä Kissatappelun. Vinkin Mendozasta sain Ullan listasta 100 mieskirjailijaa. Ulla on myös blogannut Tulvan vuodesta. Kirjan loppukohtauksesta minulle tuli dejà vu -tunne. Luulen lukeneeni tämän jo aiemmin.

Ajan armottomuus ja kaiken katoavuus
Tämmöisiä ajatuksia nousi mieleeni. Me ihmiset tuskailemme tunteidemme ja asioittemme kanssa, mutta mitä jää meidän jälkeemme? Puutarhat ja talot raunioituvat. Olen läheltä seurannut yhden hienon puuhuvilan rappiota. Ensimmäinen sukupolvi rakensi, perusti, vaali ja hoiti. Seuraava ei välittänyt, vaan päästi kaiken rappiolle. Huvila on kuin kummitustalo, välipohjat lahonneet ja homehtuneet. Upean hoidetun puutarhan on vallannut jättiputki.

Eduardo Mendoza
El año del diluvio
Seix Barral 1992
Suomeksi Tulvan vuosi 1999, suomentanut Tarja Härkönen
***
Lainattu kirjastosta.

12. joulukuuta 2015

Eduardo Mendoza - Riña de gatos


Eduardo Mendoza on vuonna 1943 Barcelonassa syntynyt espanjalainen kirjailija. Hän on arvostettu ja julkaissut paljon. Riña de gatos sai ilmestymisvuonnaan 2010 Premio de Planeta -palkinnon. Suomennetut teokset:
  • Kissatappelu - Riña de gatos
  • Ihmeiden kaupunki - La ciudad de los prodigios
  • Tulvan vuosi - El Año del Diluvio

Alaotsikko Madrid 1936 vie lukijan kevääseen juuri ennen Espanjan sisällissodan puhkeamista. Brittiläinen taide-expertti Anthony Whitelands saapuu kaupunkiin arvioimaan taidekokoelmaa. Hänen erikoisalaansa on Espanjan kultakauden taide, etenkin Velázquez. Igualadan herttuan kellarista löytyykin ennen tuntematon Velázquezin alastonmaalaus. Onko se aito vai väärennös, siinäpä pulma.

Mendoza kuvaa hienosti Madridin sekasortoista poliittista tilannetta ja kehittelee uskomattomia juonenkäänteitä. Whitelands huomaa pian, että häntä varjostavat mitä moninaisemmat poliittiset tahot. Häntä sanotaan kirjassa tontainaksi eli vähän höppänäksi. Ja totta onkin, että taiteen ulkopuolella hän on virran, ja etenkin naisten vietävissä.

Kirja oli jännittävä monine juonenkäänteineen. Poliittinen sekasorto ja kansainvälisen poliitiikan ilmiöt (Mussolini, Hitler, Stalin) loivat tapahtumille taustaa. Pidin tyylistä ja päähenkilöreppanasta, josta kuitenkin löytyi vahvuutta tiukan paikan tullen. Huumoriakin löytyi. Kuitenkin kirja oli ajoittain
liian mielikuvituksellinen ja monimutkainen, etenkin loppuratkaisun osalta. Loppuratkaisu & viimeiset sivut jättivät jotenkin pettyneen olon.

Eduardo Mendoza
Riña de gatos
Planeta 2010
Suomeksi Kissatappelu 2012, suomentanut Matti Brotherus
****
Lainattu kirjastosta.


Kirjan ansioihin lasken myös Velázquezin taiteen valottamisen. Velázquez (1599 - 1660) oli Filip IV:n hovimaalari käytännössä koko ikänsä. Sen ajan Espanjassa ei maalattu nymfeistä mytologisia alastonkuvia. Niinpä kirjan hypoteesi tämän alastonkuvan liepeiltä oli hyvin mielenkiintoinen.

Kirjan lopuksi Whitelands käy Pradossa Velázquezin salissa ihailemassa mm. Hovineitoja (Las Meninas). Saattaa olla, että hän näkee tämän ja muut rakastamansa teokset viimeisen kerran, sillä väistämättä päälle vyöryvä sisällissota ei niitä ehkä säästä.

Yksityiskohta Hovineidoista

Onneksi Hovinaiset on edelleen Pradossa, minun ja muiden ihailtavina.