Minulle tulee niin hirveä ikävä teitä.
Vuonna 1946 syntyneen toimittaja-kirjailija & Afrikan tuntija Juha Vakkurin tuotanto on uskomattoman laaja, lisää tietoa hänen tuotannostaan löytyy vaikkapa Kirjasammossa. Vakkuri on perustanut Beniniin taiteilijaresidenssin Villa Karon kuolleen poikansa muistoksi. Runokirjan takakannessa on lyhyt maininta, että kirjailijan poika Karo sairastui syöpään kaksivuotiaana.
Taistelu sairautta vastaan oli pitkä ja rankka; välillä heräsi toivo, joka tempaistiin kohta taas pois. Kokoelma on kuulas ja traagisen kaunis. Isän ajatukset ovat hyvin koskettavia eikä minusta ole ruotimaan runoja yhtään enempää. Kunpa muistaisimme joka päivä, että elämä on meille annettu lahja, onpa se millainen tahansa. Meillä on se nyt, huomisesta emme tiedä.
Aina huonojen uutisten päivänä,
kun toivo taas kerran nielaistiin,
olimme kaikki kuin yhteisestä sopimuksesta
poikkeuksellisen ystävällisiä,
kuin olisimme yrittäneet hyvittää kaiken
sen pahan joka ei ollut kenenkään syytä.
...
Istua vuoteen vieressä,
kun mitään ei tapahdu
paitsi hidas, pysäyttämätön kuoleminen,
hiljainen ilta,
kello vastapäisellä seinällä
mikkihiiri kellotaulussa
ikään kuin tuomassa leppoisaa tunnelmaa.
...
Kuolema ei ole runo,
se on kolmesataa metriä
loivaa ylämäkeä, rautaportista
sisään, hiekkakäytävää,
ja sitten vasemmalle.
Sen osaisi unissaan,
sen osaa,
avuttomuuden
joka palaa kynttilän liekillä.
...
Ikävä jäytää
kuin vieraan kielen tuntemattomat sanat
jotka tapahtuvat ilman minua.
Jos kaipaisin sinua yhtään enempää
sitä voitaisiin pitää
elävien laiminlyöntinä.
Taistelu sairautta vastaan oli pitkä ja rankka; välillä heräsi toivo, joka tempaistiin kohta taas pois. Kokoelma on kuulas ja traagisen kaunis. Isän ajatukset ovat hyvin koskettavia eikä minusta ole ruotimaan runoja yhtään enempää. Kunpa muistaisimme joka päivä, että elämä on meille annettu lahja, onpa se millainen tahansa. Meillä on se nyt, huomisesta emme tiedä.
Aina huonojen uutisten päivänä,
kun toivo taas kerran nielaistiin,
olimme kaikki kuin yhteisestä sopimuksesta
poikkeuksellisen ystävällisiä,
kuin olisimme yrittäneet hyvittää kaiken
sen pahan joka ei ollut kenenkään syytä.
...
Istua vuoteen vieressä,
kun mitään ei tapahdu
paitsi hidas, pysäyttämätön kuoleminen,
hiljainen ilta,
kello vastapäisellä seinällä
mikkihiiri kellotaulussa
ikään kuin tuomassa leppoisaa tunnelmaa.
...
Kuolema ei ole runo,
se on kolmesataa metriä
loivaa ylämäkeä, rautaportista
sisään, hiekkakäytävää,
ja sitten vasemmalle.
Sen osaisi unissaan,
sen osaa,
avuttomuuden
joka palaa kynttilän liekillä.
...
Ikävä jäytää
kuin vieraan kielen tuntemattomat sanat
jotka tapahtuvat ilman minua.
Jos kaipaisin sinua yhtään enempää
sitä voitaisiin pitää
elävien laiminlyöntinä.
Kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille
Like 2000
****
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 25 (uusi kirjailija), 47 (alle 100 sivua)
Villa Karo, suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus toimii todella aktiivisesti. Kannattaa tutustua keskuksen kotisivuun ja Facebook-sivuun.
Listaan tähän aiemmin lukemiani surutyörunoja, joista läheisensä menettänyt voi löytää lohtua:
- Tua Fosström - Merkintöjä (lapsenlapsi)
- Kristiina Wallin - Valon paino (isä)
- Tomi Kontio - Saattaa, olla (sisar)
- Esther Helmiä - Surun tie (äiti)
- Sanna Karlström - Saatesanat (isä)
- Johanna Venho - Saaren runot (isä)
