Esther Helmiä - Surun tie

Ole vahva / en ole 
Anna ajan tehdä tehtävänsä / en anna

Kokoelmassa Surun tie olevat runot ovat surutyörunoja. Esther Helmiä kirjoitti runoja äitinsä äkillisen kuoleman jälkeen lähes päivittäin. Hän kirjoitti säkeisiin sen miltä suru, viha ja tyhjyys juuri sinä päivänä tuntuivat. Espanjalainen Rosa Montero sanoi yhdessä kirjassaan, että kun suru on suurimmillaan se vie kaikki sanat. Nääntyy, mykistyy, ei jaksa puhua, ei jaksa kommunikoida. Näin kävi Helmiällekin, kommunikointi putosi kokonaan pois.

Hypi hypi kuoleman edessä / se sinua tanssittaa
Ei mitään hidasta valssia / vaan kylmää kyytiä se tarjoaa
Konttaa / nöyrry / pelkää / Se saa kuoleman nauramaan

Mutta onneksi runoihin riitti voimia, sillä niistä voi löytää lohtua se, joka juuri nyt on nääntymäisillään omassa surussaan. Kirjoittavalle ihmiselle runojen kirjoittamisesta oli varmasti suunnaton apu jaksaa arjessa ja yrityksessä luottaa taas elämään.

Valokuvassa sinulla on keltainen mekko / letit vielä pitkinä selkääsi

Minulla tänään vain keltaiset villasukat / hiukset takussa / elämästä

Tällaiset surutyörunot ovat hyvin paljaita ja intiimejä eikä niitä voi kuvitellakaan antavansa muiden luettavaksi ennenkuin aikaa on kulunut riittävästi, suru haalistunut elämään taustalle. Koskaanhan ikävä ei kokonaan häviä, sillä poisnukkuneet läheisemme säilyvät aina muistoissamme.

Kohti kevättä kuljen / ontuen vielä

Kompastelenkin / Hattu päässä kallellaan

Olen haravoimassa / sieluni pirstaleisia muruja

kompostiin / uuden aluksi

Äidin poismeno oli äkillinen, sen surun edessä ei Helmiää auttanut edes oma ammatti - saattohoitaja. Toisten suruun osaa suhtautua ammattimaisesti, omaan ei.  Kaikkein herkimmät runot on kokoelmasta jätetty pois, ne ovat vain runoilijalle itselleen ja hänen äidilleen.

Olet jokaisessa nupussa / aukeavassa kukassa

Olet jälleen värikkäänä / elämässäni ilona

tuoksuna heinikon / muurahaisten ahkeroinnissa

olet / kanssani kesällä

Surun tie -kokoelmassa on runoja vuoden ajalta. Runoista heijastuu matka, hidas toipuminen alun shokista hiljaiseen hyväksyntään ja ehkä tyyneyteen, toivoon siitä että elämä sittenkin kantaa.  Ja ennen kaikkea kiitollisuus elämästä, kiitollisuus tästä hetkestä. Runoissa ei ole otsikoita, mutta osioiden otsikointi on kuvaavaa: Suru saa kädestäni kiinni / Suru paras ystäväni / Hetkittäin näen auringon / Aika paras ystäväni / Alku ja...

Sumuverho on auennut / kädet lämmenneet

Ilo hiipii luokseni aamuisin / hymy kasvoilleni iltaisin

Vaikka menetin sinut / en tätä elämää

sitä jonka minulle annoit

...

kiitos että olit

Valitsin tähän postaukseen muutamia osasitaatteja runoista, jotka itseäni koskettivat eniten. Itsekin olen menettänyt läheisiä ja muistan sen typertyneisyyden ja tyhjyyden. Jokaisen kuoleman edessä mykistyy ja hiljentyy ajattelemaan elämän rajallisuutta. Jokaisen meistä on kuljettava oma surun tiemme.

Esther Helmiä

Surun tie

Mediapinta 2017

****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle

Mediapinnan runokirjaprojekti

"Osallistumme itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaan tarjoamalla kirjoittajille mahdollisuuden julkaista oman kirjan ilmaiseksi. Tammikuussa lupasimme, että teemme vuoden 2017 aikana 100 runokirjaa veloituksetta. Sen jälkeen kustantamoon alkoi tulvia käsikirjoituksia sekä runoilijoiden iloisia ja kiitollisia yhteydenottoja. Siksi teimme maaliskuussa päätöksen, että julkaisemme juhlavuoden ajan joka kuukausi 50 runokirjaa – veloituksetta."

OMA NYKYRUNOPROJEKTINI

Pirjo Aarnio,  Anja Erämaja, Esther Helmiä, Matti Kangaskoski, Sanna Karlström, Tapani Kinnunen, Ari Korhonen, Susinukke Kosola, Marianna Kurtto, Sirpa Kyyrönen, Heli Laaksonen, Heimo Lajunen, Sami Liuhto, Satu Manninen, Maria Matinmikko, Harri Markoff, Helena Numminen, Riikka Palander, SusuPetal, Kirsi Poutanen, Heidi Rundgren (nyk. Haataja), Uuna Syrjäsuo, Ilpo Tiihonen, Jarkko Tontti, Jukka Viikilä, Sinikka Vuola, Katariina Vuorinen...